10 / 06 / 20

Taiteesta voimaa – kirjoita puu

  • 0

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin alueellinen kehittämistehtävä Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen on käynnistynyt keväällä 2020. Kehittämistehtävässä Etelä-Pohjanmaan liitto vastaa kuntien kulttuurityöntekijöiden ammatillisuuden tukemisesta sekä osaamisen vahvistamisesta ja Seinäjoen kaupunki kulttuurin välittäjätoiminnan kehittämisestä. Kulttuurityöntekijöiden osaamista kehitetään mentoroinnin avulla ja siinä hyödynnetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä.

Koronapandemia toi haasteita mentoroinnin toteutukselle. Kuinka toteuttaa taidelähtöiset työpajat, kun kokoontumisia ei voida järjestää ja koronasta huolimatta kehittämistehtävää pitäisi pystyä toteuttamaan? Taidelähtöinen työpaja etänä Teams-kokouksena? Kuulostaa epäilyttävältä. Voiko se toimia?

Kaksi työpajaa on nyt pidetty. Toukokuun työpajassa tavoitteena oli oman työn vahvistaminen, vuorovaikutus ja hyvinvointi. Välineenä käytettiin valokuvaa. Jokainen toi työpajaan esiteltäväksi valokuvan, jossa oli aiheena innostava ja voimauttavia tunteita herättävä paikka, tila, maisema tai ympäristö. Katselimme kuvia, kerroimme niiden tarinat, keskustelimme niistä yhdessä ja työstimme kuvien avulla työpajan teemoja. Kolmetuntisen Teams-työpajan jälkeen ei voinut kuin todeta: toimii! Mieli oli intoa täynnä ja luovat ajatukset laukkasivat!

Viime viikolla oli toinen taidelähtöinen työpaja Teams-kokouksena, ja taidemuotona oli sanataide. Ennakkotehtävänä oli kirjoittaa puu. Jokainen valitsi omasta elinympäristöstään puun, josta kirjoitti lyhyen tarinan vapaasti omalla tyylillään. Työpajassa luimme puutarinat, keskustelimme niistä, luimme yhden novellin yhteisöllisesti lukupiirinä sekä keskustelimme. Aiheina esiin nousivat muun muassa motivaatio, tavoitteet ja niihin pääseminen sekä voimaantuminen.

Kolme tuntia kului kuin siivillä. Taas sain todeta: toimii! Kiitos työpajojen vetäjälle Pia Hounille ja työpajoihin osallistuneille! Taiteen hyvinvointia ja terveyttä edistävä voima on todeksi todistettu monin tavoin. Taiteesta on moneen, se taipuu välineeksi, vaikka ei olekaan pelkästään sitä. Taiteen avulla voidaan lisätä työhön liittyvää osaamista ja kartuttaa omia voimavaroja. Työyhteisössä taide voi avata uusia ratkaisumalleja, vahvistaa luovuutta ja innovatiivisuutta. Taidelähtöinen toiminta voi saada liikkeelle asioita ja prosesseja. Taidetyöskentelyn kautta voi pohtia suhdetta työhönsä ja vahvistaa työmotivaatiota. Taiteen keinoin voi matkata itseen ja toiseen, etsiä uusia näkökulmia ja ratkaisuja.

Nyt kesälomien lähestyessä ja aikana, kun koronapandemia rajoittaa elämäämme, on mahdollisuus antaa aikaa taiteelle ja luovalle toiminnalle ihan vain omaksi iloksi: maalaa taulu tai valokuvaa, soita, laula ja tanssi, kirjoita runo tai tarina, tee käsitöitä… Kokeile ennakkoluulottomasti ja löydä, onnistut kyllä! Tärkeää on prosessi, seikkailu.

Yhteisöllisesti jaan puuni tarinan. Yhdenlainen lukupiiri tämä blogikin on. Ja haastan: kirjoittakaa puu!

Puu elinympäristössäni on pihakuusi, saksanpihta. Sen latvus tavoittelee taivaita ja juuret ovat leveällä vanhan rantavallin penkereessä. Kuusi on jykevä, uljas ja uhmakas, mutta sen vihreä lehvästö on samettia. Neulasten litteys antaa havustolle pehmeyden; litteät neulaset kuin lehdet. Runko on alaosaltaan tukeva, harmaa ja melko sileä, pinnallaan pihkarakkuloita. Alaosan oksat ovat toispuoleisesti osin karsiutuneet pois. Havuston suojaan muodostuu maja, kuin turvapaikka.

Iso ja korkea kuusi. Siinä se seisoo kotipihassa tien päässä. Tervehtii ja ottaa vastaan kaikki tulijat, tutut ja vieraat. Näkyy kauas niin kylätieltä kuin järveltä kotitaloa lähestyttäessä. Maamerkki.

Vanha se on, yhtä vanha kuin minä tai oikeastaan vähän vanhempi. Pihtakuusi papan vanhan sukutilan mailta Riihiniemeltä. Keskisuomalainen kuusi, joka pienenä muutti Pohjanmaalle, Keski-Suomen saloilta kraatterijärven rannalle. Äiti sai sen isältään lahjaksi, kun meni naimisiin ja muutti miehelään, appivanhempien talon yläkertaan. Ja siellä vinttikamarissa minäkin elämäni ensimmäisen vuoden elin.

Kuusi on sitkeä. Se on saanut monta kertaa siipeensä vai pitäisikö sanoa havuunsa. Sitä on niitetty ja viikatteella viillelty. Mummon lampaat ovat sen pehmeitä ja tuoreita, kirpeän vihreitä havulehtiä popsineet monena kesänä. Tulvat ovat keväisin virutelleet tukehtumiseen saakka sen juuria. Mutta siinä se vain paikallaan on kasvanut ja komistunut.

Saksanpihdan puuaines on pehmeää ja joustavaa. Sitä käytetään rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena sekä soitinten valmistamiseen, lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Kuusipuulla on aikoinaan myös tuettu kaivoskäytäviä, koska puun kovaääninen natina varoitti kaivostunnelien romahtamisvaarasta.

Kuusi on enemmän kuin vain puu. Se kertoo tarinoita ja opettaa. Pappa opetti lapsilleen todeksi kiinalaisen sananlaskun: Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu! Ja äiti istutti. Puu on muisto, puu on juuret. Se on pala äidin vanhaa kotiseutua ja identiteettiä, se on juurruttanut ja kiinnittänyt hänet uuteen kotiseutuun, auttanut ikävässä ja antanut voimaa.

Olen onnellinen, että voin olla osa puun tarinaa ja kasvua. Olen saanut elää ja kasvaa kilpaa puun kanssa. Ja vieläkin saan kuunnella sen havuston huminoita. Pihtakuusi laulaa minullekin juuret ja siivet tavoitella taivaita, unelmia.

 

Tuija Ahola
kehittämisasiantuntija

0 kommenttia
03 / 06 / 20

Lämmintä tuulta

  • 0

Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Eivät niin. Eivät ilmoiltaan, eivätkä muutenkaan. Kulunut kevät on ollut myös aluekehittämistehtävien osalta poikkeuksellinen. Silloin kun ”kentällä” on erityisen suuria haasteita, silloin tulitukijat toimivat. Niin myös Etelä-Pohjanmaan liitto.

Toisin kuin maaliskuun puolenvälin tienoilla ajateltiin, kaikki normaalit toiminnot jatkuivat uusin työmenetelmin. Uuden EU-ohjelmakauden valmistelu erilaisine näkökulmineen jatkui tiiviisti. Rahoituksenjakoon vaikuttamisen lisäksi Etelä-Pohjanmaan liitto piti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa esillä kaupunkikehittämisen merkitystä myös yliopistokeskuskaupunkien osalta. Tämä edunvalvonta osui maaliin, ja uudella EU-ohjelmakaudella myös Seinäjoki pääsee mukaan ekosysteemisopimusmenettelyyn.

Nykyisten maakuntaohjelmien vertaisarviointi päätettiin toteuttaa suunnitellusti, ja Etelä-Pohjanmaa sai arviointikohteekseen Pirkanmaan. Etelä-Pohjanmaan aluekehittäjät laittoivat arvioitsijahatut päähän ja ryhtyivät toimeen tutustuen perin pohjin naapurimaakunnan suunnitteluasiakirjoihin ja prosesseihin. Arviointihavainnot ovat mielenkiintoisia ja antavat eväitä tuleviin prosesseihin paitsi arvioitavalle maakunnalle myös arvioitsijamaakunnalle.

Etelä-Pohjanmaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuskuviin vuodelle 2050 saatiin todellista tuntumaa kansainvälisen terveyskriisin iskiessä yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin, mikä toi uutta näkökulmaa skenaarioiden laadintaan. Skenaariot valmistuivat ja toimivat nyt erinomaisena tulevaisuusikkunana maakunnan toimijoiden suunnittelu- ja varautumistyössä.

Ensimmäisinä koronaetäpäivänä saimme maakuntien liittoihin päätöksen uudesta kansallisesta aluekehitysrahoituksesta. Tämä sisälsi mahdollisuuden koronapainotukseen, mihin Etelä-Pohjanmaan liitossa tartuttiin. Tätä seurasi kuntien näkemyksien kartoitus siitä, mitä kentällä todella tarvitaan. Poliittiset päätöksentekijät olivat ajan hermolla, ja uusilla sähköisillä välineillä hoituen maakuntahallitus suuntasi kokonaisuuteen maakunnan liiton talousarviosta saman suuruisen summan kuntarahaa. Kasassa oli puolen miljoonan euron potti tukemaan kuntien tekemää etulinjan työtä yritysten auttamiseksi. Taustalla töitä tehtiin lainsäädännön tulkinnan, ohjeiden ja lomakkeiden valmistelun sekä hakijoiden neuvonnan ja ohjauksen parissa.

Hankkeiden rahoituspäätöksiä valmisteltaessa toimintaympäristön muutos vaikutti merkittävästi sekä päätösvalmisteluun että käynnissä olevien hankkeiden muutostarpeisiin. Elämme jatkossa koronan jälkeistä elämää kaikessa kehittämisessä. Toimintaympäristön muutokset ovat niin merkittäviä, että Etelä-Pohjanmaan liiton toimistolla avattiin nopeutetulla aikataululla koronavaikutusten elpymiseen kohdistuva rakennerahasto-ohjelman hankehaku, joka on auki juhannukseen saakka.

Ravintola-, matkailu-, palvelu- ja luovat alat ovat olleet vastaanottamassa yhtä rajuimmista koronan aiheuttamista iskuista. Etelä-Pohjanmaan liitto päätti heti tilannekuvan hahmottuessa avata kehittämisrahaston rahoituksen kohdistuen niille kulttuuritoimijoille, joihin koronavaikutukset ovat välittömästi kohdentuneet. Rahoitusta oli haussa 80 000 euroa ja hakemuksia saapui 97 kappaletta. Hakijoita oli todella paljon liikkeellä.

Suomen Yrittäjät on nostanut esille, että maakuntiin tarvitaan selviytymissuunnitelmat, joissa etsitään ratkaisuja ja työkaluja koronakriisistä selviytymiseen. Tähän aloitteeseen on tarttunut jo 14 maakuntaa, Etelä-Pohjanmaa mukaan lukien. Etelä-Pohjanmaan liitossa onkin kriisin ensimmäisistä päivistä lähtien muodostettu ja ylläpidetty ajantasaista tilannekuvaa. Keskiössä ovat elinkeinoelämän, työllisyyden ja osaamisen näkökulmat.

Nämä kaikki ja paljon muuta ovat aktiivisessa valmistelussa aluekehittämisasiantuntijoiden pöydällä.

Lämmintä tuulta ja voimaa tuleviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin!

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

 

 

 

0 kommenttia
29 / 04 / 20

Pientä valoa koronatunnelin päähän

  • 0

Korona kurittaa erityisesti yrityksiä, jotka toimivat ravitsemus-, palvelu- ja matkailualoilla, erikoiskaupassa sekä luovilla aloilla. Sulkutoimien takia monen toiminta on käytännössä pysähdyksissä. Tieto suurempien kesätapahtumien peruuntumisesta vaikeuttaa tilannetta entisestään koko kesäsesongin ajan ja tuntuu kipeästi myös Etelä-Pohjanmaalla.

Poikkeuksiakin toki on; grillauskaasuostoksilla todistin omin silmin ruuhkaa paikallisen rautakaupan parkkipaikalla. Kuulemma asiakkaita riittää, kun remontointiin ja sisustamiseen on yllättäen muilta menoilta vapautunutta aikaa ja omia karanteenikoloja halutaan muokata viihtyisämmiksi. Samoin täystyöllistettyjä ovat monet ohjelmistoyritykset, kun kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät nyt perustamaan verkkokauppoja. 

Ruokaketju pyörii, mutta osin poikkeavalla valikoimalla. Ravintoloiden ja suurtalouksien toimitukset ovat minimissään, mutta kotona valmistettavan ruuan osuus on kasvanut. Valmistavassa teollisuudessa tilanteet vaihtelevat, ja vaikutukset saattavat näkyä vasta viiveellä.

Turhauttavaa ja surullista tilanteessa on se, että moni menestyvä ja kehittyvä yritys saattaa mennä nurin ilman omaa syytään. Tähän ei ole Etelä-Pohjanmaalla varaa, koska pienten yritysten merkitys työllistäjänä ja koko talouden kannalta on niin suuri.

Yritysten ohella kunnat ovat joutuneet tiukan paikan eteen. Niiden on pitänyt nopeasti organisoida omaa toimintaansa sekä tuottaa palveluitaan uudella tavalla ja uusissa kanavissa. Terveydenhuolto on eturintamassa pandemiatilanteessa. Etäopetus piti panna pystyyn lennossa. Kuntien taloudessa on jo valmiiksi tiukkaa, ja siihen tilanteeseen kriisi tuo kauaskantoisia seurauksia. Huoli yrityksistä on suuri myös kunnissa.

Erilaisia ratkaisuja yritysten auttamiseen tässä tilanteessa on yritetty löytää ja samalla huomattu, ettei normaalioloissa toimimaan viritetty koneisto ja lainsäädäntö aina mahdollista sellaisia tukitoimia, joilla ratkaistaisiin yritysten akuutteja ongelmia, kuten maksettaisiin kiinteitä kustannuksia.

Tukea ja apua on silti saatavilla, mutta pienen yrityksen näkökulmasta tukiviidakko on melkoinen. Julkisuudessa ryöpsähtänyt, osin asiaton keskustelu voi myös pelottaa. Osaamista ja vähän ennakkoluulojen hälventämistä siis tarvitaan, jotta avun pariin osataan hakeutua ja löytää juuri se omalle yritykselle tarkoitettu ja sopiva väline. Myös tietoa on saatavilla, mutta se pitää kyetä suodattamaan, jotta löytää olennaisen viestin.

Etelä-Pohjanmaan liitto on pyrkinyt tekemään sen, mitä tehtävissä on koronakriisin vaikutusten lieventämiseksi. Siksi kansallinen rahoituspotti eli AKKE-rahoitus kohdennettiin kokonaan kuntien haettavaksi ja käytettäväksi lisäresurssina yritysten rinnalla kulkemiseen.

Rahoituksen turvin ammattilaiset voivat kiteyttää muun muassa edellä mainittua tietotulvaa, neuvoa yrityksiä ja ohjata oikean avun piiriin. Sen avulla voidaan myös vahvistaa yritysten osaamista, jotta mahdollisuudet kriisistä selviämiseen olisivat paremmat. Eikä vähätellä voi myöskään henkisen tuen ja vertaistuen merkitystä. Tärkeää on, ettei yritys ja ihminen sen takana jää tässä tilanteessa yksin.

 

Sanna Puumala
kehittämisasiantuntija

0 kommenttia
17 / 03 / 20

Taide ja kädentaidot ovat osa maailmanpolitiikan arkipäivää

  • 0

Koronavirus ja sitä koskeva uutisointi herättävät reaktioita, jotka havahduttavat ”viimeiselläkin rannalla” huomaamaan, että pallo on pyöreä ja maailma on kylä. Toisin sanoen: tulemme jälleen tietoisiksi siitä, että olemme linkitettyjä maailmaan kovin monella tavalla.

Kriisiytymisen tunnelma nostaa omaksuttujen tavanomaisuuksien ääriviivat pintaan, kun joukko ihmisiä havaitsee yhtä aikaa, etteivät arkirutiinit olekaan itsestään selviä ja tulevaisuus onkin huonosti ennustettavissa. Yhtäkkiä vaikenevien suihkumoottoreiden vaikutus heijastuu melko vähäisten mutkien kautta yrittäjän, palkansaajan ja kuluttajan arkeen. Samaan aikaan kotimaisessa pehmopaperitehtaassa pöhisee, kun suomalainen kohtaa perustarpeensa silmästä silmään ja ryhtyy varastoimaan vessapaperia.

Draaman kaari on ollut erityisen komea viime päivien osakeindekseissä. Se on paitsi elänyt tihenevästä paniikin tunteesta, ollut tietysti omiaan syventämään kriisiä. Kuten useasti ennenkin, spekulaation tuotantohaara on polvillaan perusinhimillisten turvallisuuden ja luotettavuuden tunteiden sekä toimitusvarmuuden tarpeiden äärellä. Silti korkosäätelyt ja tukipaketit eivät ehdi lämmittämään niitä, joihin kriisi kopsahtaa ensimmäisten joukossa: taiteen ja muiden luovien alojen toimijoihin, jotka tuottavat inhimillisten tunteiden käsittelyn ja empatian taitoa sekä lähituotettua laatua ja kauneutta.

Lukuisat peruutetut tilaisuudet, kurssit ja ohjatut tunnit ovat suoraan poissa artistin kassavirrasta. Perutut messut ja myyntitapahtumat aiheuttavat välittömän loven käsi- ja taideteollisuusyrittäjien tuotto-odotuksiin. Muutoksiin kuitenkin reagoidaan näilläkin aloilla nopeasti: Taideneuvosto vetoaa valtioon, ehdottaa tukitoimia taide- ja kulttuurialalle ja vinkkaa muun muassa sivistysvähennyksen huomioimisesta verotuksessa (Taideneuvoston vetoomus Taiteen edistämiskeskuksen verkkosivuilla). Käsityöyrittäjät puolestaan järjestävät virtuaalimessut korvaamaan perinteisen messuhallissa kiertelyn (Kässämessut netissä -tapahtuman Facebook-sivu).

”We created a monster” -lauseella mainostetaan L’Objet -luksusbrändin erikoista tuotesarjaa. Taideteollisuusesineet valmistetaan käsityönä Portugalissa keramiikkayrityksessä, johon tutustuimme CLAY-hankematkalla helmikuun puolivälissä.

 

Viruksen leviämisen suhteen reagoimisen määrästä, laadusta ja ajoituksesta on käyty moninaista, ja tietysti myös ristiriitaista, keskustelua. Valistuneempia ohjeita odotellessaan moni joutui olosuhteiden neuvomana vetämään omia johtopäätöksiään ja ajattelemaan itse. Ylipäänsä poikkeusaika pakottaa pohtimaan monipuolisesti ja tunnistamaan eroja itsenäisen ja itsekkään ajattelun välillä. Voit esimerkiksi jättää pyytämättä rahoja takaisin peruuntuneesta tilaisuudesta, kohdentaa nettiostokset alueesi toimijoiden verkkokauppaan tai somettamisen sijaan mennä viltin alle lukemaan kirjaa.

Emme vielä voi tietää, millainen käännekohta covid-19-pandemiasta tuli. Saiko se aikaan tilanteen, jossa ”kriittinen massa” heräsi muistamaan oman toimijuuden ja yhteistyön merkityksen kestävän yhteiskunnan ja keskinäisessä riippuvuudessa elävän talouden kannalta? Opimmeko paremmin kohtaamaan yhdessä suuria kysymyksiä, jotka normaalioloissa jäivät vakavasti pohdittavaksi lähinnä tutkijoille ja taiteilijoille?

Siksipä, kun poikkeusaika jää taakse, voimme jälleen ihan ”livenä” osallistua, harrastaa, käyttää kulttuuria ja kohdata nykytaidetta. Se voi myös lisätä vastustuskykyä – ainakin ajattelemattomuutta vastaan.

 

Eliza Kraatari
CLAY- ja FINCH-hankkeiden projektikoordinaattori

P.S. Taide- ja kulttuurilaitokset ovat joutuneet sulkemaan tilansa, mutta asiointimatkasi yhteydessä ehdit vielä nauttia kädentaitokulttuurista Seinäjoella Epstori-liikekeskuksessa: CLAY-hankkeen Pop up -keramiikkanäyttely on esillä 24. maaliskuuta asti. Näyttelyn antiin voit tutustua myös vaikka kotisohvalta osoitteessa https://www.epliitto.fi/clay_popup

0 kommenttia
19 / 02 / 20

”Mitä niillä EU-hankkeilla oikein on saatu aikaan?”

  • 0

Otsikossa oleva kysymys esitetään meille hankemaailmassa mukana oleville usein – ja tietysti aivan oikeutetusti. Niin tärkeä kuin kysymys onkin, vastaus siihen on harvinaisen hankalasti muotoiltavissa yksinkertaiseksi mitattavaksi lopputulemaksi.

Meidän täytyy kuitenkin yrittää viestiä EU-hankkeiden vaikuttavuudesta nykyistä paremmin pelkästään jo sen takia, että kyse on yhteisten varojen käytöstä. Käytettävissä oleva euromäärä ei ole aivan mitätön. Rahoitusohjelmat sovitaan aina seitsemäksi vuodeksi kerrallaan, ja vuosina 2014–2020 Etelä-Pohjanmaalle on kiintiöity EU-ohjelmien julkista rahoitusta kaiken kaikkiaan reilusti yli 200 miljoonaa euroa. Tästä karkeasti ottaen hieman yli puolet tulee kolmesta EU-rahastosta, ja toinen puoli on valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen rahoitusta.

Tämän lisäksi hyödynnettävissä ovat vielä lukuisat EU:n rahoituslähteet, joista myönnetään rahoitusta kilpailussa pärjääville kansainvälisille hankkeille. Näitäkin rahoja Etelä-Pohjanmaalla on onnistuttu jonkin verran hyödyntämään. Myös yksityistä rahoitusta sitoutuu hankkeisiin huomattavia määriä.

Koska hankkeet ovat hyvin erilaisia, myös aikaansaannokset vaihtelevat paljon. Rahoitusta myönnetään muun muassa yksittäisten yritysten kehittämis- ja investointihankkeisiin, kylien, maaseudun ja maaseudun elinkeinojoen kehittämiseen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja -ympäristöjen edistämiseen sekä työllistymisen ja osallisuuden parantamiseen. Hankkeissa voidaan testata ja kehittää uusia toimintatapoja, ja silloin pitää hyväksyä myös se, että joskus epäonnistutaan. Kun ollaan luomassa uutta, hyvä tulos voi joskus olla myös kokeilemalla huomata, mikä ei toimi.

Koska erilaisten asioiden parissa pakertavia hankkeita on niin kovin monenlaisia, on mahdotonta yrittää vetää aikaansaannoksia lyhyesti yhteen. Tai jos sitä yrittää, päätyy luettelemaan edellä olevassa kappaleessa kirjoitetulla tavalla ylätason käsitteillä tekstiä, joka ei tee oikeutta yksittäisille mielenkiintoisille hankkeille – siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi kansainvälistyvissä tai uutta liiketoimintaa kehittävissä yrityksissä, opiskelijoiden työelämäyhteyksien parantamisessa, kylien asukkaiden elinympäristössä ja osaamisessa tai työelämän kelkkaan mukaan yrittävien henkilöiden elämässä.

Etelä-Pohjanmaan EU-tietokeskus onkin ottanut erilaisen lähestymistavan EU-hankkeissa tehtävän työn esille tuomiseksi. Maaliskuussa järjestetään kolme kaikille avointa EU Etelä-Pohjanmaalla -tapahtumaa eri puolilla maakuntaa. Kukin kolmesta tilaisuudesta painottuu yhteen keskeiseen teemaan, joka on ollut vahvana mukana jo tällä EU-ohjelmakaudella ja joka varmasti tulee entisestään korostumaan tulevalla kaudella. Teemat ovat ympäristö ja ilmasto (Alajärvi), työ ja osaaminen (Seinäjoki) sekä digitalisaatio (Kauhajoki). Tavoitteena on käydä keskustelua näistä tärkeistä teemoista ja esitellä eri tavoin konkreettisesti teemoihin liittyvää hanketyötä.

 

Heli Rintala
kehittämispäällikkö

 

Katso tarkemmin tietoa tilaisuuksista:

 

 

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Kulttuurihyvinvoinnin toimijat verkostoituvat Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hankkeen päättyessä kulttuurihyvinvoinnin edistäminen kuntien ja sote-toimijoiden kanssa jatkuu Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurin tehtäväalalla. Tulevaa yhteistyötä varten liitto on pyytänyt maakunnan sote-toimijoita nimeämään organisaatiostaan kulttuurihyvinvoinnin yhteyshenkilön.

– Käytännön toiminnassa on todettu, että sote-organisaatioista puuttuu niin sanottu vastinpari, joka toimisi kulttuurihyvinvoinnin viestinviejänä omassa organisaatiossaan ja voisi olla eri tahojen, kuten kuntien kulttuuritoimien, kansalaisopistojen ja järjestöjen, yhteistyökumppani käytännön asioissa. Yhteyshenkilön tehtävänä olisi edistää kulttuurihyvinvointia tukevaa toimintaa sekä organisaationsa johdon että eri palvelujen suuntaan. Jatkossa maakuntaliitto välittää yhteyshenkilöille ajankohtaista tietoa kulttuurihyvinvoinnista, maakunnassa tapahtuvasta toiminnasta ja yhteisistä tilaisuuksista, projektipäällikkö Pirjo Heino kertoo.

Etelä-Pohjanmaan liitto on myös tehnyt Kulttuurisote II -hankkeen ehdotuksesta yhteistyöaloitteen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilalle sekä sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn Etelä-Pohjanmaan toiminta-alueelle.

– Tähän saakka hanke on tehnyt yhteistyötä suoraan soten perustasolle. Tarkoituksena on nyt sisällyttää kulttuurihyvinvointi omana teemanaan myös maakunnallisiin sote-rakenteisiin. Maakunnallisten toimijoiden rooli asiassa on tärkeä, jotta tieto, ideat, tuki ja kannustus asiakkaiden kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen välittyvät myös maakunnallisten organisaatioiden kautta sote-alueille ja kuntiin, Heino sanoo ja jatkaa, että esitysten tavoitteena on vuoropuhelun ja yhdessä tekemisen mahdollistaminen ja lisääminen yli organisaatiorajojen.

 

Taiteen edistämiskeskuksen rahoittama kolmen maakunnan ja yhden sairaanhoitopiirin yhteinen kumppanuushanke päättyy vuoden 2019 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistaan alkuvuodesta 2020. Hankkeessa tavoitteena on ollut vakiinnuttaa taide- ja kulttuuripalvelut osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita. 

 

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Pirjo Heino puh. 040 681 8511

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Rakennusperintöä ja uuden aallon Łódź – FINCH-hanke vieraili lokakuussa Puolassa

  • 0

Kuva: FINCH-tapaamisen yhteydessä kuultiin esitelmiä kulttuuriperinnön rahoituksesta Łódźin voivodikunnan alueella. Kokouksen aluksi kokoonnuttiin Arthur Rubinstein -konserttitalon aulaan. Kuva: Anna Maria Caputano.


FINCH-hankkeen matkapäiväkirjaan kirjattiin uusia rivejä, kun hankkeen osallistujat kokoontuivat Puolan Łódźissa 23 – 24. lokakuuta tutustumaan alueen kulttuuriperintökohteisiin.

Puolalaisessa mittakaavassa Łódź on suhteellisen nuori kaupunki, joka kasvoi tekstiiliteollisuuden ansiosta 1800-luvun lopulta lähtien. Se näkyy monella tapaa myös kaupungin rakennusperinnössä: vanhoista tehdaskolosseista on kuoriutunut ostoskeskuksia ja yritysyhteisöjä, teollisuusmagnaattien hulppeat kartanot ovat muuttuneet kodeiksi museoille. Matkalla vierailtiin myös lähipitäjissä Zgierzissä ja Nieborów’ssa. Niissä pääsimme kosketuksiin varhaisemman 1800-luvun esiteollisuuden arjen sekä juhlavan palatsielämän kanssa.

FINCH-hanketapaamisissa kukin kokousjärjestäjä vuorollaan vie vieraansa erilaisiin tutustumiskohteisiin. Puolassa tapaaminen alkoi pianisti Arthur Rubinsteinin nimeä kantavassa konserttitalossa. Alun perin vuonna 1887 rakennettu ja sodan jäljiltä korjailtu rakennus koki täydellisen muodonmuutoksen moderniksi konserttitaloksi vuonna 2004. Uudistukseen liittyvien kulujenkin kattamiseksi talon sinfoniaorkesterin toimintoihin omaksuttiin uusia muotoja: orkesterin kesätapahtuma ”Puolan värit” on sekä yleisötyöskentelyä että varainhankintaa. Łódźin alueella tapahtuma on omaksuttu hyvin; kuluneena vuonna tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta vierailu Puolaan oli erityisen kiinnostava puutalorakentamisen perinteen kannalta. Zgierz [sgiesh] tunnetaan alueella esiteollisen ajan tekstiilituotannosta, joka kukoisti kaupungin puutalokortteleissa. Yksi näistä 1820-luvulta lähtien rakennetuista kortteleista on kunnostettu ”kutojien kaupungiksi”. Samalla on kerätty paljon tietoa näiden puutalojen rakenteista ja rakentamistekniikoista. Kunnostetuissa taloissa toimii yhdistyksiä, jotka muiden toimintojen ohella järjestävät myös tapahtumia tunnelmallisella korttelialueella.

Tekstiiliteollisuuden kasvattamista kaupungeista suuntasimme pieneen Nieborów’n kuntaan. Se on tunnettu ennen kaikkea palatsista, joka kuului historiallisesti vaikutusvaltaiselle Radziwiłłin ruhtinassuvun edustajille. Vuonna 1945 palatsista irtaimistoineen ja puutarhoineen tehtiin osa Varsovassa sijaitsevaa kansallismuseota. Järjestely oli Radziwiłłin suvun ja kansallismuseon silloisen johtajan sopima, ja se todennäköisesti esti palatsin hävityksen. Nykyäänkin palatsin ylläpitoa rahoitetaan julkisvarojen lisäksi suvun jälkeläisten säätiötoiminnan kautta. 1400-luvulta alkaen Radziwiłłin suvulle kertyi myös arkisto- ja kirjastokokoelma, joka vuonna 2009 liitettiin Unescon Maailman muisti -ohjelmaan. Osa kokoelmasta, noin 1200 nidettä, sijaitsee Helsingissä, Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Hankematkojen aikana pääsee myös havainnoimaan muuttuvaa Eurooppaa. Nytkin tiiviiden kokouspäivien jälkeen saattoi hetkisen tunnelmoida Puolan historian käänteitä Łódźin pitkällä Piotrkowska- kävelykadulla maistellen perinteisiä mykyjä tai nauttien trendikkään flat white -kahvin. Rappioromantiikan estetiikkaa on edelleen tarjolla raunioituvien punatiilisten tehdasrakennusten muodossa riittämiin, ja kaupungin toisella laidalla voi eläytyä elämään juutalaisghettossa ja synkkään ajanjaksoon, jolloin kaupunki tunnettiin nimellä Litzmannstad. Mutta kaupungin keskustassa kohtaa Puolan nykyhetken ja revitalisoidut korttelit tyylikkäine shoppeineen, kahviloineen ja baareineen. Niissä soivat orastavan 2020-luvun makuun miksatut ysärihitit kuin soundtrackina sille uuden aallon Puolalle, joka ei nouse uutisotsikoihin – etäämmäs, mutta tuskin kuulumattomiin, haipuu Henryk Góreckin Surujen sinfonia ääniraitana kaikelle, mitä Puolan 1900-luvusta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkiin kysymyksiin vastauksia tuskin saadaan.

 

Teksti: Eliza Kraatari 

0 kommenttia
15 / 10 / 19

Kulttuurihyvinvointi sotessa ja sen käytännön haasteet Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hanke on tilaisuuksissaan kartoittanut osallistuneiden kuntien ja sote-organisaatioiden edustajien näkemyksiä kulttuurihyvinvoinnin nykytilasta alueillaan. Enemmistö läsnäolleista on ollut kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tai kansalaisopiston edustajia. Lähtökohta keskusteluille on ollut, että kulttuuri on kaikkien kuntalaisten ja sote-asiakkaiden perusoikeus iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

Keskusteluissa on tullut esille, että kuntalaisten ja sote-asiakkaiden kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kattavasti. Toisaalta alueilla voi olla paljonkin kulttuuritarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta tekijät ja toimijat eivät tunne toisiaan. Yhteistyön aloittaminen koetaan siitä syystä vaikeaksi. Ensin olisi siis hyvä tulla tutuiksi.

Vuoropuhelu ja verkostoituminen kulttuuri- ja sote-toimijoiden sekä kansalaisopistojen kesken todettiin ehdottoman tarpeelliseksi käytännön tavoitteeksi. Lisääntyneiden kontaktien kautta syntyy yleensä uutta toimintaa. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta sote-organisaatioissa lisääntyy myös koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lisäksi sote-organisaatioissakin tulisi olla työntekijä (yhteistyökumppaneiden ”vastinpari”), jolla on asiasta koordinointivastuu sekä yksiköittäin nimetyt vastuuhenkilöt, esim. kulttuurivastaavat. Näin kulttuurihyvinvointia edistävät toiminnot tulevat osaksi organisaation rakenteita ja voivat siten kehittyä edelleen. Toiminnan säännöllisyys ja suunnitelmallisuus nähtiin tärkeäksi sen vaikuttavuuden kannalta.

Taiteen ja kulttuurin monenlaisten mahdollisuuksien tiedostaminen eri yhteistyötahoilla on tärkeää. Samoin olennaista on päämäärien kirkastaminen kaikille; miksi taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa kannattaa tehdä ja mikä on osapuolten yhteinen tavoite. Ohjeita ja koulutusta toiminnan järjestämiseen kaivattiin, mutta jo testatut hyvät käytännöt ja ministeriöiden suositukset (OKM, STM 2018) antavat tähän hyvän pohjan. Myös jo olemassa olevien mahdollisuuksien huomaaminen ja hyödyntäminen (esim. työntekijöiden harrastukset ja uskallus käyttää taitoja työssä sekä aktiiviset vapaaehtoiset kulttuuriharrastajat) edistävät kulttuurihyvinvoinnin juurtumista sote-palveluihin ja asiakkaiden arkeen.

 

Teksti: Pirjo Heino

0 kommenttia
17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös