Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmät

Päivitetty 23.11.2017

Ennakointi

Ennakointi on toimijoiden yhdessä tekemää tulevaisuustyötä. Sen tarkoituksena on tuottaa tietoa lyhyeltä, keskipitkältä ja pitkältä aikaväliltä päätöksenteon tueksi. Se on prosessi, joka joukkoistaa ja osallistaa sekä parhaimmillaan käynnistää toimintaa. Ennakointityö on siis systemaattista toimintaympäristöön liittyvän tiedon keräämistä, analysointia ja toimenpidesuunnitelmien laatimista. Alueellinen ennakointi on jokaisessa maakunnassa oman näköistä: ennakoinnin tapa, sisältö, säännöllisyys, tekijäjoukko ja laajuus vaihtelevat suuresti. Maakunnissa saatetaan myös tehdä monenlaista tulevaisuustyötä, jota ei mielletä ennakoinniksi, vaikka se sitä olisikin. On hyvä muistaa, että ennustaminen ja ennusteet ovat eri asia kuin ennakointi. Tutuimpia ennusteita arkipäivässä ovat sää- ja talousennusteet sekä erilaiseen numeeriseen tietoon ja mittaustuloksiin perustuvat käsitykset siitä, miten asia tai ilmiö tulee kehittymään. Ennusteisiin nojautuminen on luonteeltaan passiivista odottamista - kuinka käy, toteutuuko ennuste? Ennakoinnissa taas on kysymys aktiivisesta roolista ja tulevaisuuden tekemisestä halutun kaltaiseksi. (EMMA 2013; Kivimäki 2013; Karppinen 2015.)

Alueellisen ennakointihanke EMMA:n raportti tiivisti vuonna 2013 Etelä-Pohjanmaan alueellisen ennakoinnin ominaispiirteitä. Maakunnassa oli monipuolinen ja -alainen ennakointiryhmä, jonka toiminta keskittyi erityisesti maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman toimintaympäristökuvausten laadintaan. Ryhmä raportoi pääasiassa osallistujaorganisaatioiden ajankohtaisia asioita. Etelä-Pohjanmaa hyödyntää ennakointitietoa esimerkiksi kansainvälistymiseen ja kulttuuriin liittyvissä kehittämisohjelmissa. (Kivimäki 2013, 8.)

Tulevaisuudentutkimus

Tulevaisuudentutkimus on tiedonala, joka on luonteeltaan tieteidenvälinen ja poikkitieteellinen. Siksi se määritelläänkin tiedonalaksi eikä tieteenalaksi sanan perinteisessä merkityksessä. Tulevaisuudentutkimus tuo esille, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä ja mikä on toivottavaa tai ei-toivottavaa. Pyrkimys on vaikuttaa yleiseen ajatteluun, arvoihin ja sitä kautta päätöksentekoon, jotta osaisimme valita siten, että seuraukset – elettävä ja koettava tulevaisuus – vastaavat mahdollisimman hyvin toiveitamme ja odotuksiamme. (Kamppinen & al. 2002; Rubin 2004; Kosow & Gaßner 2008, 5.)

Tulevan ennakointia ja muutosten ymmärtämistä on harjoitettu parin tuhannen vuoden ajan, mutta 1800- ja 1900-luvuilla kiinnostuttiin entistä enemmän tulevan tieteellisestä tutkimuksesta. Eräänlaisena sosiologian isänä ja tieteenfilosofian uranuurtajana tunnettu Auguste Comte oli yksi ensimmäisiä yhteiskunnallisten muutosten analysoijia. Tulevaisuudentutkimuksen ”keksijänä” pidetään tieteiskirjailija H.G. Wellsiä, jonka Anticipations-teos (1901) esitteli, kuinka asiat todennäköisesti olisivat vuonna 2000. (Wagar 1983.) Vuonna 1943 Ossip K. Flechtheim lanseerasi termin futurologia eli tulevaisuudentutkimuksen ”systemaattis-kriittisenä tulevaisuuden kohtaamisena tai luotaamisena”. Akateemisena tutkimusalana tulevaisuudentutkimus laajeni vasta 1960-luvulla (ks. World Future Society 2017). Flechtheim oli kuitenkin esitellyt noin 15 vuotta aikaisemmin kuusi perusajatusta, jotka ovat säilyneet tärkeinä tulevaisuudentutkimuksen peruslähtökohtina. (Steinmüller 1997.)

1. Maailma on dynaaminen: se muuttuu perusrakenteiltaan ja tuottaa ”uutta”.
2. Tietyt muutoksen perusrakenteet ovat ainakin osittain tunnistettavissa
3. Muutoksen suunta ja rytmi voidaan yleisessä mielessä ennakoida ”sieltä täältä”.
4. Epäonnistuneilla arvioilla ja ennakoinneilla on myös arvo: ne voivat selkeyttää ongelmia, kriisejä ja olla tietyiltä osin oikeassa.
5. Tarkastelunäkökulmassa on aina mukana valinnanvapautta ja mahdollisuuksia suunnittelulle.
6. Kun tunnistamme välttämättömän, mahdollisen ja halutun, tulevaisuutta voidaan auttaa muotoutumaan (mitgestaltet).

1900-luvun loppupuolella onkin syntynyt kiihtyvällä tahdilla monenlaisia instituutteja, organisaatioita ja ajatuspajoja, jotka pyrkivät mallintamaan tulevaisuutta. Lisäksi valtioiden alaisuudessa toimii tutkimuslaitoksia, jotka keskittyvät ennakoimaan ja ymmärtämään tulevaisuutta.

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä

Jo 1940-luvun ajatushautomot ja -pajat käyttivät hyväkseen monenlaisia metodeja, joilla ne ennakoivat eri yhteiskunnallisten alueiden muutoksia. Näitä olivat esimerkiksi ekonometriset mallit, tilastolliset aikasarja-analyysit, verkosto- ja muut hallinnansuunnittelumallit sekä monet demografiamallit. Näistä muodostui uudemmat tulevaisuudentutkimuksen käyttämät metodit, kuten aivoriihet, tulevaisuusverstaat, asiantuntijahaastattelut (erityisesti Delfoi-menetelmä) ja monenlaiset skenaarioajattelun menetelmät. Menetelmävalikoima laajenee jatkuvasti, esimerkiksi uudet teknologiset ratkaisut tarjoavat uusia ennakoinnin mahdollisuuksia. Yleensä suositaan moni- tai sekamenetelmiin pohjaavaa ennakointia. (Steinmüller 1997.)

Yleisimpien skenaario- ja Delfoi-menetelmien lisäksi käytettyjä ovat trendianalyysi, trendien ekstrapolaatio, vaippakäyräanalyysi, merkityspuut, morfologiset metodit, analogiat, siirräntämetodit (input-output), kysymyslomakkeet, kyselyt, kustannus- ja hyötylaskelmat, riskianalyysit, vertaisvaikutusanalyysi, innovaatiomenetelmät, mallien ja simulaatioiden luominen, roolipelit sekä muut luovat metodit. Monitieteisenä ja aidosti poikkitieteellisenä tiedonalana tulevaisuudentutkimus käyttää soveltuvin osin hyväkseen myös muilla tieteenaloilla kehitettyjä tutkimusmenetelmiä. (Rubin 2004; Kosow & Gaßner 2008, 5-6; Kreibich 2006, 12.)

Skenaarioajattelu onkin nykyisin tulevaisuudentutkimuksen piirissä yleisimmin vaikuttava ajattelutapa. Monille tulevaisuudentutkijoille tulevaisuudentutkimus sinänsä sisältää jo itsessään monien erilaisten, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien lähtökohdan. Skenaariotyöskentelyssä on tarkoitus tukea nykyhetken päätöksentekoa etenkin pidemmälle ulottuvissa ratkaisuissa kaiken informaatiotulvan ja tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden keskellä. Sen avulla voidaan myös haastaa organisaatiossa tms. vallitsevia käsitteitä. Työskentelyssä luodaan useampi skenaario. Tarkoitus ei ole kuitenkaan luoda ennusteita, vaan keskenään erilaisten kuvauksia, jotka rakentuvat loogisesti. Näin saavutetaan ymmärrystä mahdollisista tulevaisuuksista nykyhetken ratkaisujen valossa. Skenaariotyöskentely on monimuotoinen prosessi ja se voi sisältää monia eri menetelmiä ja tietolähteitä. Suoraan skenaariota tuottavia menetelmiä ovat esimerkiksi erilaiset tulevaisuustyöpajat ja tulevaisuustaulukkomenetelmä. (Rubin 2004.)

Delfoi-menetelmä, josta käytetään myös nimityksiä Delphi tai Delfi, on menettelytapa, jonka avulla pyritään tuottamaan mahdollisimman luotettava mielipiteiden yksimielisyys asiantuntijaryhmän keskuudessa peräkkäisten kyselyiden ja kontrolloidun palautteen avulla. Delfoi-prosessissa tuotetaan erilaisia näkökulmia, hypoteeseja ja väitteitä, jotka saatetaan avoimen asiantuntijatestin ja argumentoinnin kohteeksi. Prosessissa pyritään seulomaan näkemykset jaetuiksi tai erimielisiksi yhteisönäkemyksiksi. Menetelmän perustana on panelistien anonymiteetti. Kukin voi siis vastata vapaasti ilman, että olisi huolta oman tai edustamansa organisaation maineesta. (Talvela & Stenman 2012.)

Tulevaisuusverstas (tai tulevaisuusstudio/tulevaisuuspaja) on aivoriihimäinen, monesta osasta koostuva ongelmanratkaisumenetelmä, jossa koko ryhmän voimin demokraattisesti työskennellen pohditaan yhteisesti sovittuun asiaan liittyviä ongelmia ja ideoita, joita toteutetaan yhdessä. Tarkoituksena on joko koota parhaat aiheen asiantuntijat yhteen pohtimaan ja konkretisoimaan esimerkiksi yrityksen tulevaisuutta. Toisaalta menetelmällä voidaan antaa yksittäisille, ”tavallisille” ihmisille mahdollisuus osallistua keskusteluun niin, että ratkaisujen etsiminen ei jäisi ainoastaan asiantuntijoille ja päättäjille. Verstaan avulla voidaan myös selvittää mitä yhteisö tietää mahdollisuuksistaan tavoitella haluttua tulevaisuutta ja toisaalta mitä se ei tiedä eli mistä pitää ottaa selvää. Näin tulevaisuusverstaat toimivat myös systemaattisen tiedonhankinnan alueella. (Talvela & Stenman 2012.)

Joitain tulevaisuudentutkimuksen yleisiä käsitteitä

Mahdollinen maailma tarkoittaa mahdollista asiantilaa, joka on periaatteessa saavutettavissa. Tilan lisäksi se koostuu reitistä, joka johtaa nykyisyydestä kyseiseen maailmantilaan.

Tulevaisuuspolku on reitti mahdollisten maailmojen välillä. Tätä reittiä hahmotetaan usein argumentaation avulla. Esimerkiksi tulevaisuuspolku, jossa visioidaan parempi joukkoliikenne Suomeen, koostuu joukosta toimenpiteitä, kannustimia ja rajoitteita (joita yleensä esitetään ja käsitellään argumenttiketjuina). Tässä yhteydessä esimerkiksi klassisten virhepäätelmien tunteminen nousee tärkeäksi.

Mahdollisten maailmojen polusto tarkoittaa verkkoa, jossa tiettyyn maailmantilaan voidaan päästä nykyisyydestä useita eri reittejä pitkin.

Skenaario vuorostaan tarkoittaa merkittävää toteutettavissa olevaa mahdollista maailmaa sekä reittejä tähän maailmaan.

Uhkakuvat tai -skenaariot ovat tulevaisuuspolkuja, joihin liittyy uhkia.

Heikot signaalit ovat nykyhetken piirteitä, jotka ovat lainomaisissa ja hallittavissa suhteissa mahdolliseen maailmaan. Nämä kantavat kuitenkin tulevaisuuteen vain vertauskuvallisesti.

Trendit ja megatrendit. Trendit ovat nykyhetken piirteitä, jotka voivat jatkua tulevaisuuteen jollain tunnetulla tavalla. Megatrendi taas on kokonaisuus vähäisempiä trendejä, joka kertoo tulevaisuuden mahdollisista maailmoista enemmän kuin vähäisemmät trendit.

Toimijat tai aktorit ovat myös tärkeä osa tulevaisuudentutkimusta. Nämä toimijat etenevät polustoissa ja kytkeytyvät toisiin toimijoihin. Toimijoilla on aina myös ominaisuuksia, kuten esimerkiksi uskomuksia ja intressejä. Ihmisen kaltaisia toimijoita kutsutaan usein oppiviksi järjestelmiksi, jotka kykenevät päätöksentekoon ja esimerkiksi arvioimaan riskejä. Oppimattomat järjestelmät ovat esimerkiksi luonnon voimia. Oppiviksi järjestelmiksi luokitelluilla toimijoilla on yleensä kognitiivinen kartta (esim. tulevaisuuskartta) mielessään. Toimijoiden yhteistä näkemystä toivottavasta mahdollisesta maailmasta kutsutaan visioksi ja sitä osaa polustosta, jonka uskotaan vievän kohti tätä visiota, kutsutaan missioksi. (Kamppinen & al. 2002.)

Lähteet

EMMA, ”Mitä on ennakointi?”. EMMA - Alueellisen ennakoinnin kehittäminen 2013. Verkossa: http://emma.pilkahdus.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1&Itemid=102. Luettu: 3.11.2017.

Kamppinen, M., Malaska, P. & Kuusi, O. ”Tulevaisuudentutkimuksen peruskäsitteet”. Teoksessa Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovelluksia. Toim. M. Kamppinen, O. Kuusi & S. Söderlund. SKS, Helsinki 2002, 19–52.

Karppinen, J. Ennakointi - Mitä se on? Keuda. Verkossa: https://www.keuda.fi/assets/Pieni-ennakointiopas.pdf. Luettu: 3.11.2017.

Kivimäki, H. Alueellinen ennakointi maakunnissa. EMMA-ennakointihankkeen raportti 2013. Verkossa: https://issuu.com/hannakivimaki/docs/issuu_alueellinen_ennakointi_maakun. Luettu: 3.11.2017.

Kosow, H. & Gaßner, R. Methods of Future and Scenario Analysis. Overview, Assessment, and Selection Criteria. Studies 39. Deutsches Institut für Entwicklungspolitik, Bonn 2008.

Kreibich, R. ”Zukunftsforschung”. ArbeitsBericht. No. 23. IZT - Institut für Zukunftsstudien und Technologiebewertung, Berlin 2006.

Rubin, A. ”Tulevaisuudentutkimus tiedonalana”. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto 2004. Verkossa: https://tulevaisuus.fi/perusteet/tulevaisuudentutkimus-tiedonalana/. Luettu: 16.11.2016.

Steinmüller, H. K. “Grundlagen und Methoden der Zukunftsforschung - Szenarien, Delphi, Techikvorausschau”. WerkstattBericht. No. 21. Sekretariat für Zukunftsforschung, Gelsenkirchen 1997. Verkossa: http://steinmuller.de/media/pdf/WB%2021%20Grundlagen.pdf.

Talvela, J. & Stenman, K. ”Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä”. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A, no. 35, 2012.

Wagar, W. W. “H.G. Wells and the Genesis of Future Studies”. World Future Society Bulletin. Vol. 17, No. 1, 1983, 25–29.

Wikipedia, “Futures studies”. 2017. Verkossa: https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Futures_studies&oldid=808026302

World Future Society, ”5 Decades of Futuring”. wfs.org 2017. Verkossa: https://wfs.org/5-decades-of-futuring/. Luettu: 3.11.2017.

Julkaisu- ja tilastolähteitä

Ennakointikamari

Alueellisen ennakoinnin opas (Euroopan komissio)

ENSTI, ennakoinnin sähköinen tietopalvelu

EMMA Alueellisen ennakoinnin kehittäminen

Tulevaisuuden tutkimuksen seura Ry

Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus

Alueellisia ennakointisivustoja

TOPI - Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali (Turun yliopisto)

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä (KYAMK)   

World Futures Studies Federation

The Millennium Project

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta

Unlocking Foresight Know How (linkkilista)

Journal of Future Studies

Future Studies Research Journal

WEF:n 8 ennustusta vuodelle 2030

EU: Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta

Keuda: työvälineitä ennakointiin

Eurostat

Orbis: strategista tutkimusta

Euroopan parlamentin ajatushautomon julkaisuja

OECD: tulevaisuuskoulutus

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös