Väestö

Erivärisiä piirrettyjä ihmisten ääriviivoja.

Etelä-Pohjanmaan 18 kunnassa asui vuoden 2021 lopulla ennakkotietojen mukaan 191 803 henkeä. Maakunnan asukasluku on nyt laskenut kahdeksana vuonna peräkkäin, mutta väestön alueellinen keskittyminen on samalla pitkään jatkunut kehityskulku. Kolmessa väestöltään suurimmassa kunnassa asui vuoden 2020 lopulla 52,1 prosenttia koko maakunnan asukkaista eli 2,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Väestö jakautuu eri puolille maakuntaa varsin tasaisesti, sillä maakuntakeskuksen osuus koko maakunnan väkiluvusta on 33.4 prosenttia. Etelä-Pohjanmaa on Suomen maaseutuvaltaisin maakunta, sillä väestöstä 45 prosenttia on ydinmaaseudulla asuvia. 2010-luvun aikana väestö on vähentynyt kaikkein eniten eutukunnista Järviseudulla (–12,0 %) ja Suupohjassa (–11,6 %). Seinäjoen seutukunnan väkiluku on kasvanut (+2,6 %). Etelä-Pohjanmaan väestöllinen huoltosuhde vuonna 2018 oli 70,7. Huoltosuhteen kasvu on ollut nopeampaa kuin maassa keskimäärin. E-P:n kunnista korkein huoltosuhde oli Lappajärvellä (89,1) ja matalin Seinäjoella (58,5).

2000-luvulla positiivisia kokonaisnettomuuton vuosia on Etelä-Pohjanmaalla ollut yhteensä neljä, joista viimeisin oli vuonna 2012. Maakunta on varsin vähän kansainvälistynyt, mikä näkyy väestörakenteessakin. Etelä-Pohjanmaalla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on maakunnista kaikkein pienin (2,3 %, 2019).   Vieraskielisten osuus väestöstä on 2.4 prosenttia, joka on maakuntien pienin osuus. Maakunta on kuitenkin saanut ajanjaksolla 1990 – 2020 ulkomailta muuttovoittoa joka vuosi vuotta 2000 lukuun ottamatta. Vuoden 2020 lopulla Etelä-Pohjanmaalla asui 4 603 vieraskielistä ja 3 477 ulkomaiden kansalaista.

Etelä-Pohjanmaalla väestökehityksen 2000-luvun alun kohtuullisen myönteinen suunta kääntyi erityisesti heikon luonnollisen väestönkehityksen vuoksi. Syntyneiden lasten vuosittainen määrä on vähentynyt 2010-luvulla noin neljänneksellä. Syntyvyys on kuitenkin maakuntien välisessä vertailussa korkea ja vuoden 2021 ennakkotietojen perusteella tilanne on parantumassa. Työikäisen väestön väheneminen on huomattava haaste maakunnan huoltosuhteelle ja työllisyydelle. Työikäinen väestö on vähentynyt maakunnassa vuodesta 2010 yli 14 000 henkilöllä. Etelä-Pohjanmaalla nettomuutto on pysynyt positiivisena tai tasapainossa käytännössä kaikissa muissa paitsi 15−29-vuotiaiden ikäryhmässä, joka on viime vuosina vähentynyt n. –800 hlö. vuodessa. Tämä johtuu suurelta osin maakunnan niukasta korkeakoulutustarjonnasta ja hakeutumisessa korkeakoulutukseen muualle.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestö- ja kaupungistumiskehitys keskittyy suurelta osin yliopistokaupunkeihin. Merkittävän poikkeuksen muodostaa Seinäjoki, joka on pisimpään väestöään yhtäjaksoisesti kasvattanut maakuntakeskus, sillä sen väkiluku on kasvanut 1950-luvulta aina nykyvuosiin asti. Yliopiston puuttumisesta huolimatta Seinäjoen väestökehitys on ollut koko 2000-luvun hyvin myönteistä (n. 1 %/vuosi). Kaupungin väestönkasvun odotetaan pysyvän jopa parempana, kuin monissa yliopistokaupungeissa.

Väestöennuste luo murheellista kuvaa maakunnan pitkän aikavälin kehityksestä, Seinäjokea lukuun ottamatta. Uusin tilastokeskuksen väestöennuste ei tuonut suurta muutosta edelliseen. Mikäli väestöennuste toteutuisi, Vuonna 2030 Etelä-Pohjanmaan asukasluku olisi 182 921 henkeä eli 4,8 prosenttia nykyistä pienempi. Työikäisten 15-64-vuotiaiden osuus väestöstä alenisi 55,8 prosenttiin ja 75 vuotta täyttäneiden osuus nousisi 16,9 prosenttiin. Alle 15-vuotiaiden osuus laskisi 16,3 prosentista 13,8 prosenttiin. Väestöennusteen toteutuminen merkitsisi kasvavaa polarisaatiokehitystä keskuskaupungin ja muun maakunnan välillä. Väestöllinen huoltosuhde heikentyisi Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan jokaisessa Etelä-Pohjanmaan kunnassa vuosien 2018 ja 2030 välillä.