Väestö

Erivärisiä piirrettyjä ihmisten ääriviivoja.

Etelä-Pohjanmaan väestö on vähentynyt kiihtyvästi vuodesta 2014 eteenpäin. Kun vuonna 2013 väestö väheni 113 henkilöllä, vuonna 2014 vastaava luku oli -589. Vuonna 2020 väestönmuutos oli jo -1 057 henkilöä, mikä oli 0,5 prosenttia maakunnan väestöstä. Seutukunnittain tarkasteltuna väestö on vähentynyt eniten Järviseudulla (-12,5 %) ja Suupohjassa (-12,4 %) 2010-luvulla. Samanaikaisesti Seinäjoen seutukunnan väestö on kasvanut 1,5 prosentilla. Väestökehityksen osalta seutukuntien väliset erot ovat Etelä-Pohjanmaalla huomattavat. Seinäjoen, Lapuan ja Ilmajoen osuus väestöstä on 47 prosenttia. Vuonna 2020 Etelä-Pohjanmaan väestöllinen huoltosuhde oli 73,3, mikä oli maakunnista neljänneksi heikoin. Maakunnan korkein huoltosuhde oli Lappajärvellä (98,7) ja matalin Seinäjoella (60,0). Etelä-Pohjanmaalla huoltosuhteen kasvu on ollut koko maata nopeampaa.

2000-luvulla positiivisia nettomuuton vuosia on Etelä-Pohjanmaalla ollut viisi, joista viimeisin oli vuonna 2012. Tällöin kokonaisnettomuutto oli 106 henkilöä. Vuonna 2020 vastaava luku oli -299 henkilöä. Nettomaahanmuutto on ollut positiivista koko 2000-luvun vuotta 2000 lukuun ottamatta, mutta työperäinen maahanmuutto on maakunnan selkeä kehittämiskohde. Etelä-Pohjanmaan ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli maakunnittain tarkasteltuna kaikkein pienin vuonna 2020, vajaa 2 prosenttia.

Etelä-Pohjanmaan väestönkehityksen suunta on kääntynyt erityisesti heikon luonnollisen väestönkehityksen vuoksi. Syntyneiden lasten vuosittainen määrä on vähentynyt 2010-luvulla lähes kolmanneksella.

Työikäisen väestön väheneminen tulee jatkumaan tulevina vuosina, mikä tulee olemaan huomattava haaste työllisyydelle. Etelä-Pohjanmaalla nettomuutto on ollut viime vuosina positiivinen tai tasapainossa käytännössä kaikissa muissa paitsi 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä, joka on viime vuosina vähentynyt noin 800 henkilöllä vuodessa. Tämä johtuu suurelta osin maakunnan niukasta korkeakoulutustarjonnasta ja hakeutumisesta korkeakoulutukseen muualle.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestönkasvu keskittyy suurelta osin yliopistokaupunkeihin. Merkittävän poikkeuksen muodostaa Seinäjoki, joka on Suomen pisimpään yhtämittaisesti väestöään kasvattanut maakuntakeskus. Väkiluku on kasvanut Seinäjoella yhtäjaksoisesti 1950-luvun alkuvuosista lähtien. Seinäjoella on suurista kaupungeista maan toiseksi korkein syntyvyys (2019), ja yliopiston puuttumisesta huolimatta Seinäjoen väestökehitys on ollut koko 2000-luvun hyvin myönteistä (väestönkasvua n. 1 %/vuosi). Kaupungin väestönkasvun odotetaan väestöennusteen mukaan pysyvän jopa parempana kuin monissa yliopistokaupungeissa, kuten Kuopiossa, Vaasassa, Jyväskylässä tai Joensuussa. 

Etelä-Pohjanmaalla asui vuoden 2020 lopussa 192 150 henkilöä. Mikäli Tilastokeskuksen vuoden 2021 väestöennuste toteutuisi, olisi maakunnan väkiluku 173 749 henkilöä vuonna 2040. Väestö vähenisi näin ollen lähes 10 prosenttia vuodesta 2020. 0–14-vuotiaiden osuus väestöstä vähenisi merkittävästi eniten, 26 prosenttia. Myös 15–64-vuotiaiden työikäisten osuus vähenisi 14 prosenttia. Väestöennusteen toteutuminen merkitsisi kasvavaa polarisaatiokehitystä maakuntakeskuksen ja muiden kuntien välillä. Lisäksi väestöllinen huoltosuhde jatkaisi heikkenemistään kaikissa eteläpohjalaisissa kunnissa vuosien 2020–2040 välillä. Vuonna 2040 Etelä-Pohjanmaan väestöllinen huoltosuhde olisi maakunnista viidenneksi heikoin. Maakunnan väestökehitys on mahdollista kääntää, mikäli syntyvyyden myönteinen kehitys jatkuu, työikäisen väestön muuttoliike käännetään kasvuun ja maahanmuuton määrää saadaan kasvatetuksi. Koko maakunnan veto- ja pitovoimaa on kasvatettava ja palvelutasoa erityisesti nuorten keskuudessa on parannettava.