10 / 06 / 20

Taiteesta voimaa – kirjoita puu

  • 0

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin alueellinen kehittämistehtävä Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen on käynnistynyt keväällä 2020. Kehittämistehtävässä Etelä-Pohjanmaan liitto vastaa kuntien kulttuurityöntekijöiden ammatillisuuden tukemisesta sekä osaamisen vahvistamisesta ja Seinäjoen kaupunki kulttuurin välittäjätoiminnan kehittämisestä. Kulttuurityöntekijöiden osaamista kehitetään mentoroinnin avulla ja siinä hyödynnetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä.

Koronapandemia toi haasteita mentoroinnin toteutukselle. Kuinka toteuttaa taidelähtöiset työpajat, kun kokoontumisia ei voida järjestää ja koronasta huolimatta kehittämistehtävää pitäisi pystyä toteuttamaan? Taidelähtöinen työpaja etänä Teams-kokouksena? Kuulostaa epäilyttävältä. Voiko se toimia?

Kaksi työpajaa on nyt pidetty. Toukokuun työpajassa tavoitteena oli oman työn vahvistaminen, vuorovaikutus ja hyvinvointi. Välineenä käytettiin valokuvaa. Jokainen toi työpajaan esiteltäväksi valokuvan, jossa oli aiheena innostava ja voimauttavia tunteita herättävä paikka, tila, maisema tai ympäristö. Katselimme kuvia, kerroimme niiden tarinat, keskustelimme niistä yhdessä ja työstimme kuvien avulla työpajan teemoja. Kolmetuntisen Teams-työpajan jälkeen ei voinut kuin todeta: toimii! Mieli oli intoa täynnä ja luovat ajatukset laukkasivat!

Viime viikolla oli toinen taidelähtöinen työpaja Teams-kokouksena, ja taidemuotona oli sanataide. Ennakkotehtävänä oli kirjoittaa puu. Jokainen valitsi omasta elinympäristöstään puun, josta kirjoitti lyhyen tarinan vapaasti omalla tyylillään. Työpajassa luimme puutarinat, keskustelimme niistä, luimme yhden novellin yhteisöllisesti lukupiirinä sekä keskustelimme. Aiheina esiin nousivat muun muassa motivaatio, tavoitteet ja niihin pääseminen sekä voimaantuminen.

Kolme tuntia kului kuin siivillä. Taas sain todeta: toimii! Kiitos työpajojen vetäjälle Pia Hounille ja työpajoihin osallistuneille! Taiteen hyvinvointia ja terveyttä edistävä voima on todeksi todistettu monin tavoin. Taiteesta on moneen, se taipuu välineeksi, vaikka ei olekaan pelkästään sitä. Taiteen avulla voidaan lisätä työhön liittyvää osaamista ja kartuttaa omia voimavaroja. Työyhteisössä taide voi avata uusia ratkaisumalleja, vahvistaa luovuutta ja innovatiivisuutta. Taidelähtöinen toiminta voi saada liikkeelle asioita ja prosesseja. Taidetyöskentelyn kautta voi pohtia suhdetta työhönsä ja vahvistaa työmotivaatiota. Taiteen keinoin voi matkata itseen ja toiseen, etsiä uusia näkökulmia ja ratkaisuja.

Nyt kesälomien lähestyessä ja aikana, kun koronapandemia rajoittaa elämäämme, on mahdollisuus antaa aikaa taiteelle ja luovalle toiminnalle ihan vain omaksi iloksi: maalaa taulu tai valokuvaa, soita, laula ja tanssi, kirjoita runo tai tarina, tee käsitöitä… Kokeile ennakkoluulottomasti ja löydä, onnistut kyllä! Tärkeää on prosessi, seikkailu.

Yhteisöllisesti jaan puuni tarinan. Yhdenlainen lukupiiri tämä blogikin on. Ja haastan: kirjoittakaa puu!

Puu elinympäristössäni on pihakuusi, saksanpihta. Sen latvus tavoittelee taivaita ja juuret ovat leveällä vanhan rantavallin penkereessä. Kuusi on jykevä, uljas ja uhmakas, mutta sen vihreä lehvästö on samettia. Neulasten litteys antaa havustolle pehmeyden; litteät neulaset kuin lehdet. Runko on alaosaltaan tukeva, harmaa ja melko sileä, pinnallaan pihkarakkuloita. Alaosan oksat ovat toispuoleisesti osin karsiutuneet pois. Havuston suojaan muodostuu maja, kuin turvapaikka.

Iso ja korkea kuusi. Siinä se seisoo kotipihassa tien päässä. Tervehtii ja ottaa vastaan kaikki tulijat, tutut ja vieraat. Näkyy kauas niin kylätieltä kuin järveltä kotitaloa lähestyttäessä. Maamerkki.

Vanha se on, yhtä vanha kuin minä tai oikeastaan vähän vanhempi. Pihtakuusi papan vanhan sukutilan mailta Riihiniemeltä. Keskisuomalainen kuusi, joka pienenä muutti Pohjanmaalle, Keski-Suomen saloilta kraatterijärven rannalle. Äiti sai sen isältään lahjaksi, kun meni naimisiin ja muutti miehelään, appivanhempien talon yläkertaan. Ja siellä vinttikamarissa minäkin elämäni ensimmäisen vuoden elin.

Kuusi on sitkeä. Se on saanut monta kertaa siipeensä vai pitäisikö sanoa havuunsa. Sitä on niitetty ja viikatteella viillelty. Mummon lampaat ovat sen pehmeitä ja tuoreita, kirpeän vihreitä havulehtiä popsineet monena kesänä. Tulvat ovat keväisin virutelleet tukehtumiseen saakka sen juuria. Mutta siinä se vain paikallaan on kasvanut ja komistunut.

Saksanpihdan puuaines on pehmeää ja joustavaa. Sitä käytetään rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena sekä soitinten valmistamiseen, lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Kuusipuulla on aikoinaan myös tuettu kaivoskäytäviä, koska puun kovaääninen natina varoitti kaivostunnelien romahtamisvaarasta.

Kuusi on enemmän kuin vain puu. Se kertoo tarinoita ja opettaa. Pappa opetti lapsilleen todeksi kiinalaisen sananlaskun: Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu! Ja äiti istutti. Puu on muisto, puu on juuret. Se on pala äidin vanhaa kotiseutua ja identiteettiä, se on juurruttanut ja kiinnittänyt hänet uuteen kotiseutuun, auttanut ikävässä ja antanut voimaa.

Olen onnellinen, että voin olla osa puun tarinaa ja kasvua. Olen saanut elää ja kasvaa kilpaa puun kanssa. Ja vieläkin saan kuunnella sen havuston huminoita. Pihtakuusi laulaa minullekin juuret ja siivet tavoitella taivaita, unelmia.

 

Tuija Ahola
kehittämisasiantuntija

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös