07 / 09 / 20

Interreg muutoksessa: näkemiin Botnia Atlantica – tervetuloa pohjoinen yhteistyö

  • 0

Eteläpohjalaiset toimijat ovat päättyvällä Euroopan unionin ohjelmakaudella olleet aktiivisia Interreg Botnia Atlantica -ohjelmassa. Rahoitusta reiluun kymmeneen innovaatio-, ympäristö-, elinkeino- tai kuljetushankkeeseen on hyvillä hakemuksilla pystytty saamaan mukavasti. Yhteistyöverkostot Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Västerbottenin, Västernorrlandin ja Nordlandin alueilla ovat vahvistuneet.

Samaan aikaan pohjoisempana on toiminut Interreg Nord -ohjelma, mikä on kattanut Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Lapin, Norrbottenin, Taalainmaan, Västernorrlannin, Jämtlannin, Västerbottenin, Hedmarkin, Nordin, Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin alueet tai niiden osia. Saamenmaa on luonnollisesti ollut osa Nord-ohjelmaa.

Uudella ohjelmakaudella näiden kahden ohjelman toiminta-alueet yhdistetään uuden ”Interreg Suomi,Ruotsi, Norja” -ohjelman alle - ohjelman lopullista nimeä ei vielä ole päätetty. Etelä-Pohjanmaan liitto kävi keskustelua myös Interreg Central Baltic -ohjelman kanssa siihen siirtymisestä, mutta tämä vaihtoehto ei toteutunut.

Uuden ohjelman valmistelu on jo alkanut nimeämällä sen ohjelmointikomitea, joka kokoontuu ensimmäisen kerran 8.9. Jokaisella alueella on komiteassa yksi varsinainen ja yksi varajäsen. Etelä-Pohjanmaalta varsinainen jäsen on Etelä-Pohjanmaan liiton suunnittelujohtaja Antti Saartenoja. Ohjauskomitean kokous päättää ohjelman varsinaista kirjoitustyötä koordinoivat tahot sekä työskentelyn alustavan aikataulun. Komission hyväksyttäväksi valmis ohjelma lähetetään kevään 2021 aikana. Kaikki mukana olevat alueet ja niiden keskeiset toimijat voivat antaa palautetta ohjelman painopisteistä, tavoitteista ja sisällöistä kirjoitusprosessin aikana erikseen ilmoitettavina ajankohtina.

Ohjelma-alueen laajeneminen eteläpohjalaisille toimijoille ehkä hieman uusiinkin suuntiin tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia. Nyt on hyvä hetki alkaa kartoittaa ja vahvistaa verkostoja koko uuden ohjelman toiminta-alueella. Etelä-Pohjanmaan kannalta tärkeät kehittämisteemat halutaan sisällyttää myös uuteen Interreg -ohjelmaan, ja alueen toimijoiden toivotaan antavan aktiivisesti palautetta ohjelmasta sen kirjoitusprosessin aikana.  

Teksti: Pia Kattelus

Lisätiedot:

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja
antti.saartenoja(at)etela-pohjanmaa.fi

Pia Kattelus
kansainvälisten asioiden päällikkö
pia.kattelus@etela-pohjanmaa.fi

0 kommenttia
02 / 09 / 20

Syyskuu on digikuu!

  • 0

Kuluva vuosi on muuttanut maailmaa ja työelämää pysyvästi. Uskallanpa väittää, että tässä muutoksessa ja siihen sopeutumisessa on digitalisaatiolla kaikkine ominaisuuksineen ja ulottuvuuksineen ollut aivan keskeinen rooli.

Etätyöhön siirtyminen oli monille organisaatioille ja yrityksille todellinen digiloikka, jossa digitaaliset valmiudet ja myös osaaminen pantiin todelliseen testiin yhdessä yössä. Hyvin nopealla aikataululla työpaikoilla otettiin käyttöön erilaisia ohjelmia, joilla pitää yhteyttä niin kollegoihin kuin sidosryhmiin. Teams-kokoukset ja Zoom-webinaarit tulivat nopeasti tutuiksi kaikille. Opittiin mykistämään äänet, näyttämään esitykset ja etevimmät myös asettamaan personoidun kuvan taustaksi esityksen ajaksi.

Ainakin omasta puolestani olen voinut ilokseni huomata, että työnteko on sujunut etätöissä lähes yhtä mallikkaasti kuin työpaikallakin, kunhan vaan verkkoyhteydet ovat pelittäneet riittävän nopeasti ja työtä on voinut tehdä edes jokseenkin ergonomisen työpisteen ääressä.

Työtehtävieni toteuttamiseen koronakevät toi kuitenkin joitakin muutoksia. Työnkuvaani kuuluu tällä hetkellä yhden kansainvälisen hankkeen sekä EU-tietokeskuksen koordinointi. Erityisesti EU-tietokeskuksen tapahtumien tuottamiseen vallitseva tilanne vaikutti suuresti ja pakotti muuttamaan toiminta- ja ajattelutapoja.

Yksi keväältä peruuntunut tilaisuus oli Kauhajoelle maaliskuun puoleen väliin suunniteltu EU Etelä-Pohjanmaalla -tapahtuma, jonka oli tarkoitus päättää kolmen samaa nimeä kantava tapahtuman sarja. Tapahtuma oli aivan loppuun hiottu, kunnes koronauutiset synkkenivät Suomenkin osalta ja päädyimme lopulta viime metreillä perumaan tapahtuman ja siirtämään sitä tuonnemmaksi.

Alkuun harmitus tapahtuman perumisesta oli tietysti suuri. Olihan se toteuttamista vaille valmis. Näin jälkikäteen on kuitenkin todettava, että nyt syyskuulle siirtynyt tapahtuma on saanut osakseen aivan uudenlaisia merkityksiä.

Tapahtuman teemana on alusta saakka ollut, yllätys yllätys, digitalisaatio − ja mikä olisikaan luontevampaa kuin järjestää tuo tilaisuus digitaalisia työkaluja hyödyntäen verkossa. Tapahtuman seminaariosio tullaan järjestämään perjantaina (11.9. klo 9-11) webinaarina, ja hankemessut on korvattu syyskuun aikana toteutettavalla tiedotuskampanjalla, jossa nostamme EU-rahoitusta saaneita digihankkeita framille somekanavillamme.

Syyskuu onkin meillä EU-tietokeskuksessa siis todellinen digikuu. Näihin sanoihin toivotankin kaikki kiinnostuneet seuraamaan kanaviamme ja osallistumaan ensi viikon perjantain mielenkiintoiseen webinaariin!

Kyllä Etelä-Pohjanmaalla on tehty paljon digiasioiden kehittämisen eteen ja eiköhän hyvää työtä jatketa myös tulevalla EU:n ohjelmakaudella!

 

Hanna Meriläinen
EU-tietokeskuksen koordinaattori

 

Lisätietoja tapahtumista: www.epliitto.fi/tapahtumat 

Seuraa meitä somessa:

  • Facebook: Kansainvälinen Etelä-Pohjanmaa
  • Twitter: Europe Direct Etelä-Pohjanmaa

 

0 kommenttia
26 / 08 / 20

Yhteisöenergiasta vauhtia energiasiirtymään

  • 0

Investoinnit uusiutuvaan energiaan kyykkäävät tänä vuonna koronapandemian takia. Ilmaston kuumenemisen rajoittamiseksi siedettävälle tasolle investointien pitäisi kuitenkin päinvastoin kasvaa. Mistä saisimme lisää vauhtia energiasiirtymään?

Yksi lupaava ratkaisu on yhteisöenergia. Lavean käsitteen sateenvarjon alla on monenlaisia malleja ja hankkeita. Yhteistä kaikille on se, että paikalliset asukkaat toimivat yhdessä kestävän energian puolesta.

Käytännön kokemukset osoittavat, että omaan alueeseen juurtuneet energiahankkeet saavat todennäköisemmin paikallisyhteisön hyväksynnän. Näin hankkeet voivat edetä nopeammin – tai edetä ylipäätään.

Monille tuttu esimerkki on tuulivoima. Vaikka tuulella voidaan tuottaa vähäpäästöistä sähköä edullisesti, hankkeet törmäävät usein epäilyksiin, jopa vastustukseen – etenkin silloin, jos jokin ulkopuolinen taho yrittää edetä alueen ihmisiltä kysymättä.

Yhteisöenergia siis voi auttaa paikallisten asukkaiden hyväksynnän saamisessa, mutta sen tiellä on monia esteitä – hallinnollisia, taloudellisia, jopa kulttuurisia. Onneksi näitä esteitä voidaan raivata.

Ohjeet Itämeren alueen päättäjille on koottu tuoreeseen 10 toimenpiteen listaan. Co2mmunity-hankkeen kokoamat esitykset perustuvat tutkimuskirjallisuuteen yhteisöenergiahankkeiden kokemuksiin ja vuoropuheluun asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Esimerkiksi kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen yhteisöenergialle Skotlannin tapaan auttaa kohdentamaan tarmoa. Viranomaiset voivat virtaviivaistaa luvitusta ja verkkoonkytkennän menettelyjä. Päättäjät voivat myös varmistaa yhteisöenergiahankkeille kohtuuhintaista rahoitusta esimerkiksi takuiden ja edullisten lainojen muodossa.

Entä mainitsemani paikallisten ihmisten osallistaminen? Menestyksekäs esimerkki tulee Tanskasta. Maan uusiutuvan energian laki velvoittaa varaamaan viidenneksen tuulivoimahankkeiden osakkeista paikallisyhteisölle. Ei ole sattumaa, että Tanska tuottaa jo noin puolet sähköstään tuulella – ja aikoo mennä vielä pitemmälle.

Parhaan tuloksen saa yleensä soveltamalla yhdistelmää toimenpiteistä. Kunkin maan olosuhteisiin sopivan paketin voi koota 10 toimenpiteen listalta:

  1. Aseta tavoitteita ja laadi suunnitelmia
  2. Takaa vakaa sääntely-ympäristö
  3. Poista hallinnollisia esteitä
  4. Osallista paikallisia asukkaita
  5. Varmista rahoituksen saanti
  6. Tarjoa kohdennettua tukea
  7. Aja alas haitalliset politiikat
  8. Tarjoa alustoja yhteisöenergialle
  9. Lisää tietoisuutta ja tarjoa koulutusta
  10. Vahvista tietopohjaa

Yhteisöenergia voi siis auttaa saamaan liikkeelle vähäpäästöisessä energiasiirtymässä tarvittavia investointeja. Nyt päättäjille on tarjolla työkaluja tarttua yhteisöenergian mahdollisuuksiin.

 

Oras Tynkkynen
hallituksen puheenjohtaja, Tyrsky-Konsultointi

 

Co2mmunity-hanke verkossa:

0 kommenttia
07 / 04 / 20

Piinaviikon pitkä blogi: Kun kansainvälisestä yhteistyöstä tuli etäyhteistyötä

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liiton kansainvälistymisen tehtäväalueen henkilöstö siirtyi yhdellä rysäyksellä koronaviruksen myötä kansainväliseen etäyhteistyöhön – ja kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Pohdimme kollegojen kanssa, mitä kolmen viikon jälkeen mietimme uudesta työkäytännöstä, ja kovin yksimielisiä olemme siitä, että etävälineiden käyttöä tulee lisätä. Onnistumisen edellytyksenä on toki se, että pohjalla on tutustuminen ja luottamussuhteen muodostaminen ensin henkilökohtaisessa tapaamisessa ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Vaikka me pohdimme etäyhteistyötä kansainvälisessä kontekstissa, samat huomiot pätevät paikalliseen, alueelliseen ja kansalliseenkin toimintaan. Ihmisten vuorovaikutuksen peruslähtökohdat ovat kaikkialla samanlaiset. 

Euroopan unionin rahoittamissa kansainvälisissä hankkeissa samoin kuin niissä verkostoissa, joissa liitto on toimijana mukana, on hyvin vahva kasvokkaistapaamisten kulttuuri. Nyt on kuitenkin nopeasti huomattu, että kokouksia, työpajoja, haastatteluja ja seminaareja voidaan erittäin onnistuneesti järjestää myös verkossa. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään vain kommunikaatiovälinettä vaihtamalla, vaan etäyhteyksiä käytettäessä pitää valmistautua kunnolla, suunnitella miten toimitaan, ohjeistaa osallistujat ajoissa ja selkeästi. Liian hyvää ollakseen totta?

Tunne ihmisesi

Yhteistyön jatkamisen helppouden edellytyksenä on ollut se, että on jo aiemmin pidetty kokouksia, käyty tutustumismatkoilla ja järjestetty seminaareja paikan päälle matkustaen. Ihmiset ovat toisilleen tuttuja, ja jahka tekniikka ja etävälineet on saatu haltuun, on työtä jatkettu ja yhdessä mietitty, miten seuraava tehtävä listalla hoidetaan. Jos työryhmän johtaja tai koordinaattori on ollut aktiivinen ja ryhmää tukeva ja kannustava aiemminkin, niin hän on sitä todennäköisesti myös muuttuneessa tilanteessa. Jos ryhmässä on ollut hyvä yhteistyön ja keskustelemisen kulttuuri, se ei etätyössä katoa minnekään.

Ihmisten ja organisaatioiden välillä on toki eroja sekä osaamisessa, että halukkuudessa ja kokemuksessa käyttää etätyövälineitä. Jos henkilön toimintatapaan tai organisaation toimintakulttuuriin ei etätyö ole juuri kuulunut, koneita, laitteita ja sovelluksia ei liiemmin ole ollut saatavilla tai niitä ei ole käytetty, on alkuun pääseminen hankalampaa eikä työtapojen muutos ehkä niin innostakaan. Osaaminen ja käytössä oleva teknologia muodostavat reunaehdot, jotka ryhmien johtajien, verkkotapahtumien järjestäjien ja kaikkien osallistujien on hyvä tiedostaa niin omalta kuin yhteistyökumppaneittenkin osalta. Harvempi meistä haluaa suoraan tunnustaa, että ei osaa tai käytössä ei ole sopivia työkaluja, mutta laadukas tekeminen on mahdollista vasta, kun erot otetaan huomioon ja oppimiseen ja onnistumiseen annetaan mahdollisuus.

Tunne välineesi

Etäyhteistyön tekninen onnistuminen ja mielekkyys riippuvat laitteista, sovelluksista, toimintoasetuksista ja nettiyhteyden laadusta. Jos tekniikan mahdollisuuksien kanssa on perehtymistä kotimaisissa yhteyksissä, niin vielä vähän enemmän pitää osata ennakkoon valmistella, varmistella ja ohjeistaa, kun kokoustaa kansainvälisesti. Miten kokoukseen liitytään? Montako yhtäaikaista osallistujaa sovellus kestää kaatumatta? Toimiiko se, jos kaikilla on videoyhteys avoinna? Minkälaisia materiaaleja on tarpeen jakaa ja miten? Voi toki lähteä iloisesti soitellen sotaan ja antaa kokemuksen opettaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Mitä koronan jälkeen?

Jos pandemiassa on hyviä puolia, niin olosuhteiden pakosta tapahtunut etätyövälineiden käyttöönottopakko on ehkä sellainen. Tätä nopeasti karttuvaa osaamista on helppoa hyödyntää jatkossakin, jos niin vain halutaan ja ymmärretään tehdä.

Euroopan unionilla on uudelle ohjelmakaudelle kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, digitalisaatio ja siihen liittyvä osaaminen linkitetään kaikkeen mahdolliseen toimintaan ja kokonaisrahoituksesta väännetään kättä vielä pitkälle vuoteen 2020, koska niukkuutta jaetaan. Etäyhteistyön laajentaminen ja vahvistaminen liittyy kaikkeen tähän, ja sen pitää siis olla myös vahvasti unionin oman toiminnan fokuksessa, liittyy se sitten parlamentin, komission, direktoraattien tai muiden poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden työhön tai eri kanavista rahoitettavaan hanketyppiseen toimintaan. Euroopan unionilla on mahdollisuus olla edelläkävijä ja muuttaa sanat teoiksi.

Kasvokkaisilla tapaamisilla on arvonsa, ja niiden arvoa ja merkitystä pitääkin korostaa: niistä pitää tulla tuloksekkaista ja vaikuttavia erityistilaisuuksia, kun arkisempi puurtaminen hoidetaan etäkokousten kautta.

Kasvokkaisen ja etäyhteistyön yhdistäminen on otettava huomioon jo yhteistyötä suunniteltaessa. Jatkossa jo hankehakemuksessa voidaan edellyttää perusteluja kasvokkaisten tapaamisten järjestämiselle. Hankebudjeteissa voidaan myös osoittaa resursseja laite- ja sovellushankintoihin – mieluusti sellaisiin, jotka ovat jo hankekumppaneille tuttuja tai helppo ottaa käyttöön. Lisäksi hankkeiden johtajat voivat saada valmentavaa koulutusta ryhmänohjaamisen taidoissa. Kasvokkaiset tapaamiset ovat siis jatkossakin tärkeitä. 

Kokemuspohjainen vinkkilista onnistuneen kansainvälisen - tai minkä tahansa etäkokouksen -  järjestämiseen:

  • varmista sovelluksen kantokyky: mahdollinen osallistujamäärä, videolla vai ilman
  • ohjeista kirjautuminen ja testaus; mahdollisuus testikirjautumiseen ja sovelluksen käytön kokeilemiseen
  • sovi roolitus kokouksessa: puheenjohtaja, joka seuraa chatia, esitysten jakamisen tapa: yhden henkilön kautta vai jokainen vuorollaan. Muista ennakkotestaus!
  • realistinen aikataulutus, esitysten ja keskustelujen sopiva pituus, riittävät tauot tai lyhyet äänestykset ja tehtävät esitysten välissä
  • suunnittele ja organisoi mahdollisten pienryhmien etätyöskentely osana kokouspäivää tai seminaaria
  • varmista, että kokouksen mahdollinen tallennus sopii osallistujille
  • orientoi ja aktivoi, jaa ohjelma ja materiaalit ennakkoon perehdyttäväksi
  • kannusta tekemään monipuolisia esityksiä (teksti, kuvat, videot, pohdintakysymykset), aktivoimaan vuorovaikutteisuutta ja haastamaan kuulijoita. Esittäjien osaaminen, karisma ja rutiininhallinta korostuvat kasvokkaisviestintääkin enemmän, koska vuorovaikutus on välittynyttä eikä suoraa.
  • jos haluat keskustelua, aktivoi ja järjestä siihen mahdollisuuksia!
  • kommentit ja kysymykset esitysten aikana chattiin TAI hyvä vinkki: kysymysmerkki chatissa tarkoittaa, että henkilöllä on kysymys esityksen päätyttyä. Moderaattori jakaa puheenvuorot chatista järjestyksessä

 

Pia Kattelus
kansainvälisten asioiden päällikkö

0 kommenttia
11 / 12 / 19

Mistä kaikesta onkaan EU:ssa kyse?

Joulukuun alusta virkaan astunut Ursula von der Leyenin komissio aloittaa ja asettaa tavoitteensa kovin erilaisessa ympäristössä verrattuna edeltäjänsä Jean-Claude Junckerin aikakauteen. Kun edellinen komissio aloitti viisivuotiskautensa marraskuussa 2014, olivat Eurooppaa muokanneet Krimin miehitys ja pakolaiskriisi vasta muotoutumassa.

Eurooppalaisen kehityksen huomio oli vaikeasta taantumasta toipuvan talouden nostamisessa takaisin jaloilleen. Komission painopisteet keskittyivät vahvasti eurooppalaisen talouden ja työllisyyden kohottamiseen sekä yhdessä rintamassa toimimiseen kilpailussa nousevia Kiinan ja Yhdysvaltain talouksia vastaan.

Kesäkuussa 2016 Iso-Britannia aloitti erkaantuminen eurooppalaisen yhteistyön piiristä, ja 2015 Pariisin ilmastosopimus sekä seurannut Yhdysvaltain irtautuminen nostivat vihreän liikkeen huolet ilmastosta keskustelun kärkeen. Vahvan yhteistyön ajanjakson jälkeen mantereella oli edessään vaivihkaa levottomampi ilmapiiri, jossa yhteistyö ja keskinäiset sopimukset ovat joutuneet tulikokeeseen. Kun Juncker marraskuussa 2019 teki tiliä saavutuksistaan, kertoi talouden kärjillä kauteen lähtenyt puheenjohtaja kovista saavutuksista. Junckerin mukaan komissio loi 1,1 miljoonaa työpaikkaa investointirahaston kautta ja tavoite vakaan kasvun uralle palaamisesta toteutui.

Junckerin komission perintönä jäi niin ikää elämään ajatus EU:n roolista ”suurena suurissa asioissa ja pienenä pienissä asioissa”. Roolin pienentäminen pienissä asioissa toteutui kauden aikana, kun lainsäädäntöehdotuksia annettiin lopulta yli 80 prosenttia aikaisempaa vähemmän. Uusiin suuriin kysymyksiin vastaaminen onkin von der Leyenin päätavoitteita.

Uuden komission alkumetreillä ohjelmat ovat vielä esittelyvaiheessa. Komissio peräänkuuluttaa kunnianhimoisuutta – ilmastoasiat, digitaaliset palvelut, sääntelyn kehittäminen, vahvempi maailmanpoliittinen rooli ja ihmisiä tasapainosesti kohteleva talous ovat työlistan kärkitavoitteita.

Yhteistyötä koetelleet sisäiset ongelmat ovat samalla pakottaneet kohdistamaan kunnianhimoa myös peruskysymyksiin: minkä vuoksi eurooppalaista yhteistyötä oikeastaan tehdään ja kuinka tehty työ nauttii jäsenmaiden kansalaisten luottamusta?

Eurooppalaisen demokratian kehitystä voidaan lähestyä kahta kautta. Ensimmäisenä on sen työn näkyväksi tekeminen, jota Brysselissä tehdään. Kysymys on siitä, kuinka kansalaiset voivat osallistua suoremmin ja vahvemmin päätöksenteon ja painopisteiden valmisteluun ja kuinka estetään sudenkuoppia, joilla valta keskittyy liiaksi virkakoneistolle. Kyse on myös siitä, kuinka demokraattiset osallistumismahdollisuudet voidaan turvata ulkopuolelta kohdistuvalta häirinnältä.

Toinen puoli on täällä lakeuksilla, jossa elämänpiiri ei voisi juuri kauempana Brysselistä olla. Kun instituution toimintaa seuraa päivittäin, on sinänsä helppoa samaistua eurooppakeskustelun yksityiskohtiin. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi sen perustelemisessa, mitä eteläpohjalainen on tästä yhteistyöstä hyötynyt ja miksi siinä kannattaa olla mukana. Tällöin täytyy olla aidosti näkyvää se, mihin EU-rahoitus on alueellamme vaikuttanut, mihin rahoitus ohjautuu ja mitä kaikkea sillä on saatu aikaan. Tässä onkin työtä, jossa niin viranomaisilla, EU-tiedotuksella, maakunnan liitolla kuin hanketoimijoillakin on oma näytönpaikkansa. Mistä kaikesta onkaan EU:ssa kyse?

Matias Juupaluoma
Etelä-Pohjanmaan EU-tietokeskus

10 / 12 / 19

Rakennusperintöä ja uuden aallon Łódź – FINCH-hanke vieraili lokakuussa Puolassa

  • 0

Kuva: FINCH-tapaamisen yhteydessä kuultiin esitelmiä kulttuuriperinnön rahoituksesta Łódźin voivodikunnan alueella. Kokouksen aluksi kokoonnuttiin Arthur Rubinstein -konserttitalon aulaan. Kuva: Anna Maria Caputano.


FINCH-hankkeen matkapäiväkirjaan kirjattiin uusia rivejä, kun hankkeen osallistujat kokoontuivat Puolan Łódźissa 23 – 24. lokakuuta tutustumaan alueen kulttuuriperintökohteisiin.

Puolalaisessa mittakaavassa Łódź on suhteellisen nuori kaupunki, joka kasvoi tekstiiliteollisuuden ansiosta 1800-luvun lopulta lähtien. Se näkyy monella tapaa myös kaupungin rakennusperinnössä: vanhoista tehdaskolosseista on kuoriutunut ostoskeskuksia ja yritysyhteisöjä, teollisuusmagnaattien hulppeat kartanot ovat muuttuneet kodeiksi museoille. Matkalla vierailtiin myös lähipitäjissä Zgierzissä ja Nieborów’ssa. Niissä pääsimme kosketuksiin varhaisemman 1800-luvun esiteollisuuden arjen sekä juhlavan palatsielämän kanssa.

FINCH-hanketapaamisissa kukin kokousjärjestäjä vuorollaan vie vieraansa erilaisiin tutustumiskohteisiin. Puolassa tapaaminen alkoi pianisti Arthur Rubinsteinin nimeä kantavassa konserttitalossa. Alun perin vuonna 1887 rakennettu ja sodan jäljiltä korjailtu rakennus koki täydellisen muodonmuutoksen moderniksi konserttitaloksi vuonna 2004. Uudistukseen liittyvien kulujenkin kattamiseksi talon sinfoniaorkesterin toimintoihin omaksuttiin uusia muotoja: orkesterin kesätapahtuma ”Puolan värit” on sekä yleisötyöskentelyä että varainhankintaa. Łódźin alueella tapahtuma on omaksuttu hyvin; kuluneena vuonna tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta vierailu Puolaan oli erityisen kiinnostava puutalorakentamisen perinteen kannalta. Zgierz [sgiesh] tunnetaan alueella esiteollisen ajan tekstiilituotannosta, joka kukoisti kaupungin puutalokortteleissa. Yksi näistä 1820-luvulta lähtien rakennetuista kortteleista on kunnostettu ”kutojien kaupungiksi”. Samalla on kerätty paljon tietoa näiden puutalojen rakenteista ja rakentamistekniikoista. Kunnostetuissa taloissa toimii yhdistyksiä, jotka muiden toimintojen ohella järjestävät myös tapahtumia tunnelmallisella korttelialueella.

Tekstiiliteollisuuden kasvattamista kaupungeista suuntasimme pieneen Nieborów’n kuntaan. Se on tunnettu ennen kaikkea palatsista, joka kuului historiallisesti vaikutusvaltaiselle Radziwiłłin ruhtinassuvun edustajille. Vuonna 1945 palatsista irtaimistoineen ja puutarhoineen tehtiin osa Varsovassa sijaitsevaa kansallismuseota. Järjestely oli Radziwiłłin suvun ja kansallismuseon silloisen johtajan sopima, ja se todennäköisesti esti palatsin hävityksen. Nykyäänkin palatsin ylläpitoa rahoitetaan julkisvarojen lisäksi suvun jälkeläisten säätiötoiminnan kautta. 1400-luvulta alkaen Radziwiłłin suvulle kertyi myös arkisto- ja kirjastokokoelma, joka vuonna 2009 liitettiin Unescon Maailman muisti -ohjelmaan. Osa kokoelmasta, noin 1200 nidettä, sijaitsee Helsingissä, Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Hankematkojen aikana pääsee myös havainnoimaan muuttuvaa Eurooppaa. Nytkin tiiviiden kokouspäivien jälkeen saattoi hetkisen tunnelmoida Puolan historian käänteitä Łódźin pitkällä Piotrkowska- kävelykadulla maistellen perinteisiä mykyjä tai nauttien trendikkään flat white -kahvin. Rappioromantiikan estetiikkaa on edelleen tarjolla raunioituvien punatiilisten tehdasrakennusten muodossa riittämiin, ja kaupungin toisella laidalla voi eläytyä elämään juutalaisghettossa ja synkkään ajanjaksoon, jolloin kaupunki tunnettiin nimellä Litzmannstad. Mutta kaupungin keskustassa kohtaa Puolan nykyhetken ja revitalisoidut korttelit tyylikkäine shoppeineen, kahviloineen ja baareineen. Niissä soivat orastavan 2020-luvun makuun miksatut ysärihitit kuin soundtrackina sille uuden aallon Puolalle, joka ei nouse uutisotsikoihin – etäämmäs, mutta tuskin kuulumattomiin, haipuu Henryk Góreckin Surujen sinfonia ääniraitana kaikelle, mitä Puolan 1900-luvusta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkiin kysymyksiin vastauksia tuskin saadaan.

 

Teksti: Eliza Kraatari 

0 kommenttia
27 / 05 / 19

Alkukesän häivä ja Eurooppa-päivä

  • 0

Muuan ranskalainen ulkoministeri, Robert Schuman nimeltään, heitti toukokuun yhdeksäntenä ilmoille idean. Vuosi oli 1950 ja idea eurooppalainen hiili- ja teräsyhteisö. Schumanin ehdotus otti tuulta alleen siinä määrin, että kuusikymmentäyhdeksän vuotta myöhemmin Seinäjoella juhlittiin Euroopa-päivää mukavissa merkeissä.

Aamupäivällä Seinäjoen lukion täytti teini-ikäisten käytöksestä hieman poikkeava vilinä, kun lähistön alakouluista saapuneet vieraat temmelsivät pitkin käytäviä Eurooppaan tutustuen. Lukiolaisille ohjelmaa tarjosi keskustelutilaisuus, jossa nuorten mietteitä oli mukana pohtimassa Euroopan parlamentin jäsen Anneli Jäätteenmäki. EU-tietokeskuksen sponsoroimat ilmapallot värittivät menemistä mukavasti!

Juuri remontoidulla keskustorilla riitti vilskettä sielläkin. Sään suosiessa kelpasi nautiskella pullakahveista ja virittäytyä vaalitunnelmaan. Paikalla oli Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskuksen lisäksi puolueita kertomassa näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta. Ehdokkaille oli sumpin lisäksi tarjolla visaisia kysymyksiä, joita esitti tapahtuman juontanut toimittaja Anssi Orrenmaa. Mielipiteitään saikin esitellä uutterasti, sillä väkeä vieraili torilla iltapäivän mittaan sankoin joukoin.

EU-vaalit olivat tänä vuonna Eurooppa-päivän kantava teema, sillä uuden parlamentin valinta osui sopivasti sekin toukokuulle. Illalla tulevaisuuden poliittisia suuntaviivoja päästiin puimaan perusteellisesti – oli vaalipaneelin aika. Kuinka ilmastonmuutoksen torjunta ja maatalouden harjoittaminen sovitetaan yhteen? Muun muassa tähän ehdokkaat ottivat kantaa mukavan kokoisen yleisön katseen alla.

Alussa mainittua Schumanin esitystä pidetään alkusoittona Euroopan maiden yhteistyölle, joka nykyään ruumiillistuu Euroopan unioniin. Siksi toukokuun yhdeksäntenä vietetään nykyisinkin eurooppalaista rauhan ja yhtenäisyyden juhlaa. Lämmin kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte Eurooppa-päivän tapahtumiin!

0 kommenttia
17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
01 / 02 / 19

Mahdollisuuksien kiertotalous

  • 0

Kiertotalous on aikamme megatrendi, jonka avulla taistellaan ahnaasti kestävämmän maailman ja tulevaisuuden puolesta. Käsitteenä kiertotalous on laaja ja sulkee sisälleen laajalti erilaista toimintaa. Se on resurssien viisasta käyttöä, raaka-aineiden kestävää valintaa, tuotteiden kestävää suunnittelua, uudelleenvalmistusta, tuotteen tarjoamista palveluna, digitaalisten alustojen kautta tapahtuvaa jakamistaloutta sekä viimeisimpänä keräystä ja kierrätystä. Kiertotalous on siis näkökulma, joka huomioidaan tuotteiden ja palvelujen koko arvoketjussa ja elinkaaressa.

Yksi tapa jaotella kiertotalouden ulottuvuuksia on eritellä se kierron mukaan kierron sulkemiseen, hidastamiseen ja pienentämiseen. Kierron sulkemisessa on kyse materiaalien ja tuotteiden uudelleen käytöstä. Kierron hidastamisella viitataan taas tuotteen elinkaaren pidentämiseen mm. korjaamalla tai kestävyyteen panostamalla. Kierron pienentäminen taas viittaa erityisesti resurssitehokkuuteen ja jätteiden minimointiin.

Uusia työpaikkoja ja vähemmän CO2-päästöjä

Kiertotalous nähdään ennen kaikkea positiivisena mahdollisuutena ja sen vaikutuksista on esitetty monenlaisia arvioita. Kiertotalouden mahdollisuudet on nostettu keskiöön mm. Euroopan unionissa, joka on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet kiertotalouteen siirtymiseksi EU:n kiertotalouspaketissa. Arvioiden mukaan kiertotalouspaketin tavoitteiden saavuttamisella voidaan saavuttaa jopa 600 miljardin euron säästöt Euroopan yrityksille, mikä vastaa noin 8 % yritysten vuosittaisesta liikevaihdosta.

Kiertotalous mahdollistaisi jopa 580 000 työpaikan syntymisen ja vähentäisi myös EU:n hiilidioksidipäästöjä 450 miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä. Sitra on arvioinut myös kiertotalouden vaikutuksia Suomen taloudelle ja sen mukaan kiertotalouden arvonlisä Suomen kansantalouteen on vähintään kolme miljardia euroa vuosittain vuoteen 2030 mennessä.

Innovatiivisia avauksia maakunnasta

Monipuolisuudessaan kiertotalous luo paljon mahdollisuuksia yrityksille ja myös uudelle liiketoiminnalle. Mahdollisuudet piilevät paitsi olemassa olevien toimintojen kehittämisessä myös täysin uudenlaisten liiketoimintojen synnyttämisessä. Molemmista näistä löytyy myös Etelä-Pohjanmaalta loistavia esimerkkejä. Julkisen tavaran huutokauppa Kiertonet on oivallinen esimerkki kiertotalouden synnyttämästä täysin uudesta liiketoiminnasta, joka perustuu alusta- ja jakamistalouden periaatteille. Seinäjoella ja Kauhajoella käyttöön otettu ruokahävikkisovellus ResQClub on myös esimerkki tällaisesta uudenlaisesta liiketoiminnasta.

Lisäksi maakunnasta löytyy lukuisia esimerkkejä sivuvirtojen hyödyntämisestä. Altia Oyj:n Koskenkorvan tehdas sai taannoin tunnustusta kansainvälisessä The Drinks Green Awards 2018 -kilpailussa bio- ja kiertotalouden ansiokkaasta toteuttamisesta. Tehtaalle tuleva ohra hyödynnetään sataprosenttisesti, kun tuotantoon kelpaamaton sivuvirta poltetaan omassa biovoimalaitoksessa, josta syntyvä höyryenergia hyödynnetään edelleen tehtaan tislausprosessissa. Suljettua kiertoa siis parhaimmillaan! Lapuan peruna taas on tehnyt viime vuosina mittavaa tutkimus- ja kehitystyötä perunan tärkkelyksen valmistusprosessista ylijäävän solunesteen uudelleen hyödyntämisestä rehuna, ja saanut tähän kehitystyöhön myös EU:n investointipankin lainantakausta yhtenä ensimmäisenä Suomessa.

Pk-yrityksille oma pilottiprojekti

Kiertotalouden hyödyt yrityksille ovat moninaiset ja kiteytyvät ehkä parhaiten kilpailukyvyn vahvenemiseen. Tuotannon prosessien ja materiaalien käytön tehostaminen voi ilmetä kustannussäästöinä muun muassa materiaaleissa, energian kulutuksessa tai myös logistiikassa. Kestävän liiketoiminnan mukaan toimiminen on myös itsessään arvokasta ja yrityksen lisäksi se luo arvoa yhteiskunnalle ja ympäristölle. Kiertotalouden ja kestävän liiketoiminnan periaatteiden mukaan toimiminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen imagoon ja tulevaisuudessa sen merkitys korostuu varmasti entisestään.

Etelä-Pohjanmaan liitto on mukana kansainvälisessä CESME-kiertotaloushankkeessa, jossa on etsitty ratkaisuja erityisesti pk-yritysten kiertotalouteen. Osana hanketta toteutetaan paraikaa pilottiprojektia, jossa testataan ja kehitetään edelleen yritysten kiertotalousmahdollisuuksia kartoittavaa Vihreän profiilin työkalua. Pilottia viedään eteenpäin yhdessä VTT Oy:n kiertotalousasiantuntijoiden kanssa, ja talven aikana kutsumme myös yrityksiä mukaan testaamaan työkalua ja hakemaan ajatuksia oman yrityksensä kiertotalousmahdollisuuksiin.

Työkalun testauksia yrityksiin tehdään muun muassa kahdessa työpajassa: Seinäjoella 8.2. ja Ähtärissä 6.3, jonne kutsumme innolla mukaan kiertotalousmahdollisuuksista kiinnostuneita eteläpohjalaisia pk-yrityksiä! Mikäli kiinnostuit, lisätiedot työpajoista löydät täältä.

Hanna Meriläinen
Projektikoordinaattori

 

 

 

 

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös