Ympäristö

Kasvihuonekaasupäästöt

Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla auringon lämpösäteilyn pääsyä ilmakehästä takaisin avaruuteen. LULUCF on maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektori kansallisessa kasvihuonekaasupäästöjen inventaariossa. Suomessa LULUCF-sektorin vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ovat lähinnä poistavia.

Koko maassa kasvihuonekaasuja tuotettiin eniten vuonna 2003. Silloin kasvihuonekaasupäästöjä kertyi yhteensä 85 629 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuoden 2019 luku, 53 072, on vuosien 1990–2019 välisen tarkastelujakson matalin arvo. Kasvihuonekaasujen määrä ei ole vähentynyt tasaisesti, mutta trendi on kuitenkin laskeva. Kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet kaikissa maakunnissa Lappia lukuun ottamatta. Sielläkin päästöt ovat kasvaneet vuosien 2013–2019 välisenä aikana vain 0,5 prosenttia. Suhteellisesti eniten päästöt ovat vähentyneet Satakunnassa, jossa päästöt vähenivät 48,1 prosenttia tarkastelujakson aikana.

Verrattuna koko maan keskiarvoon (7,2 %) poikkeuksellisen suuri osa Etelä-Pohjanmaan kasvihuonekaasupäästöistä tuli maataloudesta (37,5 %). Myös kotieläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn ja maatalousmaiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä oli muuta maata korkeampi. Maatalouteen liittyvät päästöt ovat myös kasvaneet, kun muiden sektorien päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2013 vuoteen 2019.

Energian kulutus ja tuotanto

Energiantuotanto on koko maassa suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Vuonna 2019 koko maan kasvihuonekaasupäästöistä 75,1 prosenttia muodostui energiasektorista. Yksinään energiateollisuus synnytti 26,6 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.

Vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaa tuotti 44,9 prosenttia käyttämästään energiamäärästä. Maakunnan suurin sähköntuotantomuoto on tuulivoima (44,7 %), jonka osuus on myös kasvanut nopeasti viime vuosina. Vielä vuonna 2010 tuulivoimaa ei tuotettu maakunnassa laisinkaan. Tuulivoiman lisäksi kaukolämpö (27,7 %) ja erillinen lämpövoima (20,5 %) muodostavat ison osan sähköntuotannosta.

Asuminen ja maatalous kuluttivat Etelä-Pohjanmaalla suhteellisesti enemmän energiaa kuin koko maassa keskimäärin vuonna 2019. Asumisen ja maatalouden energiankulutus oli suurinta vuonna 2012, 48,1 prosenttia kulutetusta sähköstä. Luku on pienentynyt tästä, mutta asumisen ja maatalouden sähkönkulutus on yhä suurempaa kuin mitä se oli tarkastelujakson alussa, vuonna 2003. Koko maassa teollisuus taas kulutti suhteellisesti merkittävästi enemmän energiaa kuin Etelä-Pohjanmaalla. Suhteutettuna väkilukuun Etelä-Pohjanmaan teollisuuden energiankäyttö on maakunnista toiseksi alhaisin.

Ilmanlaatu

Seinäjoen seudun ilmanlaatua seurataan jatkuvatoimisella liikenneasemalla, joka sijaitsee vilkasliikenteisen Vapaudentien varressa. Mittausasema tarkkailee typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia. Se seuraa myös lämpötilaa, tuulensuuntaa ja -nopeutta sekä ilmankosteutta.

Ilmanlaatua mitataan viisiportaisella asteikolla: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono tai erittäin huono. Seinäjoen mittauspisteellä ilmanlaatu oli hyvä 88,0 ja tyydyttävä 10,4 prosenttia ajasta vuonna 2020. Erittäin huonoa ilmanlaatu oli vain 0,2 prosenttia ajasta.

Vuonna 2014 ilmanlaadussa on havaittavissa heikompi ajanjakso. Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2014 -raportin mukaan tämä johtui kylmästä, heikkotuulisesta ja kuivasta säästä. Sään vuoksi liikenteen päästöt ja katupöly eivät päässeet sekoittumaan yläilmaan, vaan jäivät alailmaan huonontaen ilmanlaatua. Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportteihin pääset tutustumaan Seinäjoen kaupungin sivuilta. (linkki: https://www.seinajoki.fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-ymparistonsuojelu/ympariston-tila/ilmansuojelu/#4c674afc)

Vesistöt

Suomen ympäristökeskus tekee säännöllisin väliajoin mittauksia vesistöjen tilasta. Näissä mittauksissa analysoidaan vesien ekologista ja kemiallista tilaa. Ekologisen tilan arviointi keskittyy vesimuodostuman eläinten ja kasvien hyvinvointiin. Niiden tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei olisi vaikuttanut niihin. Kemiallisen tilan arviointi puolestaan vertaa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin.

Suomen vesistöjä seurataan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusalueittain (ELY-keskus). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toiminta-alueeseen kuuluu kolme maakuntaa: Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Täten vesistöjen tilaa tutkittaessa otetaan huomioon myös rannikkoalueet. Vuonna 2019 koko maan järvien pinta-alasta 87,0 prosenttia oli hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Jokien pituuksista samassa tilassa oli 68 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskustoimialueen vesistöjen tila oli keskimääräistä huonompi. Joista hyvässä tai erinomaisessa kunnossa oli 29,1 prosenttia, järvistä 34,0 prosenttia ja rannikosta 46,5 prosenttia. Joista välttävässä tai huonossa kunnossa oli 37,0 prosenttia. Alueen järvet tai rannikko eivät olleet huonossa kunnossa, mutta niistäkin välttävässä kunnossa oli järvistä 4,0 ja rannikosta 4,1 prosenttia.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella on yhteensä 430 luokiteltua pohjavesialuetta. Vuonna 2018 näistä riskinalaisiksi luokiteltiin 58 pohjavesialuetta. Pohjavesi on riskialuetta, kun ihmistoiminnasta peräisin olevat kemikaalit voivat vaarantaa sen tilaa tai sen pintakorkeus on laskenut.

Rehevöityminen on suurin vesistöjen tilaan vaikuttava tekijä. Etelä-Pohjanmaalla rehevöitymistä aiheuttavat maatalous, metsätalous ja haja-asuminen. Myös turve- ja turkistuotannoilla on heikentäviä vaikutuksia vesistön tilaan. Vesistöjen tilasta ja niiden parantamisesta voit lukea lisää Ympäristö.fi sivustolta. (linkki: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi)