30 / 11 / 16

Muutos ja sen tarve

  • 0

Kaikki tunnustavat, että elämme jatkuvan muutoksen kanssa. Tämä koskee teknologiaa, yhteiskuntaa, työelämää ja jokaisen arkea. Muutoksista sanotaan aina opitun jotakin, vaikkakaan oppi ei yleensä siirry sukupolvelta toiselle ja muutos koetaan lähtökohtaisesti aina vaikeana, varsinkin työelämässä. Toisaalta muutos tuo yleensä kehitystä ja parantaa asioita, joten voisi kuvitella, että ihmisen luonnollinen tavoite on hakea muutosta.

Käsitys siitä, että vastustamme luonnostaan muutosta perustuu siihen, että uuden kohtaaminen aiheuttaa aina aluksi hämmennystä. Tosiasiassa kyse on tietämättömyydestä: emme tunne asiaa ja se aiheuttaa ensireaktiona jopa pelkoa. Muutoksen läpivieminen onkin taitolaji, jossa täytyy antaa aikaa vanhasta luopumiselle sekä uuden ymmärtämiselle ja oppimiselle, eli aika ja oikeanlainen viestintä mahdollistavat sen, että ihminen näkee hämmennyksen takaa pilkistävän mahdollisuuden.

Ennen kuin tähän vaiheeseen on päästy, on täytynyt tunnistaa tarve tehdä muutoksia. Tätä aihetta lähestyy mielenkiintoisella tavalla seuraava kertomus, joka on julkaistu Kauppalehti optiossa vuonna 2007.

Aloitetaan häkillä, jossa on viisi apinaa. Laitetaan banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat sen alle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä.

Jonkin ajan kuluttua toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin – muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohta toiset estävät tikkaille pyrkivän apinan aikeet.

Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apinoista otetaan häkistä pois ja tilalle laitetaan uusi. Uusi apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin, mutta kauhukseen se huomaa, että muut käyvät sen kimppuun.

Parin yrityksen jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaille johtaa joukkokuritukseen.

Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu nyt kuritukseen innolla. Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Aina, kun tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat sitä. Useimmilla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen.

Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, yhtäkään häkissä olevaa apinaa ei ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania.

Miksi ei?

Koska niiden mielestä näin on toimittu aina. Ja näin syntyy yhteisön toimintamalli, jota ei kyseenalaisteta.

Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo, mutta mikäli tarve sille on olemassa, se pitää tunnistaa ajoissa ja kylmän suihkunkin uhalla lähteä tavoittelemaan makeampaa tulevaisuutta.

Antoisaa Joulun odotusta kaikille!

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

Kommentit

Kommentoi

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös