Liikennejärjestelmän palvelutaso

Liikenneinfrastruktuurin nykytila

Etelä-Pohjanmaan liikenneinfrastruktuurin ja samalla saavutettavuuden rungon muodostavat isossa mittakaavassa TEN-T-ydinverkkoon ja Botnian käytävään kuuluva päärata, maakunnan keskeisimmälle kehityskäytävälle Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava sijoittuvat kantatie 67 (Kaskinen – Seinäjoki) ja valtatie 19 (Jalasjärvi – Uusikaarlepyy) sekä valtatie 3 Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan. Poikittaissuuntaisten päätieyhteyksien rungon muodostavat Keski-Pohjolan kuljetuskäytävään kuuluvat valtatie 16 (Ylistaro – Kyyjärvi, Sininen tie), valtatie 18 (Vaasa – Jyväskylä) sekä kantatie 67. Kanta- ja seututieverkon merkitys on huomattava varsinkin seutu- ja kuntakeskusten yhteyksien kannalta. Suuri osa seutujen sisällä tapahtuvasta arkiliikkumisestakin sijoittuu em. väylille, vaikka myös kaupunkien ja kuntien katuverkot ovat keskeisessä roolissa. Suuri osa tieverkosta sijaitsee kuitenkin haja- asutusalueilla, on vähäliikenteistä ja rahoituksen niukkuudesta johtuen rapistumassa. Vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaalla oli 407 km valtateitä, 420 km kantateitä, 717 km seututeitä ja 3021 km yhdysteitä (Tilastokeskus).

Maakunnan rataverkko on myös kattava; Seinäjoella risteävät viiden suunnan ratayhteydet (pääradan ohella Vaasan, Kaskisten satamaan johtavan Suupohjan sekä Haapamäen radat). Seinäjoen asema liikenneväylien – niin ratojen kuin pääteiden – risteyskohdassa on merkittävä valtakunnallisestikin. Vaasan, Suupohjan ja Haapamäen radat kuuluvat poikittaiseen Keski-Pohjolan kuljetuskäytävään, mutta ovat Vaasan rataa lukuun ottamatta vähäliikenteisiä ja kunnoltaan rapistuvia. Henkilöliikennettä on kaikilla radoilla Suupohjaa lukuun ottamatta.

Em. valtatiet ja radat muodostavat maakunnan yhdyskuntarakennetta luonnehtivan säteittäisen pääosin valtatieverkkoon tukeutuvan rungon sekä yhteydet pääkaupunkiseudulle ja naapurimaakuntiin, kuten lähimpänä sijaitsevaan Vaasan maakuntakeskukseen. Väylien ohella keskeisiä ovat eri liikennemuotojen solmupisteet – erityisesti Seinäjoen matkakeskus, rautatieasemat, kehittymässä oleva Seinäjoen Roveksen logistiikkakeskus sekä Seinäjoen lentoasema, joka tuottaa palveluita kaupalliselle ja yksityiselle lentoliikenteelle kysynnän mukaan. Etelä-Pohjanmaan kannalta tärkeitä solmupisteitä ovat myös Pohjanmaan satamat Kaskinen ja Vaasa.

Liikenneverkkojen kattavuus on Etelä-Pohjanmaalla kokonaisuutena riittävä ja tulevaisuuden liikenneinfrastruktuuri siten jo valtaosin perustaltaan valmis. Päätie- ja rataverkolla on silti vielä merkittäviä palvelutasopuutteita, kuten teiden geometriaan ja liittymien turvallisuuteen liittyviä puutteita. Palvelutasopuutteita esiintyy varsinkin Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava -kehityskäytävälle sijoittuvilla valta- ja kantatiejaksoilla, pääradalla sekä muilla ylimaakunnallisiin liikenne/kuljetuskäytäviin kuuluvilla yhteysväleillä. Lisäksi Kaskisten/Suupohjan rata vaatii tällä hetkellä tehostettua kunnossapitoa ja kohdistettuja korjauksia, joiden avulla liikennöinti on mahdollista vuoden 2022 loppuun saakka.

Infrastruktuurin kehitys

Infrastruktuurin kehittäminen suuntautuneekin jatkossa entistä enemmän nykyisten pääväylien vaiheittaiseen parantamiseen sekä pienempien etenkin joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuutta lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Samalla infrastruktuurin osalta on suurimmaksi haasteeksi nousemassa se, miten hyvin nykyistä infrastruktuuria pystytään pitämään kunnossa ja miten sen hoito ja ylläpito vastaa mahdollisimman hyvin asiakastarpeita sekä tarpeita liikennejärjestelmän kestävän kehityksen turvaamiseksi. Haastetta kasvattaa se, että tieliikenteen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä esimerkiksi valtatiellä 18 välillä Seinäjoki-Vaasa 38 % (henkilöautot) sekä valtatiellä 3/19 välillä Tampere-Seinäjoki 37 %. Maakuntatasolla kasvuksi on ennustettu 22 % (Valtakunnallinen tieliikenne-ennuste 2014–2030).

Liikkuminen perustuu vahvasti henkilöautoiluun

Ihmisten liikkuminen perustuu Etelä-Pohjanmaalla suurelta osin henkilöauton käyttöön. Maanteiden liikennesuoritteiden osuus Etelä-Pohjanmaalla oli noin 4 % koko maan maanteiden liikennesuoritteesta vuonna 2019 (Väylä 2020). Henkilöautoilun osuus päivittäisistä matkoista on maakuntatasolla 69 %, pyöräilyn 11 %, jalankulun 16 % ja joukkoliikenteen 2 %. Koko maassa kulkutapaosuudet ovat henkilöautolla 60 %, pyörällä 8 %, jalankululla 22 % ja joukkoliikenteellä 7 %, muu yksityinen 3 % (HLT 2016). Henkilöautoilun osuus on koko maan keskiarvoihin (valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus) nähden suurempi. Jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu osuus on lähellä koko maan keskiarvoja, mutta pyöräilyn osuus huomattavasti jalankulkua suurempi. Erot selittyvät mm. yhdyskuntarakenteella, taajamien hajautumisella sekä asuntojen, työpaikkojen ja palvelujen sijoittumisella, mutta osin myös liikkumistottumuksilla sekä maakunnan autoistumisella; Etelä-Pohjanmaa onkin yksi Suomen autoistuneimmista maakunnista. Kahden tai useamman auton asuntokuntien osuus koko maakunnassa on 42 % ja Seinäjoen taajamassa 34 %. Autottomien asuntokuntien osuus on suurin Seinäjoen taajamassa (23 %). Koko maakunnassa autottomia on noin 19 %. (YKR)

Seinäjoen keskustaajama on hyvin saavutettavissa henkilöautolla Etelä-Pohjanmaan muista keskustaajamista. Ajoaika Kauhavalta on n. 35 min, Alajärveltä 55 min, Alavudelta 45 min ja Kauhajoelta 50 min. Joukkoliikenteellä Seinäjoki on saavutettavissa hyvin vain Vaasan suunnasta. Juna Vaasan ja Seinäjoen välillä kulkee noin kahden tunnin välein ja lisäksi Vaasasta Seinäjoelle kulkee 6 linja-autovuoroa arkisin. Linja-autot pysähtyvät Isossakyrössä, ja lisäksi Isostakyröstä kulkee aamun työmatkaliikennettä palveleva aikainen vuoro. Matka-aika junalla Vaasaan ja linja-autolla Isoonkyröön on alle tunnin, joten joukkoliikenteen palvelutasoa voidaan pitää hyvänä kummastakin kaupungista. Kauhavalta Seinäjoelle kulkee arkisin 4 junavuoroa, ja matka kestää n. 25 min. Lisäksi välillä on arkisin viisi linja-autovuoroa, jotka kestävät noin tunnin. Joukkoliikenneyhteydet riittävät palvelemaan työmatkaliikennettä, ja joukkoliikenteen palvelutasoa välillä voidaan pitää kohtalaisena. Kauhajoelta Seinäjoelle kulkee arkisin 9 linja-autovuoroa, ja matka kestää n. 1h 10min. Vaikka matka-aika Kauhajoelta jää hitaaksi, vuorotarjonnan perusteella joukkoliikenteen palvelutasoa voidaan myös pitää kohtalaisena. Alavudelta Seinäjoelle pääsee parhaiten junalla. Matkan kesto on n. 30 min, mutta vuoroja on arkisin vain kolme, ja siksi joukkoliikenteen palvelutaso jää heikoksi. Alavudelta kulkee lisäksi vain yksi linja-autoyhteys päivittäin. Alajärveltä Seinäjoelle ei ole junayhteyttä, ja linja-autoyhteyksiäkin on arkipäivisin vain kolme. Linjan matka-aika on n. 1h 15min, ja joukkoliikenteen palvelutaso jää heikoksi.

Matkan pituus ja tarkoitus vaikuttavat kulkutapaan

Kävelyn ja pyöräilyn suosio on suurin lyhyillä, 0-5 km pituisilla matkoilla – joita on mahdollista tehdä mm. toimintojen sijoittumisesta ja lyhyistä etäisyyksistä johtuen eniten kuntien keskusta- ja taajama-alueilla. Vastaavasti pidempien etäisyyksien ja muiden liikennemuotojen puutteen takia haja-asutusalueilla henkilöautoa käytetään yleensä huomattavasti enemmän. Etelä-Pohjanmaalla erot henkilöauton kulkutapaosuudessa eri alueiden välillä ovat kuitenkin normaalia pienempiä. Joukkoliikenteen asema on maakunnassa haasteellinen – myös Seinäjoen paikallisliikennealueella ja Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava-vyöhykkeellä, joissa tarjonta ja potentiaali olisi suurin.

Etelä-Pohjanmaalla asuvat tekevät noin 2,8 matkaa/vrk, joista henkilöautolla tehtyjen osuus on 68 %. Työperäisten matkojen osuus kaikista matkoista on maakunnassa noin 21 % opiskelumatkojen 6 %, ostos- ja asiointimatkojen 43 % ja vapaa-ajanmatkojen 29 %. Koko Suomen keskimääräinen matkaluku on noin 2,7 matkaa/vrk, josta henkilöautolla tehtyjen matkojen osuus on 59 %. Matkasuorite on koko Suomessa keskimäärin 41 km/hlö/vrk, kun Etelä-Pohjanmaalla se on noin 34,5 km/hlö/vrk.  (HLT 2016)

Kävely ja pyöräily

Kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuus vaihtelee vahvasti eri alueilla. Seututasolla katsottuna erot eivät ole kovinkaan suuria, mutta aluetyypeittäin erot ovat huomattavia. Vahvimmillaan kävely ja pyöräily ovat kaupunkien/kuntien keskusta-alueilla sekä pienemmissä taajamissa, joissa etäisyydet ovat lyhyitä ja toimintojen sijoittuminen tukee liikkumista myös muutoin kuin henkilöautolla. Jalankulun ja pyöräilyn lisäämiseen on toisaalta potentiaalia kaikilla keskusta-alueilla. Lyhyellä tähtäimellä pyöräilyn edistämisen potentiaali onkin kävelyä suurempi. Toisaalta maankäytössä tapahtuvat muutokset, kuten täydennysrakentaminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen antavat mahdollisuuksia sekä kävelyn että pyöräilyn lisäämiseen. Samanaikaisesti haasteena on kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden säilyttäminen lyhyilläkin matkoilla sekä kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuutta kulkumuotona heikentävä työmatkojen keskipituuksien jatkuva kasvu. Myös mopoilun lisääntyminen on vähentänyt etenkin pyöräilyn suosiota nuorten keskuudessa. Sähköpyörät ja muut sähköavusteiset kulkuvälineet mahdollistavat toisaalta pidempien matkojen liikkumisen ilman henkilöautoa.

Kävelyn ja pyöräilyn lisäämisessä on kyse suurelta osin asenteista, vaikka myös infrastruktuurissa – niin yhteyksien jatkuvuudessa, viihtyisyydessä ja ympärivuotisessa kunnossapidossa on maakunnassa vertailumaakuntiin nähden enemmän puutteita. Yhteyspuutteet korostuvat erityisesti lähipalvelujen ja suurimpien työpaikka-alueiden saavutettavuudessa sekä Seinäjoella myös keskustan läpi liikkumisessa, reitistön selkeydessä ja uusien maankäytön alueiden yhteyksissä. Turvallisuuspuutteet korostuvat varsinkin koulumatkoilla, vaikka alakoulujen saavutettavuus kävellen ja pyörällä onkin suurimmaksi osaksi vielä hyvä. Kouluverkossa tapahtuvat muutokset uhkaavat kuitenkin heikentää em. saavutettavuutta.

Paikallisjoukkoliikenne

Maakunnan sisäinen joukkoliikenne perustuu pääosin linja-autoliikenteeseen. Junaliikenteen merkitys on pääradan asemien välillä kuitenkin suuri, mutta silloin kyseessä on maakunnan ulkopuolelle menijät ja maakuntaan tulevat työssäkäyvät, opiskelijat ja matkailijat.  Alueella kulkee pitkämatkaista pikavuoroliikennettä sekä kuntien välistä ja sisäistä vakiovuoroliikennettä. Linja-autoliikenteen keskuspaikkana toimii Seinäjoki. Alueellinen joukkoliikenteen kysyntä perustuu suurelta osin koululais- ja opiskelijaliikenteeseen; työmatkapendelöinti joukkoliikenteellä on vähäistä.

Seinäjoella joukkoliikenteen rooli on paikallisliikenteestä huolimatta vähäinen ja sen kilpailukyky henkilöautoilun kanssa heikko. Paikallisliikenteen linjasto kattaa valtaosan kaupungin keskustaajamasta, mikä mahdollistaisi työ-, opiskelu- ja asiointimatkat myös joukkoliikenteellä. Joukkoliikenteen käyttö edellyttää Seinäjoella käyttäjältä kuitenkin suunnitelmallisuutta ja liikkumisen tarkkaa rytmittämistä harvojen vuorojen mukaan. Seinäjoen kaupunkialueella ei myöskään ole yhdyskuntarakenteen näkökulmasta intensiivistä joukkoliikennevyöhykettä, vaikka paikallisliikennealue kattaakin lähes koko kaava-alueen. Paikallisliikenteen taksat ovat edullisia, mutta syy joukkoliikenteen käyttämättömyyteen on enemmänkin rahoituksen niukkuudesta johtuvissa vuorotarjonnan ja linjaston puutteissa sekä mm. autoistumista tukeneessa maankäytössä ja liikkumistottumuksissa.

Seinäjoen ulkopuolisissa seutu- ja kuntakeskuksissa joukkoliikenteen vuorotarjonta tarjoaa enimmäkseen riittävät yhteydet joukkoliikenteen pakkokäyttäjille. Työ- ja opiskelumatkat seutukeskuksiin ovat mahdollisia (peruspalvelutaso) lukuun ottamatta Alajärven seutua. Yhteydet maakuntakeskukseen ovat monesta kunnasta vain minimitasoa. Kunnissa tärkein julkisen liikenteen muoto ovat koulukuljetukset. Suuressa osassa kuntia on myös toimiva ja kaikille avoin palvelu-/ asiointiliikenne. Asiointimatkat eivät ole kuitenkaan mahdollisia joka päivä, vaan vaativat suunnitelmallisuutta eikä liikkuminen ole siten joustavaa. Palvelukuljetusten taso poikkeaa suuresti kuntien välillä. Kuntien ja seututasolla sijaitsevien palvelujen saavutettavuuden kannalta yhteiset käytännöt asiointi- ja palveluliikenteessä ovat jatkossa tärkeässä roolissa. Väestön ikääntyminen ja palveluverkon keskittyminen edellyttävät tehokkaampia ja koordinoidumpia henkilöliikenteen palveluita.

Haja-asutusalueilla perinteinen joukkoliikenne isoilla busseilla kustannussyistä on tiensä päässä. Matkat eivät ole mahdollisia joukkoliikenteellä pääteiden varsia lukuun ottamatta – uudentyyppisillä kysyntäpohjaisilla liikkumispalveluilla on mahdollisuuksia parantaa myös autottomien liikkumis- ja asumismahdollisuuksia haja-asutusalueilla. Kuljetuspalvelujen kehittämistä Etelä-Pohjanmaalla pyrkii edistämään Etelä-Pohjanmaan liiton organisoima kuljetuspalvelut -ryhmä, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2020.

Seinäjoki (matkakeskus) on maakunnan kaukoliikenteen solmukohta. Seinäjoen matkakeskuksen kautta tehtäviin matkaketjuihin sisältyvien vaihtojen helppoudessa ja informaation tasossa on puutteita, vaikka matkakeskuksen sijainti on hyvä. Kaukoliikenteen sekä etenkin Seinäjoen paikallisliikenteen yhteenkytkentä on nykyisin vielä puutteellista. Myös liityntäpysäköintijärjestelyissä on kehitettävää.

Raideliikenne

Pääradan vuorotarjonta ja suhteellisen nopeat yhteydet pääkaupunkiseudulle vastaavat asiakastarpeita kohtuullisen hyvin, vaikka yhteyksien nopeuttamisessa olisi edelleen vahvaa potentiaalia. Junaliikenteen kulkutapaosuus pääradan suuntaisessa pitkämatkaisessa liikkumisessa on jo nykyisin suuri, erityisesti pääkaupunkiseudulle suuntautuvilla matkoilla. Junaliikenteen aikataulumuutokset mahdollistavat nykyisin toimivat, tosin aikataulujen tiukkuudesta johtuen häiriöalttiit työmatkayhteydet Helsinki-Vantaalta aamulla lähteville jatkoyhteyksille.

Seinäjoelta lähtee henkilöliikennettä myös Vaasan suuntaan sekä Haapamäen kautta Jyväskylän suuntaan. Vaasa-Seinäjoki-välin yhteydet ovat nopeutuneet VR:n aikataulumuutosten myötä, joskin samalla useita väliasemia on jäänyt pois. Junaliikenne Tampere-Seinäjoki-Vaasa -välillä on VR:n kaupallista liikennettä. Seinäjoki-Vaasa -välillä on arkipäivisin viisi junavuoroa ja viikonloppuisin neljästä kahdeksaan vuoroa. Vaasa-Seinäjoki -välillä on arkena kahdeksan vuoroa ja viikonloppuisin viidestä seitsemään vuoroa. Tampere-Seinäjoki -välillä on 14 – 18 junavuoroa viikonpäivästä riippuen, samoin kuin Seinäjoki-Tampere-välillä.  Haapamäen radan eli Seinäjoki-Jyväskylä-yhteysvälin liikenne jatkuu toistaiseksi LVM:n ostoliikenteenä, mutta työtä pidempiaikaisen ratkaisun aikaansaamiseksi tehdään.

Suupohjan radalla ei ole henkilöliikennettä. Junaliikenne on etenkin osa valtakunnallista kaukoliikennettä, mutta sillä on lisäksi rooli paikallisen liikennetarjonnan vahvistamisessa. Vaasan suunnan yhteyksien merkitys on korostumassa niin Seinäjoen ja Vaasan välisen pendelöinnin lisääntymisen kuin Vaasan lentoaseman liityntäyhteyksien kehittämisen kannalta.  Seinäjoki-Vaasa -rataosuudelle on laadittu v. 2020 hankearviointi (Seinäjoki-Vaasa-hankearviointi, nopeudennosto (Sn140, Väylävirasto), jossa Väyläviraston toimesta tarkastellaan nopeudennoston edellytyksiä ja kannattavuutta. Hankearvioinnin mukaan rataosuus edellyttää merkittäviä peruskorjaustoimenpiteitä ja tasoristeysten määrän vähentämistä, jonka yhteydessä voidaan suorittaa myös parannustoimenpiteitä eli nopeustasoa nostavia toimenpiteitä. Lisäksi Tampere-Seinäjoki -yhteysväliä käsitellään Tampere-Oulu -tarveselvityksessä, jossa vaihtoehdoksi on esitetty välillä kaksoisraidetta niin henkilöjunien kuin tavarajunien matka-aikojen lyhentämiseksi (Väylävirasto, Sweco).

Liikkuminen Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava -kehityskäytävällä perustuu vahvasti henkilöauton käyttöön, vaikka muista pääteiden suuntaisista yhteyksistä poiketen käytävällä on keskitasoiset joukkoliikenteen palvelut. Välillä Seinäjoki-Lapua-Kauhava joukkoliikenteen tarjontaa lisää em. sijainti pääradan varressa. Joukkoliikenteellä olisi mahdollisuus olla kehityskäytävällä nykyistä kilpailukykyisempi, mikäli nykyinen tarjonta suunniteltaisiin selkeämmäksi ja yhdyskuntarakennetta suunniteltaisiin vahvemmin joukkoliikenteen houkuttelevuus huomioiden. Työ- ja opiskelumatkat ovat mahdollisia päärataa pitkin Kauhavalta ja Lapualta Seinäjoelle, joten henkilöauton käyttö ei ole välttämätöntä. Junan houkuttelevuus edellyttää kuitenkin sujuvia matkaketjuja liityntäliikenteineen molemmissa päissä. Toisen suunnan Seinäjoki-Lapua-Kauhava työmatkaliikkuminen junalla ei onnistu aamuisin aikataulupuutteista johtuen.

Henkilöautoilu

Henkilöauton käytön helppous, mukavuus ja mm. liikkumisen hinta suhteessa joukkoliikenteeseen houkuttelevat auton omistamiseen ja sitä kautta käyttöön. Henkilöautoilu onkin kaikilla alueilla ja matkatyypeillä selkeästi suosituin vaihtoehto (koulu- ja opiskelumatkoja lukuun ottamatta). Maankäytön ja palvelujen hajaantuminen on yhdessä liikkumistottumusten, autoistumisen sekä mm. kaupunkien sisäisen ja pitkämatkaisen liikkumisen sekoittumisen kanssa johtanut Seinäjoen seudun päätieverkolla kasvaviin palvelutasohaasteisiin. Tämä näkyy nykyisin erityisesti kehityskäytävällä Kauhajoki – Seinäjoki – Kauhava (valtatiellä 19, etenkin välillä Seinäjoki- Lapua sekä kantatiellä 67). Valtatiellä 18 Vaasa – Seinäjoki välillä liikenteen kasvu on ollut nopeaa.

Liikenneturvallisuuteen ja matka-aikojen ennakoitavuuteen liittyvien palvelutaso-ongelmien ennakoidaan kasvavan ko. yhteysväleillä huomattavasti seuraavan 20 vuoden aikana. Seutu- ja kuntakeskuksissa liikkuminen perustuu voimakkaasti henkilöautoiluun. Henkilöautoilussa korostuvat pääväylien liikenneturvallisuuteen liittyvät palvelutasopuutteet, päällystetyn tieverkon kunto ja kunnossapito. Matka-aikojen ennakoitavuus on kuitenkin vielä hyvä. Maaseudulla ovat haasteena rahoituksen niukkuudesta johtuva liikkumisen palvelutasoon suoraan vaikuttava tiestön kunnon heikkeneminen, talvihoidon puutteet ja liikkumisen henkilöautoriippuvaisuus. Maakunnan liikennesuorite keskittyy pääteille (liikennesuorite 60 %, kuva 6). Muutoin suuri osa maanteistä on vähäliikenteisiä. Liikennemäärät ovat viime aikoina kasvaneet voimakkaasti Seinäjoen seudun ydinalueella, varsinkin valtateillä 18 ja 19 ja kantatiellä 67. Liikenteen kokonaiskasvu on kuitenkin hidastunut merkittävästi, mikä osin liittyy myös Suomen taloudelliseen tilanteeseen. Haja-asutusalueella liikenne on monin paikoin vähentynyt. Kehityksen voidaan arvioida jatkuvan suurelta osin samansuuntaisena, kun Seinäjoen seudulle keskittyvä kehitys jatkunee.

Lentokentät ja ilmaliikenne

Seinäjoen lentokentältä Ilmajoen Rengonharjulta säännöllinen reittiliikenne Helsinkiin on loppunut. Yhtenä selittäjänä on junayhteyksien nopeutuminen Seinäjoen ja Helsingin välillä. Toinen tärkeä selittäjä on, että Etelä-Pohjanmaa on vahvaa kotimarkkinateollisuuden aluetta. Tällöin tarve lentää ulkomaille ei ole kovin mittavaa, mikä heijastuu liityntälentojen melko vähäisenä tarpeena Seinäjoelta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Kauhavan lentokenttä oli pitkään sotilasilmailun käytössä ja sieltä oli 1970-luvulla lyhyen aikaa myös kaupallista reittiliikennettä Helsinkiin. Yksityisiä liikelentoja ja harrasteilmailua Kauhavan lentokentältä käsin on ollut kaiken aikaa, samoin Rengonharjun kentältä. Etelä-Pohjanmaalla on useita pienempiä lentopaikkoja, kuten Alavudella ja Kauhajoella, lähinnä harrasteilmailun käytössä.

Tulevaisuuden ilmaliikenne mahdollistaa lentämisen kustannustehokkuuden merkittävän parantumisen. Uuden ajan teknologia, toimintamallit ja ajatustavat luovat mahdollisuuden kehittää Etelä-Pohjanmaan ilmaliikennettä monipuolisesti. Myös pienemmät lentokentät ja lentopaikat voivat saada uutta lentotoimintaa tulevaisuudessa. Sähköisten lentokoneiden kehittäminen on eri puolilla maailmaa nopeassa kehitysvaiheessa.

Suomessa on kansainvälinen sähköisen ja alueellisen lentämisen kehityshanke, FAIR, Merenkurkun alueella. Tähän hankkeeseen osallistuvat Etelä-Pohjanmaan liitto ja Etelä-Pohjanmaan kauppakamari. Hankkeen tavoitteena on edistää Suomen ja Ruotsin välistä lentoliikennettä, mutta vastata myös Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien sekä Ruotsin länsirannikon maakuntien (mm. Västerbotten) lentämisen tarpeisiin. Pyhtäällä sijaitseva Helsinki-East -lentokenttä on perustettu kehittämään ja testaamaan uusia lentoliikenteen teknologioita, kuten sähköisiä ilma-aluksia ja drooneja. Tavoitteena on edistää lentokenttien tehokkuutta mm. etälennonjohdon ja ilma-alusten satelliittipohjaisen lähestymistekniikan avulla sekä kehittää uusia liiketoimintamalleja vastaamaan Suomen alueiden lentämisen tarpeisiin.

Mm. edellä kuvattujen kehityshankkeiden avulla Suomeen on luotavissa uuden ajan ilmaliikenteen toimintamalli, jolla siirrytään yhä enemmän tarpeeseen perustuvaan, kysyntäohjautuvaan ilmaliikenteeseen. Etelä-Pohjanmaan eri alueita voidaan palvella myös uuden teknologian mukaisilla, pystysuoraan nousevilla ja laskevilla eVTOL-koneilla, jotka voivat tuoda matkustajan nopeasti ilmateitse lentokentälle tai mihin tahansa muuhun kohteeseen. Tulevaisuuden ilmaliikenne on joustavaa vaihdellen muutamasta muutamiin kymmeniin matkustajiin. Käytettävissä on erilaisiin tarpeisiin soveltuvaa monipuolista ilmaliikenteen kalustoa, mikä vastaa nykyistä huomattavasti paremmin Suomen eri alueiden kysyntään. Tarvitaan uusia operaattoreita, jotta Suomeen syntyy aidosti ilmaliikenteen markkinat. Tässä kehityskulussa Etelä-Pohjanmaan kannattaa olla aktiivisesti mukana, kunhan käyttöön otettavat teknologiat, toimintamallit ja niiden aikataulut selviävät.

Liikenneturvallisuus

Etelä-Pohjanmaalla tieliikenteessä loukkaantuneiden ja kuolleiden määrä on ollut laskussa vuodesta 2014 lähtien, lukuun ottamatta piikkiä kuolleiden määrässä vuonna 2019. (Tilastokeskus) Maakunnassa on kuitenkin kuluneina vuosina tapahtunut yhdessä Kymenlaakson kanssa asukaslukuun suhteutettuna eniten henkilövahinko-onnettomuuksia koko maassa. Vuonna 2019 maakunnassa (Isokyrö ei mukana) kuoli liikennevahinko-onnettomuuksissa 16 ja loukkaantui 199 henkilöä. Henkilövahinko-onnettomuudet ovat vakavuudeltaan hieman maan keskitasoa vakavampia. Asukaslukuun suhteutettuna maakunnassa tapahtuu alkoholionnettomuuksia sekä polkupyörä- ja mopo-onnettomuuksia selvästi koko maan keskiarvoa enemmän. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet painottuvat valta- ja kantateille. Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava-kehityskäytävälle sijoittuvien valta- ja kantateiden liikenneturvallisuus on heikentynyt liikennemäärien kasvun myötä. Maakunnan liikenneturvallisuustilanne ja väestön ikääntyminen korostavat liikenneympäristön ja liikennepalvelujen selkeyttä ja esteettömyyttä tulevaisuudessa. Kunnat tekevät liikenneturvallisuuden parantamiseksi liikenneturvallisuussuunnitelmia. Kuusiokuntien liikenneturvallisuussuunnitelma on tehty v. 2009, Järviseudulla v. 2011 ja Ilmajoella suunnitelma on päivitetty v. 2014. Lapuan tekninen liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu v. 2015, ja kunnassa tehdään vuosittain pääkohtien tarkastus ja päivitys. Suupohjan suunnitelma on tehty v. 2018, Kauhavan suunnitelman päivitys valmistui v. 2020 ja Seinäjoen päivitys valmistuu v. 2021.

Liikenteen palvelutason haasteet ja mahdollisuudet

Liikenteen kysyntään vaikuttamalla on mahdollista vähentää liikkumistarvetta. Tämä edellyttää kuitenkin toimintojen sijoittumiseen sekä mm. etätyöskentelyyn vaikuttamista. Käytännössä kyse on liikennejärjestelmää laajemmasta strategisen tason valinnasta, joka edellyttää myös liikennejärjestelmätoimijoilta aktiivisuutta, pitkäjänteisyyttä ja vahvaa yhteistyön lisäämistä muiden yhteiskuntasektoreiden toimijoiden ja liikkumispalveluja tarjoavien yritysten kanssa. Lisäksi valtakunnan tasolla päätettävällä liikenteen hinnoittelun muutoksilla sekä pitkäjänteistä työtä vaativalla tarjontaohjauksella pystytään vaikuttamaan liikenteen kysyntään.

Liikennejärjestelmän kehittämisen kannalta kriittisimpiä matkoja ovat Etelä-Pohjanmaalla:

• Joukkoliikenteellä tehtävät työ-, opiskelu- ja asiointimatkat Seinäjoen ja seutukeskusten välillä
• Turvalliset Kauhajoki-Seinäjoki-Kauhava-kehityskäytävällä tehtävät henkilöautomatkat
• Turvalliset kävellen ja pyörällä tehtävät ala- ja yläkoululaisten koulumatkat kaikilla aluetyypeillä
• Kuntakeskusten lähipalvelujen ja työ- paikka-alueiden saavutettavuus kävellen ja pyörällä
• Autottomien työ-, opiskelu- ja asiointi- matkat haja-asutusalueelta lähimpään kunta-/seutukeskukseen.