19 / 08 / 20

Luvassa lämpenevää

  • 0

Tätä kirjoittaessa elokuu jatkuu aurinkoisena ja lämpimänä. Helteitä odotetaan taas viikonlopuksi. Takana on tosin viileä ja sateinen heinäkuu. Niin se on, että vaikka ilmasto lämpenee, niin säät vaihtelevat.

Syksyyn on luvassa myös lämpenevää energiapoliittista keskustelua. Etenkin energiaturpeen tulevaisuus on nyt suurennuslasin alla. Keskustelun virittäjinä ovat EU:n ilmastotavoitteet ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF), jotka linjaavat Suomenkin tavoitteita ja toimenpiteitä matkattaessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Suomessa keskustelussa on vahvasti ollut esillä turpeen energiakäytöstä luopuminen. Kaikki merkit näyttävät siihen suuntaan, että näin myös tulee tapahtumaan.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa turpeen tuotantoon soveltuvia alueita osoitettiin vielä noin 10 000 hehtaaria. Muutoksen tuulet olivat kaavaa laadittaessa jo aistittavissa, mutta turpeen energiakäyttöä ei haluttu kaavalla rajoittaa. Totesimme, että energiapolitiikkaa tehdään muilla kentillä. Alueita tuskin tullaan ottamaan suuremmassa määrin enää käyttöön, mutta eipä niistä haittaakaan ole, vaikkapa huoltovarmuuden ylläpidon näkökulmasta. Turvetta tarvitaan myös edelleen kasvu- ja kuivikekäyttöön sekä aktiivihiilen tuotantoon.

Siirtyminen hiilineutraaliin energiaan tulee koskemaan Etelä-Pohjanmaahan kaikkein kovimmin – olemmehan Suomen turvemaakuntien ykkönen. Muutos aiheuttaa eri tahoilla ymmärrettävää huolta ja epävarmuutta. Meidän onkin pidettävä huolta siitä, että siirtymä tehdään järki kädessä. Ketään ei saa ajaa ahdinkoon, eikä kenenkään kotia voida jättää lämmittämättä. Alan toimijoiden ääntä on kuunneltava herkällä korvalla.

Siirtymisen helpottamiseksi luodut välineet, kuten oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, tulevat toivottavasti toteutuessaan antamaan myös meille resursseja turpeesta luopumisen aiheuttamien ongelmien hoitoon. Etelä-Pohjanmaan tuleekin saada merkittävä kompensaatio ottaen huomioon turvetuotannon taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys alueella. Tähän Etelä-Pohjanmaan liitossa valmistaudutaan, ja pyrimme varmistamaan maakunnan aseman tukien saajana.

Jos onnistumme hyvin, tulee meillä olemaan 20-luvun aikana tuhannen taalan paikka maakunnan energia-alan uudistamiseksi. Energiatuotannon ohella myös energiateknologian kehitys voi saada uutta tulta allensa. Meillä on paljon osaamista, jota voidaan näköpiirissä olevien tukien avulla kehittää eteenpäin. Myös täysin uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien innovointi on mahdollista.

Maakuntamme voi täysin perustellusti asettaa siirtymälle korkeat tavoitteet. Energiasektorin uudistuminen voi jo lähitulevaisuudessa korvata turpeesta luopumisen menetykset korokojen kera.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

0 kommenttia
01 / 04 / 20

Quo vadis, liikennejärjestelmäsuunnittelu

  • 0

Liikennejärjestelmäsuunnittelun itsenäinen historia Suomessa alkaa autoistumisen yleistymisen rinnalla 1960-luvulla. Sitä ennen liikennejärjestelmäsuunnittelu oli osa maankäytön suunnittelua. Omalle suunnittelusektorille oli ollut hyvin vähän tarvetta aikana, jolloin suurin osa liikkumisesta tapahtui kävellen, pyörällä, hevosilla tai vesireittejä ja rautateitä pitkin.  

Henkilöautoista tuli 1950- ja 1960-luvuilla nopeasti oletusarvoinen kulkutapa. Joukkoliikenne ja kävely nähtiin pakkona ja pyöräilykin väheni. Liikennesuunnittelun keskeisin arvo oli aikasäästö, ja henkilöautoistuminen oli liikennesuunnittelun peruslähtökohta. Tämän aikakauden hurjimpia liikennesuunnitelmia ei onneksi esimerkiksi Helsingissä toteutettu. 

Suunnittelunäkökulmat ovat jonkin verran vuosien saatossa muuttuneet: 1970-luvulla lisääntyneen liikenteen vuoksi painotettiin liikenneturvallisuutta, edelleen lisääntyneen liikenteen ympäristövaikutukset otettiin 80-luvulla jo paremmin huomioon, osin lamasta seuranneen kehittämisrahojen niukkuuden seurauksena 90-luvulla kaikkia liikennemuotoja yhdistävä liikennesuunnittelu alkoi kehittyä ja 2000-luvulla käyttäjälähtöisyys ja palvelutasoajattelu ovat nousseet pinnalle.  

Toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla on jatkossakin mahdollisuus kehittää kulttuuripalveluja sekä elää kulttuurisesti rikasta ja hyvinvointia edistävää elämää. Näkökulmien muutoksesta huolimatta liikennejärjestelmäsuunnittelu on perustunut ja perustuu osittain edelleen niille samoille periaatteille, jotka 1950- ja 1960-lukujen autoistumishuumassa luotiin.  

Suunnittelussa korostuu edelleen tieteellis-rationaalinen lähestymistapa. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa tiesuunnittelun, joka edustaa edelleen hyvin puhdasta teknistä lähestymistapaa. Prosessit, lainsäädäntö ja organisaatioiden toiminta on hiottu niin tarkaksi, että tiesuunnittelua voisi kutsua rahalla toimivaksi koneeksi. Kun sille syöttää riittävästi rahaa, putkahtaa koneesta aikanaan pilkuntarkka suunnitelma ja valmis tie. Toisin on esimerkiksi matkalippujen yhteiskäytön tai matkojen yhdistelyn kanssa. Huolimatta siitä, että niille ei ole lainsäädännöllistä tai teknistä estettä, kumpaakaan ei ole saatu vuosien saatossa toimimaan. 

Perinteiseen ajatteluun on pitkään kuulunut myös se, että toimenpiteitä on toteutettu tiettyjä matemaattisia hyötyjäkuten aikasäästöä, ja kustannuksia vertaamalla. Suunnittelussa on korostettu sitä, että tehtyjä ratkaisuja eivät ohjaa suunnittelijoiden ja päättäjien arvot vaan laskelmat, mittaukset ja tiede. Liikennesuunnittelu on nykypäivänä kuitenkin merkittävästi monimutkaistunut, kun suunnittelija joutuu ja saa pohtia muun muassa erilaisten liikennemuotojen keskinäistä suhdetta, liikenteen suhdetta maankäyttöön ja nyt viimeisimpänä ilmastonmuutoksen tuomia, perinteisille tavoitteille monin paikoin täysin vastakkaisia tavoitteita. Arvovalinnat vaikuttavat ratkaisuihin. 

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelu on käynnissä. Ensimmäinen luonnos 12-vuotiseksi ohjelmaksi pitäisi valmistua kesäksi. Aihetta on pyöritelty eduskunnan parlamentaarisessa työryhmässä, ministeriössä, Traficomissa, Väylässä, ELYissä, maakuntaliitoissa, erilaisissa valmistelun yhteistyöryhmissä sekä erilaisilla kokoonpanoilla kokoontuneissa seminaareissa. Perinteisen edunvalvontapuheen rinnalla on käyty myös arvokeskustelua. Maaliskuussa 2020 parlamentaarinen ohjausryhmä määritteli liikennejärjestelmälle kolme tavoitetta:  

  • Ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat - erityisesti kaupunkiseuduilla 
  • Liikennejärjestelmä takaa koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin 
  • Liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee. 

Näiden tavoitteiden tulisi ohjata liikennejärjestelmäsuunnittelua vähintään seuraavan 12 vuoden ajan. Odotuksen ja jännityksen sävyttämissä käytäväpuheissa on pian vuoden pyörinyt suurimpana kysymys: millainen siitä suunnitelmasta lopulta tulee? Tuleeko lista tie- ja ratahankkeista, jotka niputetaan tavoitteiden alle, vai kenties jotain uudenlaista? Odotamme mielenkiinnolla. 

 

Jani Palomäki
suunnitteluinsinööri

0 kommenttia
04 / 03 / 20

Uusmaalaiset ovat omaa luokkaansa

  • 0

Verohallinto julkisti äskettäin uusia verotilastoja. Niiden mukaan Uudenmaan maakuntalaiset maksoivat selvästi muita suomalaisia enemmän veroja. Uusimaalaiset siis myös ansaitsevat selvästi enemmän kuin muiden maakuntien asukkaat, eteläpohjalaisista puhumattakaan. Omassa maakunnassamme maksettujen verojen mediaani oli vähän yli 4 000 euroa, kun Uudellamaalla mennään pitkästi yli 5 000 euron. Kesimääräisissä veroissa ero kasvaa vielä rutkasti isommaksi.

Pistää miettimään, mikä tämän eron aiheuttaa, semminkin kun maassa noudatetaan yhtäläisiä työehtosopimuksia. Asuuko Uudellamaalla jotenkin erinomaisen työteliästä tai yritteliästä kansaa, vai onko maakuntaan siunaantunut joukko onnekkaita hannuhanhia?

Selitystä on tietenkin haettava maakunnan poikkeuksellisesta asemasta, jossa Suomea on määrätietoisesti vuosikymmenten ajan rakennettu yhden valtakunnallisen keskuksen mallilla. Pääkaupunkiseutu on etulyöntiasemassa niin valtionhallinnon kuin yritysten pääkonttoreiden sijoituspaikkana. Puhumattakaan lukemattomien yhdistysten ja muiden organisaatioiden pääkonttoreiden kotimaakuntana. Pääkaupunki-ilmiö toimii toki muissakin maissa, mutta Suomessa se on johtanut poikkeuksellisen suuriin alueiden välisiin tuloeroihin, minkä verottajakin nyt osaltaan todistaa.

Uusimaalaisia ei tästä tietenkään voi syyttää. Kehitykselle on omat historialliset syynsä. Niistä vähäisin ei ole ollut suomalaisten tarve näyttää kehittyneisyyttämme maailmalle. Meille on ollut äärimmäisen tärkeää, että maassa on edes yksi eurooppalaiset mitat noin likimain täyttävä metropolialue. Uusimaa ja etenkin pääkaupunkiseutu ovat olleet Suomen käyntikortti maailmalle. Olympiastadion, Finlandia-talo, Nokian pääkonttori ja lukuisat muut ikoniset symbolit on luonnollisesti sijoitettu maamme sydämeen. Yhden metropolin malli näkyy myös liikenneväylissämme, jotka on verkon sijaan rakennettu viuhkamaisesti alkupisteenään Helsinki.

Maamme vauraus on siis tietoisesti keskitetty hyvin pieneen osaan valtakuntaa. Uusimaalaiset olkoot tästä onnellisia. Toivottavasti he samalla ymmärtävät verotulojen tasausjärjestelmän merkityksen ja muun Suomen vaatimattomat toiveet esimerkiksi valtionhallinnon työpaikkojen tasaisemmasta jakautumisesta. On myös varottava sellaista ajatuskulkua, että alueiden väliset tuloerot johtuisivat siitä, että ihmiset eri alueilla olisivat jotenkin toisistaan poikkeavia. Ehkä tulevaisuudessa voimme myös kääntää kehityksen suuntaa tasapainoisemmaksi. En tarkoita, että Uusimaalaisten pitäisi köyhtyä, mutta muiden maakuntien soisi saavan mahdollisuuksia kiriä eroa pienemmäksi.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

0 kommenttia
22 / 01 / 20

Tie ja totuus

Vanhan sanonnan mukaan kukaan ei tarvitse porakonetta, mutta moni tarvitsee aika ajoin reiän seinään. Sama pätee teihin. Jos meillä ei olisi tarve tavata läheisiämme, viedä tuotteitamme markkinoille tai vaikkapa valloittaa maailmaa, niin ei meillä olisi teitäkään. Tie ilman käyttötarkoitusta onkin itsessään aika tylsä hyödyke. Asian pihvi piileekin tien välinearvossa. Tie tyydyttää mitä moninaisimpia tarpeita. Mitä erikoistuneemmaksi ja globaalimmaksi yhteiskuntamme muuttuu, sitä enemmän tielle löytyy käyttöä.

Tiellä on myös suuri symbolinen merkitys. Tie merkitsee kehitystä, edistystä ja sivistyksen saapumista. Mitä isompi ja leveämpi tie, sitä vauraampi ja mahtavampi on sen varrella asuva kansa. Äärimmäinen syrjäisyyskin kuvataan tiettömän taipaleen takaiseksi alueeksi. Oikealla tiellä oleminen merkitsee myös pelastusta. Nuhteettoman kansalaisen on myös syytä pysytellä kaidalla tiellä. Elämänsä tienhaarassa ihminen valitsee kohtalonsa. Ei siis ihme, että tiet herättävät meissä suuria tunteita. Tie ei todellakaan ole vain tie, vaan se on paljon enemmän. 

Erityisen hyvin tie toimii vallankäytön välineenä, joten ne ovat myös valtion erityisessä suojeluksessa. Voisiko kansa saada päättäjiltään merkityksellisempää ja konkreettisempaa palkintoa kuin uuden tien? Tiehanke kertoo, että me olemme tärkeitä, meihin uskotaan ja meihin kannattaa investoida. Tästä syystä jokaisen kunnan, kaupungin ja maakunnan toivelistan kärjessä ovat vuodesta toiseen erilaiset tiehankkeet.

Tietarpeita on kirjattu miljardien edestä, ja listan kärkeen pääsemiseksi käydään kovaa mutta reilua kamppailua. Vallanpitäjien vaihtuminen neljän vuoden välein on heijastunut myös tiettyyn lyhytjänteisyyteen liikennepolitiikassa. Kokonaisuus onkin muodostunut vähintään sekavaksi. Kilpailu ja alati vaihtuvat tavoitteet kuluttavat myös tarpeettoman paljon yhteiskunnan resursseja.

Sekavuuteen, keskinäiseen kilpailuun ja alati vaihtuviin tavoitteisiin on tuomassa selvyyttä uusi 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (VLJS). Odotukset sitä kohtaan ovat suuret, ehkäpä jo ylimitoitetut. Suunnitelma on laaja-alainen, mutta suurin mielenkiinto tulee kohdistumaan siihen, mitkä tiehankkeet pääsevät investointilistalle. Hankkeita tullaan arvioimaan hyvin teknistaloudellisista lähtökohdista. Siten hyödyllisimpien hankkeiden pitäisi nousta automaattisesti kärkeen. Valmistelun edetessä on hyvä pitää mielessä tien poliittiset, kulttuuriset ja symboliset merkitykset. Niillä voi olla arvaamattoman suuri merkitys suunnitelman ratkaisuihin, sillä lopulta on kuitenkin kyse poliittisesta päätöksestä.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

11 / 10 / 19

Parempi Suomi erilaisille alueille - vahdittava tavoite

  • 0

Rinteen hallitus valmistelee parhaillaan aluekehittämispäätöstä, joka täsmentää hallitusohjelman aluekehittämisen näkökulmia. Aluekehittämispäätös on ministeriöille väline tarkastella alueita poikkihallinnollisesti, ja toisaalta asiakirja antaa maakunnille raamit aluekehittämiselle. Päätös valmistellaan hallituskausittain, ja se valmistuu vuoden vaihteeseen mennessä.

Mitä aluekehittämispäätöksellä oikeastaan tavoitellaan ja miten päätös konkreettisesti näyttäytyy alueilla? Näistä asioista keskusteltiin Seinäjoella järjestetyillä valtakunnallisilla aluekehittämispäivillä 8−9.10.2019.

Aluekehittämispäätöksen painopisteet ovat tuttuja. Näitä ovat 1) ilmastonmuutos, 2) saavutettavuus ja sujuva arki, 3) elinkeinoelämän uudistaminen ja innovaatiotoiminta, 4) osaaminen, työn murros, jatkuva oppiminen sekä 4) osallisuus ja hyvinvointi. Painopisteet ovat Etelä-Pohjanmaalle osuvia ja tärkeitä.

Aluekehittämispäätöksessä tunnistetaan erilaisia aluetyyppejä. Päätöksessä on kohtalaisen voimakas painotus kaupunkipolitiikkaan. On tärkeää, että aluekehittämispäätöksessä ei valita ”voittaja-alueita”, vaan päätöksen tulee antaa eväitä kaiken tyyppisten alueiden kehittämiselle.

Etelä-Pohjanmaalla on kiinnitetty huomiota siihen, että maakuntakeskus Seinäjoki ei ole tämänhetkisten tietojen mukaan mukana missään kaupunkikehittämisen toimenpiteessä. Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta on olennaista, että aluekehittämispäätöksessä mainittu sopimuksellisuus on hallittua ja tasapuolista.

Aluekehittämispäätös nostaa esille myös seutukaupungit. Seutukaupunkeja voisi kuvailla Suomen elinvoiman selkärangaksi. Seutukaupunkien joukkoon kuuluvat Etelä-Pohjanmaalta Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kauhava, Kurikka ja Ähtäri. Lisäksi aluetyyppinä on kuvattu Etelä-Pohjanmaalle tärkeä maaseutu.

Aluekehittämispäätöksen myötä pyritään tunnistamaan paremmin kunkin alueen erityispiirteet. Tavoitellaan sitä, että valtiolla ja maakunnilla on samanlaiset näkemykset alueen keskeisimmistä isoista kehittämistarpeista. Tähän liittyen suunnitellaan säännöllisiä aluekehittämiskeskusteluja valtion ja kunkin maakunnan kanssa. Tällä toimintatavalla haastetaan myös valtio mukaan alueen kehittämistoimiin.

Aluekehittämispäätöksellä pyritään lisäämään eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä valtioneuvostossa. Vahva viesti jatkovalmistelulle on pääseminen ulos ministeriöputkien siiloista. Vain tällä tavoin valtioneuvostossa kyetään kohtaamaan alueet kokonaisuutena.

Maakuntien liitoilla on suuri rooli aluekehittämisen kokonaisuuden hahmottamisessa ja yhteistyön mahdollistamisessa. Yhteisen tahtotilan muodostaminen isoista kehittämisasioista on tärkeää Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden kehitykselle.

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
04 / 09 / 19

Niin on jos siltä näyttää?

Otsikon sitaatti liitetään yleensä Urho Kekkoseen, mutta on itse asiassa italialaisen Nobel-kirjailijan Luigi Pirandellon (1867-1936) kirjoittaman näytelmän nimi. Kekkonen viittasi ymmärtääkseni lauseella tilanteeseen, jossa politiikka perustuu mielikuviin tosiasioiden kustannuksella.

Etenkin liikennepolitiikkaan mielikuvamarkkinointi on tullut väellä ja voimalla. Tunnin juna, enemmän kaikille, Suomirata - Suomen tavoitteiden toteuttaja, Valtatie 3 -Suomen ruokatie ja viennin valtaväylä, Nelostie, läpi Suomen ja elämän, Kasitie - kansantalouden tukipilari. Siinä pari esimerkkiä meiltä ja muualta, jossa pelataan vahvoilla mielikuvilla. Mielikuvilla vedotaan tunteisiin, ja tunteet vaikuttavat toimintaan. Kuva nälkään nääntyvästä lapsesta herättää auttamisen halun paljon paremmin kuin uutinen siitä, että miljoona ihmistä kärsii aliravitsemuksesta. Tämä vaikuttamisen mekanismi on alettu ymmärtää myös kilpailtaessa liikenneväylien rahoituksesta.

Olemmeko siis siirtyneet edunvalvonnassakin totuuden jälkeiseen aikaan ja ruvenneet vain kehittelemään mahdollisimman mieleenpainuvia kuvajaisia vailla totuuden häivää? Voittaako kisan parhaalla sloganilla, vaikka matkustaja- tai tonnimäärät kertoisivat jotakin muuta? Osoittamatta ketään syyttävällä sormella, voi helposti löytää hankkeita, joissa asiat pyritään esittämään vähintäänkin todellisuutta paremmassa valossa.

On myös selvää, että suomalainen perusvirkamies ei olisi kuunaan voinut itse keksiä alussa siteeraamiani iskulauseita. Hänet on koulutettu siten, että viranhoitoon ei saa sotkea markkinointia, eikä varsinkaan tunne-elämää. Ja jos hän sellaiseen ryhtyy, niin hyvin nopeasti ollaan ojasta allikossa.

Halutessaan vahvistaa sanomaansa on viranomaisen parempi kutsua apuun ammattilaiset. Niin sanottuun vaikuttajaviestintään, arkisemmin lobbaukseen, erikoistuneita palveluja on kokeiltu myös Etelä-Pohjanmaan liiton edunvalvonnassa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä; viesti on selkeytynyt, kohde on tarkentunut ja kuivakka virkakieli on muokattu uuteen kuosiin. Millään viestinnällisellä tempulla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, tai ne toimivat jopa itseään vastaan, ellei viesti perustu totuuteen. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa. Uskallankin väittää, että Etelä-Pohjanmaan edunvalvonnassa asiat myös ovat sitä, miltä ne näyttävät.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

19 / 09 / 18

Yhtenäisenä ruokaprovinssina maailmalle

  • 0

Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata kehittää, jolle ei ole markkinoita. Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin brändäämiselle on selkeästi tilaus ja brändiä kannattaa todellakin voimistaa yhteistyössä alueen eri ruoka-alan toimijoiden kanssa. Meillä on alkamassa mielenkiintoinen Ruokaprovinssin brändäys- ja markkinointiprojekti, jossa Foodwest toimii vetovastuullisena projektissa yhteistyössä alueen yritysten kanssa. 

Kuten jo aiemmin on todettu, ruokaprovinssin kehittämisessä on kyse yhteistyöstä, johon oman panoksensa tuovat ruokaketjun eri vaiheissa toimivat yritykset ja organisaatiot pellolta pöytään. Onnistuneen projektin lähtökohtana on alueen toimijoiden sitouttaminen ruokaprovinssibrändiin. Jokaiselle alueen toimijalle löytyy brändin alla omaan toimintaan sopivia ominaisuuksia, joiden noudattaminen antaa brändin ja mahdollisen logon käyttämisenä lisäarvoa yritykselle.

Yhteisenä tavoitteenamme on rakentaa brändi, joka ohjaa kuluttajien ja asiakkaiden valintoja ja näin osaltaan vahvistaa alueemme Ruokaprovinssi-brändiä käyttävien toimijoiden menestymisen mahdollisuuksia. Brändi toimii tehokkaana työkaluna alueella toimiville yrityksille: mm. elintarvikealanyritykset, elintarvikealan start-up -yritykset, maatalousalan suoramyyntitoimijat, maatilapuodit, ravintolat ja hotellit sekä muut ruokaan liittyvät toimijat ja sidosryhmät. Ruokaprovinssi-brändiin luodaan brändityön puitteissa ja sen viestinnässä merkityksiä ja arvoa, joka lisää brändin kiinnostavuutta kuluttajien ja asiakkaiden mielissä.

Brändinrakennuksessa on tärkeää ottaa huomioon tavoiteltava kohdeyleisö, eli kuluttajat. Osallistamalla kuluttajia yhdessä elintarvikealan toimijoiden kanssa kehitystyöhön, saavutetaan parempi lopputulos, joka myös puhuttelee kuluttajia relevanteilla markkinointiviestinnän kärjillä. Koko Ruokaprovinssi-hankkeen aikana on erittäin tärkeää myös osallistaa mukaan niitä ruoka-alan toimijoita, jotka tulevat hyödyntämään brändiä omassa toiminnassaan. Kun Ruokaprovinssi-brändin voi todennetusti osoittaa nostavan kuluttajien kiinnostusta tuotetta/palvelua kohtaan, on selkeä motiivi sen käyttämiselle olemassa.

Etelä-Pohjanmaalla on loistavat mahdollisuudet vahvistaa rooliaan Suomen kärkialueena ruokaketjussa. Tiedämme, että osaamme tehdä asiat oikealla tavalla ja meiltä löytyy osaamista ruoka-alasta pellolta pöytään. Nyt meidän on varmistettava, että tämä tieto leviää myös laajasti aluebrändin rajojen ulkopuolelle. Yhdessä Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin puolesta.   

Karri Kunnas
Toimitusjohtaja
Foodwest Oy
                         

Ruokaprovinssi-brändiä kehitetään Interreg Europe -ohjelmasta osa-rahoitetun NICHE-hankkeen pilotissa. Tavoitteena on luoda Etelä-Pohjanmaalle selkeä Ruokaprovinssi-brändi ja toteuttaa alueen ruokaketjun brändin kehittämistä markkinointinäkökulmasta, jonka tähtäimenä on alueen elintarvikeketjun yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisääminen sekä tunnettuuden lisääminen kuluttajien keskuudessa valtakunnallisesti. Työn toteuttavat Foodwest Oy ja Kamonmarkkinointi Oy.

0 kommenttia
06 / 09 / 18

Maanteiden runkoverkko puhuttaa

  • 0

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää parhaillaan lausuntoja luonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriön asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta. Esitysluonnos on nostattanut eriasteista kuhinaa valtakunnan eri osissa. Priorisoinnin tuloksena runkoverkko-luonnokseen valitut valtateiden tieosuudet jakavat alueita tyytyväisiin ja pettyneisiin. Mutta miltä runkoverkkoasetus näyttäytyy Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta?

Etelä-Pohjanmaan osalta maanteiden runkoverkko-esitykseen kuuluvat kolmostie Tampereelta Jalasjärvelle, valtatie 19 Jalasjärveltä Seinäjoen kautta aina kasitielle saakka sekä valtatie 18 Seinäjoelta Vaasaan. Huomionarvoista vt 3 ja vt 19 osalta on, että runkoverkkoesityksen linjaus kulkee Vaasaan liikennemääriin perustuen nimenomaan valtateiden 19 ja 18 kautta.  Linjauksia voi pitää onnistuneina maakunnan kehittämisen kannalta. Rautateiden osalta esitykseen sisältyvät luonnollisesti päärata sekä yhteysväli Seinäjoki–Vaasa.

 

Runkoverkkoesitykseen sisältyy Etelä-Pohjanmaan osalta noin 170 kilometriä valtateitä, joka vastaa noin neljää prosenttia esitetystä kansallisesta runkoverkosta. Hieman yli 40 prosenttia Etelä-Pohjanmaan valtateistä sisältyy siis runkoverkkoesitykseen. Kattavuutta voi pitää hyvänä. Kilometrimäärää olennaisempaa on, että runkoverkkoesitys yhdistää meidät suoraan strategisesti tärkeimpiin liikkumisen suuntiin, kuten Tampereen kautta etelään, Vaasaan ja Kokkolaan.

Peilattaessa runkoverkkoesitystä Etelä-Pohjanmaan liikenteen kärkihankkeisiin, voidaan todeta esityksen antavan erinomaista tukea hankkeiden edistämiseksi. Seinäjoki–Tampere-kaksoisraide, Jalasjärven ohituskaistat ja Kivistön risteys, Seinäjoki–Lapua-välin lisäkaistatarpeet ja liittymien parantamiset sekä esimerkiksi Ylistaron Pelmaan risteyksen rakentaminen saavat kaivattua pönkkää esityksestä.

Palvelutasotekijät ovat jääneet keskustelussa paitsioon

Runkoverkko-esityksen uutisoinnissa siihen olennaisesti liittyvät palvelutasotavoitteet ovat jääneet pienemmälle painoarvolle. Palvelutason tulee tukea kilpailukykyä ja edistää yhteyskuntataloudellisesti tehokasta liikennejärjestelmää. Keskeisimpinä palvelutasotekijöinä voidaan pitää matka-aikaa, matka-ajan ennakoitavuutta, turvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Runkoverkolla palvelutason tulee olla muuta maantieverkkoa korkeampi. Kuinka nämä tavoitteet sitten pyritään saavuttamaan?

Nopeusrajoitusten vähimmäisvaatimusten, risteystyyppien ja turvallisten ohitusmahdollisuuksien lisäksi yksi sujuvuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavista merkittävimmin tekijöistä on liittymätiheys. Lähtökohtaisesti pääsystä runkoverkkoon kuuluville maanteille voidaan määrätä vain tiesuunnitelmassa. Liittymäpolitiikka runkoverkolle tuleekin olemaan rajoitetumpi, jotta voidaan turvata pitkämatkaisen liikenteen jouheva eteneminen.

Yhdyskuntarakenteeltaan hajakeskittyneellä ruokaprovinssilla tämä tarkoittaa myös haasteita. Tärkeää olisikin, että liittymätiheyteen pyrittäisiin vaikuttamaan kansantaloutta kokonaisvaltaisesti hyödyttävillä menetelmillä. Etelä-Pohjanmaalla tulee pyrkiä ensisijaisesti vähentämään liittymiä edesauttamalla tilusjärjestelyiden toteuttamista kalliiden rinnakkaistiejärjestelyiden sijaan. Runkoverkon varrella tehtävillä tilusjärjestelyillä voidaan kustannustehokkaasti vaikuttaa paitsi runkoverkon kehittämiseen, myös maa- ja metsätalouden kehittämisedellytyksiin. Tilusjärjestelyiden edistämiseksi liikenneviranomaisten tulisikin käynnistää merkittävän maapankin hankkiminen, jotta tilusjärjestelyitä voidaan sujuvoittaa.

Liikennejärjestelmä on kokonaisuus

Runkoverkko-esityksen kohinassa on syytä muistaa, että liikennejärjestelmä on aina kokonaisuus, jossa jokaisella liikenneverkon osalla on oma funktionsa. Runkoverkko-esityksen eteneminen ei poista tarvetta kehittää eriasteista tieverkkoa ja alueiden välistä saavutettavuutta kokonaisuutena. Runkoverkkoasetus tuo kuitenkin nimenomaan päätieverkon kehittämiseen ja kunnossapitoon toivottua ryhtiä ja pitkäjänteisyyttä. Nykyisellä liikenteen rahoituskehyksellä tarvitaan jämäköitä valintoja tieosuuksien profiilien selkiyttämiseksi.

Etelä-Pohjanmaan maakuntahallitus tulee antamaan syyskuun kokouksessaan lausuntonsa luonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriön asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta.

Markus Erkkilä
Vs. suunnittelujohtaja

 

 

0 kommenttia
06 / 06 / 18

ERIAFF-konferenssi kokoaa ruoka-alan vaikuttajat yhteen

  • 0

SeAMKin isännöimä ERIAFF-konferenssi kokoaa alan eurooppalaiset vaikuttajat keskustelemaan ruokaturvallisuudesta

SeAMK Ruoka -yksikkö järjestää Frami Kampuksella 11.-13. kesäkuuta kansainvälisen ERIAFF-verkoston konferenssin. Food Safety 2020 -teemainen tapahtuma kokoaa yhteen yli sata alan eurooppalaista vaikuttajaa keskustelemaan ruokaturvallisuudesta sekä tapaamaan yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä. Osallistujien joukossa on muun muassa elintarvikealan yrittäjiä, tutkijoita, viranomaisia sekä päätöksentekijöitä.

Ruokaturvallisuuteen pureudutaan seminaarissa kolmella alateemalla, joita ovat korkean teknologian maatalous, ravitsemus ja big data. Konferenssin puhujavieraat edustavat muun muassa teknologiayrityksiä, tutkimuslaitoksia sekä alan eurooppalaisia järjestöjä ja aluekehitystoimijoita. Tunnetuimpia suomalaisia asiantuntijavieraita ovat Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen sekä EU:n maataloustuottajien keskusjärjestö Copa Cogecan pääsihteeri Pekka Pesonen.

ERIAFF-konferenssi on osa SeAMK Ruoka -yksikön kansainvälistä viikkoa. Konferenssi järjestetään Framilla yhdessä Food Business Summit -tapahtuman kanssa, ja näiden tapahtumien ympärille on järjestetty erilaisia pienempiä oheistapahtumia. SeAMKille konferenssi-isännyys on tärkeä muun muassa kansainvälisten verkostojen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan vahvistajana.

Konferenssi edistää tavoitteellista verkostoitumistamme eurooppalaisten ruokaturvallisuusalan asiantuntijoiden kanssa, ja tuloksena toivottavasti saamme uusia hankkeita, kontakteja sekä yhteistyöideoita. Tämä on erinomainen mahdollisuus TKI-toiminnan ja kansainvälisyyden vahvistamiseksi.

ERIAFF-verkosto (European Regions for Innovation in Agriculture, Food and Forestry) keskittyy innovaatioiden edistämiseen maa- ja metsätalouden alalla sekä elintarviketuotannossa. ERIAFF on eurooppalaisten alueiden verkosto, joka syntyi Toscanan aloitteesta alueiden vastaukseksi komission innovaatiokumppanuuteen maatalouden alalla. ERIAFF keskittyy edistämään jäsenalueidensa maa- ja metsätalous alan TKI -toimintaa erilaisten rahoitusten ja projektien avulla (mm. Interreg Europe ja Horisontti 2020)

Länsi-Suomesta verkoston virallisia jäseniä ovat Etelä-Pohjanmaa ja Satakunta.

Konferenssin tiedot, ohjelma ja puhujavieraiden esittelyt löytyvät sivulta: https://eriaff2018.seamk.fi/

Lisätietoja:

Elina Koivisto
projektipäällikkö
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
+358 40 680 7197
elina.koivisto@seamk.fi

 

0 kommenttia
30 / 05 / 18

Kolmostie – elinvoiman suoni

  • 0

Kolmostie on jo vuosikymmeniä toiminut elinvoimaa virtaavana pääsuonena läpi läntisen Suomen. Valtatie 3 on yksi Suomen vilkkaimmista ja tärkeimmistä pääteistä, kytkien Etelä-Pohjanmaan luontaiseksi osaksi Helsinki– Hämeenlinna–Tampere–Seinäjoki-kasvukäytävää. Eli osaksi Suomen ainoata Keski-Eurooppaan vertautuvaa kasvuvyöhykettä.

WSP Finlandin selvitysten mukaan kolmostie profiloituu erityisesti elintarvikkeiden, kaupan ja teknologian kuljetusten putkena, jolla kulkee vuositasolla yli 10 miljardin euron arvosta tavaraa. Volyymeinä tämä tarkoittaa tieosuudesta riippuen noin 2–3,5 miljoonaa ajoneuvoa, joista noin 500 000 on rekkoja. Kasvun ennustetaan jatkuvan voimakkaana.

 

VT3 on Suomen ruokahuoltoputki. Yli 90 % elintarviketeollisuuden sekä volyymistä että arvosta liikkuu pääteillä. Kuva: WSP Finland Oy.

Vuosikymmenten kova käyttö ja erityisesti globaalin kilpailun jatkuvasti kasvavat vaatimukset tavaroiden, osaamisen ja palveluiden liikkumiselle ovat viimeistään nyt johtaneet tilanteeseen, jossa voivottelu, puhallus ja laastari eivät ole enää vaihtoehto elinvoiman suonen välityskyvyn ylläpitämiseksi. Menestyksemme on yhä enemmän riippuvainen kansainvälisestä kaupasta ja kommunikaatiosta.

Kolmostien osalta tilanne on siinä mielessä hyvä, että koko suonistoa tukkivat ongelmakohdat on diagnosoitu ja hoitolinjat suunniteltu. Suunnitelmatilanne mahdollistaa kriittisten toimenpiteiden toteuttamisen nopealla aikataululla.

Ensimmäisessä vaiheessa toteutusta tarvitsevat Hämeenkyrön ohitustie, Jalasjärven vt 3 ja vt 19 risteysalueen rakentaminen, Jalasjärven Rajalanmäen ohituskaistan, Koskueen ohituskaistaparin ja Juustoportin liittymän rakentaminen sekä Vaasan vt 3 ja vt 8 yhdystien eritasoliittymän parantaminen.

Laajentuvien työssäkäyntialueiden aikana kolmostien merkitys työssäkäyntialueet yhdistävänä käytävänä on korostunut jatkuvasti. Kyseisillä investoinneilla voidaan merkittävästi edistää tieosuuden välityskykyä, liikenneturvallisuutta ja alueiden saavutettavuutta. Matka-aikojen lyhentyminen ja erityisesti logistiikalle tärkeä matka-ajan ennakoitavuus vaikuttavat välittömästi alueemme kilpailukykyyn. Tarvitaan siis sekä ohitusleikkauksia että pari pallolaajennusta, jotta saamme suoniston virtaamaan tukoksista vapaana ja välittämään elinvoimaa sille luontaisella tavalla. Kyseessä ei ole kuitenkaan menoerä yhteiskunnalle, vaan investointi kasvukäytävän valtavan potentiaalin ulosmittaamiseksi.

Etelä-Pohjanmaan liitto ja Kurikan kaupunki järjestivät 28.5.2018 VT3-seminaarin, jossa tieosuuden investointien käyntiin saattamista käsiteltiin laajapohjaisesti elinkeinoelämän, poliittisten päättäjien, väylänpitoviranomaisten, kuntien ja maakuntaliittojen kesken. Tilaisuuden viesti oli vahva ja yhtenäinen: kolmostien rahoitus tulee saada kuntoon ja toteutus käyntiin välittömästi. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Pirkanmaan liitot antoivat tilaisuudessa yhteisen kannanoton valtatien 3 investointien välittömäksi käynnistämiseksi. Edunvalvontatyötä jatketaan maakuntarajat ylittävällä vahvalla yhteisellä tekemisellä. Yhdessä saamme enemmän.

Kolmostietä kehittämällä Etelä-Pohjanmaan sijainti säilyy entisellään, mutta suhteellinen asema niin kansallisesti kuin globaalisti parantuu merkittävästi.

Markus Erkkilä
vs. suunnittelujohtaja

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös