31 / 03 / 17

Hankeloistoa vai -toistoa?

  • 0

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 se pääsi osalliseksi EU:n kehittämisrahoituksista. Etelä-Pohjanmaallekin virtasi rahoitusta 5b- eli Manner-Suomen Maaseutuohjelmasta. Etelä-Pohjanmaan liitto oli aloittanut toimintansa vuotta aiemmin ja toimi aluekehitysviranomaisena. Eri viranomaiset myönsivät rahoitusta yhteisestä 5b-ohjelmasta sulassa sovussa. Byrokratiaa oli vähän tai emme ainakaan tienneet siitä. Innostus oli valtavaa niin kehittäjillä kuin rahoittajillakin. Kehittämisideoita oli paljon, ja ne olivat aidosti uusia. Aiemmin samantyyppiseen kehittämiseen oli oikeastaan ollut tarjolla vain läänin kehittämisrahaa. Sana ”hanke” rantautui vahvasti sanastoomme - ja hyvin positiivisessa merkityksessä.

Vuodet ovat vierineet ja EU:n ohjelmakaudet vaihtuneet moneen kertaan, mutta työtä riittää elinkeinoelämän, oppimis- ja innovaatioympäristöjen, työllisyyden, oppimisen, sosiaalisen osallisuuden, maaseudun, kylien ym. kehittämisessä. Kuluneet vuodet ovat kuitenkin kolhineet hanke-sanan imagoa. Joskus sitä kuulee käytettävän jopa kirosanan synonyyminä. Hyi hanke! Kehittämistyötä pitää kuitenkin tehdä jatkuvasti, mutta uusia näkökulmia siihen on aina löydettävä.

Hankehelmien tuntomerkkejä

Hyvän hankkeen perustana on, että hakija tuntee hyvin kehitettävän toiminnan ja että kehittämistyölle on olemassa todellinen tarve. Hankkeen pitää myös sopia sen rahoitusohjelmaan sisältöön, josta sille aiotaan tukea hakea. Hakija on selvittänyt mm. millainen sisältö istuu ohjelmaan, millaista kehittämistyötä aiheeseen liittyen on jo aiemmin tehty, ja ketkä voivat olla hankkeen kohderyhmänä. Hankkeessa on hyvä olla myös muita kumppaneita rahoittajina tai antamassa asiantuntemustaan sisällön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Haettavan tuen lisäksi hakijan pitää laittaa likoon myös omaa rahaa ja mahdollisesti löytää lisärahoitusta hankekumppaneilta. Tältä pohjalta laaditaan selkeä hankehakemus - turhat krumeluurit kannattaa unohtaa.

Hyvässä hankkeessa sen kohderyhmät, esim. yritykset, kunnat tai oppilaitokset, on sitoutettu hankkeeseen jo hakemuksen työstövaiheessa. Hankesuunnitelmaa pitää siis valmistella yhdessä kohderyhmien kanssa. Jos hankkeen kohteena on yrityksiä, pitää jo suunnitteluvaiheessa miettiä, millaisia toimenpiteitä yritysten kanssa voidaan tehdä. Yritysten on tiedettävä, millaiseen hankkeeseen ne ovat sitoutumassa. Hankkeen projektipäälliköllä on ratkaiseva merkitys siihen, miten hanke onnistuu. Hänellä pitää olla vahva tuntemus hankkeessa edistettävästä teemasta ja byrokratiaakin pitää sietää.

Hankkeella on alku ja loppu. Samaan teemaan liittyvää jatkohanketta on järkevä rahoittaa vain, jos sillä tähdätään selvästi seuraavalle kehitysportaalle. Jo rahoitetun kaltaista toimintaa ei ole mielekästä rahoittaa uudelleen. Hanketoiminnan avulla käynnistettyjä toimintoja pitäisi pystyä jatkossa toteuttamaan hakijan omana toimintana ainakin joiltain osin tai joku muu taho voi ottaa koppia kehitystyön hedelmistä. Jos kehittämistyöstä ei jää mitään elämään, niin hankerahoituksen vipuvaikutus jää kovin vähäiseksi.

Etelä-Pohjanmaalta löytyy innokkaita kehittämistoimijoita, mutta mukaan mahtuisi vielä uusiakin - ja niitä vanhoja, joiden kehittämisinto on hiipunut. Rahoituslähteet voivat näyttää hieman sekavilta, koska erilaista kehittämisrahoitusta on tarjolla monesta tuutista. Hankeideoita kannattaa kuitenkin esittää. Eri rahoittajat tekevät yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa neuvovat hakijoita oikean lähteen luo. Rahoittajien nettisivuilta löytyy tietoja hankkeiden hakuajoista ja -teemoista. Ja ei kun uusia kehittämisideoita mietintämyssyyn!

 

Kirsi Pajula

kehittämissuunnittelija

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös