Ympäristö
Kasvihuonekaasupäästöt
Kasvihuonekaasut ovat ilmakehässä olevia kaasuja, jotka päästävät auringonsäteilyn lävitseen, mutta pidättävät maan pinnalta poistuvaa lämpösäteilyä. Kasvihuonekaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi ja metaani. Kasvihuonekaasujen jääminen maapallon ilmakehään aiheuttaa kasvihuoneilmiön, joka kiihtyessään johtaa ilmaston lämpenemiseen.
Kasvihuonekaasupäästöt (eli KHK-päästöt) ilman maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden sektoria (LULUCF, land use, land-use change, forestry) saavuttivat Suomessa huippunsa vuonna 2003, jonka jälkeen ne kääntyivät laskuun ja ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet noin 41,6 prosenttia vuosien 1993–2023 välisellä tarkastelujaksolla. Vuosina 2013–2023 KHK-päästöt ovat vähentyneet 34,6 prosenttia. Kun päästölaskentaan otetaan mukaan maankäyttösektorin (LULUCF) päästöt, KHK-päästöt ovat puolestaan kasvaneet tarkastelujaksoilla 1993–2023 30,2 prosenttia ja 2013–2023 12,5 prosenttia. Maankäyttösektori kääntyi päästölähteeksi vuonna 2018 mikä tarkoittaa, että kyseisen sektorin päästöt ylittivät vuoden aikana eri varastoihin sitoutuneen hiilen määrän. Tämän kehityksen taustalla ovat lisääntyneet hakkuut, puuston kasvun alentuminen ja lisääntyneet maaperäpäästöt. Lisäksi käyttöönotettu uusi laskentamenetelmä on pienentänyt hiilinielujen määrää aikaisemmasta.
Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin vuonna 2023 KHK-päästöjä 1 944 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalenttia kuntien tavoitteiden seurantaan kehitetyllä Hinku-laskentamallilla laskettuna. Hinku-laskentamalli ei huomioi päästöhyvityksiä, päästökauppaan kuuluvien teollisuuslaitosten polttoaineiden käyttöä, teollisuuden sähkönkulutusta, teollisuuden jätteiden käsittelyn päästöjä eikä kuorma-, paketti- ja linja-autojen läpiajoliikennettä. Etelä-Pohjanmaan KHK-päästöt olivat noin 7 prosenttia koko maan päästöistä. Maakunnan väestömäärään suhteutettuna Etelä-Pohjanmaan päästöt olivat 10,2 tonnia hiilidioksidiekvivalentteina asukasta kohden, mikä oli kaikkien maakuntien korkein arvo. Maakunnan suurin yksittäinen KHK-päästöjen tuottaja oli maatalous, joka tuotti 44,5 prosenttia maakunnan KHK-päästöistä vuonna 2023. Maatalous oli myös sektoreista ainoa, jonka KHK päästöt nousivat (27,6 %) vuosina 2008–2023. Muiden sektoreiden päästöt vähenivät samalla ajanjaksolla. Eniten KHK-päästöt vähenivät kulutussähkön (-142,1 %) ja tieliikenteen (-118,7 %) osalta.
Vuosien 2019–2023 aikana kaikkien maakuntien KHK-päästöt ovat vähentyneet. Tänä ajanjaksona suhteellisesti eniten päästöjä vähensivät Hinku-laskentamallilla laskettuna Ahvenanmaa (-28,4 %), Uusimaa (-23,9 %) ja Päijät-Häme (-23,8 %). Suhteellisesti pienimmät vähennykset tapahtuivat Pohjois-Savossa (-16,3 %), Keski-Pohjanmaalla (-16,5 %) ja Etelä-Pohjanmaalla (-16,7 %). Koko maassa KHK-päästöt vähenivät vuosina 2019–2023 noin 21 prosenttia.
Energian kulutus ja tuotanto
Energiantuotanto on suurin hiilidioksidipäästöjen lähde koko maassa. Vuonna 2023 energiasektorin osuus maan kokonaispäästöistä (pl. LULUCF-sektori) oli noin 70 prosenttia (28,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekvivalentteina), mikä oli 4,4 miljoonaa tonnia vähemmän kuin edellisvuonna. Tämä vähennys johtui pääasiassa sähköntuotantorakenteen muutoksesta, kun ydin- ja tuulivoiman tuotanto kasvoi.
Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaalla tuotettiin sähköä yhteensä 1 962 GWh, josta 86,5 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla (1 697 GWh). Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat sähköntuotantomuodot olivat vesivoima (6,5 % tuotannosta) sekä kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto (4,6 % tuotannosta). Tuulivoima on siis hyvin edustettuna Etelä-Pohjanmaan sähköntuotannossa. Maakuntaan on myös suunnitteilla useita aurinkovoimahankkeita, erityisesti entisille turvetuotantoalueille. Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaan oma sähköntuotanto kattoi 90,9 % maakunnan sähkönkulutuksesta. Suomessa on tapahtumassa merkittävä käänne sähkön ja lämmöntuotannon suhteessa, sillä vuonna 2023 sähkön tuottaminen lämmöntuotannon yhteydessä väheni viidenneksellä, samalla kun polttoon perustumaton lämmöntuotanto kasvoi yli kolmanneksella. Etelä-Pohjanmaalla sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto supistui 55 prosenttia, ja erillisen lämpövoiman kohdalla jopa 80 prosenttia edelliseen vuoteen 2022 verrattuna. Vaikka sähkön hintavaihtelut ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet, oli tukkusähkön hinta Suomessa vuonna 2024 Euroopan kolmanneksi halvinta, kun verrataan pääkaupunkien hinta-alueita. Myös kuluttajasähkön hinta laski vuodesta 2023.
Etelä-Pohjanmaan sähkönkäyttö vuonna 2023 oli yhteensä 2 159 GWh. Sähköä kului asumisen ja maatalouden käytössä (43,8 % kulutuksesta), palveluissa ja rakentamisessa (29,9 % kulutuksesta) sekä teollisuudessa (26,3 % kulutuksesta). Vuosien 2013 ja 2023 välillä edellä mainittujen sektorien osuuksissa tai sähkönkulutuksessa kokonaisuudessaan ei ole tapahtunut maakunnassa merkittäviä muutoksia. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen laatimassa selvityksessä ennakoidaan energiantarpeen laskevan Etelä-Pohjanmaalla 26 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2024 Etelä-Pohjanmaalla teollisuuden energiankulutus asukasta kohti oli 7 MWh, kun koko maan vastaava luku oli 22 MWh. Korkeimmat teollisuuden asukaskohtaiset energiankulutukset olivat Etelä-Karjalassa (146 MWh) ja Lapissa (66 MWh), ja matalin Ahvenanmaalla (2 MWh).
Ilmanlaatu
Ilmanlaadun tarkkailua toteutetaan jatkuvalla seurannalla Seinäjoella vilkkaasti liikennöidyllä Vapaudentiellä. Mittauksen kohteena ovat typen oksidit ja eri hengitettävien hiukkasten pitoisuudet. Ilmanlaadun mittausasteikko on viisiportainen, ja sen luokat ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Vuonna 2024 mittauspisteessä ilmanlaatu oli edellisvuosien tapaan hyvä. Heikoin ilmanlaatu Seinäjoella havaittiin katupölyaikaan maaliskuussa. Ilmanlaatu vuoden aikana oli hyvä 82 prosenttia ajasta ja tyydyttävä 13,9 prosenttia ajasta. Yleisesti ottaen Seinäjoen ilmanlaatu on ollut vuosien 2014–2024 aikana pääosin hyvä. Paras ilmanlaadun tulos saavutettiin vuonna 2019, jolloin ilmanlaatu mitattiin hyväksi 88,2 prosenttia ajasta ja tyydyttäväksi 10,8 prosenttia ajasta. Tarkempaa tietoa ilmanlaadun tarkkailun vuosiraporteista on saatavilla Seinäjoen kaupungin sivuilla.
Vesistöt ja luonnon monimuotoisuus
Suomen ympäristökeskus tekee säännöllisin väliajoin mittauksia vesistöjen tilasta. Näissä mittauksissa analysoidaan vesien ekologista ja kemiallista tilaa. Ekologisen tilan arviointi keskittyy vesimuodostuman eläinten ja kasvien hyvinvointiin. Niiden tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei olisi vaikuttanut niihin. Kemiallisen tilan arviointi puolestaan vertaa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin.
Suomen vesistöjä seurataan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusalueittain (ELY-keskus) ja vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Tällä hetkellä on käynnissä 3. suunnittelukausi vuosille 2022–2027. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toiminta-alueeseen kuuluu kolme maakuntaa: Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Vesistöjen alueellista tilaa tutkittaessa otetaan huomioon siis myös rannikkoalueet. Kolmannen suunnittelukauden (2022–2027) tiedoista ilmenee, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella pintavesien ekologinen tila on huono tai välttävä 25 prosenttia rannikkoalueesta, 9,6 prosenttia järvialueesta ja 43,9 prosenttia jokialueesta. Hyvässä tai erinomaisessa kunnossa on puolestaan rannikkoalueesta 11,5 prosenttia, järvialueesta 40,4 prosenttia ja jokialueesta 22,3 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella erityisesti jokialueet ovat selvästi huonommassa kunnossa kuin koko maassa keskimäärin (9,7 % huonossa tai välttävässä kunnossa). Rannikkoalueet ovat kuitenkin keskimääräisesti hieman paremmassa kunnossa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella kuin muualla Suomessa.
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella on tällä hetkellä luokiteltuna yhteensä 369 pohjavesialuetta. Näistä kemiallisiksi riskialueiksi on luokiteltu 49 ja määrällisiksi riskialueiksi 4 pohjavesialuetta. Pohjavesi on riskialuetta, kun ihmistoiminnasta peräisin olevat kemikaalit vaarantavat sen tilaa tai pohjaveden pinnan taso muuttuu ihmistoiminnan seurauksena ja tämä aiheuttaa merkittävää riskiä.
Rehevöityminen on suurin vesistöjen tilaan vaikuttava tekijä. Etelä-Pohjanmaalla rehevöitymistä aiheuttavat maatalous, metsätalous ja haja-asuminen. Myös turve- ja turkistuotannoilla on heikentäviä vaikutuksia vesistön tilaan. Vesistöjen tilasta ja niiden parantamisesta voit lukea lisää Ympäristöhallinnon Ympäristö.fi-sivustolta (aukeaa uuteen välilehteen).
Luontotyyppien uhanalaisuutta on arvioitu vuonna 2018 Suomen luontotyyppien punaisessa kirjassa. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan luonnonmonimuotoisuusselvitys (julkaistu 2025) nostaa esille näiden maakuntien luontotyyppien uhanalaisuutta. Uhanalaisimpia luontotyyppejä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ovat perinnebiotoopit, suot ja metsät, joista perinnebiotoopeista 100 prosenttia, soista 86 prosenttia ja metsistä 78,6 prosenttia ovat uhanalaisia. Uhanalaistumisen syitä ovat etenkin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, rakentaminen sekä pellonraivaus. Tulevaisuuden uhkakuvina monimuotoisuudelle ovat lisäksi esimerkiksi vesien rehevöityminen, vesirakentaminen ja vieraslajit. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla on arvioitu olevan yhteensä 70 vastuulajia eli valtakunnallisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia, joiden säilymisen kannalta kyseiset maakunnat ovat erityisen merkittävä alue ja siten tärkeässä roolissa lajien säilymisen kannalta. Vastuulajeista yli 30 esiintyy erityisesti Etelä-Pohjanmaan alueella. Peltosirkku ja nummirahkasammal ovat esimerkkejä erittäin uhanalaisista Etelä-Pohjanmaan vastuulajeista.