Väestö

Erivärisiä piirrettyjä ihmisten ääriviivoja.

Etelä-Pohjanmaan väkiluku pysyi lähes samana vuosien 2000 ja 2012 välillä, jonka jälkeen tilanne on kääntynyt. Viimeisen viiden vuoden aikana väkiluku on vähentynyt 2,4 %. 2010-luvun aikana väestö on vähentynyt kaikkein eniten seutukunnista Järviseudulla (–12,0 %) ja Suupohjassa (–11,6 %). Seinäjoen seutukunnan väkiluku on kasvanut (+2,6 %). Väestökehityksen osalta seutukuntien väliset erot ovat Etelä-Pohjanmaalla huomattavat. Seinäjoen, Lapuan ja Ilmajoen osuus väestöstä on lähes 47 %. Etelä-Pohjanmaan väestöllinen huoltosuhde vuonna 2018 oli 70,7, eli maakunnista neljänneksi heikoin. E-P:n kunnista korkein huoltosuhde oli Lappajärvellä (89,1) ja matalin Seinäjoella (58,5). Etelä-Pohjanmaalla huoltosuhteen kasvu on ollut nopeampaa kuin maassa keskimäärin.

2000-luvulla positiivisia kokonaisnettomuuton vuosia on Etelä-Pohjanmaalla ollut yhteensä neljä, joista viimeisin oli vuonna 2012.  Nettomaahanmuutto on ollut positiivinen, mutta työperäinen maahanmuutto on selkeä kehittämiskohde. Etelä-Pohjanmaalla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on maakunnista kaikkein pienin (2,3 %, 2019).  

Etelä-Pohjanmaalla väestökehityksen suunta on kääntynyt erityisesti heikon luonnollisen väestönkehityksen vuoksi. Syntyneiden lasten vuosittainen määrä on vähentynyt 2010-luvulla noin neljänneksellä. Syntyvyys on kuitenkin maakuntien välisessä vertailussa kolmanneksi korkein, ja Etelä-Pohjanmaa oli ainoa maakunta vuonna 2019, jossa syntyvyys kääntyi kasvuun.

Työikäisen väestön väheneminen tulee jatkumaan tulevina vuosina, ja se on huomattava haaste maakunnan huoltosuhteelle ja työllisyydelle. Etelä-Pohjanmaalla nettomuutto on ollut viime vuosina positiivinen tai tasapainossa käytännössä kaikissa muissa paitsi 15−29-vuotiaiden ikäryhmässä, joka on viime vuosina vähentynyt n. –800 hlö. vuodessa. Tämä johtuu suurelta osin maakunnan niukasta korkeakoulutustarjonnasta ja hakeutumisessa korkeakoulutukseen muualle

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestö- ja kaupungistumiskehitys keskittyy suurelta osin yliopistokaupunkeihin. Merkittävän poikkeuksen muodostaa Seinäjoki, joka on Suomen pisimpään yhtämittaisesti väestöään kasvattanut maakuntakeskus. Väkiluku on kasvanut Seinäjoella yhtäjaksoisesti 1950-luvun alkuvuosista lähtien. Seinäjoella on suurista kaupungeista maan 2. korkein syntyvyys (2019), ja yliopiston puuttumisesta huolimatta Seinäjoen väestökehitys on ollut koko 2000-luvun hyvin myönteistä (n. 1 %/vuosi). Kaupungin väestönkasvun odotetaan pysyvän jopa parempana kuin monissa yliopistokaupungeissa, kuten Kuopiossa, Vaasassa, Jyväskylässä tai Joensuussa. 

Etelä-Pohjanmaalla asui vuoden 2019 lopulla 188 685 henkeä. Mikäli uusin Tilastokeskuksen väestöennuste toteutuisi, maakunnan väestömäärä olisi vuonna 2030 noin 10 000 henkeä pienempi. Vähennys olisi maakunnista neljänneksi suurin. Erityisesti lasten määrän vähentyminen (0–14-vuotiaat, 2 %) ja työikäisen väestön määrän lasku (8 %) tulisivat olemaan huomattavia. Väestöennusteen toteutuminen merkitsisi kasvavaa polarisaatiokehitystä keskuskaupungin ja muun maakunnan välillä. Väestöllinen huoltosuhde heikentyisi Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan jokaisessa Etelä-Pohjanmaan kunnassa vuosien 2018 ja 2030 välillä. Vuonna 2030 huoltosuhde olisi maakunnista neljänneksi heikoin. Maakunnan väestöennusteen kulku on mahdollista kääntää, mikäli syntyvyyden myönteinen kehitys jatkuu, työikäisen väestön muuttoliike käännetään kasvuun ja maahanmuuton määrää saadaan kasvatetuksi. Koko maakunnan veto- ja pitovoimaa on kasvatettava ja palvelutasoa erityisesti nuorten keskuudessa on parannettava