Ympäristö

Kasvihuonekaasupäästöt

Kasvihuonekaasut ovat ilmakehässä olevia kaasuja, jotka päästävät auringonsäteilyn lävitseen, mutta pidättävät maan pinnalta pois lähtevää lämpösäteilyä. Kasvihuonekaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi ja metaani. Kasvihuonekaasujen jääminen maapallon ilmakehään aiheuttaa kasvihuoneilmiötä, joka kiihtyessään aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.

2000-luvulla eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettiin koko maassa vuonna 2003, jonka jälkeen päästöt ovat vähentyneet noin 44 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vaikka päästöt eivät ole vähentyneet tasaisesti, on trendi ollut pitkään laskeva. Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin kasvihuonekaasupäästöjä 2 283 tuhatta tonnia, joka oli 4,8 prosenttia koko maan päästöistä vuonna 2020. Suurimmat päästöt syntyivät energian, teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön sektorilla, jossa syntyi 56,5 prosenttia kaikista maakunnan kasvihuonekaasupäästöistä.

Vuosien 2015-2020 välillä kaikki maakunnat ovat vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään. Päijät-Häme on vähentänyt tuolla aikavälillä päästöjä yli 30 prosenttia. Suhteellisesti pienimmät vähennykset ovat tapahtuneet Kainuussa (-3,0 %) ja Etelä-Pohjanmaalla (4,8 %). Suomen ympäristökeskuksen Hinku-laskentasääntöjen perusteella Etelä-Pohjanmaalla oli korkeimmat asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt (11,3 tCO₂e/asukas). Laskua vuoden takaiseen on kuitenkin tapahtunut. On hyvä myös muistaa, että esimerkiksi elinkeinorakenne ja maantieteellinen sijainti selittävät maakuntien välisiä eroja niin sektoreiden välisissä eroissa, kuin kokonaispäästöjen määrässä.

Koko maan kohdalla voidaan myös tarkastella LULUCF-toimien tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä. LULUCF-toimet tarkoittavat maankäyttösektoriin kohdistuvia toimia. Eri toimilla on saatu vuosien 2015-2020 aikana vähennettyä sektorin päästöjä koko maassa yhteensä 16,4 prosenttia.

Energian kulutus ja tuotanto

Energiantuotanto on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja koko maassa. Vuonna 2020 energiasektorin osuus päästöistä oli 71,8 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaallakin osuus oli 56,5 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen laatimassa selvityksessä ennakoidaan energiantarpeen laskevan Etelä-Pohjanmaalla 26 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Vuonna 2021 Etelä-Pohjanmaa on pystynyt lisäämään maakunnan energiantuotantoa siten, että 61 prosenttia maakunnassa käytetystä sähköstä oli maakunnassa tuotettua. Etelä-Pohjanmaalla tuotetusta sähköstä 57,5 prosenttia oli tuulivoimalla tuotettua. Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat sähköntuotantomuodot olivat kaukolämpö (20,6 %) ja erillinen lämpövoima (15,6 %).

Eniten sähköä kului asumisen ja maatalouden käytössä (46,1 %). Koko maassa vastaavan sektorin osuus oli 31,0 prosenttia. Vuosien 2011 ja 2021 välillä sektorien sähkön kulutuksen osuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia maakunnassa. Vuonna 2021 teollisuuden energian kulutus asukasta kohti oli koko maassa lähes kolminkertaista verrattuna Etelä-Pohjanmaahan. Etelä-Pohjanmaalla teollisuuden energiankulutus oli 0,007 GWh asukasta kohden ja oli maakuntien kolmanneksi alhaisin.

Ilmanlaatu

Ilmanlaadun tarkkailua toteutetaan jatkuvalla seurannalla Seinäjoella vilkkaasti liikennöidyllä Vapaudentiellä. Mittauksen kohteena on typen oksidit ja eri hengitettävien hiukkasten pitoisuudet. Ilmanlaadun asteikko on viisi portainen, jonka luokat ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Vuonna 2021 mittauspisteessä ilmanlaatu oli hyvä 83,4 prosenttia ajasta ja tyydyttävä 14,1 prosenttia ajasta. Hyvän ilmanlaadun osuus oli huonoin sitten vuoden 2014 jälkeen, jolloin Seinäjoen alueella ilmanlaadussa oli selkeästi huonompi vuosi. Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2014-raportin mukaan tämä johtui kylmästä, heikkotuulisesta ja kuivasta säästä. Sään vuoksi liikenteen päästöt ja katupöly eivät päässeet sekoittumaan yläilmaan, vaan jäivät alailmaan huonontaen ilmanlaatua. Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportteja pääset tarkastelemaan lisää Seinäjoen kaupungin sivuilla.

Vesistöt

Suomen ympäristökeskus tekee säännöllisin väliajoin mittauksia vesistöjen tilasta. Näissä mittauksissa analysoidaan vesien ekologista ja kemiallista tilaa. Ekologisen tilan arviointi keskittyy vesimuodostuman eläinten ja kasvien hyvinvointiin. Niiden tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei olisi vaikuttanut niihin. Kemiallisen tilan arviointi puolestaan vertaa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin.

Suomen vesistöjä seurataan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusalueittain (ELY-keskus). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toiminta-alueeseen kuuluu kolme maakuntaa: Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Täten vesistöjen tilaa tutkittaessa otetaan huomioon myös rannikkoalueet. Vuonna 2019 koko maan järvien pinta-alasta 87,0 prosenttia oli hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Jokien pituuksista samassa tilassa oli 68 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskustoimialueen vesistöjen tila oli keskimääräistä huonompi. Joista hyvässä tai erinomaisessa kunnossa oli 29,1 prosenttia, järvistä 34,0 prosenttia ja rannikosta 46,5 prosenttia. Joista välttävässä tai huonossa kunnossa oli 37,0 prosenttia. Alueen järvet tai rannikko eivät olleet huonossa kunnossa, mutta niistäkin välttävässä kunnossa oli järvistä 4,0 ja rannikosta 4,1 prosenttia.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella on yhteensä 430 luokiteltua pohjavesialuetta. Vuonna 2018 näistä riskinalaisiksi luokiteltiin 58 pohjavesialuetta. Pohjavesi on riskialuetta, kun ihmistoiminnasta peräisin olevat kemikaalit voivat vaarantaa sen tilaa tai sen pintakorkeus on laskenut.

Rehevöityminen on suurin vesistöjen tilaan vaikuttava tekijä. Etelä-Pohjanmaalla rehevöitymistä aiheuttavat maatalous, metsätalous ja haja-asuminen. Myös turve- ja turkistuotannoilla on heikentäviä vaikutuksia vesistön tilaan. Vesistöjen tilasta ja niiden parantamisesta voit lukea lisää Ympäristö.fi sivustolta. (linkki: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi)