18 / 04 / 17

Etelä-Pohjanmaan kehitys - rakennetta, sisältöä ja toimintaa

  • 0

Etelä-Pohjanmaan rakennemalli

Etelä-Pohjanmaan rakennemalli on tulevaisuuteen suuntaava, maakunnan ja kuntien yhteinen maankäyttö- ja aluerakenteen kehittämisstrategia, jolla on kytkentä myös aluekehitykseen. Rakennemalli sisältää kuntien ja muiden tahojen yhteisen näkemyksen maakunnan maankäytön ja kehittämisen periaatteista vuoteen 2040 saakka. Rakennemalli on pohjana maakuntakaavoitukselle, se tukee aluekehittämistä ja sitä voidaan käyttää yleiskaavoituksen pohjana.

Rakennemalli toteuttaa maakuntastrategian visiota ja 200 000 asukkaan väestötavoitetta. Rakennemallissa on tärkeää tunnistaa maakunnan ulkopuolelta tuleva elinvoima ja ne vahvuudet, joilla on kansainvälistä ja kansallista merkitystä. Rakennemallissa kuvataan luonnollisesti myös ne maakunnan kannalta merkittävät tekijät, joiden elinvoima tulee maakunnan sisältä. Etelä-Pohjanmaan rakennemallin laadinta koostuu kahdesta työvaiheesta: a) tulevaisuuskuvien koostamisesta ja b) varsinaisen rakennemallin laadinnasta. Tulevaisuuskuvien koostamisesta on vastannut Seinäjoen yliopistokeskus ja rakennemallin laatimisesta Sweco ympäristö Oy.

Rakenne

Rakenne on jonkin kokonaisuuden koostumistapa ja -muoto ja sen osien keskinäinen suhde. Maakunnan rakenne liittyy infrastruktuurin verkostoihin, kuten tiestöön ja rakennuksiin, mutta myös yhteisöjen väliseen vuorovaikutukseen ja rooleihin, ja siinä määritellään eri toiminnot ja niiden väliset suhteet. Rakenteen tehtävänä on edistää yhteistyön aikaansaamisessa, liikkumisessa ja toiminnoissa, elämän ja elinkeinoelämän mahdollistajana.

Etelä-Pohjanmaan rakennemalli tuo esiin liikenteen ja logistiikan kehittämistarpeet, jalostuksen keskittymät, Seinäjoen kansainväliset ja kansalliset kasvutarpeet, muut tiiviin asumisen taajamat eli tiivistyvät keskustat ja asumisen laajenemisen sekä tiivistyvät taajamat eli asumisen keskittymisen keskustoihin. Esille tuodaan myös Seinäjoen merkitys valtakunnallisena ja maakunnallisena palvelujen ja matkailun keskuksena sekä kansainvälisesti ja valtakunnallisesti merkittävänä yrityskeskittymänä. Valtakunnallisesti merkittävät matkailukohteet, Ähtäri, Alavus, Kuortane ja Kauhava on määritelty. Rakennemalli määrittelee myös kansainvälistyvän matkailun vyöhykkeen ja keskeiset virkistys- ja luontovyöhykkeet. Myös maakunnallisesti olennainen liikenteen ja logistiikan vyöhyke, elinkeinoelämän ydinvyöhyke on määritelty.

Sisältö

Sisältö on hieman erilaista kuin rakenne. Sisältö tarkoittaa myös kokonaisuutta, jonka rajaa ympäristöstä jonkinlainen muoto, kehys tai toimintatapa. Ilman rajaavaa muotoa sisältöä ei välttämättä ole havaittavissa. Maakunnan kehittämistyön sisältönä on esimerkiksi ”kestävät ruokajärjestelmät ja biotalouden uudet ratkaisut” -kehittämisteema.

Rakennemallin sisältönä toimivat tulevaisuuskuvatyön neljä tulevaisuuskuvaa: teknologia muuttaa arjen, tehokkuus ennen kaikkea, julkinen sektori kehittäjänä ja yhteisöjen Etelä-Pohjanmaa. Niin ikään sisältöinä ovat kestävät ruokajärjestelmät ja biotalouden uudet ratkaisut, älykkäät ja energiatehokkaat järjestelmät ja uudistuva palvelu- ja elämystuotanto.

Toiminta

Strategisessa suunnittelutyössä on kiinnitetty eniten huomiota informaation keräämiseen ja strategioiden sisältökysymyksiin. Vuorovaikutus toki kuuluu myös suunnitteluun. On havaittu, että suunnittelijat kohtaavat työssään ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet tarpeen vuorovaikutteiselle toimintatavalle. Suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota ongelmaan, joka muodostuu suunnittelijoiden ja niiden välillä, joihin suunnitelmalla pyritään vaikuttamaan. Strategioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa suunnittelijoilta edellytetään informaation keräämisen ja kehityksen suunnan haarukoimisen ohella kykyä kommunikoida, etsiä tavoitteiden yhtymäkohtia ja muokata toimijoiden huomiota.

Toimijoita ei enää mielletä passiivisiksi tarkkailijoiksi vaan toimintaan osallistuviksi. Toimijoiden odotetaan huomaavan, että heidän toiminnallaan on vaikutuksia. Etelä-Pohjanmaan rakennemallin merkitys perustuu toimijoiden toimintaan. Yritykset, organisaatiot, yhteisöt ja ihmiset toteuttavat omia tavoitteitaan ja asioita, joita rakennemalli mahdollistaa.

Etelä-Pohjanmaan rakennemalliin voi tutustua ja sitä voi kommentoida 10.5.2017 mennessä täällä.

 

Timo Lakso

Maakuntasuunnittelija

 

 

 

 

 

 

0 kommenttia
03 / 10 / 16

Mikä ihmeen Natura-arvio?

  • 0

Luonnon monimuotoisuus on ihmisen olemassaolon elinehto. Se on luontotyyppien, lajien ja geenien kirjoa, jonka sivutuotteena syntyy ihmiselle elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Luonnon monimuotoisuus nähdään usein myös itsessään arvokkaana, riippumatta ihmiselle siitä koituvista hyödyistä.

Euroopan Unioni on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen. Yksi keskeisimmistä keinoista tässä työssä on koko Euroopan laajuinen Natura 2000 -alueiden muodostama suojelualueverkosto. Verkostolla suojellaan Euroopan Unionin tärkeäksi katsomia lajeja ja luontotyyppejä.

Suojelualueen perustaminen ei kuitenkaan ole mikään luontoarvojen säilymisen automaatti. Muutokset ympäristön maankäytössä voivat vaikuttaa suojelualueen luontoarvoihin yllättävälläkin tavalla. Muutosprosessit eivät välttämättä ilmene suoraviivaisesti ja lyhyellä aikavälillä, vaan ne voivat nakertaa suojeluarvoja myös monimutkaisten ekologisten vuorovaikutusten välityksellä ja jopa kymmenien vuosien aikajänteellä. Vaikutusten alueellinen ulottuvuus vaihtelee ihmistoiminnan laadusta ja alueen suojeluperusteista riippuen hyvinkin suuresti välittömästä läheisyydestä aina useisiin kilometreihin saakka.

Ihmistoiminnan vaikutusten alueellisen ulottuvuuden merkittävän vaihtelun vuoksi suojavyöhykkeiden luominen suojelualueiden ympärille ei ole mielekästä, vaan tarpeettomiin maankäytön rajoituksiin johtavaa. Toisaalta suojelualue, jonka luontoarvot turmeltuvat, ei enää voi täyttää sille asetettua tarkoitusta luonnon monimuotoisuuden suojelussa ainakaan täydessä mittakaavassa. Koska Natura-alueiden suojeluun on käytetty yhteiskunnan varoja, yhteisten resurssien viisaan käytön varmistamiseksi onkin tärkeä huolehtia siitä, että Natura-alueiden luonnonarvoja ei ihmistoiminnalla merkittävästi heikennetä.

Euroopan Unionin luonto- ja lintudirektiiviin sisältyy velvollisuus arvioida hankkeen vaikutukset suojelualueen suojelun perusteena oleviin lajeihin ja luontotyyppeihin silloin, kun ei voida ennakolta sulkea pois mahdollisuutta toiminnan suojeluarvoja merkittävästi heikentävästä vaikutuksesta. Suomessa tämä arviointivelvollisuus on lainsäädännössä toteutettu luonnonsuojelulain 65 §:n Natura-vaikutusten arviointivelvollisuudella, mikä koskee kaikkia hankkeita ja suunnitelmia. Arvioinnissa on osoitettava, että hanke tai suunnitelma ei merkittävästi heikennä Natura-alueen suojelun perusteena olevia lajeja tai luontotyyppejä.

Etelä-Pohjanmaan III vaihemaakuntakaavan yhtenä tavoitteena on osoittaa 15 000 hehtaaria uutta turvetuotantopinta-alaa. Koska alueiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon myös teknis-taloudellisia seikkoja, osa alueista sijoittuu Natura-alueiden läheisyyteen. Sijoittuminen Natura-alueen läheisyyteen ei kuitenkaan ole tae luonnonarvoja merkittävästi heikentävästä vaikutuksesta.

Lähitulevaisuudessa laadittavalla kaavan Natura-vaikutusten arvioinnilla varmistetaan kaavaprosessin lainmukaisuuden ohella luonnon monimuotoisuuden säilyminen turvetuotantoalueiden läheisillä Natura-alueilla. Etelä-Pohjanmaan maakunnalla on etenkin suoluonnon säilyttämisessä eurooppalaisittain merkittävä rooli, sillä suomaakuntana merkittävä osa Natura-alueista on soita.

 

Liisa Karhu
Ympäristösuunnittelija 

 

 

0 kommenttia
15 / 08 / 16

Mihin menee Etelä-Pohjanmaan aluerakenne?

  • 0

Maakuntamme rakentuu kaupungeista, kylistä, kesämökeistä, tehtaista, kirkoista, kaupoista ja paljosta muusta, mitä olemme vuosien saatossa tarpeisiimme rakentaneet. Rakenteita yhdistävät erilaiset verkostot kuten tiet, vesijohdot ja sähköverkot. Rakenteeseen kuuluu myös ihmisten, tavaroiden ja informaation virrat, jotka liikkuvat verkostoissa eri paikkojen välillä.

Fyysiset rakenteet muuttuvat hitaasti, lähes huomaamatta, mutta yleinen yhteiskunnallinen kehitys heijastuu vääjäämättä myös aluerakenteeseen. Yhtäällä rakennetaan uutta, kun toisaalla rakenteet jäävät vajaakäytölle ja tulevat jopa hylätyiksi. Yhteistä kaikille alueille on, että muutokset ovat tulleet yhä äkillisemmiksi ja vaikeammin ennustettavaksi. Jälkiteollisen globaalin maailman tuulet puhaltelevat nykyään yli kylien ja kaupunkien heitellen työpaikkoja ja ihmisiä sinne ja tänne.

Esimerkkejä riittää hyvässä ja pahassa, Salosta Talvivaaraan ja Äänekoskelle. Etelä-Pohjanmaa on pahimmilta myrskyiltä ollut enimmäkseen suojassa. Ongelmat ovat näkyneet lähinnä hitaana hiipumisena, mutta on meillä päästy nauttimaan myös suotuisista kehityksen tuulista, varmasti useammin kuin muistammekaan.

Globaalin markkinatalouden ja kaupungistumisen välinen yhteys on vääjäämätön. Markkinat näyttäisivät toimivan sitä tehokkaammin, mitä keskittyneemmin väestö ja eri toiminnot ovat sijoittuneet. Se, että olemme tällaisella rakenteella pärjänneet näinkin hyvin kilpailussa suurkaupunkivetoisten alueiden kanssa, on pieni ihme. Toki se on vaatinut myös kipeitä ratkaisuja, kuten kuntaliitoksia ja toimintojen keskittämisiä.

Meillä on edelleen koko maakunta säilynyt asuttuna ja elinvoimaisena ─ periksi ei ole annettu millään kulmalla. Tiiviit kyläyhteisöt ja elävät pikkukaupungit ahkerine ja toisistaan huolta pitävine ihmisineen ovat sopeutuneet muutoksiin vähintäänkin kohtuullisesti. Olemmepa jopa onnistuneet luomaan aidon kasvukeskuksen. Voinkin hyvin allekirjoittaa tutkijoiden käyttämän uuden käsitteen, ”resilienssi”, jolla tarkoitetaan alueen kykyä ja tapaa suhteuttaa itsensä ympäristön muutokseen. Jos jossakin, niin tässä maakunnassa on ollut resilienssiä. Yhtäältä se näkyy vahvana yhteisöllisyytenä ja toisaalta kykynä tarttua vastaan tuleviin mahdollisuuksiin.

Jotta olisimme myös tulevaisuudessa yhtä muutosjoustavia kuin tähänkin asti, on Etelä-Pohjanmaan liitto työstänyt kuvaa maakunnan aluerakenteen tulevaisuudesta yhteistyössä maakunnan EPANET-professoriverkoston kanssa. Tässä työssä tärkeintä on ollut haistella muutoksen tuulten suuntia ja avata sitä, minkälaista toimintaympäristöä me voimme tarjota nykyisille ja uusille eteläpohjalaisille tulevaisuudessa. Työn tuloksista tullaan niiden valmistuttua tiedottamaan syksyn mittaan tarkemmin.

 

Antti Saartenoja

Suunnittelujohtaja

 

0 kommenttia
08 / 06 / 16

Maakuntauudistus etenee myös maankäytön suunnittelussa

  • 0

Vireillä oleva vuosisadan aluehallintouudistus uudistaa myös alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Etenkin kuntakaavoitusta yleispiirteisempi suunnittelu niin maakunnallisella kuin valtakunnan tasolla muuttuu merkittävästi.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) ja maakuntien liittojen yhteensulautuminen näiltäkin osin tuo mielestäni tullessaan enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Myönteisin asia on, että aluetasolla on uudistuksen jälkeen enää yksi viranomainen, joka vastaa sekä maakuntakaavojen laadinnasta että niiden tulkinnasta. Näyttäisi myös siltä, että valtakunnan tasolla ympäristöministeriö on ottamassa linjan, jossa ministeriö huolehtii ensisijaisesti valtakunnan tason kysymyksistä.

Alueellisten organisaatioiden fuusioituminen ja ministeriön linjamuutos yhdessä maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen kanssa, jossa maakuntakaavoja ei enää alisteta ympäristöministeriön vahvistusmenettelyyn, lisäävät merkittävästi uuden maakunnan mahdollisuuksia toteuttaa alueen omista tarpeista ja erityispiirteistä nousevaa maankäytön suunnittelua. Maakunnan ei pidä kuitenkaan mennä kuntien tontille, vaan suunnittelun on oltava strategista ja käsiteltävä seudullisia, yhtä kuntaa laajempia, teemoja.

Kasvava valta lisää myös vastuuta. Maakunnat ovatkin entistä suoremmin vastuussa siitä, että suunnittelu on lakien mukaista. Tätä vastuunkantoa uudet maakuntavaltuutetut pääsevät kokemaan näillä näkymin vuoden 2019 alusta. Sitä ennen on myös alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä saatava uuteen iskuun, vaikka se on vain pieni osa suurta uudistusta. Tämä tapahtuu yhdistämällä viisaasti se osaaminen ja kokemus, jota sekä ELY:yn että maakunnan liittoon on vuosien varrella kertynyt.

Erityisen tärkeää on säilyttää kiinteä yhteys kuntien kaavoitus- ja ympäristöosaajiin.  Uusista maakuntakaavoittajista ei voi tulla valtionhallinnon juoksupoikia. Sen sijaan meidän on luotava omasta alueellisesta demokratiasta oikeutuksensa saava maakunnan suunnittelukoneisto, joka kuitenkin kuuntelee herkällä korvalla alueensa kuntien toiveita ja tarpeita. Kuntien ja maakunnan on löydettävä nopeasti yhteinen sävel, jossa eri suunnittelun tasot tukevat kuntien elinvoimaa ja tuottavat asukkaille hyvää elinympäristöä.

Antti Saartenoja
Suunnittelujohtaja

0 kommenttia
18 / 05 / 16

Rakennemallityö tähtää vuoteen 2040

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liitto on lähtenyt tekemään maakunnallista rakennemallia yhteistyössä kuntien, elinkeinoelämän ja asiantuntijatahojen kanssa. Rakennemalli on maakunnan ja kuntien yhteinen aluerakenteen ja maankäytön kehittämisstrategia.

Vaikka rakennemalli ei ohjaa suoraan kaavoitusta eikä rakentamista juridisesti, se kertoo osallistuneiden kuntien ja tahojen yhteisen näkemyksen maakunnan aluerakenteen kehittämisen pitkän tähtäimen periaatteista. Rakennemallin laadinta antaa mahdollisuuden maakunnan yhteiseen strategiseen prosessiin. Rakennemallia voidaan käyttää maakuntakaavoituksen ja yleiskaavoituksen tausta-aineistona sekä kehittämistyössä.

Etelä-Pohjanmaan aluerakenne on suhteellisen tasapainoisesti muodostunut. Merkittävin muutos viime vuosikymmenien aikana on ollut Seinäjoen kasvu ja kehitys sekä reuna-alueiden väestön väheneminen. Seinäjoen kasvu ja kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. On hyvä, että maakunnalla on keskus, joka kehittyy, kasvaa ja kaupungistuu. Haasteena on se, synnyttääkö keskuskaupungin kehitys myös kasvua laajemmalla Seinäjoen kaupunkiseudulla vai jääkö kasvu keskuskaupunkiin?

Etelä-Pohjanmaalla on monia seutu- ja pikkukaupunkeja, joiden kehityksessä mukana pysyminen on tärkeää. Ne tarjoavat pikkukaupunkiympäristön viihtyisyyttä ja palveluja. Pienempiä taajamia, kyliä ja maaseutua on paljon, ja ne tarjoavat vaihtoehtoisen sijainnin ja asuin- ja elinympäristön. Monissa taajamissa, kylissä ja haja-asutusalueilla väestömäärän ennustetaan vähenevän lukuun ottamatta kaupungin läheistä maaseutua Seinäjoen läheisyydessä. 

Maakunnan rakenteen kehityksessä tärkeä kysymys on, miten väestö, palvelut, yritykset, ja työpaikat sijoittuvat. Väestön sijaintiin vaikuttavat hyvä asuin- ja elinympäristö, palvelut, työpaikat ja liikenneyhteydet. Hyvät liikenneyhteydet ja taajamien väliset melko lyhyet etäisyydet mahdollistavat maakunnallisen työmarkkina-alueen synnyn. Etelä-Pohjanmaa on rakenteeltaan varsin kompakti maakunta. Keskittyvätkö palvelut vielä lisää ja mihin tulevaisuuden yritystoiminnot ja työpaikat sijoittuvat?

Maaseudulle hyvät tie- ja viestintäyhteydet ovat tulevaisuudessakin tärkeä asia. Palveluja voidaan tuoda myös asiakasta lähelle, mitä esimerkiksi digitalisaatio tukee. Maaseutu säilyy biotalouden tärkeänä tuotantoympäristönä. Maakunnan sisällä on käytävä, joka ulottuu Kauhajoen, Kurikan, Ilmajoen, Seinäjoen, Lapuan kautta Kauhavalle. Ylimaakunnalliset käytävät Vaasaan ja Tampereelle ovat kehittyviä yhteyksiä. Alavuden–Ähtärin ja Alajärven seudut kytkeytyvät hyvillä liikenneyhteyksillä maakunnan keskusseutuun. Maakunnan rakenne muodostaa eräänlaisen aluesuunnittelun tähtimallin taajamineen ja liikenneyhteyksineen.  

Rakennemalli ohjaa parhaimmillaan kuntien ja maakunnan strategista kehittämistä, liikenteen kehittämistä, elinkeinojen kehittämistä ja investointeja sekä maankäytön suunnittelua ja markkinointia. Yhteisten strategisten valintojen, yhteistyön lisääntymisen ja resurssien jakamisen myötä rakennemallin kautta voidaan saavuttaa kuntatalouden säästöjä, kestävämpää yhdyskuntarakennetta ja muita taloudellisia hyötyjä.

Lisäksi kasvavan vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta voidaan löytää yhteisiä kilpailukykyä, yrittäjyyttä ja työpaikkoja lisääviä ratkaisuja ja toimintamalleja. Eikä pidä unohtaa, että rakennemalliprosessi itsessään lisää yrittäjien, päättäjien, viranomaisten ja kuntalaisten välistä yhteistyötä yli hallinto- ja kuntarajojen.

 

Timo Lakso 
maakuntasuunnittelija

0 kommenttia
06 / 04 / 16

Suoraa suopuhetta

  • 4

Mari Väänänen aloitti keskustelun Etelä-Pohjanmaan soiden käytöstä mainiossa blogikirjoituksessaan 24.2. Keskustelua on tämän jälkeen liiton toimesta jatkettu niin eri sidosryhmien kuin maakuntahallituksen kanssa. Keskiössä on valmisteilla oleva 3. vaihemaakuntakaava, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen turvetuotannon tarpeet ja soiden muu käyttö, mukaan lukien suoluonnon suojelu.

Etelä-Pohjanmaa on suomaakunta. Suosta on ponnistettu monin tavoin, ensin kydönpolton ja pellonraivauksen, sittemmin metsäojituksen ja turvetuotannon muodossa. Suot ovat kiistatta olleet eteläpohjalaisten tärkein luonnonvara. Soita onkin hyödynnetty sellaisella innolla, että lähes jokaisella nevalla ja rämeellä on ehditty kuokkien kanssa käymään. Nykyisin onkin lähes mahdoton ymmärtää, kuinka dramaattisesti suoluonto on muuttunut. Hyvä esimerkki on 78-vuotias isäni, joka usein omia kotimetsiä kierrellessämme muistelee, kuinka mikäkin metsäsarka oli hänen lapsuudessaan vielä avointa nevaa.

Suoluonnon nopea, lähes yhden sukupolven aikana tapahtunut, häviäminen on kansallisella tasolla synnyttänyt monia toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisten luontotyyppien säilyminen. Varsinaisen suojelun, kuten soidensuojeluohjelman, rinnalla kulkee vahvana suuntauksena soiden käytön ohjaaminen siten, että käytön kohteeksi tulisivat ensisijassa luonnontilaisuutensa menettäneet suot.

Soiden käytön suuntaaminen kertaalleen jo ojitetuille suoaloille pitäisikin Etelä-Pohjanmaalla olla helppoa kuin heinänteko. Meidän valtaisan suoalamme ojitusaste nousee nimittäin yli 80 prosenttiin. Maakuntakaavaa valmisteltaessa löydettiinkin varsin vaivattomasti 26 000 hehtaaria ns. 0- ja 1-luonnontilaluokan muuntuneita suomaita, jotka soveltuvat hyvin esimerkiksi turvetuotantoon. Näistä poimittiin edelleen vielä parhaista parhaimmat, joiden käytöllä olisi mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja mahdollisimman suuri taloudellisen hyödyntämisen potentiaali. Jäljelle jäi vieläkin lähes 15 000 suohehtaaria jakautuneena yli 230 kohteeseen. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 150 km2 kokoinen tuotantoala vastaa laajuudeltaan likimain Karijoen kunnan pinta-alaa.

Turvetta löytyy siis helposti suuria määriä ympäristön kannalta hyviltä paikoilta. Seuraavaksi on kysyttävä, ovatko ympäristön kannalta parhaat paikat parhaita myös turvetuotannon kannalta. Tästä eteenpäin ympäristönäkökulmaa tuleekin täydentää turvetuotannon teknis-taloudellisella näkökulmalla. Käytännössä tarkoitan sitä, että alueiden valinnassa otetaan huomioon esimerkiksi alueiden omistusolot, sijainti turpeen käyttökohteisiin ja sitä kautta logistiset kysymykset tai sijainti suhteessa nykyisiin tuotantoaloihin. Tätä työtä tehdään vuorovaikutuksessa tuottajien ja turveteollisuuden kanssa. Pelivaraa on, mutta se on käytettävä viisaasti ja kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen.

