07 / 02 / 17

Mustavalkoinen keskustelukulttuurimme

  • 0

Olen vuosikausia seurannut läheltä suomalaista keskustelua kuntien koosta, kuntaliitoksista, kuntien tehtävistä ja kunnallisesta päätöksenteosta. Vuosi vuodelta on alkanut enemmän ja enemmän kummastuttaa se, miten yksipuolisesti em. asioita käsitellään julkisuudessa ja yhä enemmän myös kuntien tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Kuntien toimintaympäristö on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Julkisessa keskustelussa tämä kyllä todetaan, mutta asioita käsitellään siitä huolimatta vanhalta pohjalta. Eikö olisi oleellista huomioida muutos ja sen erilaistava vaikutus meidän kuntakenttäämme?

Niin tai näin, suomalaisessa keskustelukulttuurissa vain koolla on väliä. Kategorisesti 2 000 asukkaan kunta todetaan elinkelvottomaksi verrattuna 60 000 asukkaan kuntaan, ja toiveena olisi, että alle 100 000 asukkaan kuntia ei olisi. Näin huolimatta siitä, että Suomessa on vuosikymmenet harjoitettu aluepolitiikkaa, jolla koko maa on haluttu pitää asuttuna ja mm. siksi käytössä on valtionosuuksien tasausjärjestelmä, joka jakaa paljon verotuloja synnyttäviltä alueilta verotuloja vähemmän taloudellista hyvää tuottaville alueille, jotta niilläkin alueilla voidaan elää ja tehdä työtä.

Paljon on muuttunut siitä, kun aluepoliittinen tasausjärjestelmä on alun perin luotu, mutta Suomi on harvaan ja hajautuneesti asuttu maa, jossa kunta on pitkään ollut tärkeä yhteisöä koossa pitävä ja identiteettiä luova voima, eikä sitä roolia passaisi unohtaa, kun keskustellaan kunnista. On selvää, että tarvitaan kehittyviä keskuskaupunkeja ja erikseen tulisi tarkastella myös pääkaupunkiseutua, mutta miksei pienten kuntien rooliakin voisi miettiä uudelleen muustakin näkökulmasta kuin vain kuntaliitoskeskusteluna.

Raflaavat otsikot, kuten: ”Katso, onko oma kuntasi kuolevien listalla – nämä 57 kuntaa kamppailevat olemassaolostaan”, osoittavat miten mustavalkoisesti asioita tuodaan julkisuuteen, sillä onhan ainakin viimeiset 30 vuotta ollut selvää, että ilman kuntien tuloerojen tasausta palvelujen järjestäminen olisi ollut mahdotonta suurimmassa osassa kuntia.

Tuntuu että keskustelukulttuurimme ja ehkä myös ajattelumme on tältä osin jämähtänyt siihen hyvinvointivaltiolliseen oppiin, joka luotiin sotien jälkeen. Nyt elämme kuitenkin murrosaikaa, jossa koko yhteiskuntamme perusta on muuttumassa mm. digitalisaation myötä. Käsillä olevat julkisen sektorin muutoshankkeet sisältävät elementtejä uudesta, vaikkakin rakentuvat perustaltaan silti vanhoille pohjille. Joka tapauksessa hankkeet johtavat siihen, että kuntien palvelutehtävät ovat oleellisesti supistumassa, ja sitä myöten meidän olisi löydettävä erilaisille kunnille uusi ja omanlaisensa identiteetti tässä yhteiskunnassa.

Kuntien identiteetin luonnollinen perusta on yhteisöllisyys ja ihmisten oikeus päättää oman kuntansa asioista ‒ oli kunta sitten iso tai pieni tai olivatpa asiat isoja tai pieniä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa voisikin jatkossa olla lähtökohtana ajatus, että erikokoisilla kunnilla voi kaikilla olla tärkeä rooli tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös