Ympäristö

Kasvihuonekaasupäästöt

Kasvihuonekaasut ovat ilmakehässä olevia kaasuja, jotka päästävät auringonsäteilyn lävitseen mutta pidättävät maan pinnalta poistuvaa lämpösäteilyä. Kasvihuonekaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi ja metaani. Kasvihuonekaasujen jääminen maapallon ilmakehään aiheuttaa kasvihuoneilmiön, joka kiihtyessään johtaa ilmaston lämpenemiseen.

Kasvihuonekaasupäästöt (eli KHK-päästöt) saavuttivat Suomessa huippunsa vuonna 2003, minkä jälkeen ne kääntyivät laskuun ja ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet noin 46,6 prosenttia vuoteen 2022 mennessä. Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin vuonna 2022 KHK-päästöjä 2 058 tuhatta tonnia, mikä oli 6,8 prosenttia koko maan päästöistä. Maakunnan suurin yksittäinen KHK-päästöjen tuottaja oli maatalous, joka tuotti 41,4 prosenttia maakunnan KHK-päästöistä vuonna 2022, kun päästöt lasketaan Hinku-laskentasäännön mukaan ilman päästöhyvityksiä. Toiseksi suurin KHK-päästöjä tuottava sektori oli tieliikenne, jonka osuus oli 19,6 prosenttia.

Vuosien 2018–2022 aikana kaikkien maakuntien KHK-päästöt ovat vähentyneet. Tänä ajanjaksona suhteellisesti eniten päästöjä vähensi Päijät-Häme (-29,1 %). Suhteellisesti pienimmät vähennykset tapahtuivat Kainuussa (-9,2 %) sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla (-13,5 % ja -13,6 %). Etelä-Pohjanmaalla eniten KHK-päästöt vähenivät kulutussähkön, tieliikenteen ja öljylämmityksen sektoreilla. Ainoa sektori, jolla päästöt tällä aikavälillä kasvoivat, oli maatalous. Maakunnan väestömäärään suhteutettuna Etelä-Pohjanmaan päästöt olivat noin 10,8 tonnia hiilidioksidiekvivalentteina asukasta kohden, mikä oli kaikkien maakuntien korkein arvo.

Energian kulutus ja tuotanto

Energiantuotanto on suurin hiilidioksidipäästöjen lähde koko maassa. Vuonna 2023 energiasektorin osuus maan kokonaispäästöistä oli 70,0 prosenttia (28,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekvivalentteina), mikä oli 4,6 miljoonaa tonnia vähemmän kuin edellisvuonna. Tämä vähennys johtui pääasiassa sähköntuotantorakenteen muutoksesta, kun ydin- ja tuulivoiman tuotanto kasvoi.

Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin sähköä yhteensä 1 962 GWh, josta 86,6 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla (1 697 GWh). Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat sähköntuotantomuodot olivat vesivoima (6,5 % tuotannosta) sekä kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto (4,6 % tuotannosta). Tuulivoima on siis hyvin edustettuna Etelä-Pohjanmaan sähköntuotannossa. Maakuntaan on myös suunnitteilla useita aurinkovoimahankkeita, erityisesti entisille turvetuotantoalueille. Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaan oma sähköntuotanto kattoi 93,8 % maakunnan sähkönkulutuksesta. Suomessa on tapahtumassa merkittävä käänne sähkön ja lämmöntuotannon suhteessa, sillä vuonna 2023 sähkön tuottaminen lämmöntuotannon yhteydessä väheni viidenneksellä, samalla kun polttoon perustumaton lämmöntuotanto kasvoi yli kolmanneksella. Etelä-Pohjanmaalla sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto supistui 55 prosenttia, ja erillisen lämpövoiman kohdalla jopa 80 prosenttia edelliseen vuoteen 2022 verrattuna. Vaikka sähkön hintavaihtelut ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet, oli tukkusähkön hinta Suomessa vuonna 2023 Euroopan toiseksi halvin. Myös kuluttajasähkön hinta laski merkittävästi edellisestä vuodesta.

Etelä-Pohjanmaan sähkönkäyttö vuonna 2023 oli yhteensä 2 092 GWh. Sähköä kului asumisen ja maatalouden käytössä (44,2 % kulutuksesta), palveluissa ja rakentamisessa (29,7 % kulutuksesta) sekä teollisuudessa (26,1 % kulutuksesta). Vuosien 2013 ja 2023 välillä edellä mainittujen sektorien osuuksissa tai sähkönkulutuksessa kokonaisuudessaan ei ole tapahtunut maakunnassa merkittäviä muutoksia. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen laatimassa selvityksessä ennakoidaan energiantarpeen laskevan Etelä-Pohjanmaalla 26 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaalla teollisuuden energiankulutus asukasta kohti oli 24 MWh, mikä vastasi koko maan keskitasoa. Korkeimmat teollisuuden asukaskohtaiset energiankulutukset olivat Päijät-Hämeessä (93 MWh) ja Etelä-Savossa (90 MWh), ja matalin Ahvenanmaalla (2 MWh).

Ilmanlaatu

Ilmanlaadun tarkkailua toteutetaan jatkuvalla seurannalla Seinäjoella vilkkaasti liikennöidyllä Vapaudentiellä. Mittauksen kohteena ovat typen oksidit ja eri hengitettävien hiukkasten pitoisuudet. Ilmanlaadun mittausasteikko on viisiportainen, ja sen luokat ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Vuonna 2023 mittauspisteessä ilmanlaatu oli edellisvuosien tapaan hyvä. Heikoin ilmanlaatu Seinäjoella havaittiin katupölyaikaan huhtikuussa. Ilmanlaatu vuoden aikana oli hyvä 87,6 prosenttia ajasta ja tyydyttävä 10,7 prosenttia ajasta. Yleisesti ottaen Seinäjoen ilmanlaatu on ollut vuosien 2013–2023 aikana pääosin hyvä. Paras ilmanlaadun tulos saavutettiin vuonna 2019, jolloin ilmanlaatu mitattiin hyväksi 88,2 prosenttia ajasta ja tyydyttäväksi 10,8 prosenttia ajasta. Tarkempaa tietoa ilmanlaadun tarkkailun vuosiraporteista on saatavilla Seinäjoen kaupungin sivuilla.

Vesistöt ja luonnon monimuotoisuus

Suomen ympäristökeskus tekee säännöllisin väliajoin mittauksia vesistöjen tilasta. Näissä mittauksissa analysoidaan vesien ekologista ja kemiallista tilaa. Ekologisen tilan arviointi keskittyy vesimuodostuman eläinten ja kasvien hyvinvointiin. Niiden tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei olisi vaikuttanut niihin. Kemiallisen tilan arviointi puolestaan vertaa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin.

Suomen vesistöjä seurataan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusalueittain (ELY-keskus). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toiminta-alueeseen kuuluu kolme maakuntaa: Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Täten vesistöjen tilaa tutkittaessa otetaan huomioon myös rannikkoalueet. Vuonna 2019 koko maan järvien pinta-alasta 87,0 prosenttia oli hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Jokien pituuksista samassa tilassa oli 68 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskustoimialueen vesistöjen tila oli keskimääräistä huonompi. Joista hyvässä tai erinomaisessa kunnossa oli 29,1 prosenttia, järvistä 34,0 prosenttia ja rannikosta 46,5 prosenttia. Joista välttävässä tai huonossa kunnossa oli 37,0 prosenttia. Alueen järvet tai rannikko eivät olleet huonossa kunnossa, mutta niistäkin välttävässä kunnossa oli järvistä 4,0 ja rannikosta 4,1 prosenttia.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella on yhteensä 430 luokiteltua pohjavesialuetta. Vuonna 2018 näistä riskinalaisiksi luokiteltiin 58 pohjavesialuetta. Pohjavesi on riskialuetta, kun ihmistoiminnasta peräisin olevat kemikaalit voivat vaarantaa sen tilaa tai sen pintakorkeus on laskenut.

Rehevöityminen on suurin vesistöjen tilaan vaikuttava tekijä. Etelä-Pohjanmaalla rehevöitymistä aiheuttavat maatalous, metsätalous ja haja-asuminen. Myös turve- ja turkistuotannoilla on heikentäviä vaikutuksia vesistön tilaan. Vesistöjen tilasta ja niiden parantamisesta voit lukea lisää Ympäristöhallinnon Ympäristö.fi-sivustolta (aukeaa uuteen välilehteen).