 

Antti Saartenoja

suunnittelujohtaja

4 kommenttia
24 / 02 / 16

Suosta on moneksi

  • 4

Kansanperinteessä suota on pidetty kaukaisuuden ja syrjäisyyden vertauskuvana. Etelä-Pohjanmaalla tilanne on päinvastainen. Suot peittävät niin suuren osan maakunnan alasta, että lähes kaikilla eteläpohjalaisilla on kotioveltaan alle parin kilometrin matka lähimmälle suolle.

Asumme siis keskellä suota, mutta emme siihen uponneina, vaan pikemminkin sieltä ponnistaneina.

Soiden hyödyntämisen historia ulottuu Etelä-Pohjanmaalla 1600-luvulle, jolloin jokivarsien soita on kuivattu pelloiksi – ja näin muodostettu lakeusmaisemamme. Näihin päiviin saakka jatkuneen peltojen raivaamisen ohella merkittävä soiden hyödyntämismuoto maakunnassamme on turvetuotanto.

Turvetuotannon tulevaisuuden roolia pohdittaessa on maakunnassa linjattu turpeen olevan tulevaisuuden energiatuotannossa merkittävä tukipolttoaine ja huoltovarmuuden turvaaja. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (2013) linjataan turpeen energiakäytön vähentämistä siten, ettei se korvaudu kivihiilellä. Uusi strategia valmistuu vuoden 2016 lopussa, ja nähtäväksi jää, mihin suuntaan se turvealaa vie.

Turpeen jalostusmahdollisuudet ovat monet, joten maakunnassa kannattaa toimia aktiivisesti myös erilaisten uusien, pienimuotoistenkin, turvetuotteiden kehittelyssä. Turpeella on kysyntää niin rakennus-, tekstiili- kuin kosmetiikka-alallakin.

Maakunnan suuren turvetuotantoalan johdosta myös sen maankäytölliset vaikutukset ovat merkittävät. Turvetuotannossa tavoitteet ympäristönäkökulmien osalta onkin pidettävä korkealla huomioiden etenkin ilmastovaikutukset ja maakuntamme vesistöjen tila. Paljon on tällä saralla jo tehty, mutta tehdään asiat vielä pikkuusen paremmin kuin muut!

Soiden hyödyntämisen näkökulmaa voidaan laajentaa niiden moniin muihinkin käyttömuotoihin, kuten retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen. Myös luonnontilaisten soiden ainutlaatuinen luonto on arvo, josta maakunnassamme on syytä olla ylpeä!

Säilyttääksemme palaset alkuperäistä suoluontoamme on osa tästä perinnöstä suojeltu ja suojellaan tulevaisuudessakin. Näin jätämme mahdollisuuden suoluonnosta ja sen antimista nauttimiseen sekä tuhansia vuosia vanhan turvepatjan päällä retkeilyyn myös tuleville soilla kulkijoille.

Suot ajankohtainen teema maakuntakaavoituksessa

Soiden erilaisia käyttö- ja hyödyntämismuotoja tullaan sovittamaan yhteen Etelä-Pohjanmaalla valmisteilla olevassa vaihemaakuntakaavassa, jossa osoitetaan alueita niin turvetuotannolle kuin suoluonnon suojelullekin.

Ennen kaavaluonnoksen valmistelua kartoitamme vielä eteläpohjalaisten ajatuksia ja kokemuksia maakuntamme soista.

Millaisia ovat sinun kokemuksesi eteläpohjalaisesta suoluonnosta? Lähdetkö suolle marjastamaan, vai kuljetko soilla työsi puolesta? Millainen on mielestäsi suoluonnon tila?

Kaikille avoin kysely löytyy osoitteesta: https://query.eharava.fi/1460. Vastausaikaa on 8.3.2016 saakka. Kerro omat ajatuksesi Etelä-Pohjanmaan suoluonnosta ja vaikuta soiden tulevaisuuden maankäyttöön!

 

Mari Väänänen

suunnitteluavustaja

4 kommenttia
11 / 01 / 16

Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu

Pääministeri Sipilän hallituksen uudistuskoriin mahtui myös kaavoituskäytäntöjen keventäminen. Etenkin maakuntakaavojen "tsaarinaikainen" vahvistusmenettely, jossa ympäristöministeriöllä oli niiden suhteen sekä ohjaus- että tuomiovaltaa, oli saanut osakseen kritiikkiä. Muutenkin maakuntakaavojen laadinta oli koettu nykymenoon suhteutettuna hitaaksi ja jäykäksi.

Ympäristöministeriö tarttui toimeen ripeästi, ja Maankäyttö- ja rakennuslain (mrl) lakimuutokset saatiin syksyn mittaan valmiiksi. Näillä näkymin lakimuutos saadaan voimaan 1.2. alkaen.

Mitkä asiat sitten muuttuvat? Maakuntien kannalta suurin muutos koskee maakuntakaavojen vahvistusmenettelyn poistamista. Kaavat tulevat jatkossa lainvoimaisiksi maakuntavaltuuston päätöksellä. Toinen merkittävä muutos koskee maakuntakaavojen laadinnan uudenlaista vaiheistusta, jonka toivotaan edelleen nopeuttavan niiden valmistumista.

Vahvistusmenettelyn poistaminen lisää merkittävästi maakuntavaltuuston itsenäistä päätösvaltaa. On kuitenkin muistettava, että MRL:n mukaiset maakuntakaavojen sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat edelleen voimassa. Maakuntakaavojen lainmukaisuuden varmistaminen siirtyykin entistä selvemmin liittojen omalle vastuulle. Samanaikaisesti on ympäristöhallinnon suunnalta ilmoitettu, että myös VAT:it tullaan uudistamaan. Jää nähtäväksi, tukeeko uudistus samalla tavoin maakuntien asemaa kuin vahvistusmenettelyn poistaminen teki, vai tuleeko siitä imperiumin vastaisku.

Kaavan uudenlainen laadintajärjestys korostaa varhaista vuorovaikutusta. Etenkin uuden MRA 11 § ja 13 § mukaiset viranomaisneuvottelun ja viranomaislausuntojen pyytäminen ennen kaavaehdotuksen nähtäville panoa antaa viranomaisille mahdollisuuden sopia maakuntakaavojen ratkaisuista riittävän pitkälle siten, että kaavaehdotuksen ei pitäisi jäädä enää merkittäviä ristiriitoja tai yllätyksiä.

Meneekö kaikki niin kuin lain säätäjä on tarkoittanut?

Uudistuksissa on paljon hyvää, mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Uudistus herättää ainakin monia kysymyksiä: Riittävätkö esimerkiksi ministeriön resurssit jatkossa maakuntakaavoituksen kokonaiskuvan seurantaan ja kaavoituksen kehittämiseen. Voimavarojen heikentämisestä etenkin juridisen osaamisen puolella on jo nyt merkkejä olemassa. Toinen iso kysymys on, riittääkö maakuntapolitiikoilla jatkossa maltti, vai halutaanko lähteä kokeilemaan, mihin asti lain asettamat sisältövaatimukset joustavat.

Jo nyt voi ennustaa, että ehdotusvaiheen kuuleminen on vaarassa muodostua pelkäksi muodollisuudeksi. Kynnys ehdotuksen muuttamiselle kasvaa merkittävästi, vaikka se saisi minkälaista kansalaispalautetta, jos kaikki viranomaiset ovat jo yksimielisesti ehdotuksen takana. Jos palaute ei saa aikaan muutoksia, on tie valituksille auki.

Toinen merkittävä puute johtuu lain valmistelun ajankohdasta, mistä syystä siinä ei voitu ottaa huomioon muuta aluehallinnon uudistamista. Toivottavasti laki taipuu myös tulevien itsehallinnollisten maakuntien rakenteeseen, etenkin jos siihen liitetään nykyisten ELY-keskuksien kaavoituksen ohjaustoiminnot. Toiveet ovat joka tapauksessa korkealla, ja Etelä-Pohjanmaan valmisteilla olevia maakuntakaavoja laaditaan jo nyt uuden lain ja asetuksen mukaisessa järjestyksessä.

 

Antti Saartenoja

Suunnittelujohtaja

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös