08 / 03 / 17

Kohti yhteistä Etelä-Pohjanmaata

  • 0

Maakuntauudistuksen esiselvitysvaihe on käynnissä. Kaikista maakuntaan siirtyvistä organisaatioista ja niiden toiminnoista kerätään perustietoja ja parhaita käytänteitä. Näitä tietoja käytetään Etelä-Pohjanmaan maakunnan rakentamisessa. Maakuntauudistus siirtyy maakuntalakipaketin hyväksymisellä vaiheeseen, jossa maakunnan perustaminen alkaa.

Maakuntahallitus päätti 20.2.2017 käynnistää väliaikaishallintoa koskevat sopimusneuvottelut. Väliaikaisen valmistelutoimielimen kokoonpanoon kuuluu virkamiesjohtoa maakunnan liitosta, kunnista ja yhteistoiminta-alueilta, sairaanhoitopiiristä, erityishuoltopiiristä, pelastuslaitoksesta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä työ- ja elinkeinotoimistosta. Uusi toimielin aloittaa tämän päivän tiedon mukaan 1.7.2017.

Väliaikainen valmistelutoimielin voi palkata henkilöstöä avustamaan sen tehtävien hoitamisessa ja alkaa käyttää uuden maakunnan päätösvaltaa rajoitetuin oikeuksin.  Väliaikaisen valmistelutoimielimen tärkeimpiä tehtäviä ovat mm. tammikuussa 2018 pidettävien maakuntavaalien ja vaalilla valittavan maakuntavaltuuston toimintasääntöjen valmistelu sekä toiminnan aloittamiseen liittyvät käytännön järjestelyt.

Valinnanvapauslainsäädäntö on parhaillaan lausuntokierroksella, mutta useita yksityiskohtia on vielä avoinna. Peruspalveluiden ja erityistä osaamista vaativat palveluiden, kuten osan sosiaalipalveluista ja nykyisen erikoissairaanhoidon, rajat ovat edelleen epäselviä. Perussosiaali- ja perusterveydenhuolto siirtyvät suoran valinnan piiriin. Uudistuksen tarkoituksena on, että palvelujen saatavuus ja laatu paranevat. Samalla tiedostetaan, että palvelujen käyttäjien rooli ja asiakkaiden oma-aloitteisuus vahvistuvat. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta huolehtii maakunta, jolle järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2019.

Maakuntavalmistelun yhtenä lähtökohtana on varmistaa kaikkien palvelujen häiriötön saatavuus. Samalla maakuntavalmistelun tärkein voimavara, henkilöstö, on laajasti mukana valmistelutyössä. Henkilöstön tuesta muutoksessa vastaa kukin olemassa oleva organisaatio, sen johto ja lähiesimiehet.

28 organisaatioista vakinainen henkilöstö tulee siirtymään uuden maakunnan organisaatioon liikkeenluovutusperiaatteella vanhoina työntekijöinä. Työmarkkinoiden pääsopijajärjestöt valmistelevat jo maakunnille oman virka- ja työehtosopimuksen. Henkilöstön siirtoja koskevat YT-neuvottelut alkavat viimeistään syksyllä 2018 lähettävissä organisaatioissa, ja ne jatkuvat uudessa organisaatiossa vuoden 2019 alussa.

Lainsäädäntöä ei ole vielä vahvistettu miltään osin. Poliittinen tahtotila on kuitenkin selkeä, ja meidän valmistelutiimimme usko myönteiseen muutokseen on vahva. Kuljemme vielä monessa asiassa sumussa ja samalla tarvitsemme lisää tietoa muutoksesta. Sen tiedon, mitä meillä on, haluamme kuitenkin jakaa ja pidämme osallisuutta erittäin tärkeänä muutoksen valmistelussa. Muutosjohtajat kiertävätkin keväällä kolmessa kunnassa, joissa järjestetään avoin yleisötilaisuus kaikille asiasta kiinnostuneille. Tilaisuudet järjestetään Seinäjoella 2.5.2017, Kauhajoella 10.5.2017 ja Alajärvellä 11.5.2017.

Samansuuntaisella ja yhteisellä tekemisellä matkaamme kohti yhteistä Etelä-Pohjanmaan maakuntaa.

 

Johanna Sorvettula
konsernimuutosjohtaja

0 kommenttia
22 / 02 / 17

Haasteita huomiselle

  • 0

Maakuntien kulttuurivastaavat kokoontuivat helmikuun alussa Suomen kotiseutuliiton kutsusta keskustelemaan ajankohtaisista kulttuuriasioista ja kulttuurin roolista maakuntauudistuksessa. Huolta kannettiin maakuntien vaihtelevista tavoista huomioida valmistelun yhteydessä kulttuurin kehittämiseen ja alueidentiteetin edistämiseen liittyvät tehtävät. Huolta kannettiin myös siitä, miten kansallisen kulttuuripolitiikan uskotaan toteutuvan, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on pysytellyt sivustaseuraajan roolissa uudistuksen osalta. Kansalliset strategiat tarvitsevat toteutuakseen kuntien ja maakuntien toimia kehittämistyössä.

Olemme onnekkaita, sillä keskustelun yhteydessä kävi ilmi, että Etelä-Pohjanmaa lienee ainut maakunta Suomessa, jossa kulttuuri on maakuntauudistuksen valmistelussa huomioitu osana aluekehityksen ja strategisen suunnittelun työskentelyä omalla työryhmällä.

Kulttuurityöryhmä on toiminut maakunnassamme viime vuoden elokuusta saakka. Sen kokoonpanon muodostavat ELYn ja Etelä-Pohjanmaan liiton, kuntien kulttuuri- ja sivistystoimien, sidosryhmien, järjestöjen sekä kulttuuri- ja liikuntapuolen toimijoiden edustajat.  Työryhmä on kartoittanut kulttuurin ja liikunnan nykytilaa, toimintaympäristöä, haasteita ja palvelutarpeita, kuullut useita asiantuntijoita ja valmistellut ehdotusta kulttuurin toimintamallista vuodelle 2019.

Keskustelu on ollut vilkasta ja antoisaa. Ilahduttavaa on ollut huomata se hyvä henki ja tahtotila yhteisen asian edistämiseksi. Haasteita huomiselle silti Etelä-Pohjanmaallakin kulttuurin kehittämistyössä riittää.

Maakuntauudistus on valtava kokonaisuus. Yksistään Etelä-Pohjanmaalla se koskee lähes 10 000 työntekijää ja 28 organisaatiota. Valmistelua tehdään maakunnassa lukuisissa työryhmissä noin 600 henkilön voimin, sosiaali- ja terveyspalvelut edellä. Mitä annettavaa sitten kulttuurilla voi olla uudessa maakunnassa?

Kun kulttuurille annetaan mahdollisuus kehittyä ja näkyä, se voi toimia sillanrakentajana kuntien ja maakunnan välillä. Kulttuurin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen keinot ovat maakunnan käytettävissä ennaltaehkäisevässä työssä, eivät ainoastaan hoitotyössä taideterapiana. Elinkeinoelämän puolella suuriakin menestystarinoita on syntynyt luovien alojen yrityksistä. Matkailutuotteet kumpuavat kulttuurin ja liikunnan sisällöistä. 

Kulttuuriympäristöjen hoitamisessa ja hyödyntämisessä on tehtävää, kulttuuriperinnön monipuolisuudessa vaalittavaa ja tarinoita kerrottavaksi. Kulttuuri avaa ovia myös kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Kulttuurin merkitys alueelle voi tulevaisuudessa olla paljon koko toimialaa suurempi, kun huomioidaan sen merkitys kunnan ja maakunnan kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden edistäjänä sekä asukkaiden hyvinvoinnin tukena.

Kulttuurissa on paljon potentiaalia, joka osittain on vielä kunnissakin hyödyntämättä. On mielenkiintoista nähdä, miten tulevissa kuntavaaleissa kulttuuri näkyy ehdokkaiden vaaliohjelmissa. Rohkeita päättäjiä ja kannustavia toimia tarvitaan kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseksi.  

Haasteita huomiselle on - yhteistyöllä voitettavaksi.

 

Marjatta Eväsoja

Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

 

0 kommenttia
07 / 02 / 17

Mustavalkoinen keskustelukulttuurimme

  • 0

Olen vuosikausia seurannut läheltä suomalaista keskustelua kuntien koosta, kuntaliitoksista, kuntien tehtävistä ja kunnallisesta päätöksenteosta. Vuosi vuodelta on alkanut enemmän ja enemmän kummastuttaa se, miten yksipuolisesti em. asioita käsitellään julkisuudessa ja yhä enemmän myös kuntien tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Kuntien toimintaympäristö on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Julkisessa keskustelussa tämä kyllä todetaan, mutta asioita käsitellään siitä huolimatta vanhalta pohjalta. Eikö olisi oleellista huomioida muutos ja sen erilaistava vaikutus meidän kuntakenttäämme?

Niin tai näin, suomalaisessa keskustelukulttuurissa vain koolla on väliä. Kategorisesti 2 000 asukkaan kunta todetaan elinkelvottomaksi verrattuna 60 000 asukkaan kuntaan, ja toiveena olisi, että alle 100 000 asukkaan kuntia ei olisi. Näin huolimatta siitä, että Suomessa on vuosikymmenet harjoitettu aluepolitiikkaa, jolla koko maa on haluttu pitää asuttuna ja mm. siksi käytössä on valtionosuuksien tasausjärjestelmä, joka jakaa paljon verotuloja synnyttäviltä alueilta verotuloja vähemmän taloudellista hyvää tuottaville alueille, jotta niilläkin alueilla voidaan elää ja tehdä työtä.

Paljon on muuttunut siitä, kun aluepoliittinen tasausjärjestelmä on alun perin luotu, mutta Suomi on harvaan ja hajautuneesti asuttu maa, jossa kunta on pitkään ollut tärkeä yhteisöä koossa pitävä ja identiteettiä luova voima, eikä sitä roolia passaisi unohtaa, kun keskustellaan kunnista. On selvää, että tarvitaan kehittyviä keskuskaupunkeja ja erikseen tulisi tarkastella myös pääkaupunkiseutua, mutta miksei pienten kuntien rooliakin voisi miettiä uudelleen muustakin näkökulmasta kuin vain kuntaliitoskeskusteluna.

Raflaavat otsikot, kuten: ”Katso, onko oma kuntasi kuolevien listalla – nämä 57 kuntaa kamppailevat olemassaolostaan”, osoittavat miten mustavalkoisesti asioita tuodaan julkisuuteen, sillä onhan ainakin viimeiset 30 vuotta ollut selvää, että ilman kuntien tuloerojen tasausta palvelujen järjestäminen olisi ollut mahdotonta suurimmassa osassa kuntia.

Tuntuu että keskustelukulttuurimme ja ehkä myös ajattelumme on tältä osin jämähtänyt siihen hyvinvointivaltiolliseen oppiin, joka luotiin sotien jälkeen. Nyt elämme kuitenkin murrosaikaa, jossa koko yhteiskuntamme perusta on muuttumassa mm. digitalisaation myötä. Käsillä olevat julkisen sektorin muutoshankkeet sisältävät elementtejä uudesta, vaikkakin rakentuvat perustaltaan silti vanhoille pohjille. Joka tapauksessa hankkeet johtavat siihen, että kuntien palvelutehtävät ovat oleellisesti supistumassa, ja sitä myöten meidän olisi löydettävä erilaisille kunnille uusi ja omanlaisensa identiteetti tässä yhteiskunnassa.

Kuntien identiteetin luonnollinen perusta on yhteisöllisyys ja ihmisten oikeus päättää oman kuntansa asioista ‒ oli kunta sitten iso tai pieni tai olivatpa asiat isoja tai pieniä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa voisikin jatkossa olla lähtökohtana ajatus, että erikokoisilla kunnilla voi kaikilla olla tärkeä rooli tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

0 kommenttia
26 / 01 / 17

Asenne ratkaisee – myös yhteistyössä

  • 0

Vuoden päästä ovat Suomessa historialliset ensimmäiset maakuntavaalit. Etelä-Pohjanmaalla 59 päättäjää saa valtakirjansa suoraan eteläpohjalaisilta äänestäjiltä. Astumme uuteen aikakauteen.

Valmistelutyö maamme tähän asti mittavimpaan aluehallintoremonttiin on kasvanut lumipallon lailla. Noin 600 eteläpohjalaista on mukana työryhmissä tai muissa elimissä rakentamassa uutta maakuntaa ja sen organisaatioita. Väliaikainen valmistelutoimielin aloittaa keskikesällä. Sen tehtävänä on mm. maakuntavaalien järjestäminen.

Vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaan maakunta vastaa kuntien sijasta sote-palveluiden ja pelastustoimen järjestämisestä sekä monista muista tehtävistä. Huhtikuussa valittaville kunnanvaltuutetuille jää kuitenkin päätettäväksi kotiseutunsa elinvoimaan ja kehittämiseen sekä asukkaidensa hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä asioita vielä roppakaupalla.

Viime vuosina olen saanut keskustella maakunta- ja sote-järjestämisuudistuksesta lukuisilla eri foorumeilla. Valmistelu Etelä-Pohjanmaalla on edennyt hienosti, eikä meillä ole siinä suhteessa mitään hävettävää. Tavoite on kaikilla sama: maakunta, joka tarjoaa eväät hyvään elämään niin nykyasukkaille kuin tuleville polville.

Sana, jonka arvioin useimmin nousseen esille puheissani ja kirjoituksissani, on yhteistyö. Asia, jota kaikki kannattavat, mutta joka silti monesti tihkaisee, syystä tai toisesta. Niin yhteistyö kuin luottamuksen rakentaminenkin alkavat meistä jokaisesta itsestä. Noustaan ylös ummehtuneista poteroista ja annetaan vanhojen kaivelun olla. Eikä tämä vaadi meiltä mitään muuta kuin päätöksen toimia näin.

Yhteistyötä tarvitaan luonnollisesti Etelä-Pohjanmaan sisällä uutta maakuntaa synnytettäessä. Mutta siihen on tähyttävä myös rajojemme yli. Nykymenossa on vaarana, että jokainen alue käpertyy itseensä keskittyessään oman tulevan organisaationsa rakenteluun.

Viime viikolla kolme pohjalaismaakuntaa järjesti kansanedustajille, puoluetoimijoille ja maakuntaliittojen päättäjille yhteisen seminaarin meneillään olevasta suuruudistuksesta. Sielläkin erityisesti vaalipiirin sisäinen yhteistyö nousi vahvasti esille.

Juhlimme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta monin eri tavoin. Kokoavana teemana kaikille tapahtumille on vuoden tunnus Yhdessä. Maamme on selvinnyt monien vakavien koettelemusten läpi, kun toimeen on tartuttu yhteisvoimin. Nyt elämme rauhan aikaa yhdessä maailman menestyvimmistä maista – pärjääminen on vain omasta tahdosta kiinni.

Viime viikolla Seinäjoen yliopistokeskuspäivässä juhlapuheen pitänyt vuorineuvos Kari Neilimo muistutti kuulijoitaan Usain Boltin huoneentaulusta: ”Talent is something, attitude is everything.

Niinpä. Asenne ratkaisee, myös maakuntauudistuksen onnistumisessa.

Vajaan kahden vuoden kuluttua Etelä-Pohjanmaamme on uudessa asennossa. Uskon vakaasti, että se on palvelevampi, toimivampi ja aluelähtöisempi kuin ennen.

 

Asko Peltola

maakuntajohtaja

 

0 kommenttia
11 / 01 / 17

Tekemistä vaille valmista

  • 0

SOTE- ja maakuntauudistuksen ”to do” -lista vuodelle 2017 on pitkä ja monipolvinen. Osin tie on sumuinen, mutkikas ja kivinenkin. Kuitenkin maakunnan väki on liikkeellä kirkkain ajovaloin, hyvässä hengessä.

Joulunalusviikolla saatiin lisälinjauksia monesta askarruttavasta kysymyksestä. Hallitus päätti, että pelastustoimen järjestämisestä vastaavat jatkossa 18 maakuntaa. Niin ikään ensihoidon järjestämisvastuu on 18 maakunnalla. Maakunnille oli mieluinen päätös pitää näpeissään pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen sekä tuottaminen.

Syksyllä lausunnolla olleessa lakiluonnoksessa mainittu palvelulaitosmalli muutettiin liikelaitosmalliksi. Liikelaitos on osa maakuntaa eikä erillinen oikeushenkilö kuten palvelulaitosmallissa. Maakunnan tulee siis perustaa liikelaitos, jonka tehtävänä on tuottaa maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita maakunnan vastuulle kuuluvia palveluja. Myös tämä linjaus nähdään parannuksena tuoden maakuntahallintoon ja palvelutuotantoon kansanvaltaista ohjausta.

Maakuntien yhteisten valtakunnallisten palvelukeskusten roolia asemoitiin jouluviikon päätöksessä uudelleen. Muun muassa valtakunnallista yhteishankintojen palvelukeskusta ei perusteta ja kaiken kaikkiaan maakuntien omaehtoisille ratkaisuille annetaan enemmän sijaa.

Kunnat ilmaisivat huolensa kuntien tuloveroprosenttien rajoittamisesta. Rajoituksen katsottiin heikentävän kuntien taloudellista liikkumavaraa. Kuntien tuloveroprosentteja koskevaa sääntelyä on muutettu siten, että rajoittaminen koskee vain vuotta 2019.

Lausunnoilla on ollut selvästi merkitystä sote- ja maakuntauudistuksen etenemiseen. Edelleen tulee olla ”rastilla tarkkana”, sillä lukuisia erityislainsäädäntöjä valmistellaan parhaillaan. Esimerkiksi kasvupalveluita koskevaan lainsäädäntöön, joka koskee työ- ja elinkeinopalveluja, on tulossa erittäin suuria muutoksia, mikäli lait etenevät ehdotusten mukaisesti.

Maakunnan ylösrakentaminen on kovaa työtä. Uudistuksen valmistelua on resursoitu paitsi sote- ja maakuntauudistuksen valmistelijoilla, myös yhteisten strategisten tukipalvelujen konsernimuutosjohtajalla. Yksi askel eteenpäin on myös valmistelijoiden siirtyminen saman katon alle ELY-keskuksen alakäytävälle.

 

Heli Seppelvirta

muutosjohtaja

0 kommenttia
22 / 12 / 16

Aja hiljaa, isi nyt vaan

  • 0

Vanhan lastenlaulun sanoja saadaan tulevaisuudessa laulaa entistä hartaammin, sillä alemman asteen tiestön kunto uhkaa heikentyä entisestään eikä ruuhkaistenkaan tieosuuksien parantamiseen ole näköpiirissä nopeaa helpotusta. Siten yhtäällä vauhtia hiljentää tiestön huono kunto ja toisaalla kanssamatkustajien suuri määrä. Miten tähän tilanteeseen on tultu, vaikka panostukset liikenneverkkoon ovat useimmiten itsensä takaisin maksavia investointeja?

Liikenneverkon kehittämisen osapuolet varmasti tiedostavat toimivan infrastruktuurin merkityksen, mutta tarpeet suhteessa käytössä oleviin resursseihin ovat käytännössä äärettömät. Jokainen tahollaan vaatii vielä yhtä uutta eritasoliittymää, moottoritien pätkää, ohituskaistaa, lisäraidetta ja syväsatamaa – lista on loputon. Vähenevien investointirahojen allokointi menee aina väärin, etenkin rahanjaossa rannalle jääneiden mielestä. Valtakunnan kirstunvartijoita ei käy kateeksi.

Korjausvelkapaketin turvin teiden rapistuminen on vähäksi aikaa saatu pysäytettyä. Siihenkin on iso osa rahoituksesta siirretty kehittämisinvestoinneista, eli kyse on osaksi hölmöläisten peitonpidennyksestä. Jos mitään ei tehdä, niin korjausvelkapaketin päätyttyä tienpitoon ja kehittämiseen osoitetut varat putoavat vuonna 2019 nykyisestä noin 1,8 miljardista eurosta 1,4 miljardiin. Se tietää tienpidolle ja kehittämiselle entistä ankeampia aikoja.

Järkevintä olisi tietenkin yrittää hillitä liikennemäärien kasvua. Tähän etenkin digitalisaation nopea kehitys tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia. Suosituin keino on kuitenkin ollut yksityisen henkilöliikenteen kustannusten keinotekoinen kasvattaminen. Liikenteeltä perittävien verojen ja maksujen korottaminen on kuitenkin sosiaalisesti kestämätöntä. Polttoainevero ja muut maksut kurittavat eniten pienituloisia ja maaseudun asukkaita. Erityisesti kärsivät syrjäseutujen pienituloiset. Liikkumisen vapaudesta on tulossa tällä menolla nopeasti uusi vaurauden symboli ja harvojen etuoikeus.

Valtakunnassa tarvittaisiinkin kipeästi uutta liikennepoliittista selontekoa, sillä edellinen on vuodelta 2012. Selonteossa tulisi linjata pitkän tähtäimen investointikohteet perustuen eri hankkeiden keskinäiseen paremmuuteen hyöty-kustannussuhteella tai jollakin muulla objektiivisella mittarilla arvioiden. Toiseksi selonteossa tulisi linjata liikennepalveluiden kehittämisen päälinjat. Kolmantena ja tärkeimpänä linjattavana asiana on liikenteen digitalisaatio, jota liikennekaareksi nimetyllä lakiuudistuspaketilla onneksi on lähdetty viemään eteenpäin.

Toinen iso tulevaisuuden kysymys on, kykeneekö uusi maakunta nykyistä järjestelmää paremmin keskittämään vähiä voimavaroja entistä tehokkaammin liikennejärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseen. Siihen tulee joka tapauksessa kaikin voimin pyrkiä. Yksi onnistumisen reunaehto on liikennejärjestelmäsuunnittelun sovittaminen osaksi maakunnan monialaista strategista suunnittelua. Ainoastaan silloin voidaan saada aikaan synergiaetuja, joilla mahdollistetaan samanaikainen liikennetarpeen vähentäminen, maankäytön, liikenteen ja palvelujen yhteensovittaminen sekä oikeaan osuvat investoinnit. Paljon on kuitenkin vielä auki, aina siitä lähtien, kenen omistukseen liikenneverkot tulevat vuoden 2019 alusta.

Toivottavasti tulevaisuudessa isin ei tarvitse ajaa hiljaa, ainakaan huonon tienpidon ja liikennejärjestelmäsuunnittelun takia.

 

Antti Saartenoja 
suunnittelujohtaja

 

0 kommenttia
07 / 12 / 16

Verraten hyvää

  • 0

Meillä on syksyn aikana ollut työläs mutta antoisa projekti. Keksimme neljän länsisuomalaisen maakunnan liiton kesken, että teemme lakisääteisen maakuntaohjelman arvioinnin vertaisarviointina. Arvioimme siis ristiin toistemme maakuntaohjelmat. Mukana ovat Etelä-Pohjanmaan lisäksi Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Satakunta. Aiemmilla maakuntaohjelmakausilla arviointi on annettu ulkopuolisen konsultin tehtäväksi, jolloin oma osallistuminen on jäänyt ohuemmaksi.

Jokaiselle maakunnalle arvottiin pääarvioitsija, joka perehtyi kohdemaakunnan ohjelmaan ja kävi muun muassa vetämässä paikallisille toimijoille työpajan. Arviointiraportin kirjoittamisessa on lisäksi apuna kohdemaakunnan itsearviointi, tehdyn verkkokyselyn vastaukset ja tietysti laaja kirjallinen aineisto.

Meille tuli arvioinnin kohteeksi Pohjanmaan maakuntaohjelma. Meitä taas arvioi Satakuntaliitto. Arvioitavia asioita olivat maakuntaohjelman valmisteluprosessin osallistavuus ja käytetyt menetelmät, tavoitteiden asettamisen selkeys ja asiakirjan logiikka, tehtyjen valintojen onnistuneisuus, tavoitteiden saavuttaminen sekä maakuntaohjelman ohjausvaikutus ja rooli.

Jo tähän mennessä voi sanoa, että tästä on saanut enemmän irti kuin aiemmista arvioinneista. Naapureiden ohjelmiin sekä niiden valmisteluprosessiin syvällisestä perehtymisestä saa uusia näkökulmia ja ideoita omiin tuleviin ohjelmavalmisteluihin. Samoin on hyödyllistä oppia laajemmin yhteistyömaakuntien kehittämisen painotuksista ja niistä olosuhteista, jotka eri maakunnissa vaikuttavat tehtyihin valintoihin.

Eräs mielenkiintoinen esille tullut eteläpohjalainen vahvuus liittyy maakunnan korkeakouluverkoston toimintaan. Voisi ajatella, että sellaiset maakunnat, joilla on oma yliopisto ja useita korkeakouluja alueellaan, ovat aluekehittämisen mittareilla arvioiden etulyöntiasemassa. Mutta ei se välttämättä menekään niin. Yliopistokeskus ja meidän erikoisuutemme Epanet-verkosto on ihan eri tavalla kiinnittynyt alueen elinkeinorakenteen kehittämiseen kuin itsenäinen, omaan strategiaansa keskittyvä yliopisto.

Toki mallissamme on rahoitusjärjestelyihin liittyvät omat haasteensa, mutta täällä tutkijoiden on pakko olla aktiivisia yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja panostaa henkilökohtaisesti myös aluekehitystehtävään. Oma paikka on ansaittava. Onnistumista arvioidaan ja jatkosta päätetään viiden vuoden välein. Kokonaisuuteen kuuluu maakuntakorkeakoulutoiminnan myötä eri puolilla maakuntaa toimiva Seinäjoen ammattikorkeakoulu, jonka pääkampus on Seinäjoella Framin alueella.

Tällä hetkellä vertaisarvioinnissa on meneillään aineistojen läpikäynti ja raporttien kirjoittaminen. Alkuvuodesta on luvassa vielä tulosseminaari. Tästä harjoituksesta saamme hyviä eväitä tulevan maakuntaohjelman valmisteluun, joka on juuri alkamassa ja pääsee täyteen vauhtiinsa ensi vuoden puolella. Tarkoituksena on tehdä tilanneanalyysin pohjalta tarkennuksia kehittämisen painopisteisiin. Perustana ovat neljä vuotta sitten tehdyt pitkän aikavälin strategiset valinnat.

 

Heli Rintala
Vs. aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
30 / 11 / 16

Muutos ja sen tarve

  • 0

Kaikki tunnustavat, että elämme jatkuvan muutoksen kanssa. Tämä koskee teknologiaa, yhteiskuntaa, työelämää ja jokaisen arkea. Muutoksista sanotaan aina opitun jotakin, vaikkakaan oppi ei yleensä siirry sukupolvelta toiselle ja muutos koetaan lähtökohtaisesti aina vaikeana, varsinkin työelämässä. Toisaalta muutos tuo yleensä kehitystä ja parantaa asioita, joten voisi kuvitella, että ihmisen luonnollinen tavoite on hakea muutosta.

Käsitys siitä, että vastustamme luonnostaan muutosta perustuu siihen, että uuden kohtaaminen aiheuttaa aina aluksi hämmennystä. Tosiasiassa kyse on tietämättömyydestä: emme tunne asiaa ja se aiheuttaa ensireaktiona jopa pelkoa. Muutoksen läpivieminen onkin taitolaji, jossa täytyy antaa aikaa vanhasta luopumiselle sekä uuden ymmärtämiselle ja oppimiselle, eli aika ja oikeanlainen viestintä mahdollistavat sen, että ihminen näkee hämmennyksen takaa pilkistävän mahdollisuuden.

Ennen kuin tähän vaiheeseen on päästy, on täytynyt tunnistaa tarve tehdä muutoksia. Tätä aihetta lähestyy mielenkiintoisella tavalla seuraava kertomus, joka on julkaistu Kauppalehti optiossa vuonna 2007.

Aloitetaan häkillä, jossa on viisi apinaa. Laitetaan banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat sen alle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä.

Jonkin ajan kuluttua toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin – muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohta toiset estävät tikkaille pyrkivän apinan aikeet.

Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apinoista otetaan häkistä pois ja tilalle laitetaan uusi. Uusi apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin, mutta kauhukseen se huomaa, että muut käyvät sen kimppuun.

Parin yrityksen jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaille johtaa joukkokuritukseen.

Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu nyt kuritukseen innolla. Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Aina, kun tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat sitä. Useimmilla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen.

Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, yhtäkään häkissä olevaa apinaa ei ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania.

Miksi ei?

Koska niiden mielestä näin on toimittu aina. Ja näin syntyy yhteisön toimintamalli, jota ei kyseenalaisteta.

Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo, mutta mikäli tarve sille on olemassa, se pitää tunnistaa ajoissa ja kylmän suihkunkin uhalla lähteä tavoittelemaan makeampaa tulevaisuutta.

Antoisaa Joulun odotusta kaikille!

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

0 kommenttia
16 / 11 / 16

5 tapaa tajuta jotakin strategioista

  • 0

Strategia on sanana hankala ja herättää jopa epäluuloa. Paitsi sanan lausuminen, myös sen sisällön ymmärtäminen vaatii erityistä harjoittelua. Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, ja alun perin sitä on tarvittu sodankäyntiin. Sodan voisi kääntää kilpailuksi, vaikka organisaatioiden välinen kilpailu onkin totista kamppailua olemassaolosta ja resursseista. Tärkeää asiaa ei kannata aliarvioida pelkän kimurantin nimen takia.

Kun aloitin Etelä-Pohjanmaan liitossa talvella 2015, termit saivat olon sumuiseksi. Koska strategiat ovat työkaluja, niitä ilman ei voi edetä. Kehittelin siis selviytymiskeinoja, jotka jaan nyt tässä. Pohdintani koskevat maakuntastrategiaa, mutta samoilla keinoilla voinee selviytyä myös vastaavista asiakirjoista.

1. Selvitä strategian tarkoitus

Miksi strategia on tehty? Paperi ohjaa yleensä esimerkiksi EU-rahoituksen jakamista. Koska ympäristötavoitteet ovat strategiassa, tuetaan mieluummin vihertäviin lopputuloksiin tähtääviä projekteja. Voisi olla vaikeampaa perustaa hiilikasojen korkeuden lisäämiseen tähtäävää hanketta tällä ohjelmakaudella. Strategia luo toiminnalle suuntaa, jotta aivan kaikkiin rönsyihin ei tarvitsisi tarttua.

2. Keskustele strategian laatijoiden kanssa

Keskustelussa strategian hankalatkin käsitteet avautuvat nopeasti. Nopeasti huomaat, että strategia on kompromissi.

3. Hae tärkeää asiaa avainsanalla

Strategiaan kirjataan asioita, joita pidetään tärkeinä. Jos asiakirjan rakenne ei heti avaudu, itselle tärkeää asiaa voi etsiä suurennuslasilla. Kirjoita hakusanakenttään vaikkapa ”digitaalinen” tai ”biotalous”. Kyllä, molemmat löytyvät Etelä-Pohjanmaan maakuntastrategiasta. Sen sijaan ”kiertotalous” vaatisi vielä lobbausta, jos trendisanan haluaisi ujuttaa mukaan. (Hakutoiminnon pikanäppäin: Ctrl+F)

4. Etsi mittarit ja toimi kohti tavoitteita

Jos vielä tässä vaiheessa on vaikea hahmottaa, mistä strategiassa on kyse, kannattaa kaivaa esille mittarit. Ne ovat suuria ja mahtavia (kuten ”työllisyyden kasvu Etelä-Pohjanmaalla”) mutta antavat suuntaa. Kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta mittareita löytyy muitakin. Millä mittareilla maakunta kansainvälistyy, löytää uusia digitaalisia ratkaisuja tai kehittää matkailua?

5. Osallistu itse strategian laatimiseen

Parhaiten oppii tekemällä. Niin tässäkin.

Strategioita kehitetään myös kansainvälisellä tasolla esimerkiksi Interreg Europe -ohjelman hankkeissa. Katso täältä, missä kansainvälisissä hankkeissa Etelä-Pohjanmaan liitto on mukana.


Elina Keränen

Projektikoordinaattori

0 kommenttia
01 / 11 / 16

Eteläpohojalaasuus pysyy ja paranoo

  • 1

Sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluvauhti Etelä-Pohjanmaalla on kiihtynyt koko syksyn ajan. Monet kalenterit täyttyvät palavereista. Maakunnassa toimii kymmeniä ryhmiä pohtimassa uuden maakunnan tehtäviä ja rakennetta. Lisäksi on valtakunnallisia kokoonpanoja eri teemoista.

Elämme kiihkeää esivalmistelun kautta. Ensi heinäkuun alusta maakunnilla pitäisi olla toimivaltuudet lähteä rakentamaan uutta organisaatiota. Ilmassa leijuu kysymysmerkkejä ja epävarmuutta. Mistä tässä kaikessa on kyse? Onnistuuko uudistus? Mitä minulle tapahtuu?

Etelä-Pohjanmaalla sote- ja maakuntauudistus koskettaa suoraan noin 10 000 ihmistä. Suurin osa heistä työskentelee tällä hetkellä kuntien sosiaali- ja terveystoimessa. Runsaan kahden vuoden kuluttua he ovat maakunnan palkkalistoilla. Välillisesti uudistus koskee enemmän tai vähemmän kaikkia meitä eteläpohjalaisia.

Ensimmäinen selkeä, jopa historiallinen merkki uusien maakuntien syntymisestä ovat maakuntavaalit. Vähän yli vuoden kuluttua, tammikuussa 2018, kaikki äänestysikäiset eteläpohjalaiset saavat valita suoraan maakuntavaltuutettunsa. Demokratia puhuu. Maamme itsenäisyyden satavuotisjuhlinnan päätyttyä Suomen alueet vihdoinkin pääsevät samaan tilanteeseen, missä lähes kaikki eurooppalaiset alueet ovat olleet jo sukupolvien ajan.

Pidän sote- ja maakuntauudistusta välttämättömänä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto nykyistä leveämmille hartioille olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Maamme väestö vanhenee, ihmiset muuttavat asuinpaikkaansa, palveluiden tarve kasvaa – ja samalla tekniikka tuo mahdollisuuksia, joista emme sukupolvi sitten kyenneet edes uneksimaan.

Sote-palveluiden järjestämisen vastuun siirtyessä kunnista maakuntiin tarvitsemme luonnollisesti demokraattisesti valitun elimen niistä päättämään. Samalla uuden valtuuston on luontevaa ottaa koppi myös alueensa kehittämisestä. Maakuntien liiton ja ELY-keskuksen sekä työvoima- ja elinkeinopalveluiden vastuiden siirtäminen saman katon alle poistaa päällekkäisyyksiä ja parantaa palvelua.

Iso remontti herättää myös hämmennystä. Haukataanko nyt liian iso suupala?  Miten kaikki tarpeellinen ehditään saada valmiiksi vuoden 2019 alkuun mennessä? Itse uskon, että jos vain valtakunnalliset lait ja ohjeet valmistuvat aikataulussa, Etelä-Pohjanmaa on valmis itsehallinnollisten maakuntien aikakauteen suunnitellusti.

Uuden Etelä-Pohjanmaan muoto on vasta hahmottumassa. Maantieteelliset rajat toki tiedämme. Ne muodostuvat nykyisestä 17 maakunnan liiton jäsenkunnasta Isollakyröllä täydennettynä. Isokyröläisille tervetuloa takaisin ”oikeiden eteläpohjalaisten” joukkoon!

Maailma muuttuu. Maakunta muuttuu. Mutta eteläpohjalaisuus pysyy – ja tämän uudistuksen on tähdättävä siihen, että se myös paranoo; varsinkin erilaisia palveluita tarvitsevien eteläpohjalaisten näkökulmasta.

 

Asko Peltola

maakuntajohtaja  

 

1 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös