24 / 08 / 17

Maakunta tuloo – ookko valamis?

  • 0

Kuva: P. T. Kuusiluoma.

Nyt se sitten tulee. Se maakunta.

Ei maakuntauudistus mitenkään täydellinen ole. Mutta siinä on paljon hyvää. Yksi hyvä on maakunnallisen identiteetin edistämisen kirjaaminen uusien maakuntien tehtäviin.

Lainsäätäjän näkökulmasta ratkaisu on tietysti hyvin looginen: Kunnat ovat nojanneet vahvaan paikallisuus- ja kotiseutuajatteluun. Yksi edellytys kuntien menestystarinaan on ollut se, etteivät ne ole olleet pelkkiä hallinto- tai palvelutuotantoyksiköitä, vaan myös ihmisten yhteisöjä ja kotiseutuja. Samaan suuntaan kannattaa ilman muuta pyrkiä myös maakuntatasolla.

Välttämätöntäkin se on: maakunnan legitimiteetin ja toimivuuden kannalta on ratkaisevaa, että ihmiset tuntevat maakunnan omakseen, että he äänestävät ja osallistuvat. Riskinä on, että muuten maakunta jää ontoksi, sen toiminta irtoaa alueen ihmisistä ja päättäjät jäävät ilman todellista mandaattia.

Se rapauttaisi yhteisön sisältä käsin.

Vanhanaikaista vai uudenaikaista?

On aika yllättävää, miten monen korvissa tavoite maakuntayhteydestä on kuulostanut vanhanaikaiselta tai jopa väärin asetetulta. Kökkö muotoilu viekin helposti harhaan: ”maakunnallisen identiteetin edistäminen” tuo helposti mieleen vanhat hassut heimopiirteet tai ylhäältä asetetut yhtenäiset maakuntaidentiteetit.

Näistä ei tietenkään voi olla kysymys. Ajatus siitä, että vaikkapa uudet Pirkanmaan tai Uudenmaan maakunnat ryhtyisivät rakentamaan jotakin päälle liimattavaa, yhtenäistä identiteettiä on aika pöhkö. Ja hyödytön.

Sen sijaan uusissa maakunnissa tulisi antaumuksella pohtia sitä, mitkä asiat sitovat juuri heidän alueensa ihmisiä yhteen ja miten maakunnissa voitaisiin parhaiten tukea oman alueen yhteisöllisyyttä, yhteistoimintaa ja osallisuutta.

Vastaukset ovat ja niiden kuuluukin olla eri maakunnissa erilaisia. Maakuntalain kirjauksen suuri viisaus on sen väljyydessä: kukin maakunta miettiköön ja päättäköön itse, millainen identiteettityö juuri siellä hyödyllisintä. Lähellä tiedetään se(kin) asia paremmin kuin kaukana.

Ainakin yksi identiteettitehtävä lienee kaikissa maakunnissa yhteinen: keskuskaupungin ja ympäröivän maakunnan suhteiden tiivistäminen, kehittäminen ja monessa paikassa myös niiden tervehdyttäminen.

Eikä siinä ei ole mitään vanhanaikaista.

Meirän maakunta

Olen seurannut mielenkiinnolla uuden Etelä-Pohjanmaan maakunnan valmistelutyötä. Asko Peltolalle ja kumppaneille on helppo antaa kiitosta jo tässä vaiheessa.

Identiteettityölle on Etelä-Pohjanmaalla ja muissakin pohjalaismaakunnissa poikkeuksellinen lähtökohta. Pohjalaisuus tai eteläpohjalaisuus muodostaa jo sinänsä vahvan, tunnistettavan ja vieläpä monella tapaa pinnalla olevan identiteetin.

Itsestään selvien hyötyjen lisäksi vastassa on myös haasteita. Voi syntyä harhaanjohtava tunne, että identiteettityötä ei muka enää tarvitsisi tehdä. Saattaa myös rakentua virheellinen kuvitelma yhdestä ainoasta alueidentiteetistä, joka muka puhuttelisi kaikkia tai joka muka pysyisi muuttumattomana. Sellaista ei ole ollut koskaan, eikä sellaiseen pidä pyrkiä tulevaisuudessakaan.

Etelä-Pohjanmaallakin on tukeuduttava jatkuvaan, aitoon ja laajaan keskusteluun yhteisön menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Aktiivista yhteistoimintaa on luotava sekä maakunnan sisälle että maakuntarajojen yli. Lisäksi kulttuurin ja identiteetin konkreettiseen kehittämistyöhön on varattava todellisia resursseja.

Olen vakuuttunut, että loppuviimein uudet maakunnat ovat tahtokysymys. Niistä tulee juuri niin hyviä ja toimivia, kuin me itse niistä teemme. Omissa käsissämme on, onnistummeko me rakentamaan yhteisen, yhteisöllisen ja osallistavan maakunnan, oikean meirän maakunnan.

Sitä kovasti toivon ja siihen uskon.

Teppo Ylitalo
Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös