22 / 12 / 16

Aja hiljaa, isi nyt vaan

  • 0

Vanhan lastenlaulun sanoja saadaan tulevaisuudessa laulaa entistä hartaammin, sillä alemman asteen tiestön kunto uhkaa heikentyä entisestään eikä ruuhkaistenkaan tieosuuksien parantamiseen ole näköpiirissä nopeaa helpotusta. Siten yhtäällä vauhtia hiljentää tiestön huono kunto ja toisaalla kanssamatkustajien suuri määrä. Miten tähän tilanteeseen on tultu, vaikka panostukset liikenneverkkoon ovat useimmiten itsensä takaisin maksavia investointeja?

Liikenneverkon kehittämisen osapuolet varmasti tiedostavat toimivan infrastruktuurin merkityksen, mutta tarpeet suhteessa käytössä oleviin resursseihin ovat käytännössä äärettömät. Jokainen tahollaan vaatii vielä yhtä uutta eritasoliittymää, moottoritien pätkää, ohituskaistaa, lisäraidetta ja syväsatamaa – lista on loputon. Vähenevien investointirahojen allokointi menee aina väärin, etenkin rahanjaossa rannalle jääneiden mielestä. Valtakunnan kirstunvartijoita ei käy kateeksi.

Korjausvelkapaketin turvin teiden rapistuminen on vähäksi aikaa saatu pysäytettyä. Siihenkin on iso osa rahoituksesta siirretty kehittämisinvestoinneista, eli kyse on osaksi hölmöläisten peitonpidennyksestä. Jos mitään ei tehdä, niin korjausvelkapaketin päätyttyä tienpitoon ja kehittämiseen osoitetut varat putoavat vuonna 2019 nykyisestä noin 1,8 miljardista eurosta 1,4 miljardiin. Se tietää tienpidolle ja kehittämiselle entistä ankeampia aikoja.

Järkevintä olisi tietenkin yrittää hillitä liikennemäärien kasvua. Tähän etenkin digitalisaation nopea kehitys tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia. Suosituin keino on kuitenkin ollut yksityisen henkilöliikenteen kustannusten keinotekoinen kasvattaminen. Liikenteeltä perittävien verojen ja maksujen korottaminen on kuitenkin sosiaalisesti kestämätöntä. Polttoainevero ja muut maksut kurittavat eniten pienituloisia ja maaseudun asukkaita. Erityisesti kärsivät syrjäseutujen pienituloiset. Liikkumisen vapaudesta on tulossa tällä menolla nopeasti uusi vaurauden symboli ja harvojen etuoikeus.

Valtakunnassa tarvittaisiinkin kipeästi uutta liikennepoliittista selontekoa, sillä edellinen on vuodelta 2012. Selonteossa tulisi linjata pitkän tähtäimen investointikohteet perustuen eri hankkeiden keskinäiseen paremmuuteen hyöty-kustannussuhteella tai jollakin muulla objektiivisella mittarilla arvioiden. Toiseksi selonteossa tulisi linjata liikennepalveluiden kehittämisen päälinjat. Kolmantena ja tärkeimpänä linjattavana asiana on liikenteen digitalisaatio, jota liikennekaareksi nimetyllä lakiuudistuspaketilla onneksi on lähdetty viemään eteenpäin.

Toinen iso tulevaisuuden kysymys on, kykeneekö uusi maakunta nykyistä järjestelmää paremmin keskittämään vähiä voimavaroja entistä tehokkaammin liikennejärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseen. Siihen tulee joka tapauksessa kaikin voimin pyrkiä. Yksi onnistumisen reunaehto on liikennejärjestelmäsuunnittelun sovittaminen osaksi maakunnan monialaista strategista suunnittelua. Ainoastaan silloin voidaan saada aikaan synergiaetuja, joilla mahdollistetaan samanaikainen liikennetarpeen vähentäminen, maankäytön, liikenteen ja palvelujen yhteensovittaminen sekä oikeaan osuvat investoinnit. Paljon on kuitenkin vielä auki, aina siitä lähtien, kenen omistukseen liikenneverkot tulevat vuoden 2019 alusta.

Toivottavasti tulevaisuudessa isin ei tarvitse ajaa hiljaa, ainakaan huonon tienpidon ja liikennejärjestelmäsuunnittelun takia.

 

Antti Saartenoja 
suunnittelujohtaja

 

Kommentit

Kommentoi

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös