06 / 04 / 16

Suoraa suopuhetta

  • 4

Mari Väänänen aloitti keskustelun Etelä-Pohjanmaan soiden käytöstä mainiossa blogikirjoituksessaan 24.2. Keskustelua on tämän jälkeen liiton toimesta jatkettu niin eri sidosryhmien kuin maakuntahallituksen kanssa. Keskiössä on valmisteilla oleva 3. vaihemaakuntakaava, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen turvetuotannon tarpeet ja soiden muu käyttö, mukaan lukien suoluonnon suojelu.

Etelä-Pohjanmaa on suomaakunta. Suosta on ponnistettu monin tavoin, ensin kydönpolton ja pellonraivauksen, sittemmin metsäojituksen ja turvetuotannon muodossa. Suot ovat kiistatta olleet eteläpohjalaisten tärkein luonnonvara. Soita onkin hyödynnetty sellaisella innolla, että lähes jokaisella nevalla ja rämeellä on ehditty kuokkien kanssa käymään. Nykyisin onkin lähes mahdoton ymmärtää, kuinka dramaattisesti suoluonto on muuttunut. Hyvä esimerkki on 78-vuotias isäni, joka usein omia kotimetsiä kierrellessämme muistelee, kuinka mikäkin metsäsarka oli hänen lapsuudessaan vielä avointa nevaa.

Suoluonnon nopea, lähes yhden sukupolven aikana tapahtunut, häviäminen on kansallisella tasolla synnyttänyt monia toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisten luontotyyppien säilyminen. Varsinaisen suojelun, kuten soidensuojeluohjelman, rinnalla kulkee vahvana suuntauksena soiden käytön ohjaaminen siten, että käytön kohteeksi tulisivat ensisijassa luonnontilaisuutensa menettäneet suot.

Soiden käytön suuntaaminen kertaalleen jo ojitetuille suoaloille pitäisikin Etelä-Pohjanmaalla olla helppoa kuin heinänteko. Meidän valtaisan suoalamme ojitusaste nousee nimittäin yli 80 prosenttiin. Maakuntakaavaa valmisteltaessa löydettiinkin varsin vaivattomasti 26 000 hehtaaria ns. 0- ja 1-luonnontilaluokan muuntuneita suomaita, jotka soveltuvat hyvin esimerkiksi turvetuotantoon. Näistä poimittiin edelleen vielä parhaista parhaimmat, joiden käytöllä olisi mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja mahdollisimman suuri taloudellisen hyödyntämisen potentiaali. Jäljelle jäi vieläkin lähes 15 000 suohehtaaria jakautuneena yli 230 kohteeseen. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 150 km2 kokoinen tuotantoala vastaa laajuudeltaan likimain Karijoen kunnan pinta-alaa.

Turvetta löytyy siis helposti suuria määriä ympäristön kannalta hyviltä paikoilta. Seuraavaksi on kysyttävä, ovatko ympäristön kannalta parhaat paikat parhaita myös turvetuotannon kannalta. Tästä eteenpäin ympäristönäkökulmaa tuleekin täydentää turvetuotannon teknis-taloudellisella näkökulmalla. Käytännössä tarkoitan sitä, että alueiden valinnassa otetaan huomioon esimerkiksi alueiden omistusolot, sijainti turpeen käyttökohteisiin ja sitä kautta logistiset kysymykset tai sijainti suhteessa nykyisiin tuotantoaloihin. Tätä työtä tehdään vuorovaikutuksessa tuottajien ja turveteollisuuden kanssa. Pelivaraa on, mutta se on käytettävä viisaasti ja kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen.

 

Antti Saartenoja

suunnittelujohtaja

Kommentit

1 17.05.2016 13:02

1

1 17.05.2016 13:02

1

1 17.05.2016 13:03

1

1 17.05.2016 13:03

1

Kommentoi

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös