17 / 02 / 20

Taskurahoista timanteiksi

  • 0

Muinaisten alkemistien tavoitteena oli muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi. Tätä prosessia on historiassa yritetty toisintaa monesti, mutta lopputulos ei ole ollut kovin vakuuttava. Tahtotila ei ole muuttunut toteumaksi. Samanlainen tahtotilan ja realismin välinen epäsuhta on vallalla lastenkulttuurin parissa. Lapset ja lastenkulttuuri saattavat esiintyä juhlapuheissa ja ohjaavissa asiakirjoissa, mutta tahtotila ei tunnu muuttuvan toteumaksi. Pienistä resursseista ei tule taikasauvan iskusta isoja saati riittäviä resursseja. On tapahduttava muutos.

Pieniä kultahippuja näköpiirissä kumminkin kimaltelee. Lastenkulttuurikeskus Louhimo toteuttaa vuoden 2020 aikana Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamana esiselvityksen maakunnallisen lastenkulttuuritoiminnan toteuttamisesta. Ensivaiheessa olemme tehneet kyselyn Etelä-Pohjanmaan alueen toimijoille ja syksyllä pääsemme kokeilemaan toimintaa käytännössä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tekemämme kyselyn mukaan 96 prosenttia vastaajista näkee tarpeen kehittää kuntansa lastenkulttuuritoimintaa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että tärkein kohde lastenkulttuuritoiminnan kehittämiselle olisi peruskoulun vuosiluokat 1-6. Työmuodoissa vastaajien kesken löytyy hieman enemmän hajontaa. Voittajaksi selviää kuitenkin koulupäivän aikana ja koulupäivän sisällä toteutettava työpajamuotoinen toiminta. Sen on vastaajista 38 prosenttia vastannut tärkeimmäksi työmuodoksi ja 34 prosenttia toiseksi tärkeimmäksi. Myös kokoperheen tapahtumat ja esittävät sisällöt saavat kyselyssä kannatusta. Kyselystä nousseet näkemykset vaikuttavat sellaisilta, joissa lastenkulttuurikeskus Louhimo voi auttaa.

Kyselyn johtoajatuksena oli, että joka kunnassa tehdään jo lastenkulttuuria. Johtoajatus osoittautui todeksi. Monessa kunnassa tehdään mielenkiintoisia ja oman kunnan näköisiä sisältöjä. Muutamassa kunnassa palvelut nähtiin saavutettaviksi esimerkiksi toimivan kulttuurikasvatussuunnitelman vuoksi. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että palvelut eivät ole saavutettavia. Ne eivät tavoita haja-asutusalueella ja sivukylillä.

Tulevaisuuden osaamisessa korostuu yhä enemmän luova osaaminen, taiteellinen ajattelu, mielikuvituksen käyttö, ilmaisutaito sekä kyky ammattirajat ylittävään yhteistyöhön. Näitä valmiuksia voidaan vahvistaa koulun ja lastenkulttuurin yhteistyöllä. Siksi on mielestäni tärkeätä miettiä keinoja, miten taiteisiin osallistuminen saadaan kaikkien lasten ja nuorten koulupäivän yhteyteen.

Tervehdin suurella ilolla ja lämpimällä sylillä kaikkia ammattimaisia toimijoita, jotka haluavat lapsille ja lasten kanssa taidetta ja kulttuuria toteuttaa. Kultaa saa louhimalla malmia ja lastenkulttuuria lastenkulttuurikeskus Louhimolta. Muutetaan yhdessä lastenkulttuurin resurssit taskurahoista timanteiksi!

 

Tuomo Kallio
Lastenkulttuurikoordinaattori
Lastenkulttuurikeskus Louhimo

0 kommenttia
22 / 01 / 20

Tie ja totuus

Vanhan sanonnan mukaan kukaan ei tarvitse porakonetta, mutta moni tarvitsee aika ajoin reiän seinään. Sama pätee teihin. Jos meillä ei olisi tarve tavata läheisiämme, viedä tuotteitamme markkinoille tai vaikkapa valloittaa maailmaa, niin ei meillä olisi teitäkään. Tie ilman käyttötarkoitusta onkin itsessään aika tylsä hyödyke. Asian pihvi piileekin tien välinearvossa. Tie tyydyttää mitä moninaisimpia tarpeita. Mitä erikoistuneemmaksi ja globaalimmaksi yhteiskuntamme muuttuu, sitä enemmän tielle löytyy käyttöä.

Tiellä on myös suuri symbolinen merkitys. Tie merkitsee kehitystä, edistystä ja sivistyksen saapumista. Mitä isompi ja leveämpi tie, sitä vauraampi ja mahtavampi on sen varrella asuva kansa. Äärimmäinen syrjäisyyskin kuvataan tiettömän taipaleen takaiseksi alueeksi. Oikealla tiellä oleminen merkitsee myös pelastusta. Nuhteettoman kansalaisen on myös syytä pysytellä kaidalla tiellä. Elämänsä tienhaarassa ihminen valitsee kohtalonsa. Ei siis ihme, että tiet herättävät meissä suuria tunteita. Tie ei todellakaan ole vain tie, vaan se on paljon enemmän. 

Erityisen hyvin tie toimii vallankäytön välineenä, joten ne ovat myös valtion erityisessä suojeluksessa. Voisiko kansa saada päättäjiltään merkityksellisempää ja konkreettisempaa palkintoa kuin uuden tien? Tiehanke kertoo, että me olemme tärkeitä, meihin uskotaan ja meihin kannattaa investoida. Tästä syystä jokaisen kunnan, kaupungin ja maakunnan toivelistan kärjessä ovat vuodesta toiseen erilaiset tiehankkeet.

Tietarpeita on kirjattu miljardien edestä, ja listan kärkeen pääsemiseksi käydään kovaa mutta reilua kamppailua. Vallanpitäjien vaihtuminen neljän vuoden välein on heijastunut myös tiettyyn lyhytjänteisyyteen liikennepolitiikassa. Kokonaisuus onkin muodostunut vähintään sekavaksi. Kilpailu ja alati vaihtuvat tavoitteet kuluttavat myös tarpeettoman paljon yhteiskunnan resursseja.

Sekavuuteen, keskinäiseen kilpailuun ja alati vaihtuviin tavoitteisiin on tuomassa selvyyttä uusi 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (VLJS). Odotukset sitä kohtaan ovat suuret, ehkäpä jo ylimitoitetut. Suunnitelma on laaja-alainen, mutta suurin mielenkiinto tulee kohdistumaan siihen, mitkä tiehankkeet pääsevät investointilistalle. Hankkeita tullaan arvioimaan hyvin teknistaloudellisista lähtökohdista. Siten hyödyllisimpien hankkeiden pitäisi nousta automaattisesti kärkeen. Valmistelun edetessä on hyvä pitää mielessä tien poliittiset, kulttuuriset ja symboliset merkitykset. Niillä voi olla arvaamattoman suuri merkitys suunnitelman ratkaisuihin, sillä lopulta on kuitenkin kyse poliittisesta päätöksestä.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

15 / 01 / 20

Tiedon tulkintaa ja yhteistyötä

  • 0

Toimintaympäristömme on jatkuvassa ja yhä kiihtyvässä muutoksessa. Puhutaan isoista asioista, kuten väestökehityksestä, elinvoimasta, osaavan työvoiman saatavuudesta, kansainvälistymisestä, saavutettavuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Asiat ovat laajoja, moniselitteisiä ja niihin tarttuminen konkreettisesti on välillä hankalaa.   

Edellä mainitut teemat ovat aluekehittämisen ydintä. On tärkeää, että asioista keskustellaan, niitä työstetään yhdessä ja näkemyksiä kirjataan maakunnallisiin strategioihin. Strategia paperina ei ole se juttu, mutta yhteisymmärrys kehittämisen suunnasta, kehittämisteemoista ja -tavoitteista sen sijaan on edellytys alueen kehittymiselle.

Etelä-Pohjanmaan liitto tekee työtä toimintaympäristön hahmottamisessa, tulkitsemisessa, yhteisen näkökulman hakemisessa sekä toimeenpanossa. Syy-seuraus-suhteita avataan, laajoja teemoja pilkotaan ja etsitään konkreettisia toimenpiteitä toivotulle kehittämissuunnalle.

Otetaanpa esimerkiksi osaavan työvoiman saatavuus, joka Etelä-Pohjanmaalla on haastavaa tietyillä aloilla jo tällä hetkellä. Asian tiimoilta tarkastellaan mennyttä väestökehitystä sekä tulevia väestöennusteita. Tarkastellaan muuttoliikettä sekä ikäluokkien kehitystä. Selvitetään työvoimatarpeita toimialoittain ja eläkepoistumia. Analysoidaan koulutustasoa ja koulutuksen osuvuutta. Pohditaanpa myös sitä, miten saadaan houkutteleva vetovoimainen ympäristö nykyisille asukkaille ja uusille tulijoille. Ja ennen kaikkea tiedon pohjalta haetaan ratkaisuja kysymyksiin.

Toimintaympäristöä analysoivat maakunnan liiton lisäksi useat tahot, muun muassa kunnat ja kuntayhtymät, oppilaitokset ja korkeakoulut, ELY-keskus ja TE-toimisto, yritykset ja järjestöt sekä monet muut toimijat. Yksittäisten kansalaisten merkitys tiedon jalostajana ja kehittämisasioiden toimeenpanijana on merkittävä. Tästä erinomaisena esimerkkinä marraskuussa käynnissä ollut Suomen suurin ideakökkä, joka innosti kansalaiset ehdottamaan kehittämisideoita Etelä-Pohjanmaan vetovoiman parantamiseksi. Nämä ideat koskettivat juuri niitä kipukohtia, joihin maakunnan toimijoiden tulisi löytää ratkaisuja.

Ideakökän tapainen tavallisten kansalaisten osallistaminen on uusi tapa tehdä aluekehittämistyötä. Aluekehittäminen ei saa, eikä voi olla vain pienen piirin etuoikeus. Siksi oli upeaa havaita, että maakunnan kehittämiseksi saimme kansalaisilta jopa 216 maakuntaa kehittävää ideaa. Olen vakuuttunut, että uudenlainen tapa tehdä aluekehitystyötä tulee saamaan muodossa tai toisessa jatkoa. Toimintaympäristön tulkitsemiseen tarvitsemme ihan jokaista!

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
08 / 01 / 20

Luottamuksen ilmapiiri

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta eli noin kolme vuotta suuren epävarmuuden vallassa, kun maassamme valmisteltiin maakunta- ja sote-uudistusta. Jokainen meistä joutui moneen kertaan arvuuttelemaan, millaista työtä ja kenen palveluksessa sitä jatkossa mahtaisi tehdä, jos uudistus toteutuisi. Lisäksi kaikki omaan toimintaan liittyvä kehittämistyö oli lähes pysähdyksissä, eikä esimerkiksi tietojärjestelmiä kannattanut uusia. Tiloja oli luovutettu uudistuksen valmistelijoille, joten itse elettiin normaalia ahtaammin − kaiken kaikkiaan tilanne oli työntekijän näkökulmasta henkisesti vaativa ja työyhteisön näkökulmasta riskialtis konflikteille.

Näin jälkeenpäin tuntuu oikeastaan yllättävältä, miten hyvin tilanteesta selvittiin ja miten vahva usko tulevaan työyhteisössä silti oli. Sillä kaiken epävarmuuden huipuksi uudistusta ei sitten tullutkaan, minkä vuoksi päälle iski vielä eräänlainen pettymyskin. Valmisteluun siirtyneet työntekijät palasivat entisiin tehtäviinsä, ja heidät vastaanotettiin ilman ongelmia. Voidaan varmaan sanoa, että Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta osoitti suurta vahvuutta ja sitoutuneisuutta prosessin aikana riippumatta siitä, miten tiiviisti se oli uudistuksen valmistelussa mukana. Käytävillä ei kuulunut missään vaiheessa epäluottamusta työnantajaa tai työyhteisöä kohtaan. Luottamuksen ilmapiiri säilyi loppuun saakka.

Miksi näin oli, miksi syyttely, valittaminen tai turhautuneisuus eivät nousseet pintaan? Asian selvittäminen vaatisi epäilemättä laajan tutkimuksen, mutta joitain arveluja voin sisäpiiriläisenä heittää ilmaan.

Perimmäinen syy onnistumiseen kietoutuu epäilemättä henkilökunnan erinomaisiin työyhteisötaitoihin ja johtamiseen. Luottamuksen, joka kantoi kolme vuotta yli epävarmuuden, on täytynyt syntyä jo kauan sitten. Luottamus siihen, että täällä kukin tietää mikä on hänen roolinsa, mikä on hänen merkityksensä organisaatiolle ja mitä häneltä odotetaan. Luottamus siihen, että täällä pidetään toisista huolta, tuetaan ja kannetaan vastuuta yhteisistä asioista. Luottamus siihen, että asioista kerrotaan, kun kerrottavaa on. Ja loppujen lopuksi tietoisuus siitä, että ollaan kaikki samassa veneessä, jota kukaan ei keikuta.

Toiminta työyhteisössä on ihmisten välistä vuorovaikutusta riippumatta tehtävästä tai asemasta. Emme elä enää direktiovaltaan pohjautuvissa johtamisjärjestelmissä, joissa tyytyväisyyden ja motivaation ylläpitäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin itseohjautuvuuteen ja palvelujohtajuuteen perustuvassa johtamistavassa. Samalla kun uusien johtamistapojen mukainen vastuun jakaminen mahdollistaa joustavan tiimityöskentelyn ja osaamisen tehokkaamman käytön, se myös motivoi työn tekoa ja tuo sitä kautta hyviä tuloksia. Itseohjautuvuutta kannustava vastuun jakaminen voi siis olla tehokasta, mutta edellyttää samalla selkeitä pelisääntöjä ja hyviä työsuhdetaitoja kaikilta. Keskinäinen luottamus on kaiken perusta.

Nämäkin lähtökohdat huomioiden liitto ja sen henkilökunta lähtee 2020-luvulle uuden organisaatiorakenteen, uuden työnjaon ja uusien toimintatapojen pohjalta karistaen epävarmuuden jaloistaan ja iloiten onnistumisistaan luottamuksen ilmapiirin luomisessa.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

 

 

 

  

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Rakennusperintöä ja uuden aallon Łódź – FINCH-hanke vieraili lokakuussa Puolassa

  • 0

Kuva: FINCH-tapaamisen yhteydessä kuultiin esitelmiä kulttuuriperinnön rahoituksesta Łódźin voivodikunnan alueella. Kokouksen aluksi kokoonnuttiin Arthur Rubinstein -konserttitalon aulaan. Kuva: Anna Maria Caputano.


FINCH-hankkeen matkapäiväkirjaan kirjattiin uusia rivejä, kun hankkeen osallistujat kokoontuivat Puolan Łódźissa 23 – 24. lokakuuta tutustumaan alueen kulttuuriperintökohteisiin.

Puolalaisessa mittakaavassa Łódź on suhteellisen nuori kaupunki, joka kasvoi tekstiiliteollisuuden ansiosta 1800-luvun lopulta lähtien. Se näkyy monella tapaa myös kaupungin rakennusperinnössä: vanhoista tehdaskolosseista on kuoriutunut ostoskeskuksia ja yritysyhteisöjä, teollisuusmagnaattien hulppeat kartanot ovat muuttuneet kodeiksi museoille. Matkalla vierailtiin myös lähipitäjissä Zgierzissä ja Nieborów’ssa. Niissä pääsimme kosketuksiin varhaisemman 1800-luvun esiteollisuuden arjen sekä juhlavan palatsielämän kanssa.

FINCH-hanketapaamisissa kukin kokousjärjestäjä vuorollaan vie vieraansa erilaisiin tutustumiskohteisiin. Puolassa tapaaminen alkoi pianisti Arthur Rubinsteinin nimeä kantavassa konserttitalossa. Alun perin vuonna 1887 rakennettu ja sodan jäljiltä korjailtu rakennus koki täydellisen muodonmuutoksen moderniksi konserttitaloksi vuonna 2004. Uudistukseen liittyvien kulujenkin kattamiseksi talon sinfoniaorkesterin toimintoihin omaksuttiin uusia muotoja: orkesterin kesätapahtuma ”Puolan värit” on sekä yleisötyöskentelyä että varainhankintaa. Łódźin alueella tapahtuma on omaksuttu hyvin; kuluneena vuonna tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta vierailu Puolaan oli erityisen kiinnostava puutalorakentamisen perinteen kannalta. Zgierz [sgiesh] tunnetaan alueella esiteollisen ajan tekstiilituotannosta, joka kukoisti kaupungin puutalokortteleissa. Yksi näistä 1820-luvulta lähtien rakennetuista kortteleista on kunnostettu ”kutojien kaupungiksi”. Samalla on kerätty paljon tietoa näiden puutalojen rakenteista ja rakentamistekniikoista. Kunnostetuissa taloissa toimii yhdistyksiä, jotka muiden toimintojen ohella järjestävät myös tapahtumia tunnelmallisella korttelialueella.

Tekstiiliteollisuuden kasvattamista kaupungeista suuntasimme pieneen Nieborów’n kuntaan. Se on tunnettu ennen kaikkea palatsista, joka kuului historiallisesti vaikutusvaltaiselle Radziwiłłin ruhtinassuvun edustajille. Vuonna 1945 palatsista irtaimistoineen ja puutarhoineen tehtiin osa Varsovassa sijaitsevaa kansallismuseota. Järjestely oli Radziwiłłin suvun ja kansallismuseon silloisen johtajan sopima, ja se todennäköisesti esti palatsin hävityksen. Nykyäänkin palatsin ylläpitoa rahoitetaan julkisvarojen lisäksi suvun jälkeläisten säätiötoiminnan kautta. 1400-luvulta alkaen Radziwiłłin suvulle kertyi myös arkisto- ja kirjastokokoelma, joka vuonna 2009 liitettiin Unescon Maailman muisti -ohjelmaan. Osa kokoelmasta, noin 1200 nidettä, sijaitsee Helsingissä, Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Hankematkojen aikana pääsee myös havainnoimaan muuttuvaa Eurooppaa. Nytkin tiiviiden kokouspäivien jälkeen saattoi hetkisen tunnelmoida Puolan historian käänteitä Łódźin pitkällä Piotrkowska- kävelykadulla maistellen perinteisiä mykyjä tai nauttien trendikkään flat white -kahvin. Rappioromantiikan estetiikkaa on edelleen tarjolla raunioituvien punatiilisten tehdasrakennusten muodossa riittämiin, ja kaupungin toisella laidalla voi eläytyä elämään juutalaisghettossa ja synkkään ajanjaksoon, jolloin kaupunki tunnettiin nimellä Litzmannstad. Mutta kaupungin keskustassa kohtaa Puolan nykyhetken ja revitalisoidut korttelit tyylikkäine shoppeineen, kahviloineen ja baareineen. Niissä soivat orastavan 2020-luvun makuun miksatut ysärihitit kuin soundtrackina sille uuden aallon Puolalle, joka ei nouse uutisotsikoihin – etäämmäs, mutta tuskin kuulumattomiin, haipuu Henryk Góreckin Surujen sinfonia ääniraitana kaikelle, mitä Puolan 1900-luvusta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkiin kysymyksiin vastauksia tuskin saadaan.

 

Teksti: Eliza Kraatari 

0 kommenttia
15 / 10 / 19

Kulttuurihyvinvointi sotessa ja sen käytännön haasteet Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hanke on tilaisuuksissaan kartoittanut osallistuneiden kuntien ja sote-organisaatioiden edustajien näkemyksiä kulttuurihyvinvoinnin nykytilasta alueillaan. Enemmistö läsnäolleista on ollut kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tai kansalaisopiston edustajia. Lähtökohta keskusteluille on ollut, että kulttuuri on kaikkien kuntalaisten ja sote-asiakkaiden perusoikeus iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

Keskusteluissa on tullut esille, että kuntalaisten ja sote-asiakkaiden kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kattavasti. Toisaalta alueilla voi olla paljonkin kulttuuritarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta tekijät ja toimijat eivät tunne toisiaan. Yhteistyön aloittaminen koetaan siitä syystä vaikeaksi. Ensin olisi siis hyvä tulla tutuiksi.

Vuoropuhelu ja verkostoituminen kulttuuri- ja sote-toimijoiden sekä kansalaisopistojen kesken todettiin ehdottoman tarpeelliseksi käytännön tavoitteeksi. Lisääntyneiden kontaktien kautta syntyy yleensä uutta toimintaa. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta sote-organisaatioissa lisääntyy myös koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lisäksi sote-organisaatioissakin tulisi olla työntekijä (yhteistyökumppaneiden ”vastinpari”), jolla on asiasta koordinointivastuu sekä yksiköittäin nimetyt vastuuhenkilöt, esim. kulttuurivastaavat. Näin kulttuurihyvinvointia edistävät toiminnot tulevat osaksi organisaation rakenteita ja voivat siten kehittyä edelleen. Toiminnan säännöllisyys ja suunnitelmallisuus nähtiin tärkeäksi sen vaikuttavuuden kannalta.

Taiteen ja kulttuurin monenlaisten mahdollisuuksien tiedostaminen eri yhteistyötahoilla on tärkeää. Samoin olennaista on päämäärien kirkastaminen kaikille; miksi taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa kannattaa tehdä ja mikä on osapuolten yhteinen tavoite. Ohjeita ja koulutusta toiminnan järjestämiseen kaivattiin, mutta jo testatut hyvät käytännöt ja ministeriöiden suositukset (OKM, STM 2018) antavat tähän hyvän pohjan. Myös jo olemassa olevien mahdollisuuksien huomaaminen ja hyödyntäminen (esim. työntekijöiden harrastukset ja uskallus käyttää taitoja työssä sekä aktiiviset vapaaehtoiset kulttuuriharrastajat) edistävät kulttuurihyvinvoinnin juurtumista sote-palveluihin ja asiakkaiden arkeen.

 

Teksti: Pirjo Heino

0 kommenttia
11 / 10 / 19

Parempi Suomi erilaisille alueille - vahdittava tavoite

  • 0

Rinteen hallitus valmistelee parhaillaan aluekehittämispäätöstä, joka täsmentää hallitusohjelman aluekehittämisen näkökulmia. Aluekehittämispäätös on ministeriöille väline tarkastella alueita poikkihallinnollisesti, ja toisaalta asiakirja antaa maakunnille raamit aluekehittämiselle. Päätös valmistellaan hallituskausittain, ja se valmistuu vuoden vaihteeseen mennessä.

Mitä aluekehittämispäätöksellä oikeastaan tavoitellaan ja miten päätös konkreettisesti näyttäytyy alueilla? Näistä asioista keskusteltiin Seinäjoella järjestetyillä valtakunnallisilla aluekehittämispäivillä 8−9.10.2019.

Aluekehittämispäätöksen painopisteet ovat tuttuja. Näitä ovat 1) ilmastonmuutos, 2) saavutettavuus ja sujuva arki, 3) elinkeinoelämän uudistaminen ja innovaatiotoiminta, 4) osaaminen, työn murros, jatkuva oppiminen sekä 4) osallisuus ja hyvinvointi. Painopisteet ovat Etelä-Pohjanmaalle osuvia ja tärkeitä.

Aluekehittämispäätöksessä tunnistetaan erilaisia aluetyyppejä. Päätöksessä on kohtalaisen voimakas painotus kaupunkipolitiikkaan. On tärkeää, että aluekehittämispäätöksessä ei valita ”voittaja-alueita”, vaan päätöksen tulee antaa eväitä kaiken tyyppisten alueiden kehittämiselle.

Etelä-Pohjanmaalla on kiinnitetty huomiota siihen, että maakuntakeskus Seinäjoki ei ole tämänhetkisten tietojen mukaan mukana missään kaupunkikehittämisen toimenpiteessä. Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta on olennaista, että aluekehittämispäätöksessä mainittu sopimuksellisuus on hallittua ja tasapuolista.

Aluekehittämispäätös nostaa esille myös seutukaupungit. Seutukaupunkeja voisi kuvailla Suomen elinvoiman selkärangaksi. Seutukaupunkien joukkoon kuuluvat Etelä-Pohjanmaalta Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kauhava, Kurikka ja Ähtäri. Lisäksi aluetyyppinä on kuvattu Etelä-Pohjanmaalle tärkeä maaseutu.

Aluekehittämispäätöksen myötä pyritään tunnistamaan paremmin kunkin alueen erityispiirteet. Tavoitellaan sitä, että valtiolla ja maakunnilla on samanlaiset näkemykset alueen keskeisimmistä isoista kehittämistarpeista. Tähän liittyen suunnitellaan säännöllisiä aluekehittämiskeskusteluja valtion ja kunkin maakunnan kanssa. Tällä toimintatavalla haastetaan myös valtio mukaan alueen kehittämistoimiin.

Aluekehittämispäätöksellä pyritään lisäämään eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä valtioneuvostossa. Vahva viesti jatkovalmistelulle on pääseminen ulos ministeriöputkien siiloista. Vain tällä tavoin valtioneuvostossa kyetään kohtaamaan alueet kokonaisuutena.

Maakuntien liitoilla on suuri rooli aluekehittämisen kokonaisuuden hahmottamisessa ja yhteistyön mahdollistamisessa. Yhteisen tahtotilan muodostaminen isoista kehittämisasioista on tärkeää Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden kehitykselle.

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
13 / 03 / 19

Yhtymäkohtia

  • 0

Maakunnan kehittäminen voidaan määritellä tietyn aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi verrattuna kyseisen alueen aiempaan kehitykseen. Kehittämistoiminta on kohdistunut viime vuosina ennen kaikkea edellytysten luomiseen ja alueiden oman sisäsyntyisen kehityspotentiaalin vahvistamiseen. Maakunnan kehittämisessä on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa muiden ajatteluun ja toimintaan edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, jolloin merkittävä osa aluekehittäjän työstä on muihin toimijoihin vaikuttamista.

Maakunnan kehittämisen työnkuva on laaja. Aluekehittäjä voi tehdä lähes mitä tahansa, kunhan yrittää tavalla tai toisella vaikuttaa jonkin aluekokonaisuuden kehitykseen. Koska aluekehittäminen on monitoimijainen, ohjelma- ja projektiprosesseihin perustuva vuorovaikutusjärjestelmä, korostuu kehittämisilmiöitä jäsennettäessä vuorovaikutus, kommunikaatio ja yhteisen kielen luominen

Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja oppiminen sekä oppimista tukevien ympäristöjen luominen ovat mahdollistavia tekijöitä innovaatioiden synnylle, mikä on osaltaan korostanut aluekehittämistyön kommunikatiivisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Innovaatiotoiminta nähdään nykyään useiden eri tahojen ja toimialojen välisinä ei-lineaarisina ja vuorovaikutteisina prosesseina, jotka perustuvat monipuolisiin organisaatio- ja henkilötasoisiin informaatio- ja tietovirtoihin. Innovaatioprosessit tapahtuvat toimijaverkostoissa ja toimijoita yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi innovaatiot ovat harvoin yhden ihmisen tai yrityksen aikaansaannoksia, vaan pikemminkin laajan yhteistyön tuloksia. (Suutari & Lakso 2008)

Maakuntasuunnittelu voidaan nähdä kehittämisen erikoistuneena muotona, jossa välineenä on maakuntakaava. Suunnittelun kommunikatiivisen käänteen myötä suunnittelija nähdään kommunikaation mahdollistajana ja helpottajana sekä suunnitteluprosessin organisoijana. Suunnittelija ei siis vain suunnittele, vaan organisoi ja fasilitoi suunnitteluprosessia. Tällöin hänen asiantuntemukseensa kuuluvat suunnittelun substanssiin kuuluvien taitojen lisäksi monipuoliset kommunikatiiviset taidot sekä suunnitteluprosessin poliittista ja arvolatautunutta luonnetta ymmärtävä ajattelutapa.

Strateginen suunnittelu ja kehittäminen yleistyivät 1990 julkisessa hallinnossa. Strategisuuteen liittyy tarve kohdistaa keskustelua tärkeimpiin kysymyksiin sekä auttaa niihin liittyen tulevaisuuden suuntien etsinnässä. Strategioiden avulla voidaan luoda myös reunaehtoja päätöksenteolle, edesauttaa erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja helpottaa muuttuvan toimintaympäristön kohtaamista. Strateginen toimintatapa liitetään yleensä kolmeen tasoon: visio, strategia ja toteuttaminen. Visiolla tarkoitetaan tahtotilaa, kuvaa halutusta tulevaisuudesta. Strategiaa antaa suunnan toiminnalle, joilla visio saavutetaan. Toteuttamisessa määritellään ne toimenpiteet, joita strategian noudattaminen edellyttää (Laitio & Maijala 2010, sivu 7). Strateginen ajattelu tarkoittaa sitä, että visio, strategia ja toteuttaminen ovat sisäistyneet ajatteluun ja toimintaan. Juuri strategian eläminen toiminnassa ja käytäntöön vieminen on haastavinta ja olennaisinta strategiatyössä.

Strategisessa toimintatavassa on olennaista valintojen tekeminen. Tärkeää on pyrkiä tekemään sellaisia valintoja, joilla pyritään ohjaamaan kehityksen suuntaa. Strateginen suunnittelu ja kehittäminen ei tarkoita kuitenkaan rationaalista suunnittelua, jossa ennalta asetettuja päämääriä kohti edetään mahdollisimman tiukoin reunaehdoin. Strategisella suunnittelulla pyritään suuntamaan toimintaa antamatta vielä toteuttamisen tavasta sellaisia yksityiskohtaisia vastauksia, joiden antamiselle ei ole edellytyksiä tai jotka jopa estävät luovien ja hyvien ideoiden toteuttamisen (Laitio & Maijala 2010, sivu 7).

Aluekehittämiseen ja maakuntasuunnitteluun kohdistuu paljon erilaisia tarpeita. Näitä tarpeita joudutaan jatkuvasti sovittamaan yhteen ja tekemään niihin liittyviä valintoja. Maakunnan suunnittelu ja kehittäminen ovat yhtymäkohtien etsintää erilaisten tarpeiden, tavoitteiden, tiedon, toimijoiden ja resurssien välillä. 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

 

Lähteet:

Laitio Matti ja Maijala Olli (2010). Alueiden käytön strateginen ohjaaminen. Suomen ympäristö 28/10. Ympäristöministeriö.

Suutari, Timo & Lakso, Timo (2008). Kehittävä asiantuntija. Reflektiivisten yksilöiden rooli innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Teoksessa Innovaatioympäristön monet kasvot. Toim. Mustikkamäki Nina ja Sotarauta Markku. Tampereen yliopisto.

 

 

 

 

 

0 kommenttia
20 / 12 / 18

Kutsu Vihreän Profiilin Työkalun pilotointiin

  • 0

Hyvä pohjalainen yritys!

Haluaisitko ymmärtää, millaisia mahdollisuuksia kiertotalous ja kestävä liiketoiminta tarjoaa yrityksellesi? Nyt siihen on loistava mahdollisuus!  Etelä-Pohjanmaan liitto pilotoi yhdessä VTT:n ja yritysten kanssa Vihreän profiilin työkalua, joka on kehitetty CESME – Circular Economy for SMEs -projektissa.

Pilotin tavoitteena on kehittää yritysten ja muiden alueen toimijoiden käyttöön Etelä-Pohjanmaan tarpeisiin räätälöity Vihreän profiilin työkalu, joka tarjoaa erilaisia tapoja arvioida liiketoiminnan vaikutuksia kiertotalouden näkökulmasta. Työkalu tarjoaa myös tietoa ympäristön ja sosiaalisten vaikutusten kannalta kestävämmästä toiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Pilotointityöpajoissa yritykset pääsevät itse kokeilemaan työkalua ja saavat saamalla näkemyksiä uusista mahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä myös omassa liiketoiminnassaan.

 Järjestämme kevään aikana kaksi pilotointitilaisuutta:

  1. pilotointitilaisuus 8.2.2019 klo 9:30-12 (kahvit klo 9.15 alkaen) Seinäjoella, Frami D-rakennus, Mega-kokoustila (Tiedekatu 2, Seinäjoki)
  2. pilotointitilaisuus 6.3.2019 klo 9:00-11.30 (kahvit klo 8.30 alkaen) Ähtärissä, Hotelli Mesikämmen, Iso Sali (Karhunkierros 149, 63700 Ähtäri) ÄHTÄRIN TILAISUUS PERUTTU!

Yritys voi osallistua vain yhteen pilotointitilaisuuteen tai molempiin. Sisältö tilaisuuksissa on suurimmaksi osaksi sama – molempiin pilotointitilaisuuksiin osallistumisen kautta yrityksellä on mahdollisuus laajentaa tarkastelua useampaan työkalun osuuteen ja siten saada harjoituksesta enemmän irti myös oman liiketoimintansa kehittämisen näkökulmasta.

Ilmoittautumiset 4.3. klo 12 mennessä sähköpostitse osoitteeseen hanna.merilainen@etela-pohjanmaa.fi.

 

Lisätiedot:

Hanna Meriläinen, EP-liitto, hanna.merilainen@etela-pohjanmaa.fi, p. 0400 241 813

Maria Antikainen, VTT, maria.antikainen@vtt.fi, p. 040 512 4260

 

0 kommenttia
19 / 12 / 18

Sanat muuttuvat teoiksi

  • 4

Vihapuhe näkyy ja kuuluu nykyään kaikkialla. Jopa maailman mahtavimman valtion päämies suoltaa valtansa vakuudeksi tauotta vihaisia viestejä sinne ja tuonne. Puhumattakaan pienemmistä nilkeistä. Tällä kaikella vihan lietsonnalla on vakavat seuraukset, sillä sanat tuppaavat muuttumaan teoiksi. Sotia syttyy, terroristisia tekoja tehdään ja muureja rakennetaan. Vihapuheella ja sitä seuraavilla teoilla on myös laajempia onnettomia seuraamuksia: ihmisten keskinäinen luottamus rapistuu, usko demokratiaan sulaa kuin keväinen jää, ja ehkä pahinta, nuorten luottamus tulevaisuuteen katoaa.

Vihapuhe on siitä viheliäistä, että siihen on äärimmäisen vaikea vastata. Helpointa on vaieta tai antaa takaisin samalla mitalla, molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja. Kuitenkin vihan kierre olisi katkaistava, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mitä pidemmälle vihan lietsonta etenee, sen syvemmälle me vajoamme. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea, meilläkin on tästä sadan vuoden takaiset, karvaat kokemukset.

Lievempi muoto vihapuheesta on yleinen pahan puhuminen, joka vaivaa aika ajoin muun muassa maakuntien ja kuntien välistä kanssakäymistä. Kilpailu resursseista, veronmaksajista, työpaikoista ja milloin mistäkin todellisesta tai kuvitteellisesta edusta ajavat meitä vastakkainasetteluun. Mikäpä onkaan silloin parempi keino nostaa omia osakkeita, kuin naapurin mustamaalaaminen, näin ainakin luullaan. Vaikka puhe on hienovaraisempaa loanheittoa ja arvostelua, on lopputulos sama – vastakkainasettelu kärjistyy, luottamuksen ilmapiiri katoaa, eikä jäljelle jää kuin häviäjiä.

Puhe johtaa onneksi toisinaan myös hyvään. Nostan esimerkiksi ilmastonmuutoksen, josta on puhuttu pitkään, ja entistä voimallisemmin sitä mukaa kun muutos on tullut todeksi. Puheiden myötä päästöjä onkin ryhdytty rajoittamaan. Aika näyttää, riittävätkö nyt sovitut päästöleikkaukset ja pidetäänkö niistä kiinni. Ilmastopuhetta ja -tekoja tarvitsee joka tapauksessa jatkaa. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ole.

Toivottavasti joulun aika edes hetkiseksi hiljentää vihapuheet ja nostaa mieliimme päällimmäiseksi lähimmäisen rakkauden sanoman. Muistetaan sanoa toisillemme hyviä asioita ja muutetaan ne tulevana vuotena myös hyviksi teoiksi niin kodeissa, harrastuksissa kuin työpaikoilla.

 

Antti Saartenoja
Vs. maakuntajohtaja

4 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös