16 / 08 / 19

Aluekehitysrahojen jakoon tasapuolisuutta

  • 0

Kesän aikana keskustelu tulevan EU-ohjelmakauden rakennerahastovarojen jaosta on kiihtynyt ja saanut jo ärhäkkääkin väriä. On hyvä ja suorastaan välttämätöntä, että asiasta puhutaan ja kissa nostetaan pöydälle, mutta toivottavaa ei tietenkään ole lähteä tahallisen väärinymmärryksen tai provosoinnin tielle.

Kyse on lyhyesti sanottuna siitä, miten Suomeen tulevat aluekehittämisen rakennerahastovarat maan sisällä jaetaan. Jos EU:n komission budjettiesitys menee läpi, rahaa on tulossa 1,6 miljardia seitsemän vuoden mittaisen kauden aikana. Euromäärä on hieman suurempi kuin nykyisellä kaudella. Kun päälle lasketaan hankkeisiin tuleva valtion, kuntien ja yritysten rahoitus, kokonaisrahoituksen määrä nousee arviolta 4-5 miljardiin euroon. Valtaosa rahasta käytetään maakunnissa.

Kaikki ovat sitä mieltä, että rahat pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti. Mutta sitten alkavatkin näkemyserot nostaa päätään – mikä on oikeudenmukaista ja tasapuolista? Mitä asioita pitäisi painottaa?

Nykyisellä kaudella valtaosa rakennerahastorahoituksesta on kohdennettu Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli asiaa tarkastellaan suhteessa väkimäärään, rakennerahastotuki per asukas/vuosi on vaihdellut Uudenmaan 3,1 eurosta Lapin 105,4 euroon. Etelä-Pohjanmaan osuus on ollut 14,6 euroa per asukas/vuosi, mikä on ollut kuudenneksi pienin osuus maakunnista. Alueellisesti jaetun rahan lisäksi osa rahoituksesta on osoitettu kuudelle suurimmalle kaupungille ja valtakunnallisiin hankkeisiin.

Itä- ja Pohjois-Suomella on pitkistä etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja arktisuudesta johtuvia pysyviä haasteita, joita varten on jatkossakin olemassa oma ns. NSPA-tukensa, yhteensä noin 273 miljoonaa euroa. Tämän oikeutusta kukaan ei ole kiistänyt ja kyseinen rahoitus kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomelle. Asia on Suomen ja EU:n liittymissopimuksessa aikanaan määritelty.

On myös selvennettävä, että Helsinki-Uusimaa ei ole tulossa muun Suomen kukkarolle. Kehittyneenä alueena Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla on oma rahakiintiönsä, jonka suuruus on noin 180 miljoonaa euroa. Tätä rahaa ei voida siirtää muualle. Vastaavasti muun Suomen, joka on kokonaan samaa niin sanottua siirtymäaluetta, rahoitusta ei voi käyttää Uudellamaalla.

Korvamerkitsemätön siirtymäalueen EU-rahaosuus on noin miljardi euroa. Tästä potista pitää puhua avoimesti eikä jämähtää menneisiin jakoperusteisiin. Alueiden väliset kehittyneisyyserot Suomessa nimittäin ovat kaventuneet. Valitettavasti keskustelua on välillä leimannut Itä- ja Pohjois-Suomi vastaan Etelä- ja Länsi-Suomi -asetelma, mutta tällaisessa tarkastelussa aluekehityksen kokonaiskuva hämärtyy. Oikea kuva on paljon hienojakoisempi. Haasteita ja ongelmia on joka puolella Suomea. Toisaalta menestyneitä alueita ja kaupunkiseutuja on eri puolilla maata, myös Itä- ja Pohjois-Suomessa.

EU patistaa maaraportissaan Suomea käyttämään rakennerahastovaroja muun muassa innovaatiotoiminnan buustaamiseen pk-yrityksissä, yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen, digitalisaation edistämiseen, ilmastonmuutokseen vastaamiseen, elinikäiseen oppimiseen, työelämävalmiuksien parantamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Näiden haasteiden parissa Etelä-Pohjanmaallakin painitaan – tki-menot ovat erityisen alhaiset, koulutustaso laahaa, yritykset ovat pieniä ja kansainvälistyminen vähäistä. Toisaalta potentiaalia on, sillä esimerkiksi kasvumahdollisuuksia omaavia pieniä yrityksiä on paljon, yrittäjyysasenne on kohdillaan ja biotaloudessa on mahdollisuuksia. Hyvää on alhainen työttömyys.

Edellä mainittujen haasteiden taklaamiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvitaan tietysti pelimerkkejä. Etelä-Pohjanmaalla ei ole pahemmin ollut aihetta juhlaan esimerkiksi kansallisten tki-panostusten jakautumista tarkasteltaessa, joten rakennerahastovaroille on aitoa tarvetta ja tilausta.

Myös kasvava maakuntakeskus tarvitsee omanlaisensa kehittämisinstrumentit. Toistaiseksi Seinäjoki on jäänyt väliinputoajan asemaan, kun se ei ole päässyt nauttimaan erityisistä EU-ohjelmien tai kansallisista kaupunkikehittämisen välineistä. Tilanne on ollut huono etenkin kun samalla koko Etelä-Pohjanmaa on rakennerahastovarojen jaossa jäänyt mopen osille.

Ei ole olemassa absoluuttista totuutta siitä, mikä rahoituksen jaossa olisi täsmälleen oikea tai oikeudenmukainen ratkaisu. Kohtuullisuuteen ja tasapuolisuutta kohti tulee kuitenkin pyrkiä niin, että kehittämiseen tarvittavia välineitä olisi kaikkialla Suomessa erilaisilla alueilla.

 

Heli Rintala
Ohjelmapäällikkö

 

0 kommenttia
14 / 08 / 19

Miksi taas Seinäjoelle?

Otsikko on lainaus heinäkuun lopun Maaseudun Tulevaisuuden kolumnista. Siinä PTT:n tutkija kummastelee, miksi hallitusohjelmaan on kirjattu eläinsuojeluasiamiehen viran perustaminen juuri Seinäjoelle.

Kolumnisti pitää virkaa tärkeänä. Hän myöntää Seinäjoen olevan keskeisellä paikalla niin maatalouden kuin elintarviketaloudenkin näkökulmasta.

Suurin huoli näyttää olevan se, että hallintotyön sijoittuessa pääasiassa Helsinkiin pitäisi asiamiehen virkakin sijoittaa sinne. Lisäksi tutkija aprikoi, ”löytyykö Etelä-Pohjanmaalta yhtä päteviä hakijoita kuin Helsingistä – vai halutaanko valita pikemminkin sopiva”.

Eteläpohjalaisesta näkövinkkelistä kolumnin pohdinta tuntuu oudolta. Samanlaista keskustelua on kyllä käyty ennemminkin, kun valtion toimintoja on yritetty siirtää Helsingistä muualle Suomeen.

Valtion työpaikat ovat jo pitkään keskittyneet pääkaupunkiseudulle, ja muu maa on niitä menettänyt. Alueellistamistoimilla on yritetty kääntää virtaa toiseen suuntaan, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Maaseutuviraston, nykynimellään Ruokavirasto, perustaminen Seinäjoelle taitaa olla suurin yksittäinen alueellistamispäätös. Sen alkutaipaleella pelättiin, miten virasto pystyy toimimaan periferiassa ja saadaanko työntekijöitä.

Vaan onpa virasto pystyyn saatu, on löytynyt päteviä osaajia sitä hoitamaan ja toiminta on tehokkuudessaan EU:n kärkeä.

MT:n kolumnistin epäily pätevien hakijoiden puutteesta kielii siitä, että ainoana muuttosuuntana nähdään siirtyminen alueilta Helsingin humuun. Eihän Rinteen hallitus ole kuitenkaan linjannut, että hakijan olisi oltava Etelä-Pohjanmaalta. Hakea voi vaikka Suomen rajojen ulkopuolelta.

On totta, että muuttovirta on vienyt viime vuosikymmeninä väkeä maakunnista etelän keskuksiin. Mutta koko ajan on ollut tulijoita myös toiseen suuntaan.

Kun Etelä-Pohjanmaalla on tarjolla paikkoja korkeakoulutetuille, hakijoita on ollut paljon. Suurin haaste on saada lisää tällaisia työpaikkoja. Hidasteena on myös työpaikan löytäminen kahdelle koulutetulle; muuttopäätös kun monasti koskee myös läheisiä.

Seinäjoen ja koko maakunnan on yhteisesti ponnisteltava sen eteen, että alueemme on houkutteleva niin paluumuuttajille kuin muualta tuleville. Ei riitä, että me eteläpohjalaiset tiedämme, että täällä voi elää hyvää ja täyttä elämää.

 

Asko Peltola
Maakuntajohtaja

 

26 / 06 / 19

Etelä-Pohjanmaan ampumaradat – saavutettavuuksista, sijainneista ja suunnitelmista

  • 0

Etelä-Pohjanmaan ampumaratojen tilannetta on kevään kuluessa tarkasteltu ja keskeisimpiä kehittämistarpeita kartoitettu. Maakunnan 55 ulkorataa käsittelevä kehittämissuunnitelma on viimeisiä kommentteja vaille valmis. Suunnitelman keskiössä ovat olleet ratojen sijaintiin ja saavutettavuuksiin liittyvät seikat, joiden osalta eteläpohjalaisten ammunnan harjoittelijoiden ja harrastajien tilanne näyttää hyvältä: valtaosa alueen väestöstä asuu vain vartin ajomatkan päässä lähimmältä radalta!

Tarkemmin tarkasteltuna tilanne ei kuitenkaan ole näin erinomainen ympäri Etelä-Pohjanmaata. Ratoja on viime vuosina lopetettu syystä jos toisestakin, ja sopivan radan löytyminen siedettävän ajomatkan sisältä riippuukin hyvin pitkälti harrastettavasta aselajista ja ammuntamuodosta.

Parhaalla tasolla harrastusmahdollisuuksien suhteen ollaan kivääri- ja haulikkolajien parissa, joita palveleva rataverkosto on runsaslukuinen ja koko maakunnan kattava. Pistoolilajeille soveltuvia ratoja sijaitsee maakunnassa myös ihan mukavasti, yhteensä kahdenkymmenen kappaleen verran, eivätkä etäisyydet radoille ole alueen itäisimpiä osia lukuun ottamatta pitkät. Toisenlaista on kuitenkin toiminnallisten ampumalajien harrastajilla, joille suunnattuja ratoja löytyy koko maakunnasta vain kaksi kappaletta: yksi Alavudelta ja toinen Alajärveltä. Tilanne ei toki ole toivoton toiminnallistenkaan lajien suhteen, sillä tarve ratakapasiteetin lisäykselle on tunnistettu ja kolmatta rata ollaan reserviläisten toimesta rakentamassa Peräseinäjoelle.

Kaiken kaikkiaan ratakapasiteetin ja resurssien suhteen parhaat mahdollisuudet ammunnan harjoitteluun ja harrastamiseen ovat Etelä-Pohjanmaan läntisellä puoliskolla, jossa sijaitsevat myös maakunnan molemmat ampumaurheilukeskukset: Ylistaron Järviranta ja Kauhajoen Sotka. Itäosasta maakuntaa tällaiset hyvin varustellut ja monipuoliset ampumaradat puolestaan puuttuvat. Maakunnan ampumarataverkoston keskeisimpiä kehittämistarpeita olisivatkin rataverkoston ylläpito ja täydentäminen siten, että ratojen saavutettavuus pysyy Etelä-Pohjanmaalla jatkossakin hyvällä tasolla. Erityisesti toiminnassa olevien ratojen kehittäminen nykytarpeita vastaaviksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää, jotta ampuminen ei siirtyisi radoilta laittomille alueille.

Kehittämissuunnitelman valmisteluvaiheessa kerätyn palautteen perusteella maakunnan ampumaratojen riittävyyteen, palveluihin ja puitteisiin sekä saavutettavuuteen ollaan ratojen käyttäjäryhmien keskuudessa tyytyväisiä. Kommentteja mahdollisista kehittämistarpeista ja meneillään olevista kehittämistoimista otetaan kuitenkin yhä vastaan. Järjestämme Etelä-Pohjanmaan liiton toimesta syyskuun alkupuolella yleisötilaisuuden, jossa on mahdollista päästä vielä vaikuttamaan suunnitelman lopulliseen sisältöön.

Syksyn yleisötilaisuutta odotellessa kehittämissuunnitelman viimeisimpään versioon pääsee tutustumaan tästä ja ampumaratojen tarkempiin sijainteihin kartalla sekä saavutettavuustietoihin täältä.


Maaria Vanhatalo
Ympäristösuunnitelija

0 kommenttia
18 / 06 / 19

Uusi hallitus, uudet kujeet?

  • 0

Muutaman viime vuoden aikana olemme Etelä-Pohjanmaan liitossa valmistautuneet vahvasti siirtymiseen osaksi uutta maakuntaa. Vaikka Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistus karahtikin kiville, emme palaa lähtöruutuun vaan suuntaamme eteenpäin.

Raameja seuraaville vuosille antaa Rinteen hallitusohjelma. Monet sen kirjaukset ovat rohkaisevia alueiden näkökulmasta, joskin epävarmuutta luo niiden toimeenpanon vahva riippuvuus tulevasta talous- ja työllisyyskehityksestä. 

Jo 15 vuoden ajan vireillä ollut kansallinen ponnistus, sote-palveluiden järjestämisvastuun kokoaminen suuremmille alueille, jatkuu miltei samoin tavoittein kuin Sipilän hallituksella. Vain muun aluehallinnon mahdollinen liittäminen siihen jää odottamaan tulevia ratkaisuja. 

Jokohan nyt päästäisiin soten osalta ihan maaliin asti? Toivoa sopii, sillä tarve leveämpien hartioiden löytämiseksi sote-palveluille on laajalti hyväksytty. 

Rinteen hallitus haluaa siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen 18 itsehallinnollisen maakunnan tehtäväksi. Maakuntien rahoitus perustuisi pääosin valtion rahoitukseen, ja niiden toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädettäisiin erillisellä lailla. Päätöksenteosta näillä sote-alueilla vastaisivat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut. 

Uuden hallituksen tavoittelemat itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Toteutustapaa valmistellaan parlamentaarisesti ensi vuoden loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää maakunnille. 

Paljolti tuleviin vuosiin sisältyy siis samoja päämääriä kuin Sipilän hallituksella oli. Vain aikataulutus on porrastetumpi – ja toki koko paketilta puuttuu vielä lakien antama selkänoja. Mutta hallitusohjelman linjaukset viittaavat siihen, että maakunnassamme tehtyä sotemaku-työtä pystytään hyödyntämään tulevassa valmistelussa. 

Eteläpohjalaiset kunnat ovat jo ilmaisseet valmiutensa rakentaa maakunnallista mallia sote-kuntayhtymän pohjalta. Toivottavasti nämä alustavat tahdonilmaukset myös johtavat tuon tavoitteen saavuttamiseen. 

Jo noin puolessa Suomen maakunnista yhteinen sote on toteutunut. Ei meno niissäkään yksin auvoista ole, mutta ne valmistavat tietä tulevalle maakunnalliselle rakenteelle. Pään pensaaseen pistäminen ja väistämättömän muutoksen lykkääminen ei helpota kenenkään eloa ja oloa. 

Etelä-Pohjanmaalla on kaikki eväät uudenlaiseen yhteistyöhön. Kyse on yhteisen tahdon löytämisestä, mitä on ahkerasti viime vuosina harjoiteltu. Sote-käytänteitä on jo uudistettu, ja maakunnan keskeiset kehittäjätahot tuntevat toisensa paljon aiempaa paremmin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Pelkkä sote-remontti ei riitä turvaamaan maakuntamme tulevaisuutta, mutta ilman sitä on turha haikailla paremman huomisen perään. 

Me Etelä-Pohjanmaan liitossa odotamme kiinnostuneina ja yhteistyövalmiina tulevia linjauksia monialaisesta maakuntahallinnosta. Samalla pohdimme omaa rooliamme ja toimintatapojamme kaikkia eteläpohjalaisia haastavien ilmiöiden näkökulmasta. Maakunnallamme on erinomaiset pärjäämisen mahdollisuudet, kunhan vain päätämme tarttua toimeen. 

Syksyn tapaamisia ja tapahtumia odotellessa toivotan kaikille aurinkoista juhannusta ja virkistävää kesää!

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

0 kommenttia
05 / 06 / 19

Interreg-ohjelmista puhtia kehittämiseen

Mistä ja keneltä vielä löytyisi puhtia ennen kesälomia lähteä rakentamaan hanketta eteläpohjalaisten ja västerbottenilaisten kanssa Botnia-Atlantica-ohjelmaan? Seuraava ja todennäköisesti viimeinen haku käynnistyy nimittäin heti kesälomien jälkeen 15. elokuuta ja päättyy elokuun lopussa. Valmistelun pitäisi jo nyt olla täydessä vauhdissa, jotta hankehakemus ehditään valmistella kunnolla ja hyvässä yhteistyössä kumppanien kanssa. Rahoitusta on vielä jäljellä ainakin ympäristöteemassa ja mahdollisesti jonkin verran myös innovaatioissa, joka tosin on ollut koko ohjelmakauden ajan suosituin ja hakemuksiltaan ruuhkaisin teema.

Etelä-Pohjanmaan toimijat ovat saaneet hankkeilleen melko hyvin rahoitusta Botnia-Atlantica-ohjelmasta. Hankkeiden sisällötkin vaihtelevat monipuolisesti ja mukailevat maakunnan kärkialojen teemoja. Emme kuitenkaan ole mukana yhdessäkään ympäristöteeman hankkeessa, joten vielä riittää tämänkin teeman ja rahoitusohjelman sisällöissä kirittävää. Uskoisin myös ympäristöalalta löytyvän yhteisiä haasteita ja kehitettäviä asioita raja-alueet ylittävänä pohjoismaisena yhteistyönä.

Parhaiten eteläpohjalaiset ovat pärjänneet Interreg-Europe-ohjelman hakuprosesseissa. Viimeisellä kierroksella saimme läpi vielä kaksi hanketta. Kaiken kaikkiaan olemme tällä ohjelmaudella saaneet maakuntaan rahoitusta Interreg- ja Horizon-ohjelmista yli 11 miljoonaa euroa, ja maakunnassa on toteutettu tähän mennessä kaikkiaan 44 kansainvälistä hanketta, joista viimeiseksi rahoitusta saaneet ovat vasta alkamassa.

Tutkimusrahoituksen osalta emme ole päässeet yhtä hyviin tavoitteisiin. Horizon-rahoituksen osuus on tietojemme mukaan vain noin 2,5 miljoonaa euroa. Ohjelma on haastava, ja hankehakemusten laatiminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Ilahduttavaa on ollut huomata Seinäjoen ammattikorkeakoulun toiminta hakea lisää osaavia hankekirjoittamisen ammattilaisia maakuntaan rekrytoinnin kautta. Näin valmistaudutaan myös tuleviin vuosiin ja uuteen ohjelmakauteen.  Kansainvälisiin tutkimus- ja hankekonsortioihin hakeutuminen voisi mahdollisesti olla myös yksi Epanet-tutkimusverkoston tavoitteista jatkossa.

Kaikissa Interreg-ohjelmissa viimeisetkin hakukierrokset ovat kohta ohi. Uutta ohjelmakautta valmistellaan  ja Etelä-Pohjanmaan liitossa seuraamme valmistelun etenemistä. Pyrimme myös vaikuttamaan ohjelmien sisältöön yhteistyössä Länsi-Suomen maakuntien ja Brysselin toimistomme kanssa.

Milloin sitten uuden ohjelmakauden rahoitus on haettavissa? Moneen kertaan on todettu, että uuden rahoituskauden alkaminen ei viivästy. Toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkansa, sillä kehittämisen näkökulmasta olisi todella harmillista, jos rahoituspäätöksiä saataisiin esimerkiksi näistä Interreg-ohjelmista vasta vuonna 2023.

Siispä kannattaa olla asialla nyt, kun rahoitusta vielä on haettavissa.

 

Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

29 / 05 / 19

Vastoin trendejä

  • 0

Tuore väestöennuste ennakoi merkittävää väestökatoa erityisesti suurten kaupunkiseutujen ulkopuolelle vuoteen 2040 mennessä. Mihin suuntaan kehitys on menossa Etelä-Pohjanmaalla? Onko maakunta vääjäämättä hiipumassa? Synkät ennusteet tarjoavat meille tulevaisuudenkuvan, jonka haluamme välttää.

Ihmiset muuttavat työn, opiskelun, puolison, yleisen ”pöhinän” ja palvelujen perässä sekä sukulaisten ja ystävien turvaverkoston houkuttelemana. Avainasemassa ovat työ- ja opiskelumahdollisuudet, veto- ja pitovoimatekijät sekä asenneilmapiiri. Tuttuja juttuja.

Nuoret. Kun nuoret uskalletaan ottaa mukaan ideointiin, suunnitteluun ja päätöksentekoon, maakunta houkuttelisi nuoria. Näin tuumittiin tulevaisuusseminaarissa, ja keskustelu jatkui seuraavasti: ”Ei yli 40-vuotiaat nää maailmaa samalla tavalla kuin nuoret. Ja karu faktahan se on, että jos uusia näkökulmia ja ajatusmaailmoja ei hyväksytä ja oteta käyttöön, mikään ei muutu.” Olemmeko ymmärtäneet ottaa nuorten näkemyksiä huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa? Se, että minua kuunnellaan ja saan tehdä juttuja alueen kehittämiseksi, vahvistaa tunnetta, että tämä on minun maakuntani. 

”Käsi sydämelle: Onko maakuntamme houkutteleva? Kysykääpä opiskelemassa olevilta lapsiltanne, mitä mieltä he tai heidän kaverinsa ovat Etelä-Pohjanmaasta... vanhoillinen, luotaantyöntävä, maahanmuuttovastainen, ummehtunut ... vai jotakin muuta? Myyttisellä eteläpohjalaisuudella ratsastaminen 2010-luvulla on tosiaan ankeaa. Ei tahdo mennä lävitse, ei edes omien parissa.”  Tunnistammeko itsemme näistä luonnehdinnoista? Mikäli vastaus on kyllä, on syytä ryhtyä kirkastamaan 2020-luvun eteläpohjalaisuutta.

Vuonna 2025 Etelä-Pohjanmaan työikäinen väestö on vähentynyt ennusteiden mukaan jo lähes 10 000 hengellä. Luku on erittäin suuri huomioiden, että maakunnassa on työttömiä tällä hetkellä n. 6600 henkeä. Joka ikinen alue Etelä-Pohjanmaalla kamppailee osaavan työvoiman saatavuuden kanssa. Samojen ongelmien kanssa kamppailevat myös meidän naapurimaakuntamme. ”Yhtälöä ei voida ratkaista ilman merkittävää työperäistä maahanmuuttoa. Yhteiset toimet aloitettava sen osalta välittömästi.”   

Väestöennusteet povaavat Etelä-Pohjanmaalle haastavia aikoja. Erilaisin toimin väestönkehityksen suuntaa voidaan kääntää alueella kuin alueella. Todennäköisintä ennusteen toteutuminen on, jos väestönkehityksen trendeihin ei yritetä puuttua. ”Hyvä herätellä, mutta ei pukeuduta säkkiin ja tuhkaan, vaan päätetään tehdä jotain!”

Meillä on yhdessä sarkaa toimia vastoin trendejä. Tavoitellaan yhteistyössä sellaista tulevaisuuden Etelä-Pohjanmaata, joka on avarakatseinen, kansainvälisen asenteen omaava aktiivisen elämän areena. Eteläpohjalaisuudessa asuu vahvasti yhdessä tekemisen kulttuuri. Parhaimmillaan se on joukkovoiman näyte, joka tekee sanoista tekoja. Rohkeaa toimeen tarttumista ja suunnan näyttämistä. Se on tekoja, joista syntyy tulevaisuuden tarinoita. 

Kursivoidut lainaukset ovat tulevaisuusseminaarin 22.5.2019 viestiseinältä poimittuja osallistujien ajatuksia.

 

Heli Seppelvirta
Aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
15 / 05 / 19

Näkymättömästä näkyväksi

  • 0

Etelä-Pohjanmaa on mukana opetus- ja kulttuuriministeriön pilotissa, jossa kehitetään kulttuuria koskevan tiedon saatavuutta, ymmärrettävyyttä ja kattavuutta.

Millainen on Etelä-Pohjanmaan kulttuurikentän tilanne muihin maakuntiin verrattuna? Millaista tietoa tilastoista saa ja mitä se kertoo? Millaista tietoa kulttuurikenttä tarvitsee päätöksentekijöille, lobbaamiseen tai suunnitteluun, kun sisältöinä ovat esimerkiksi kulttuurin rahoitus, luovien alojen kehittäminen tai kulttuurihyvinvointi? Mitä ja miten pitäisi kehittää, jotta siitä olisi hyötyä?

Juuri pidetyssä työpajassa tarkastelimme työskentelyyn tuotettua aineistoa ja pääsimme vertaamaan maakunnan kulttuuritilastoja muihin maakuntiin ja koko maan keskiarvoon. Hämmennystä herättivät suuret erot maakuntien kesken. Etelä-Pohjanmaa, joka kulttuuritarjonnaltaan on rikas ja monipuolinen, näyttäytyy harvinaisen vaatimattomin luvuin aineistossa. Muihin maakuntiin verrattuna saamme vähemmän opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä valtionosuuksia, harkinnanvaraisia avustuksia ja Taiteen edistämiskeskuksen apurahoja. Vaikka maakunnassa on suuria ja valtakunnallisesti merkittäviä tapahtumia runsaasti, jäämme jälkeen jopa niiden kävijämäärien seurannassa, kun seurantaa tehdään vain Finland Festivals -ketjun tapahtumista. Lisäksi kuntien kulttuuritoimen nettokustannukset ovat vuosikausia olleet samalla tasolla, reilusti alle valtakunnallisen keskiarvon.

Mistä tämä johtuu? Kävimme maakunnan kulttuuriväen kanssa työpajassa monelta kantilta lävitse näitä kysymyksiä. Kysymysten tulva oli valtava. Pohdimme, eikö maakuntamme kuntien, järjestöjen, taitelijoiden ja organisaatioiden aktiivista toimintaa tunneta päätöksiä tekevien tahojen ytimessä? Emmekö viesti tarpeeksi ja yhteisenä rintamana esimerkiksi monipuolisesta tarjonnastamme, taiteilijoistamme, harrastusmahdollisuuksista ja toiminnasta hyvinvoinnin edistämiseksi?  Osaammeko verkostoitua, oppia muilta ja jakaa omaa osaamistamme? Emmekö hae avustuksia toimintaamme?  Puuttuuko kulttuurilta puolesta puhujat päätöksentekijöiden keskuudessa? Onko niin, että eteläpohjalaiset kustantavat itse ne toimenpiteet ja tehtävät, joihin muut maakunnat hakevat ja saavat avustuksia?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on oikealla asialla. Tällä hetkellä kulttuurin tilastoja löytyy lähes 40 erilaisesta lähteestä. Valtakunnallisesti on linjattava ja luotava järkevät tavat seurattavista ja tilastoitavista asioista siten, että maakunnat ja kunnat voivat hyödyntää tietoa myös niiden omaan kehittämistyöhön. Tiedon visualisoinnilla on lisäksi tärkeä tehtävä tiedon omaksumisessa.  Suomessa alueiden välillä on suuria eroja kulttuuripalveluiden tuottamisessa ja saatavuudessa. Toivottavasti tulevaisuudessa voidaan aluetiedon tuottaman aineiston avulla kohdentaa resursseja tarpeiden mukaan nykyistä paremmin sekä lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja tasa-arvoa eri puolilla Suomea. Etelä-Pohjanmaan on myös nostettava kulttuuriprofiiliaan. Haettava aktiivisesti rahoitusta eri lähteistä, toimittava yhteistyössä maakunnan sisällä, viestittävä onnistumisista ja lisättävä yhteistyötä monialaisesti. Maakunnan vetovoima tarvitsee alueen elinvoiman säilyttämiseksi vahvaa panostusta kulttuuriin.

Eteläpohjalainen kulttuuri ansaitsee tulla näkymättömästä näkyväksi myös tilastoissa!


Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

0 kommenttia
08 / 05 / 19

Liikennejärjestelmän monet tasot haltuun

  • 0

Liikennepolitiikka on kokenut Suomessa viime vuosina suuria muutoksia. Niistä mediassa eniten palstatilaa on varmasti saanut liikennepalvelulain uudistus ja erityisesti taksiliikenteen vapauttaminen kilpailulle. Kaiken Suomessa tapahtuvan liikkumisen kannalta suurin muutos on kuitenkin ollut maantielain uudistaminen vuonna 2018, jolloin lakiin otettiin mukaan säädökset liikennejärjestelmästä.

Liikennejärjestelmä-sana saattaa monelle olla vieras ja assosioituu helposti tie- ja rautatieverkkoon sekä niillä tapahtuvaan henkilöliikenteeseen. Liikennejärjestelmä on kuitenkin erittäin paljon muutakin: sillä tarkoitetaan lain määritelmän mukaan kaikkia liikennemuotoja kattavaa henkilö- ja tavaraliikennettä, niitä palvelevaa liikenneverkkoa, viestintäyhteyksiä ja tietoa sekä liikenteen palveluja, liikennevälineitä ja liikennettä ohjaavia järjestelmiä. Näihin sisältyvät mm. polttoaineen jakeluverkot, joukkoliikenne, Maas-palvelut ja matkalippujärjestelmät. Lain tavoitteena on kehittää Suomeen liikennejärjestelmää toimivaksi, turvalliseksi ja kestäväksi.

Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

Lakiin perustuen Suomessa on ryhdytty valmistelemaan ensimmäistä valtakunnallista, 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa (VLJS), jollaisia mm. Ruotsi ja Norja ovat tehneet jo useiden vuosien ajan. Eduskunnan parlamentaarinen työryhmä julkaisi joulukuussa 2018 mietinnön, jossa tarkennettiin lain tavoitteita. VLJS:n tavoitteena edistää Suomen kilpailukykyä, ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä alueiden elinvoimaa ja saavutettavuutta. Ensimmäinen VLJS pyritään hallituksen toimesta hyväksymään kesään 2020 mennessä. Tämä vuosi kuluu VLJS:n valmistelussa niin ministeriöissä kuin liikenteen valtakunnallisissa ja alueellisissa virastoissa. Valmisteluun kuuluu sidosryhmien ja alueiden kuuleminen, mikä työllistää kuntia sekä meitä Etelä-Pohjanmaan liitossa. Valmistelua ohjaa eduskunnan parlamentaarinen työryhmä, johon toivomme omaa edustajaa Etelä-Pohjanmaalta.

VLJS sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta, tulevaa toimintaympäristöä koskevan arvion, liikennejärjestelmää koskevat tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelma sisältää valtion ja kuntien toimenpiteitä sekä liikennejärjestelmää koskevan valtion rahoitusohjelman. VLJS:n on tarkoitus muodostua ”rullaavaksi prosessiksi”, mikä tarkoittaa, että tehtävästä suunnitelmasta laaditaan arviointi ja seurantaan perustuen uusi hallitus päivittää suunnitelman aina vaalikauden alussa.

Länsi-Suomen liikennestrategia

Maakunnat ovat pohtineet, miten eri alueiden tarpeita ja kehittämisajatuksia voitaisiin parhaiten edistää VLJS:n valmistelussa. Vastauksena edellä mainittuihin haasteisiin, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen liitot ovat päättäneet käynnistää esiselvityksen Länsi-Suomen yhteisen liikennejärjestelmästrategian (LSLJS) luomisesta. Esiselvitystyössä pyritään löytämään ne aiheet ja teemat, jotka yhdistävät eri maakuntia liikennesektorilla. Selvitystyössä on tarkoitus kuulla liikenteen sidosryhmiä, mm. kuntia, yrityksiä ja liikkumispalveluiden tuottajia mahdollisimman kattavasti. Esiselvityksen on tarkoitus valmistua syyskuussa 2019.

Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma

Maakuntamme oma liikennejärjestelmäsuunnitelma (LJS) on moniin muihin maakuntiin verrattuna melko tuore. Viimeisin päivitys siihen on valmistunut vuonna 2017. Edellä kuvatuista sekä muista liikenteeseen liittyvistä lainsäädäntömuutoksista johtuen Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmätyöryhmä totesi tarpeen päivittää suunnitelmaa. Maakuntahallitus tekee päätöksen päivityksen mahdollisesta toteuttamisesta toukokuussa.

Yhtenä esimerkkinä päivitystarpeesta ilmastokysymykset nousevat nyt aivan eri tavalla esiin kuin vuonna 2017. Olemme sitoutuneet EU:n jäsenenä vähentämään hiilidioksidipäästöjämme voimakkaasti, vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Kansallisella tasolla on lisäksi tehty päätös, että liikenteen päästövähennystavoite on samalla aikajaksolla 50 prosenttia. On ilmastonmuutoksen syistä tai seurauksista mitä mieltä tahansa, tai pitää vähennystavoitteiden taakanjakoa reiluna tai epäreiluna, olemme sitoutuneet tekemään vähennyksiä liikenteen päästöihin. Ellemme tavoitteessa onnistu, Suomea uhkaa 2030 sanktiomenettely, jonka seurauksena maksamme EU:lle sakkoa sopimusrikkomuksesta.

Mikäli maakuntahallitus päättää LJS:n päivityksestä, pyrimme suunnitelmassa etsimään niitä tehokkaita sekä alueellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta oikeudenmukaisimpia keinoja, joilla voimme kantaa oman osuutemme vähennystavoitteista. Selvää on, että suurimmat mahdollisuudet ovat siellä, missä eniten liikkumissuoritteita tehdään. Niitä ovat Suomessa suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut sekä niiden väliset yhteydet. Päinvastaista kehitystä ei kuitenkaan voi missään alueilla tapahtua, joten kaikille tulee oma leiviskänsä hoidettavaksi.

Kuntien ja kaupunkien liikennejärjestelmäsuunnitelmat

Valtakunnalliseen suunnittelujärjestelmään on kaavailtu kolmea tasoa: valtakunnallinen, nyt valmistelussa oleva taso, maakuntien jo pitkään laatimat liikennejärjestelmäsuunnitelmat sekä kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmat. Kunnat ovat laatineet yhteistyössä ELY:n kanssa liikenneturvallisuussuunnitelmia, joissa liikennejärjestelmäasioita on jossain määrin käsitelty.

Jotta kaupunkiseudut, meillä erityisesti Seinäjoki, pystyvät liittämään valtakunnalliseen ja alueelliseen suunnitteluun omat liikenteelliset tavoitteensa ja tarpeensa, tulee kaupunkien tulevaisuudessa panostaa aiempaa enemmän omiin suunnitelmiinsa. Tämän ensimmäisen VLJS:n osalta aikaa uusien suunnitelmien laatimiselle on liian niukasti, mutta seuraavaan, neljän vuoden päästä tehtävään valtakunnalliseen suunnitelmaan vaikuttamiseen on hyvä varautua mahdollisimman pian. Olisiko tässä kunnilla taas hyvä yhteistyön paikka?

 

Jani Palomäki
maakuntainsinööri

0 kommenttia
30 / 04 / 19

Kerta vaalien päälle

  • 0

Vaalimainoksia tahtomattaan tankatessa nousi ähky. On poliitikkojen mediaelämöintiä tarpeeksi jo nähty. Vaan kaikki uudestaan äänestämään, kuuluu käsky.

Siinä tunne, joka saattaa vallata suomalaisen mielen tänä keväänä. Tulevan nelivuotiskauden kansanedustajat löysivät juuri tiensä Arkadianmäelle jännittävien vaalien saattelemana. Vaalit tuovat aina mukanaan kasapäin kampanjointia – niin tälläkin kertaa. Mikäli mieleen on hiipinyt taikka rymistellyt ajatus siitä, että mediatilassa olisi mukavaa nähdä muutakin kuin politiikkaa, ovat edessä vaikeat ajat. EU-vaalit ovat kulman takana, niistä on keskusteltava nyt.

Valittava Euroopan parlamentti nimittäin painiskelee varsin isojen asioiden kanssa. Asioiden, joilla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia Suomeen. Suorista merkittävimpiä lienevät säädettävät lait ja budjettivalta. Kotimaamme laeista noin viidenneksestä päätetään Euroopan parlamentissa, ja loppujenkin täytyy noudattaa Euroopan yhteistä linjaa. Budjettivallasta mainittakoon valittavan parlamentin työpöydältä löytyvä seitsenvuotinen rahoituskehys, joka ohjaa pääpiirteisesti mihin EU:n rahoja käytetään. Tämän kehyksen summa on noin 1280 miljardia euroa.

Valtaa parlamentin päästä siis löytyy ja isoja rahoja ohjattavaksi. Siksi on tärkeää, että kansalaiset kertovat äänestämällä näkemyksensä, miten tahtovat yhteisistä asioista päätettävän. Kopissa numeroa lappuun raapustaessa on suotuisaa tietää, minkälaisia päätöksiä kyseinen ehdokas aikoo tehdä. Tämän kertomiseen ehdokkaat tarvitsevat kampanjointia ja mediatilaa.

Vaalikeskustelun jälleen viritessä koetetaan siis vielä jaksaa. Kyse on tärkeistä ja meitä jokaista koskettavista asioista. Käsiteltävät teematkin ovat osittain vanhoja tuttuja. Vai kuulitko eduskuntavaaleihin liittyvää keskustelua, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta tai työllisyysasteen korottamisesta? Nämä kaikki ovat tapetilla myös Euroopan parlamentissa, päätöksenteon pensselit vaan ovat eri kokoluokkaa.

EU-vaalien äänestysprosentti ei Suomessa perinteisesti päätä huimaa. Viime kerralla vuonna 2014 vain 39 prosenttia ja risat käytti vaikuttamismahdollisuutensa. 18­–24-vuotiaista nuorista vain kymmenen prosenttia hakeutui uurnille. Kun huomioidaan Euroopan parlamentin päätösten vaikutus suomalaisten eloon ja koko Euroopan tulevaisuuteen, on tämä asetelma ristiriitainen ja suorastaan omituinen.

Kansanvalta uhkaa jäädä toteutumatta, mikäli ihmiset eivät halua tai heillä ei ole riittävästi tietämystä vaikuttaa asioihinsa. Me pyrimme Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskuksessa herättämään kiinnostusta vaaleja kohtaan kevään aikana, jotta kansalaiset tietävät mistä äänestävät.

Osana tätä tavoitetta järjestämme 9.5.2019 Eurooppa-päivän tapahtuman Seinäjoella. Tapahtuma alkaa vaalitorilla, jossa puolueet pääsevät esittelemään näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta. Illalla on luvassa vielä vaalipaneeli pääkirjasto Apilassa. Ilmaiseen tapahtumaan ovat tervetulleita ihan kaikki.

Vaaliväsymys veks, tavataan torilla! Ja muistetaan äänestää 26.5.2019, ennakkoäänestys 15.-21.5.2019.

 

Eeli Salmela
EU-viestinnän harjoittelija 

0 kommenttia
24 / 04 / 19

Kevään orotusta

  • 0

”Säteet kevätauringon - kultasivat tunkion” alkaa Rehupiiklesin mainio kappale, Kevään orotusta. Kevätauringon säteistä olemme saaneet nauttia nyt sydämen kyllyydestä. Onneksi kuitenkin kokot saatiin poltettua. Nähtäväksi jää, seuraako tästä taas viikkokausia kestävä pouta, kuten viime kesänä, tai sitä edeltävän kesän tapaan loputon sade. Meille yleensä hyvin tyypillinen säiden nopea vaihtelurytmi on viime vuosina selvästi hidastunut − sen ovat jo ilmastotieteilijätkin todenneet. Säätyyppi jää niin sanotusti makaamaan päälle.

Sää ei ole sama asia kuin ilmasto, eikä yksittäisistä vuosista voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joka tapauksessa säät tuntuvat olevan entistä enemmän sekaisin, mikä tuntuisi vahvistavan arkikokemuksen kautta tieteellisen todistuksen ilmastonmuutoksesta. Ilmastokeskustelu onkin noussut entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Etenkin nuorten keskuudessa huoli tulevaisuuden ilmastosta on käsin kosketeltavaa. Oikeastaan oleellista ei ole enää väitellä siitä, onko ilmastonmuutos totta tai mistä se johtuu. Sen sijaan huomio tulisi kiinnittää siihen, miten nuorille sukupolville saadaan palautettua usko siihen, että asioihin voidaan vielä vaikuttaa ja että tulevaisuuteen kannattaa suhtautua kaikesta huolimatta valoisasti. Jos nuorilta loppuu toivo, silloin kenelläkään ei ole toivoa.

Viime aikoina sitä keväistä sontatunkiota on entistä vahvemmin nostettu esiin yhtenä pahimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Etenkin lihansyöntiä tulisi siis ilmastonäkökulmasta rajoittaa. Signaali on ehkä vielä heikko, mutta vahvasti lihantuotantoon erikoistuneen alueen asukkaana olisin suuntauksesta vähintäänkin kiinnostunut. Tämän päivän nuorten naisten kulutustottumukset ovat hyvin pian osa nuorten perheiden kulutustottumuksia. Näkisin mieluusti eteläpohjalaisen ruoka-alan tässä edelläkävijänä kuin jarrumiehenä.

Rehupiiklesin kappaleen tarinahan antaa kevään odotukselle lehmänäkökulman, joka päättyy kurmujen osalta ei-toivottuun lopputulokseen. Pyritään me kuitenkin toivottuun lopputulokseen. Kappaleen voi muuten käydä kuuntelemassa vaikka Youtubesta.

Lopuksi kiitokset ja lämpimän kesän toivotukset Pro Etelä-Pohjanmaa -uutiskirjeen lukijoille. Omalta osaltani pääkirjoitukset ovat tällä erää tässä, maakuntajohtaja Asko Peltolan palatessa liiton ohjaksiin 1.6. alkaen.

 

Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös