Olli Kotro, nro 149, perussuomalaiset

1. Euroopan parlamentti voi tuntua etäiseltä ja arkielämän kannalta merkityksettömältä asialta. Miksi suomalaisten tulisi äänestää EU-vaaleissa ja miten parlamentin toiminta vaikuttaa suomalaisten elämään? Mitä hyötyä Suomelle on EU-jäsenyydestä?

”Valitettavasti Suomen liityttyä Euroopan unioniin, iso osa lainsäädännöstä tulee direktiivien ja asetusten muodossa EU-tasolta, aina vain enemmän. Tämä on osa liittovaltiokehitystä, jolla vähitellen pyritään siirtämään valtaa pois kansallisvaltioilta ylikansalliselle kasvottomalle koneistolle. Suomalaiset eivät saa päättää enää asioistaan yksin, vaan muut päättävät asioista puolestamme. Suomi on tunnettu EU-piireissä erittäin kiltistä, pitkämielisestä ja lähes uskonnollisesta suhtautumisesta unioniin. EU:n vaikutus näkyy lainsäädännössä vaikkapa metsäpolitiikassa tai esimerkiksi kohtuuttomina päästötavoitteina tai nettomaksuina, joilla rahoitamme muita maita. En näe nykyisen tyyppisestä, kohti liittovaltiota kulkevasta EU-jäsenyydestä olevan Suomelle minkäänlaista hyötyä. EU voisi olla toimiva kauppa- ja tulliliittona. En kannata Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa tai eurossa.”

2. Minkälaisia asioita te Euroopan parlamentissa ajaisitte?

”Perussuomalaiset tulee asemoitumaan EU-parlamentissa kansallismieliseen ryhmään. Perusajatus on, että haluamme Isänmaiden Euroopan, emme EU-liittovaltiota. Tämä on läpileikkaava linja koko politiikassa. On olennaisinta jarruttaa liittovaltioon tähtääviä hankkeita ja luoda poliittista painetta niille euroglobalistisille voimille, jotka pyrkivät hävittämään kansallisvaltiot. Yhä voimakkaampi liittovaltiokehitys vie Suomen entistä enemmän vastuuseen muiden veloista ja töppäyksistä, näin ei ole käynyt euron ulkopuolisille maille. Pyrkisin siis kaikin tavoin vastustamaan liittovaltiokehitystä ja jarruttamaan vallansiirtoa pois Suomesta. Samalla kiinnittäisin yleistä huomiota siihen, miten myöntyväistä ja miellyttämisenhaluista Suomen nykyisen poliittisen eliitin EU-linja on. Olennainen periaate on: Suomi ja suomalaiset ensin.”

3. Ilmastonmuutoksen on arvioitu aiheuttavan merkittäviä ongelmia ja uhkaavan jopa koko planeettamme tulevaisuutta. Mitä EU:n tulisi tehdä asialle? Miten valittava parlamentti voi siihen vaikuttaa?

”Perussuomalaiset eivät ole missään vaiheessa kiistäneet ilmastonmuutosta. En ole tiedemies, joten en lähde väittelemään asiasta. Sen kuitenkin tiedän, että Suomen päästöt ovat noin 0.14% eli siis puolitoista promillea globaaleista päästöistä ja Suomi on tehnyt jo nyt enemmän kuin monet EU-maat. Päästötavoitteet meille ovat myös kohtuuttomia verrattuna esim. Puolaan. Todelliset isot saastuttajat kuten Intia ja Kiina ovat avainasemassa. EU on tulliliitto, joten se voisi asettaa kuten PS on esittänyt, hiilitulleja noiden maiden tuotteille. On myös varmaa, että suomalaisten autoilijoiden kiusaaminen tai teollisuuden hätisteleminen Suomesta ei tee ketään onnelliseksi tai vaikuta mihinkään. On selvää, että Suomessakin on poliittisia voimia, jotka haluavat ilmastotavoitteiden varjolla vahingoittaa Suomen teollisuutta, maanviljelijöitä ja työväkeä.”

4. EU:n vastuulla on ohjata ja rahoittaa jäsenmaidensa alue- ja rakennepolitiikkaa. Tätä kutsutaan koheesiopolitiikaksi. Mitä teemoja EU:n koheesiopolitiikassa pitäisi painottaa? Mihin asioihin sen pitäisi keskittyä Suomen kaltaisissa jäsenmaissa ja miksi?

”Suomi on nykyisillä mittareilla EU:n nettomaksaja, eli rahoitamme esim. autoteitä Bulgariaan ja rautateitä Romaniaan. Suomi itse saa vain murusia. EU-projektit ovat myös usein erittäin tehottomia ja korruptoituneita, esimerkkinä haamulentoasemat ympäri eteläistä Eurooppaa. Kaikessa rahankäytössä olennaista olisi tehokkuus ja tuloksellisuus. Siitä EU on kaukana ja siksi suhtaudun koko koheesiorahoitukseen erittäin epäilevästi. On myös käynyt ilmi, että EU tulee projekteja, joilla työpaikkoja siirretään toisista jäsenmaista halvempiin jäsenmaihin. Ei sekään ole tervettä kehitystä. Koska Suomi on nettomaksaja, minkäänlaisiin maaseutua näivettäviin tukivähennyksiin ei pidä suostua.”

5. Vuosina 2015 ja 2016 Euroopan unionin alueelle saapui ennennäkemättömän suuri määrä pakolaisia ja siirtolaisia muun muassa Syyrian sodan takia. Tämä käynnisti laajaa keskustelua sekä toimenpiteitä maahanmuuttopolitiikkaan liittyen Euroopan sisällä. Ovatko EU:n linjaukset maahanmuuttopolitiikasta toimivia nykyisillään? Mikäli ei, miten niitä tulisi kehittää?

”Suurin osa Suomeen saapuneista ei tullut Syyriasta. Turvapaikanhakijoita tuli eniten vuonna 2015 Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Vain 877 hakemusta oli Syyriasta. Suurin osa Välimeren yli tulevista tulee muualta kuin sotaa käyvistä maista. Komission oman julkaisun mukaan esimerkiksi v.2017 lähtömaat olivat Nigeria (21%), Eritrea (11%), Guinea (7%), Norsunluurannikko (7%), Gambia (7%), Senegal (6%), Mali (6%), Sudan (5%) ja Somalia (4%). Tämä on salakuljettajille hyvä bisnes, sillä ”kansalaisjärjestöjen” meritaksipalvelu huolehtii tulokkaiden tuomisesta rantaan. Yksikään EU-maa ei oikeasti halua jakaa taakkaa, vain Suomi ja Malta ovat lähteneet tähän mukaan. On selvää, että tilanne on kestämätön ja EU:n varaan ei voi laskea. Suomen tulisi käännyttää jokainen sellainen tulokas, joka olisi voinut hakea turvapaikkaa ensimmäisessä EU-maassa. EU-tasolla ei kehitysnäkymiä ole, ainoa vaihtoehto oli hakukeskusten perustaminen EU:n ulkopuolelle, tosin yksinkään maa ei niitä halua.”

6. Mitä kansainvälisyys ja eurooppalaisuus tarkoittaa teille itsellenne? Onko Euroopan Unionin kansainvälisyydessä parannettavaa? Tulisiko jäsenmaiden välistä yhteistyötä esimerkiksi kehittää ja jos kyllä, miten?

”Kansainvälisyys on muotisana ja poliittisen leimaamisen väline. Huolimatta siitä, että olen käynyt saksalaista koulua Pariisissa ja puhun useita kieliä, en ole ”kansainvälinen”, koska edustan perussuomalaisia ja olen kansallismielinen. Sen sijaan heikkoa rallienglantia puhuva eurointoilija on ”kansainvälinen”, koska on ”oikeaa mieltä”. Minulle tärkein ja olennaisin asia on Suomi ja suomalaiset. Se ei millään tavalla tee ihmisestä ”impiwaalaista” ja tarkoita, etteikö voisi olla esim. matkailun merkeissä kiinnostunut muista kulttuureista tai haluaisi opiskella kieliä. Sen sijaan ulkomaalaisuuden ja ulkomaalaisten nostaminen jalustalle on täysin tarpeetonta. En tiedä, mitä ”EU:n kansainvälisyydellä” tarkoitetaan, joten en lähde ottamaan siihen sen enempää kantaa. Jos EU on olemassa, sen tulisi keskittyä harvalukuiseen joukkoon asioita ja toimia itsenäisten suvereenien kansallisvaltioiden yhteistyöjärjestönä.”

7. Maailmassa vallitsee tällä hetkellä kireä poliittinen ilmapiiri, jossa suurvallat pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa. Minkälainen rooli EU:lla on tässä maailmassa? Pitäisikö kansainvälistä yhteistyötä avata nykyistä enemmän EU:n ulkopuolisiin maihin? Jos kyllä, millä keinoin?

”EU yrittää näytellä suurvaltaa, puhuu paljon ja tuottaa sitäkin enemmän paperia. Eurooppaa on yritetty yhdistää vuosituhansia, yksikään kerta ei ole onnistunut. Joillakin EU-mailla on oman painoarvonsa takia isohko kansainvälis-poliittinen rooli, mutta ei EU:lla kokonaisuutena. EU:lla on kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia useiden maiden kanssa. EU:n ulkosuhdehallinnolla (EUH) on myös massiivinen ja kallis edustustoverkko ympäri maailmaa. En näe yhtään järkiperustetta, miksi tällaiseen pitäisi laittaa lisää rahaa. EU jo nyt maailman suurin kehitysyhteistyön antaja, jota Suomikin rahoittaa.”

8. Brexit on ravistellut Euroopan unionia ja osoittanut, ettei sen olemassaolo ole itsestäänselvyys. Minkälaisena näette EU:n tulevaisuuden brexitin jälkeisenä aikana?

”EU on suhtautunut erittäin epäkunnioittavasti kansanäänestyksiin. Tanskassa Maastrichtin sopimuksesta äänestettiin 1993 uudelleen, kun tulos ei kelvannut, Ranska hylkäsi 2005 EU-perustuslain, mutta tuloksesta ei Ranskassa välitetty. Hollannissa oli sama tilanne. Irlanti hylkäsi Nizzan sopimuksen 2001, joten uusi kansanäänestys järjestettiin 2002. Sama pätee Brexitiin. Kun Yhdistynyt kuningaskunta päätti kansanäänestyksellä EU:sta ja ottaa itsenäisyytensä takaisin, yrittävät euroelitistit ja globaalit finanssipiirit tehdä kaikkensa eron kampittamiseksi. Kansanäänestyksen tulosta ei ole tarkoituskaan kunnioittaa, vaan kumota ero ja järjestää mahdollisesti uusia äänestyksiä, kunnes tulos kelpaa Brysselin EU-pampuille. EU on kehittymässä yhä fanaattisemmin kohti liittovaltiota, josta on tulossa samalla kansallisvaltioiden vankila. Toivoa löytyy kuitenkin historiasta: kaikki suuruudenhullut hankkeet Euroopassa ovat päättyneet huonosti. EU:n ja euron romahtaminen on ajan kysymys.”

9. EU osallistuu jäsenmaidensa kulttuurin kehittämiseen ja vaalimiseen. Minkälaisia keinoja EU:lla on kulttuuriin kehittämiseen? Miten kulttuuria tulisi kehittää esimerkiksi maakunnissa?

”Minulla ei ole tietoa, että EU pyrkisi edistämään jäsenmaidensa kulttuuria. EU ei ammenna arvopohjaansa kristillisyydestä tai antiikin ihanteista, vaan EU:ssa historiankirjoitus lähtee vuodesta 1945. Toista maailmansotaa käytetään EU-eliitin salonkien puheissa jonkinlaisena perusteluna keskusohjatulle liittovaltiolle. Kulttuuri on kansallinen asiamme ja siihen ei ole tarvetta antaa minkäänlaista ohjausta Brysselistä. Suomen tulisi kannustaa omia maakuntiaan pitämään yllä murteita, perinneruokia ja musiikillista perinnettä.”

10. Minkälaisia mahdollisuuksia osallistua toimintaansa EU:n tulisi tarjota nuorille kansalaisille?

”Kaikilla on yhtäläinen äänioikeus EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa. En näe tarvetta minkäänlaiselle EU-aivopesulle nuorten piirissä, sillä ”toimintaan osallistuminen” tarkoittaa mitä todennäköisemmin tietyn suuntauksen ajatusten istuttamista nuorten päihin.”

EU-vaalit pidetään sunnuntaina 26.5. Ennakkovaalit puolestaan 15.-21.5. Kertoisitteko yhdellä lauseella, miksi juuri teitä kannattaa äänestää?

”Olen kansallismielinen ehdokas, joka vastustaa EU-liittovaltiokehitystä ja jolle Suomen ja suomalaisten hyvinvointi on tärkeintä.”

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös