Aluerakenne ja ympäristö
Ilmastotyö ja kestävyys läpileikkaavina teemoina maakunnassa
Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin vuonna 2023 kasvihuonekaasupäästöjä (KHK-päästöjä) asukasta kohden eniten koko maassa, päästöjen ollessa yli kaksinkertaiset koko maan keskiarvoon verrattuna. Maakunnan suurin yksittäinen KHK-päästöjen tuottaja oli maatalous. Maatalous on myös sektoreista ainoa, jonka päästöt eivät ole Etelä-Pohjanmaalla vähentyneet vuosien 2008–2023 tarkastelujaksolla. Kuten pääsääntöisesti muuallakin Suomessa, ovat KHK-päästöt (ilman maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden sektoria, LULUCF) olleet pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Etelä-Pohjanmaalla laskussa vuodesta 2010 saakka. Vuosina 2019–2023 KHK-päästöt vähenivät Etelä-Pohjanmaalla 16,7 prosenttia, kun keskimäärin KHK-päästöt vähenivät koko maassa samalla ajanjaksolla 21 prosenttia. Keskimäärin KHK-päästöt ovat vähentyneet Etelä-Pohjanmaalla hitaammin kuin muualla Suomessa.
Etelä-Pohjanmaan liiton ilmastotyö keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sekä vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymiseen. Tämä saavutetaan muun muassa energiansäästöllä, energiatehokkuuden parantamisella, uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotolla ja luonnonvarojen kestävämmällä käytöllä. Tärkeimpiä ilmastotyön suunnitelmia ovat Maakuntasuunnitelma 2050, maakuntaohjelma 2022–2025, ilmasto- ja kiertotaloustiekartta sekä maakuntakaavat.
Erityisenä hankkeena on ollut kuntien ilmastotyön vauhdittaminen, jossa asiantuntija-apua tarjottiin Etelä-Pohjanmaan kunnille. Hankkeen aikana kunnille jaettiin tietoa kuntia koskevista ilmastosuunnitelmavelvoitteista, järjestettiin tilaisuuksia ja koulutuksia sekä laadittiin infopaketti ja kuntakohtaisia ilmastokatsauksia. Tiekarttaan ja ilmastotyöhön pääset tutustumaan lähemmin sivustomme ilmastotyötä käsittelevässä osiossa.
Biotalouden merkitys on suuri Etelä-Pohjanmaalla. Maakunnassa on vahvasti kehittyneitä biotalouden sektoreita muun muassa elintarviketeollisuudessa sekä rakentamisen ja energian aloilla. Merkittäviä investointeja onkin tehty näillä vahvoilla sektoreilla, mutta maakunnassa olisi potentiaalia suotuisammallekin kehitykselle. Maakunnan merkittävinä energianlähteinä ovat toimineet energiaturve ja biopolttoaineet. Kaukolämmön turve- ja biopohjaista erillistuotantoa on lähes yksinomaan Etelä-Pohjanmaalla. Viime vuosina maakunnassa on investoitu voimakkaasti tuulivoiman tuotantoon. Vuoden 2025 kesäkuussa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsi 245 tuulivoimalaa, mikä edusti 13 prosenttia (noin 1,2 GW) Suomen tuulivoiman kokonaiskapasiteetista. Yli sata tuulivoimalaa löytyi vain neljästä muusta maakunnasta: Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjanmaalta, Lapista ja Satakunnasta. Eniten tuulivoiman tuotantokapasiteettia maakunnassa oli Kurikassa ja seuraavaksi eniten Alajärvellä. Vuoden 2025 kesäkuun tilastoissa tuulivoimatuotannon nimellistehon määrä kasvoi huimat 37 prosenttia vuoden 2024 kesäkuuhun verrattuna johtuen Kurikan tuulivoimakapasiteetin suuresta kasvusta vuonna 2024.
Turvetuotantoalueiden kestävän jälkikäytön toteuttaminen on suuri haaste Etelä-Pohjanmaalla. Metsitys on yksi keskeisistä ratkaisuista, joka edistää myös hiilensidonnan tavoitteiden saavuttamista. Etelä-Pohjanmaan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) kompensoi turvetuotannon alasajoa, ja rahaston rahoittamat hankkeet voidaan nähdä alueen ilmastotoimina. Rahaston tehtävänä on kompensoida energiaturpeen alasajoon liittyviä sosioekonomisia haittavaikutuksia ja rahoittaa toimia ympäristön haittavaikutusten pienentämiseksi. Esimerkiksi Alavuden Myllynevan entisen turvetuotantoalueen ennallistamishanke, jossa alueelle rakennetaan 10 hehtaarin kosteikko, on saanut rahoituksen JTF-rahaston kautta.
Etelä-Pohjanmaalla lakisääteisten suojelualueiden osuus metsä- ja kitumaan pinta-alasta on 2,5 prosenttia (24 800 ha) ja metsämaan pinta-alasta 2 prosenttia (18 800 ha). Soidensuojelualueita Etelä-Pohjanmaalla on 5 110 hehtaaria. Valtakunnallisesti lakisääteisten suojelualueiden määrä on kasvanut metsän, metsämaan ja metsätalousmaan osalta tarkastelujaksolla 2016–2025. Esimerkiksi metsämaasta on lakisääteisesti koko maassa vuonna 2025 suojeltu 6,9 prosenttia ja metsätalousmaasta 15,7 prosenttia. Yksityisten metsänomistajien on mahdollista liittyä METSO-ohjelmaan, jonka tavoitteena on turvata metsien monimuotoisuutta.
Luontoympäristöjen kannalta merkittävää on myös vesistöjen tila. Vesistöjen aiheuttamien tulvaongelmien hillitsemiseksi tarvitaan huomattavia tulvasuojelutoimia. Suomen ympäristökeskuksen viimeisimpien tilastojen mukaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistöjen, etenkin jokialueiden, tila on heikompi kuin koko maassa keskimäärin (pois lukien rannikkovesimuodostumat). Etelä-Pohjanmaan jokialueista huonossa tai välttävässä kunnossa on 43,9 prosenttia, kun vastaava luku koko maassa keskimäärin on 9,7 prosenttia.
Laadukkaat yhteydet ja kestävää liikkumista
Digitaalisten palveluiden käytön lisääntyessä ja etätyöskentelyn kasvaessa tietoliikenneverkkoihin kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet entisestään. Nopeita yhteyksiä tarvitaan kattavasti ympäri maakuntaa, ja kiinnostus etenkin kiinteää laajakaistaverkkoa kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Voit tutustua laajakaista-asioihin tarkemmin aihetta käsittelevässä osiossa liiton sivuilla.
Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmää on kehitettävä kestävämpään suuntaan. Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman päätavoitteina ovat saavutettavuus, kestävyys sekä tehokkuus ja kilpailukyky. Nämä tavoitteet ohjaavat liikennejärjestelmän kehittämistyötä. Maakunnan liikennejärjestelmän rungon muodostaa Kauhajoki–Seinäjoki–Kauhava-kehityskäytävä, johon kytkeytyvät kantatie 67 sekä valtatie 9 ja valtatie 3.
Raideliikenteen näkökulmasta Seinäjoki sijaitsee keskeisellä paikalla pääradan varrella, mikä tekee maakunnasta saavutettavamman. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää Seinäjokea myös logistisesti merkittävänä keskuksena. Raideliikenteen mahdollisuuksia on hyödynnetty myös matkailussa, ja useat Etelä-Pohjanmaan matkailukohteet ovat tavoitettavissa junalla. Matkailukohteet ovat huomioineet tämän myös markkinoinnissaan.
Kestävien kulkumuotojen edistäminen tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös haasteita. Joukkoliikenteen kehittäminen on erityisen hankalaa maakunnan isompien taajamien ulkopuolella, koska yhdyskuntarakenne on hajautunut ja asutus harvaa. Tästä syystä monessa osassa maakuntaa henkilöauton käyttö on sujuvan liikkumisen edellytys.
Joukkoliikenteen saavutettavuutta seutu- ja kuntakeskuksissa sekä taajamien ulkopuolisilla alueilla voidaan parantaa ylikunnallisen yhteistyön avulla. Pyöräliikenneverkoston kehittäminen puolestaan tukee vaihtoehtoisten liikkumismuotojen käyttöä ja mahdollistaa entistä kestävämmän liikkumisen. Lisäksi henkilöautoliikenteen ilmastovaikutusten hillitsemiseksi on tärkeää kasvattaa ei-fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan autokannan osuutta.
Etelä-Pohjanmaan liikennekäytössä olevien henkilöautojen (pl. museoautot) keski-ikä oli vuonna 2024 14,8 vuotta (Manner-Suomessa 13,1 vuotta). Liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä Etelä-Pohjanmaalla oli vuoden 2024 lopussa 116 186, joista museoajoneuvoja oli 2 419. Maakunnan henkilöautokannasta ladattavia hybridejä oli 3,1 prosenttia ja sähköautoja 2,2 prosenttia. Ladattavien hybridien määrä kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä ja sähköautojen määrä 0,6 prosenttiyksikköä edelliseen vuoteen verrattuna. Kestävämpiin käyttövoimiin perustuvan autokannan kasvattaminen vaatii muun muassa latausverkon kehittämistä kattavasti ympäri maakuntaa.
Kokonaisliikennesuorite Etelä-Pohjanmaalla on pysynyt lähes samana vuodesta 2017 lähtien, ollen noin 1 630–1 740 miljoonaa autokilometriä vuosittain. Raskaan liikenteen osalta suorite maakunnassa on ollut noin 140–160 miljoonaa autokilometriä vuosina 2019–2024.