13 / 11 / 18

Kohti ilmiölähtöisyyttä

  • 0

Aktiivinen ja vaikuttava alueellinen kehittämis- ja innovaatiopolitiikka tarvitsee tuekseen monitahoista tietoa. Tiedon avulla pyritään määrittämään tilannekuva, tunnistamaan merkittävimmät haasteet sekä viheliäiset ongelmat, joiden ratkaisemiksi voidaan suunnata toimeenpanon resurssit. Tieto vaatii tulkintaa ja tulkinta vaatii tietoa.

Tilastot ovat aina jäljessä, otokset eivät välttämättä ole edustavia tai luvut voivat erilaisten käytäntöjen johdosta kohdentua aivan eri paikkaan, missä varsinainen toiminta on. Tilastotietoja ei välttämättä myöskään ole saatavilla maakunta- tai kuntatasolla. Tiedontuotannon systemaattinen vahvistaminen ja sirpaleisen tiedon kokoaminen eri tietolähteistä olivat konkreettisia haasteita, joihin pyrittiin vastaamaan Innovatiivisuutta ja kasvua Etelä-Pohjanmaalla -hankkeessa. Sitä varten hankkeessa on muodostettu tilannekuvatyökalu maakunnan strategia- ja tulevaisuustyön tueksi, joka koostuu keskeisimmistä innovaatiotoiminnan vaikuttavuusindikaattoreista

Tilannekuvatyöhön kuuluu tilastotiedon lisäksi olennaisena osana tulkintavaihe. Millainen kuva tilastojen perusteella muodostuu? Tulkintavaihe vaatii ymmärrystä laajemmista taustalla vaikuttavista trendeistä ja ilmiöistä, niiden juurisyiden määrittämistä ja vaikutusten ”paikallistamista” omaan toimintaympäristöön. Tätä varten tilannekuvatyössä on tämän syksyn aikana lähdetty kokeilemaan ilmiölähtöistä toimintatapaa.

Ilmiölähtöisyydellä pyritään edistämään systeemistä ajattelua ja vahvistamaan keskinäistä ymmärrystä erilaisten muutosajureiden ja kehityskulkujen kytkennöistä laajempiin kokonaisuuksiin. Käytännössä tarkoituksena on jäsentää ja purkaa erilaisia ilmiöitä osiin, hahmotella vaikutusten välisiä kytkentöjä eri sektorien välillä ja sitä kautta rikastaa maakunnan tilannekuvan muodostamista. Aihe on viime aikoina ollut paljon esillä. Esimerkiksi Sitra julkisti tänä syksynä keskustelualoitteen ilmiölähtöisestä hallinnosta, jonka tavoitteena on edistää ilmiölähtöisen toimintamallin käyttöönottoa julkisessa hallinnossa.

Tilannekuvatyössä yhdeksi keskeiseksi ilmiöksi on noussut työn ja teknologian murros, jota on käsitelty laajasti viime vuosien aikana muun muassa hallituksen tulevaisuusselonteossa. Kyseessä on hyvin laaja ja vaikeasti hahmotettava ilmiö, jonka vaikutukset tuntuvat yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Työ muuttuu ja teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia jo nyt, eikä vauhti tule tästä hidastumaan. Konkreettisena esimerkkinä ja ilmentymänä ilmiöön liittyen voi mainita Amazonin, Googlen ja Youtuben kaltaisten globaalien jättien toiminta, jotka ovat jo aiheuttaneet merkittäviä disruptioita monilla toimialoilla. Niiden toiminta tulee heijastumaan entistä enemmän myös paikallisella tasolla. Esimerkiksi kirjojen verkkokaupasta liikkeelle lähtenyt Amazon on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan suuria muutoksia perinteisen kaupan ja logistiikan aloilla ympäri maailman. Jos kyseinen globaali jätti aloittaa toimintansa Suomessa tai naapurimaissa, niin vaikutukset ovat tuntuvia. Ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Se taas riippuu siitä, mitkä ovat meidän resurssit ja valmiudet sopeutua.

Tulevaisuuden ennakoinnille on entistä suurempi tarve ja tilannekuvatyön tavoitteena on tarjota uusia työkaluja toimintaympäristön seurannalle ja maakunnan kehittämistoimien suunnittelulle.

Maakunnat eivät elä ”kuplassa” valtion sisällä vaan alueiden, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kytkennät ulottuvat yli maakuntien ja Suomen rajojen. Globaalit ilmiöt tulevat vaikuttamaan meihin joka tapauksessa eikä niitä edes kannata yrittää hallita tai muuttaa itse. Oleellista on havaita näitä kehityskulkuja ja arvioida vaikutuksia omaan alueeseen, jotta voimme sopeutua ja minimoida huonot vaikutukset ja ottamaan hyödyt irti.

Miika Laurila
projektipäällikkö
Innovatiivisuutta ja kasvua Etelä-Pohjanmaalle -hanke

0 kommenttia
07 / 11 / 18

Tekoäly muuttaa terveydenhuoltoa

  • 0

Suomessa terveydenhuoltoa koskeva keskustelu on viime aikoina pyörinyt vahvasti sote-uudistuksen ympärillä. Maailmalla keskustelussa ovat puolestaan korostuneet tekoäly ja robotiikka. Ihmisälyn tavoin tilanteisiin reagoivat koneet sekä itse toistuvista tilanteista oppivat järjestelmät luovat hoidolle ja palveluiden tuottamiselle uusia mahdollisuuksia.

Sote-uudistuksen taustalla vaikuttavat voimakkaasti tarve vastata ikääntyvien suomalaisten hoivan tarpeeseen ja tarjota palvelut yhdenvertaisesti kansalaisille eri alueilla. Tekoäly voidaan tulevaisuudessa valjastaa palvelemaan samoja tavoitteita. Tulevaisuudessa tekoälyn avulla voidaan poimia ja yhdistellä tietoja suuria datamääriä louhimalla. Jo nykyinen teknologia mahdollistaa erilaisten ennusteiden tekemisen sekä tiettyjen päivittäisten rutiinien korvaamisen koneella.

Yhdysvalloissa DeepMind-algoritmin avulla pyritään ennustamaan ja varhaisen ehkäisyn avulla estämään potilaiden akuutin munuaisvaurion aiheuttamia kuolemia sairaaloissa. Suomessa HUS puolestaan hyödyntää IBM Watson -tekoälyä keskosten vaarallisten bakteeritulehdusten ennakoimisessa. Eläketurvakeskuksen koneoppimisalgoritmi pystyi tunnistamaan 78 prosentin tarkkuudella ne henkilöt, jotka tulisivat jäämään kahden vuoden sisällä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tekoälyn avulla voidaan tulevaisuudessa korvata myös monenlaisia tukipalveluita, kuten ajanvaraus- tai tulosten auki selittäminen asiakkaalle puhelimessa. Erilaista dataa, kuten valokuvia ja potilastietoja yhdistelemällä voidaan tulevaisuudessa tarjota entistä tarkempia ennusteita.

Erilaiset algoritmit tarjoavat mahdollisuuden tukea ammattilaisten työtä, mutta ihmistä ne eivät korvaa, eikä koneen tekemään ennusteeseen voi luottaa sokeasti. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tulee olemaan tarvetta, ja varsinkin teknologian hyvin tuntevista ammattilaisista tulee olemaan suorastaan pula. Optimitilanteessa hoitohenkilökunta pystyy käyttämään enemmän aikaa asiakkaiden kohtaamiseen rutiinien sijaan. Uusi teknologia voi myös olennaisesti parantaa palveluiden saatavuutta fyysisestä asuinpaikasta riippumatta.

Parhaillaan Seinäjoella ja JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän kunnissa on menossa SeAMK:n, japanilaisen Chiban yliopiston sekä irlantilaisen Dublin University Collegen Pfizer Grant -rahoitteinen kansainvälinen tutkimus kotihoidon robotiikan asenteista ja valmiuksista. Sen tulokset tulevat tarjoamaan tietoa kotihoidon robotiikan käyttövalmiuksista asiakkaiden, omaishoitajien ja kotihoidon ammattilaisten perspektiivistä.

Etelä-Pohjanmaan on tärkeää olla kehittämässä tulevaisuuden hoitoratkaisuita maakunnan, korkeakoulukentän ja yritysten tiiviin yhteistyön kautta. Tässä yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulu haluaa olla mukana tuoden kansainvälisen yhteistyöverkostonsa mukaan kehitystalkoisiin.


Jaakko Hallila
Tutkimus- ja kehittämispäällikkö
Sosiaali- ja terveysala
Seinäjoen ammattikorkeakoulu Oy

0 kommenttia
01 / 11 / 18

Matkailun alustatalous tuo potkua Islantiin – miksei myös meille

  • 0

Liikenne ja matkailu ovat siitä mukavia aiheita, että jokaisella on niistä vahva omiin kokemuksiin perustuva mielipide. Otanpa siis tällä kertaa aiheeksi matkailun. Omakin mielipiteeni perustuu subjektiivisiin kokemuksiin syyslomalla tehdyltä Islannin-matkalta. Yritän höystää ajatuksiani kuitenkin myös jonkinlaisilla faktoilla.

Alkuun täytyy todeta, että matka sujui oikein mallikkaasti. Etenkin Islannin luonto häikäisi eksotiikallaan. Samaten kaikki matkailuun liittyvät palvelut toimivat sujuvasti ja kellon tarkasti. Siten en ollut lainkaan hämmästynyt tiedosta, että Islanti on lisännyt vuodesta 2014 matkailijamääränsä alle miljoonasta yli kahteen miljoonaan vuodessa. Siis yli kaksi miljoonaa matkailijaa maassa, jossa on 340 000 asukasta, eikä kasvulle ole loppua näköpiirissä. Vertailun vuoksi Etelä-Pohjanmaalla yöpyi vuonna 2016 yhteensä 41 000 ulkomaista matkailijaa.

Pienellä ja pippurisella Islannilla on toki omat vahvuutensa. Pistää kuitenkin miettimään, voisiko 200 000 asukkaan maakunta päästä edes lähelle vastaavia lukemia. Mitä Islannissa on tehty eri tavalla kuin meillä? Yksi havainto oli, että Reykjavik toimii selkeästi matkailun hubina, josta lähdetään retkille eri puolille maaseutua, koska suuri osa kiinnostavista kohteista sijaitsee pääkaupungin ulkopuolella. Kuulostaa jotenkin tutulta.

Toinen huomion arvoinen seikka oli, että kaikki kohteet ja retket oli löydettävissä ja varattavissa helposti netistä. Varaus sisälsi muun muassa sen, että bussi haki ja palautti asiakkaan nätisti takaisin hotellille. Lisäksi samalla lipulla hoituivat niin kylpylät kuin muutkin kohteet. Tämä oli oman maakunnan todellisuuteen verrattuna erilaista. Olisipa hienoa tulla Hotelli Lakeuteen pariksi yöksi ja lähteä siitä vaikkapa päiväksi Powerpark–Härmän kylpylä-, Tuuri–Ähtärin eläinpuisto- tai Kauhajoelle Geopark-retkelle. Erillisiä pääsylippuja ei tarvittaisi ja linja-autossa jaettaisiin kaikille tabletit, joista voisi seurata retken edistymistä omalla äidinkielellä.

Yksi Islannin matkailun kehityksen kulmakivi on ollut Bókun-niminen sähköinen järjestelmä. Bókunin kehittämä myynti- ja sopimuksenhallinta-alusta mahdollistaa erilaisten matkailuaktiviteettien ja elämysten tarjoajien tuotteiden varaustilanteen muuttamisen sähköiseen muotoon. Lisäksi tuotteet voidaan tuoda helposti kuluttajan ostettaviksi omilla tai muiden palveluntarjoajien nettisivuilla. Alustan kautta voidaan myös vastaanottaa maksuja ja hoitaa sopimuksia muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi Finnair on alkanut hyödyntämään Bókun-alustaa, erityisesti huomattuaan sen toimineen yhtenä Islannin matkailuteollisuuden voimakkaan kasvun katalysaattorina. Matkailijalle tämä Bókun ei suoraan näkynyt, mutta jos se oli kaiken taustalla, niin helpoksi se oli asiat asiakkaalle tehnyt.

Mutta eipä hätää, Etelä-Pohjanmaallakin on herätty. Etelä-Pohjanmaan liitto on juuri myöntänyt rahoituksen Seinäjoen ammattikorkeakoululle hankkeelle Digi-EP Eteläpohjalainen matkailu näkyväksi. Hankkeen tavoitteena on saada 30 matkailualan yritystä kokeilemaan liiketoiminnassaan Bókun-alustaa. Samalla on tarkoitus luoda Etelä-Pohjanmaan alueen matkailutoimialan digisuunnitelma yhdessä keskeisten matkailutoimijoiden kanssa. Maakunnan matkailutoimijoiden verkosto halutaan saada siirtymään digitaalisten myyntialustojen käyttäjiksi. Yksi hanke on pieni alku, mutta toivottavasti se poikii Islannin mallin mukaisia matkailupalveluja myös meille. Maakuntamme tarjoaa matkailun digipalvelujen kehittämiselle runsaasti kyntämätöntä sarkaa, jossa kaikki voivat hyötyä, eikä vähiten asiakkaat. Etelä-Pohjanmaan matkailutuotteet ovat hyvässä iskussa, niiden digitalisaatio voi räjäyttää pankin.

Antti Saartenoja
Vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
29 / 10 / 18

Avaruuden äärellä - ilman valoa

  • 1

Nopea ja toimintavarma nettiyhteys on kuluttajille ja yrityksille digiajan valtatie. Tutkimusten mukaan laadukas yhteys ei ole enää yritysten kilpailuetu vaan elinehto. Kuluttajat taas saavat laajakaistan kautta muun muassa kattavimmat ja laadukkaimmat tv-palvelut. Nuorten verkkopelaaminen onnistuu vain nopeiden nettiyhteyksien kautta. Näihin ja lukuisiin muihin tiedonsiirron haasteisiin paras ratkaisu on nopea valokuituyhteys.

Mutta, mutta…

Valokuituyhteys saattaa kuitenkin yksittäin ostettuna olla hyvin kallis. Taajamien ulkopuolella valokuituliittymä voi maksaa jopa 10 000–100 000 euroa. Näiden, yksittäisen kuluttajan tai yrittäjän kannalta kohtuuttoman kalliiden investointitarpeiden lieventämiseksi perustettiin vuonna 2009 valtion ja kuntien Nopea laajakaista -hanke. Sen kautta rahoitettua valokuiturakentamista on tehty pitkään etenkin Itä-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla rakentamishankkeet on pääosin toteutettu markkinaehtoisesti ja alueen osuus myönnetystä tukipotista oli kesäkuussa 2018 kokonaista 0,11 %.

Nopea laajakaista -hankkeen rahoitushaku päättyy tämän vuoden lopussa. Valtakunnallisesti rahaa on haettu loppua kohti kirien enemmän kuin sitä oli jaossa. Mitään uutta hanketta ei olla tilalle perustamassa, sillä ministeriön mukaan toiminnan tulisi olla markkinaehtoista. Etsikkoaika siis meni.

Osassa Etelä-Pohjanmaata voisi laajakaistojen osalta todeta olevan jopa avaruudellisen hiljaista. Viestintäviraston tämän vuotisessa kuntakohtaisessa laajakaistaluokituksessa Seinäjoki sai alle yhden tähden luokituksen, kun esimerkiksi Tampere on 2,5 tähden kaupunki. Seinäjoella kiinteä, vähintään 100 Mbit/s nopeudella toimiva laajakaista oli vuonna 2016 tarjolla 70 %:lle kotitalouksista, 2018 vastaava luku on 18 %. Vastaava kehitys näkyy esimerkiksi myös Lapualla, jossa saatavuus on laskenut 45 prosentista 10 prosenttiin kotitalouksista. Lasku johtuu muun muassa siitä, että kupariverkkoon perustuvien laajakaistojen myynti on loppunut, eikä vanhan verkon tilalle ole rakennettu uutta valokuituverkkoa. Yhteensä 21 prosentilla eteläpohjalaisista talouksista on mahdollisuus hankkia vähintään 100 Mbit/s nopeudella toimiva laajakaistaliittymä, kun koko Suomessa luku on 52 %. Olemme tuolla luvulla selvästi Suomen hitain maakunta.

Monien pienempien kunta ja kaupunkikeskustojen alueelta kuuluu kommentteja, ettei kuulu. Ei kuulu 4G, hyvä jos edes joku pienempi G. Mobiilidataan hullaantunut kansa odottaa tulevaksi kuitenkin jo seuraavaa, viidettä G:tä. Nopeiden langattomien 5G-verkkojen kehitys onkin kovassa vauhdissa, mutta ne eivät kaikkialle tule. Jotta 5G pystyy välittämään paljon dataa, täytyy sen toimia korkealla taajuudella. Korkea taajuus taas merkitsee lyhyttä, kymmenien tai muutamien satojen metrien kantavuutta. Jos kantamaa halutaan kasvattaa, datan siirtonopeus tippuu eikä ole juuri 4G-yhteyttä parempi. Antennit eivät ole ilmaisia, joten niitä asennetaan pitkälle tulevaisuuteen vain kaupunkien keskustoihin ja pääteiden varsille. Isojen operaattoreiden kiinnostus suuntautuu pitkälle tulevaisuuteen juuri uuden teknologian rakentamiseen, joten 4G:n verkkopeitto tuskin tulee tulevaisuudessa merkittävästi parantumaan.

Kuluttaja perustelee mobiilidatayhteyden hankintaa usein sen halvemmilla kuukausimaksuilla. Tämä käsitys perustuu osin vanhentuneisiin mielikuviin. Rajoittamattoman datapaketin sisältävien mobiililiittymien hinnat nousevat jo 30-40 euroon, kun edullisimpien kuituliittymien perushinnat alkavat alle 35 eurosta. Heikommillaan tuollaisen perusmobiililiittymän tiedonsiirtonopeus on vain 1/7 osa vastaavan kiinteän liittymän nopeudesta.

Etelä-Pohjamaalla uhkaa siis tätä menoa olla alueita, joilla ei ole valokuitua, ei kuparia, eikä tarpeeksi G:tä.

Onneksi…

On toki myönteistäkin kehitystä. Pienet, kuntien omistamat tai alueelliset operaattorit ovat suunnitelmallisesti rakentaneet valokuitua niin alueensa kuntien keskustoihin kuin haja-asutusalueillekin. Kurikka, Kauhajoki ja Karijoki ovat myöntämässä laajakaista-avustusta Nopean laajakaistan rakentamiseksi. Kun Lappajärvi ei saanut Nopea laajakaista -hankkeessa rakentamistarjouksia, ei pieni kunta sotkeutunut kaapeleihin vaan rohkeasti tarjoutui rahallisesti tukemaan hankealueilla laajakaistan hankkivia kotitalouksia. Mediatietojen mukaan täky toimii ja liittymämyynti käy.

Joten…

Isompien olisi hyvä ottaa mallia pienistä. Yritykset, esimerkiksi maatalouselinkeino, tarvitsevat kipeästi luotettavia ja nopeita yhteyksiä. Kunnan asukkaat haluavat myös digiviihtyisän kunnan. Kuntien elinkeinopolitiikka voi olla nykyisin peltomarkettien kaavoittamisen ja risteyksien rakentamisen rinnalla digitaalisen infran valtateiden ja parhaiden digitaalisten palveluiden luomista. Emme voi jäädä digitakamatkalle tai ”me ollaan hävitty tää peli”.

Mikäli tilanne ei markkinaehtoisesti parane (niin kuin näyttää käyvän), olisiko kuntien tai tulevan maakunnan otettava vastuu kiinteiden yhteyksien rakentamisesta? Yhdessä omistettu yhtiö -malli voisi toimia ketterästi ja ripeästi. Opintomatkalle ei tarvitse lähteä merta edemmäs, voi riittää, jos käy Suupohjassa tai Järviseudulla.

Hyvää syksyä, liikutaan digitaalisesti ja myös luonnossa reippaillen!

Ja ne kupari- tai G-linjat punaisiksi E-P:n liiton suuntaan, me teemme täällä kuitua nakertaen töitä Etelä-Pohjanmaan valoisaa tulevaisuutta varten!


Jani Palomäki
Maakuntainsinööri

 

 

 

1 kommenttia
24 / 10 / 18

Kulttuuriperintö kiinnostaa ja koskettaa

  • 0

Juhlista Euroopan kulttuuriperintövuotta 2018

Vuosi 2018 on nimetty koko Euroopan yhteiseksi kulttuuriperintövuodeksi. Sen aikana erilaiset alueelliset ja paikalliset toimijat toteuttavat kulttuuriperintöään esiin nostavia projekteja, tapahtumia, aloitteita ja kampanjoita ympäri Eurooppaa. Teemavuoden toivotaan lisäävän yleistä tietoisuutta kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksestä niin paikallisella kuin eurooppalaisella tasolla. Tarkoituksena on saada meidät kaikki arvostamaan kulttuuriperintöämme ja pitämään sitä yhteisenä, jaettavana voimavarana. Suomessa vuoden pääteemana on osallisuus kulttuuriperintöön. Tavoitteena on myös lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta sekä kulttuuriperinnön kestävää käyttöä.

Mitä se kulttuuriperintö sitten oikein on? Wikipedia määrittelee asiaa näin: ”Kulttuuriperintö-käsitteellä viitataan yleensä joukkoon menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluvat kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.”

Kulttuuriperinnön käsite viittaa yleensä Unescon yleissopimuksiin maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Ensiksi mainitun sopimuksen Suomi hyväksyi vuonna 1987, jälkimmäisen 2013. Aineettoman eli elävän perinnön osalta on Suomessa viime vuosina tehty paljon työtä sopimuksen toimeenpanemiseksi. Elävän perinnön wikiluettelossa on nyt 140 kohdetta ja elävän perinnön kansallisessa luettelossa 52 kohdetta, joista Etelä-Pohjanmaalta kaksi: suomalainen tango ja pääsiäisvalakiat. Sopimusta toteutetaan verkostotoimintana elävän perinnön ringeissä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt päätöksen koskien Suomen esitystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ensimmäisenä kohteena luetteloon esitetään haettavaksi saunomista vuonna 2019 ja toisena kohteena kaustislaista viulunsoittoa vuonna 2020.

Kulttuuriperintömme on moninaista ja ulottuu kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Se voi olla rakennuksia, luontokohteita, rakennettuja alueita, museoiden ja arkistojen kokoelmia, suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä, joiden pohjalta voi syntyä esineitä, esittäviä ilmaisun muotoja tai vaikkapa ruokia ja leikkejä.

Kulttuuriperintö kiinnostaa ja koskettaa. Ja kulttuuriperinnön äärellä meitä on paljon! Se on läsnä arjessamme huomaamattamme. Me viemme kynttilöitä hautausmaalle jouluaattona, poltamme kokkoja pääsiäisenä, samoamme metsissä ja vesillä ja nautimme luonnon tarjoamista antimista jokamiehenoikeuksien turvin, kudomme räsymattoja ja valmistamme kansallispukuja, käymme lavatansseissa, laulamme tangoa karaokessa, pelaamme pesäpalloa ja mölkkyä, metsästämme Suomenpystykorvan kanssa, syömme piimävelliä ja kalakukkoa. Ja paljon paljon muuta! Kulttuuriperinnön merkityksellisyydestä ja kiinnostavuudesta kertovat myös museoiden ennätykselliset kävijämäärät. Viime vuonna museoissa vierailtiin peräti 7,1 miljoonaa kertaa! Tämä oli siihenastinen ennätys ja museoalalla uskotaan, että tästä vuodesta tulee vielä parempi. Helsingissä museoon pääsyä jonotetaan kuin ilmaista ämpäriä ja Savonlinnassa raksamiehetkin hankkivat museokortteja!

Eurooppalaisen kulttuuriperintövuoden merkeissä myös Etelä-Pohjanmaalla halutaan tuoda esille erityisesti omaa eteläpohjalaista kulttuuriperintöä. Etelä-Pohjanmaan liitto on eri kulttuuriperintöalan toimijoiden kanssa yhteistyössä tuottanut tapahtumakokonaisuuden, jossa esiin nousevat muun muassa eteläpohjalainen maisema, rakennettu ympäristö, esihistoria, murre, musiikki, tango, pääsiäiskokot, kotiseututyö ja -tutkimus, paini ja pesäpallo sekä ruoka.

Perjantaina 26.10.2018 maakuntamme kulttuuriperintöä esitellään seminaarissa Kulttuuriperintöä tangon askelin Framin auditoriossa. Perjantai-iltana kuullaan Seinäjoki-salissa konsertti Kauas pilvet karkaavat - Mestarit ja kisällit, jossa Markus Allan ja tangonuoret vievät meitä tangosatujen maailmaan. Lauantaina 27.10.2018 teemme opastetun matkan Lakeuden rakennusperintöön Meillä ja meirän krannis -retkellä. Seminaarissa puhumassa ovat mm. Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh, museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio, museoviraston intendentti Satu Mikkonen-Hirvonen, tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto, rakennustutkija Sirkka-Liisa Sihvonen, museotoimenjohtaja Susanna Tyrväinen ja laulaja Kyösti Mäkimattila. Seminaariväelle oman viestinsä on lähettänyt myös Aki Kaurismäki. Seminaarin yhteydessä on luvassa myös työpajoja, kulttuuriperintötyön esittelyä ja tangon pikakurssi, jossa jokainen voi oppia tanssimaan tangoa omalla tavallaan. Tapahtumista löydät tarkempaa tietoa Etelä-Pohjanmaan tapahtumakalenterista osoitteessa www.epkalenteri.fi.   

Tule mukaan tutustumaan eteläpohjalaiseen kulttuuriperintöön ja juhlistamaan Euroopan kulttuuriperintövuotta 2018. Kulttuuriperintö ei ole ainoastaan menneisyyden perintöä. Se elää vahvasti tässä hetkessä ja arjessamme ja on tärkeä tulevaisuuden voimavara!

 

Tuija Ahola
Kulttuurin kehittämissuunnittelija

 

0 kommenttia
10 / 10 / 18

Mitä kv-vieras oppii, kun on kotoa pois?

  • 0

Mitä kv-vieras oppii, kun on kotoa pois Seinäjoella – Etelä-Pohjanmaalla – Suomessa?

Etelä-Pohjanmaan liitto emännöi syyskuun lopulla eurooppalaisen ERNACT-verkoston kokousta ja työpajaa Seinäjoella parin päivän ajan. Etelä-Pohjanmaalle matkasi kymmenkunta henkilöä Irlannista, Espanjasta, Ruotsista, Romaniasta ja Sloveniasta. He kaikki ovat kokeneita toimijoita kansainvälisissä verkostoissa ja projekteissa, tottuneita matkustajia ja ammattilaisia omien taustaorganisaatioidensa ja alueidensa esittelyssä ja kehittämisen edistämisessä. Tyyppiesimerkkejä ns. kokousmatkailijoista. Eivätkä mitään turhaa joukkoa, koska Etelä-Pohjanmaalle tulevista kansainvälisistä matkailijoista jopa 70 % tulee tänne työn vuoksi (Tilastokeskus, Matkailutilasto 2017).

Kokousmatkailijat eivät tule lomailemaan, vaan tekemään töitä. Paitsi, että he hoitavat ne asiat, mitä kokouksessa käsitellään, he myös samalla seuraavat sähköpostejaan ja puhuvat puhelimessa. Työarki kotimaassa ja muissa yhteistyöverkostoissa menee eteenpäin ja oma leiviskä on hoidettava kulloisestakin sijaintipaikasta riippumatta.  Kokouksen järjestäjille tämä asettaa haasteen saada paljon nähneet ja kokeneet maailmankansalaiset viihtymään ja tuottaa heille positiivisia kokemuksia ja muistoja lyhyessä ajassa työasioiden lomassa tehokkaasti, sujuvasti, luotettavasti ja laadukkaasti. Näilläkin keinoin vahvistetaan yhteistyön jatkumista ja luodaan kiinnostusta paikkakuntaan, alueeseen ja maahan.

Yksi ryhmästä laskeskeli olevansa Etelä-Pohjanmaalla neljättä kertaa syyskuun lopulla – mutta nyt ensimmäistä kertaa Seinäjoella, aiemmin oli Kauhajoki tullut hankekuvioissa tutuksi. Joku toinen taas oli ensimmäistä kertaa maakunnassa tai ylipäätään Suomessa. Syksyn lämpimät päivätkin päättyivät tietenkin juuri, kun kokousvieraat saapuivat ja vastassa olivat syvenevä pimeys ja kova ja kylmä tuuli – ei sentään sadetta. Millä eväillä siis luoda ja vahvistaa positiivista käsitystä ja tarjota jopa jotakin elämyksellistä?

Tälle kohderyhmälle on tärkeää, että sisällöllisen ja kokemuksellisen annin lisäksi homma toimii. Palveluntarjoajat osaavat asiansa ja sovitusta pidetään kiinni. Ja sen perusteella mitä saimme palautetta vierailun aikana, kokemukset olivat positiivisia. Lentoyhteydet Vaasaan ja Helsinkiin pelasivat asianmukaisesti, junat kulkivat ajallaan ja taksipalvelu Vaasan lentokentältä oli ollut erinomaista, kun myöhäiset saapujat oli vielä opastettu ruokailemaankin! Juuri remontoitu ja keskeisellä paikalla sijaitseva hotelli sai kiitosta siisteyden ja palvelun suhteen. Framin kokonaisuus, missä eri toimijoiden läheisyys mahdollistaa hyvät synergiat, nostatti paljon kysymyksiä ja keskustelua – tiloihin, tarjoiluihin ja lounasravintoloihin oltiin tyytyväisiä. Telelääketieteen vierailukohde avasi silmiä, tilausbussi kuljetti väkeä juuri silloin kun piti, sinne minne piti, ja illan opastettu Aalto-kierros sekä illallinen Ruokaprovinssin hengessä kruunasivat varsinaisen kokouspäivän.

Kokouksen järjestäjän rooliin kuuluu tietenkin suunnitella ohjelma ja tehdä varaukset ajoissa, ilmoittaa tarvittavat tiedot ja sopia, miten toimitaan sekä informoidaan kokousvieraita riittävästi ja selkeästi. Mutta vaikka järjestäjänä valmistelisit asiat miten hyvin, ilman laadukasta palvelutuotetta, luotettavaa yhteistyötä ja hyvää asiakkuutta eri toimijoiden kanssa, et yksin onnistu. Hyvä kokousmatka ei vaadi enempää eikä vähempää kuin toimivat perusasiat, ja kun niihin lisätään sopiva ripaus paikallista, eteläpohjalaista ja suomalaista eksotiikkaa, tulevat kansainväliset kokousvieraat mieluusti myös uudelleen.

Pia Kattelus
Kansainvälisten asioiden päällikkö

0 kommenttia
03 / 10 / 18

Aluepolitiikasta elinvoimapolitiikkaan

  • 0

Helsingissä järjestettiin syyskuussa elinkeinoministeri Mika Lintilän johdolla tilaisuus, jossa käytiin keskustelua suomalaisen aluepolitiikan tulevaisuudesta. Tarvitaanko aluepolitiikkaa yhä ja jos tarvitaan, niin millaista sen pitäisi olla? Ministeri esitti, että tarvittaessa voidaan luopua latautuneesta aluepolitiikan termistä, mikäli se auttaa keskustelemaan itse asiasta – Suomen elinvoimasta.

Määritelmän mukaan aluepolitiikalla viitataan tavoitteisiin ja päätöksentekoon, jolla alueiden kehittämiseen vaikutetaan. Aluekehittämisellä taas tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joita tehdään aluepoliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Aluekehittäminen on poikkihallinnollista, paikkaperusteista ja laajaan kumppanuuteen pohjautuvaa toimintaa.

Terminologialla on yllättävän suuri merkitys. Jäin pohtimaan, mitä vikaa aluepolitiikka-sanassa on. Mitä latauksia siihen sisältyy? Ministeri viittasi puheessaan tahalliseen väärinymmärtämiseen ja vanhentuneilla mielikuvilla mätkimiseen. Kun jokin yleisesti käytetty termi syystä tai toisesta ryvettyy, sitä on vaikea käyttää enää positiivisessa hengessä. Onko elinvoimapolitiikalla sanana dynaamisempi ja modernimpi kaiku? Ehkä sen voi mieltää paremmin kunkin alueen omista vahvuuksista ponnistavaksi uudistamiseksi. Vastaavasti aluepolitiikka voi joidenkin korvissa kalskahtaa enemmänkin omiin poteroihin jämähtämiseltä ja siltä, että yritetään kynsin hampain puolustaa ja pitää kiinni jostain vanhasta.

Yhtä kaikki aluekehittämisessä eli meidän päivittäisessä tekemisessämme on jatkossakin kyse siitä, miten Etelä-Pohjanmaalla – sen kaupungeissa, kunnissa ja kylissä voidaan edistää monipuolista yritystoimintaa, kehittää osaamista sekä tarjota palveluita, kiinnostavia asuinalueita ja hengenravintoa asukkaille. Turvallinen ja puhdas ympäristö sekä sujuvat liikenne- ja datayhteydet ovat perusedellytyksiä alueiden menestymiselle. 

Mikä on eri toimijoiden rooli alueiden elinvoiman kehittämisessä? Mikä on EU:n, valtion, maakuntien, kuntien, yritysten, muiden organisaatioiden ja viime kädessä yksittäisten kansalaisten vastuu? Millä keinoilla alueita tulisi kehittää? Helsingin tilaisuudessa esiteltiin työ- ja elinkeinoministeriön teettämä ja Ajatuspaja e2:n toteuttama selvitys, jossa näitä asioita keskustelutettiin tavallisilla suomalaisilla. Tämä selvitys ja paljon muuta mielenkiintoista materiaalia aiheesta löytyy TEM:n verkkosivuilta.

Heli Rintala
Vs. aluekehitysjohtaja

 

 

0 kommenttia
26 / 09 / 18

Uudistuminen - mitä se on?

  • 0

Uudistuminen organisaatiotasolla on monitahoinen ilmiö. Siihen liittyy uudistumisen tarpeita, motiiveja ja jopa velvoitteita uudistua. Organisaatio toimii jäsentensä - ihmisten kautta ja siksi uudistuminen koskettaa kaikkia organisaation jäseniä. Uudistumisesta tulee siis myös osa jokaisen organisaatiossa työskentelevän yksilön tarinaa ja elämänkokemusta.

Usein kuulee sanonnan ”uudistu tai kuole”, mikä sinällään on paljolti totta nykymaailmassa. Uudistumisen lähtökohta ei kuitenkaan voi olla yleismaailmallinen hokema vaan tarpeet on löydettävä syvemmältä. Mikä on organisaation olemassaolon perusta ja tarkoitus, mitä se tekee ja miksi se on perustettu. Miten se tekee asioita, miten se on tehnyt ja miten niitä pitäisi tehdä tulevaisuudessa ja millaisilla resursseilla ja millaisilla välineillä. Voidaan myös kysyä, onko alkuperäinen toiminnan tarkoitus enää relevantti, onko toimintaympäristö ja kohderyhmä muuttunut jne.

Sinällään uudistuminen ei koskaan ole itsetarkoitus vaan se on ilmaus sille, että halutaan tehdä asioita paremmin ja tavoitteita paremmin palvellen. Uudistumisen tulee olla suunnitelmallista, harkittua ja sen onnistuminen edellyttää kaikkien sitoutumista sekä luottamusta. Päämäärät tulee asettaa mahdollisimman selkeästi ja realistisesti, jotta niihin voi sitoutua ja jotta voidaan luoda uskottava sekä toteuttamiskelpoinen polku uuteen toimintamalliin.

Matkalla uudistumiseen pitää olla myös valmis reivaamaan purjeita uuteen suuntaan. Uudistumisen tulee olla reaktiivista eikä se voi palvella toisarvoisia motiiveja. Uudistuminen on matka tulevaisuuteen, mutta on hyvä muistaa, että vanhan päältä on helpompi ponnistaa kuin haroa tyhjänpäältä vauhtia. Vanha ei saa kuitenkaan jäädä sellaisenaan roikkumaan mukana vaan sekin on saatava uusiutumisen imuun.

Hyvä uudistuminen on kuin ”paluu tulevaisuuteen”, käydään kurkkaamassa miltä siellä näyttää ja palataan entiseen rakentamaan parempaa tulevaisuutta.


Jari Iso-Koivisto
Hallintojohtaja

0 kommenttia
19 / 09 / 18

Yhtenäisenä ruokaprovinssina maailmalle

  • 0

Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata kehittää, jolle ei ole markkinoita. Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin brändäämiselle on selkeästi tilaus ja brändiä kannattaa todellakin voimistaa yhteistyössä alueen eri ruoka-alan toimijoiden kanssa. Meillä on alkamassa mielenkiintoinen Ruokaprovinssin brändäys- ja markkinointiprojekti, jossa Foodwest toimii vetovastuullisena projektissa yhteistyössä alueen yritysten kanssa. 

Kuten jo aiemmin on todettu, ruokaprovinssin kehittämisessä on kyse yhteistyöstä, johon oman panoksensa tuovat ruokaketjun eri vaiheissa toimivat yritykset ja organisaatiot pellolta pöytään. Onnistuneen projektin lähtökohtana on alueen toimijoiden sitouttaminen ruokaprovinssibrändiin. Jokaiselle alueen toimijalle löytyy brändin alla omaan toimintaan sopivia ominaisuuksia, joiden noudattaminen antaa brändin ja mahdollisen logon käyttämisenä lisäarvoa yritykselle.

Yhteisenä tavoitteenamme on rakentaa brändi, joka ohjaa kuluttajien ja asiakkaiden valintoja ja näin osaltaan vahvistaa alueemme Ruokaprovinssi-brändiä käyttävien toimijoiden menestymisen mahdollisuuksia. Brändi toimii tehokkaana työkaluna alueella toimiville yrityksille: mm. elintarvikealanyritykset, elintarvikealan start-up -yritykset, maatalousalan suoramyyntitoimijat, maatilapuodit, ravintolat ja hotellit sekä muut ruokaan liittyvät toimijat ja sidosryhmät. Ruokaprovinssi-brändiin luodaan brändityön puitteissa ja sen viestinnässä merkityksiä ja arvoa, joka lisää brändin kiinnostavuutta kuluttajien ja asiakkaiden mielissä.

Brändinrakennuksessa on tärkeää ottaa huomioon tavoiteltava kohdeyleisö, eli kuluttajat. Osallistamalla kuluttajia yhdessä elintarvikealan toimijoiden kanssa kehitystyöhön, saavutetaan parempi lopputulos, joka myös puhuttelee kuluttajia relevanteilla markkinointiviestinnän kärjillä. Koko Ruokaprovinssi-hankkeen aikana on erittäin tärkeää myös osallistaa mukaan niitä ruoka-alan toimijoita, jotka tulevat hyödyntämään brändiä omassa toiminnassaan. Kun Ruokaprovinssi-brändin voi todennetusti osoittaa nostavan kuluttajien kiinnostusta tuotetta/palvelua kohtaan, on selkeä motiivi sen käyttämiselle olemassa.

Etelä-Pohjanmaalla on loistavat mahdollisuudet vahvistaa rooliaan Suomen kärkialueena ruokaketjussa. Tiedämme, että osaamme tehdä asiat oikealla tavalla ja meiltä löytyy osaamista ruoka-alasta pellolta pöytään. Nyt meidän on varmistettava, että tämä tieto leviää myös laajasti aluebrändin rajojen ulkopuolelle. Yhdessä Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin puolesta.   

Karri Kunnas
Toimitusjohtaja
Foodwest Oy
                         

Ruokaprovinssi-brändiä kehitetään Interreg Europe -ohjelmasta osa-rahoitetun NICHE-hankkeen pilotissa. Tavoitteena on luoda Etelä-Pohjanmaalle selkeä Ruokaprovinssi-brändi ja toteuttaa alueen ruokaketjun brändin kehittämistä markkinointinäkökulmasta, jonka tähtäimenä on alueen elintarvikeketjun yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisääminen sekä tunnettuuden lisääminen kuluttajien keskuudessa valtakunnallisesti. Työn toteuttavat Foodwest Oy ja Kamonmarkkinointi Oy.

0 kommenttia
17 / 09 / 18

Lisää lähienergiaa!

  • 0

Paljon puhutaan lähiruuasta. Arvostetaan sitä, että ruoka on tuotettu lähellä. Yksi Etelä-Pohjanmaan energia- ja ilmastotavoitteista on nostaa energiaomavaraisuusastetta. Lisäksi pyritään lisäämään uusiutuvan energian osuutta. Näihin molempiin haasteisiin vastaavat uusiutuvan yhteisöenergian kohteet. Esimerkiksi Tanskassa kohteita on jo runsaasti, Suomessa kiinnostusta ja potentiaalia varmasti löytyy, mutta lainsäädäntö vielä jarruttaa jossain määrin etenemistä.

Tyypillistä yhteisöenergian projekteissa on, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan paikallisista lähteistä ja erilaisten pienempien yhteisöjen osallistuessa niihin aktiivisesti. Paikallisia uusiutuvia lähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, biomassa, vesivoima ja maalämpö. Paikallisia yhteisöjä ovat taasen esimerkiksi kyläseurat, taloyhtiöt tai naapurustot. Kansalaiset siis yhteisrahoittavat, yhteiskehittävät ja operoivat yhdessä uusiutuvan energian laitoksia.

Yksi tärkeimmistä perusteista yhteisöenergian kohteille on, että hyödyt jakautuvat paikallisesti. Tuulivoimapuisto takapihalla ei ehkä olekaan kynnyskysymys, jos siitä saa itse etua ja jos sen kehittämiseen ja suunnitteluun on jossain määrin itse osallistunut. Paikalliset toimijat saavat siis suurimmat hyödyt ja heillä on myös tärkein rooli onnistumisen kannalta. Tarvitaan ehdottomasti muutama kyläaktiivi, jotka lähtevät viemään asiaa eteenpäin ja myös kannustamaan muita osallistumaan.

Uusiutuvan yhteisöenergian projekteja pyritään edistämään Co2mmunity-hankkeessa, jossa Suomesta on mukana kaksi maakuntaa; Etelä-Pohjanmaa ja Uusimaa. Hankepartnereina Uudeltamaalta ovat Aalto yliopisto ja Green Net Finland sekä Etelä-Pohjanmaalta Thermopolis Oy ja Etelä-Pohjanmaan liitto. Hankkeen keskiössä ovat paikalliset RENCOP-työryhmät (Renewable Energy Co-operative Partnerships), jotka toimivat katalysaattorina yhteisöenergian projekteille. Ryhmä on tarkoitettu uusiutuvan energian asiantuntijoille ja palveluntarjoajille, järjestöille, yhdistyksille, kuntien edustajille sekä muiden aiheeseen liittyvien organisaatioiden edustajille. Etelä-Pohjanmaan työryhmä kokoontuu säännöllisesti ja seuraava kokous pidetään 24. syyskuuta Lapualla Thermopolis Oy:n tiloissa. Jos kiinnostuit ja haluat osallistua ryhmän toimintaan, ota yhteyttä!

Ja siitä lainsäädännöstä; hankkeessa pyritään vaikuttamaan niin kansallisella kuin EU:n tasollakin, että jatkossa enemmän uusiutuvaa lähienergiaa pystyttäisiin tuottamaan järkevästi ja kustannustehokkaasti.

Sanna Inkeri
Projektikoordinaattori

 

Lue lisää Co2mmunity-hankkeesta sen englanninkielisiltä nettisivuilta www.co2mmunity.eu. Hanketta rahoitetaan EU:n Interreg Itämeri -ohjelmasta.

 

 

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös