Liikenne 12-suunnitelma on 12-vuotinen strateginen dokumentti, jossa käsitellään Suomen valtakunnallista liikennejärjestelmää kaikissa väylämuodoissa. Siinä tarkastellaan mm. verkkoja, liikenteen palveluita sekä liikenteen tietonäkökulmia niin matkustaja- kuin tavaraliikenteenkin näkökulmasta. Valmistelussa olevassa suunnitelmassa vuosille 2026–2037 korostetaan liikenneturvallisuutta sekä lisätään toimenpideohjelma tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmaluonnos on ollut lausuttavana 20.12.2024-5.3.2025 ja siitä annettiin 250 lausuntoa.
Etelä-Pohjanmaan maakuntahallituksen antamassa lausunnossa liitto pitää suunnitelmaa pääosin ajan tasalla olevana ja joustavana suhteessa muuttuvaan toimintaympäristöön. Voimassa olevaa suunnitelmaa vaivannut pistemäisyys ja sisällön epätasaisuus on poissa. Toisaalta luonnoksessa esitetyt toimenpiteet ovat pääosin vaatimattomia ja kirjaukset jäävät osin yleisluonteisiksi.
Suunnitelmaluonnoksessa esitetyt strategiset tavoitteet eroavat jonkin verran voimassa olevan suunnitelman vastaavista. Liitto painottaa, että strategisten tavoitteiden tulee olla riittävän pysyviä, jolloin reagointi toimintaympäristön muutoksiin tapahtuu ensisijaisesti toimenpiteiden tasolla.
Alueellisia painotuksia on käsitelty luonnoksessa yhtäältä jakaen maa ilmansuuntien mukaisiin aluehahmotelmiin ja toisaalta kaupunki-maaseutu-luokitukseen pohjautuen. Nämä luokittelut kaipaavat liiton näkemyksen mukaan selkeyttämistä, kun lisäksi luonnoksen terminologinen epäyhtenäisyys aiheuttaa tulkintaongelmia. Alueellisten erityispiirteiden kirjausten merkitys jää avaamatta.
Maakuntien ääni kuuluviin – MAL-sopimusjärjestelmään kaivataan uudistusta
Liitto nostaa voimakkaasti esille MAL-sopimusjärjestelmän ongelmat. Liiton näkemyksen mukaan valtio keskittyy liikaa seitsemään MAL-kaupunkiseudun hankkeisiin ja niiden rahoitukseen muiden kehittyvien maakuntakeskusten, kuten Seinäjoen kustannuksella. Liitto katsoo, että kuntien ja valtion sopimusjärjestelmää tulee uudistaa ja se tulee ulottaa koskemaan myös muita kehittyviä kaupunkiseutuja, erityisesti maakuntakeskuksia.
Liitto on huolestunut siitä, että pääväyläverkko on ohitettu toimenpiteiden osalta täysin ja luonnoksesta löytyy mainintoja ainoastaan TEN-T verkkoa koskien. Erityisesti tieverkolla TEN-T-verkon kohteiden rinnalla tulisi huomioida asetuksessa määritetty Suomen pääväyläverkko.
Toimenpide-ehdotuksista liitto pitää hyvänä suunniteltua perusväylänpidon kohdennettua rahoitusta pieniin parannushankkeisiin, mutta määräraha vaikuttaa tarpeisiin nähden niukalta. Liitto esittää, että määräraha nostetaan ehdotetusta 50 miljoonasta 70 miljoonaan euroon.
Etelä-Pohjanmaan liitto pitää hyvänä, että alempiasteinen tieverkko huomioitu perusväylänpidossa, sillä korjausvelka on kasvanut erityisesti vähäliikenteisellä tieverkolla. Avoimeksi jää, mitä miten määritetään keskeinen alempiasteinen tieverkko, jolla ehdotuksen mukaan sen kunto varmistetaan. Liitto esittää suunnitelmaan lisättäväksi toimenpiteeksi maantieverkon talvihoidon kehittämisen.
Tieverkosta suunnitelmaluonnoksesta todetaan, että väyläverkon kehittämisessä priorisoidaan TEN-T –verkon vaatimuksien täyttäminen. Liitto korostaa myös pääväylien merkitystä erityisesti elinkeinoelämän näkökulmasta. Esimerkiksi valtatie 3 kuuluu pääväyläverkkoon (runkoverkkoon) lukuun ottamatta 70 km osuutta Kurikan Jalasjärveltä Laihialle. Jotta verkko olisi tuolta kohtaa keskeytyksetön, liitto ja alueen kunnat ovat ajaneet virheen korjaamista.
Suunnitelmassa on mainittu mahdollisuus valtion väyläverkon supistamiseen. Liitto korostaa, että rataverkolla ei tule tehdä lisäsupistuksia rataosia lakkauttamalla. Maantieverkolla supistamista ei tule tehdä perusväylänpidon kustannusten karsimisen näkökulmasta. Toisaalta Etelä-Pohjanmaallakin on ydinmaaseudun teitä, joiden merkitys liikenteen ja asutuksen kannalta on niin suuri, että olisi kansalaisten yhdenvertaisuuden nimissä perusteltua muuttaa ne yksityisteistä maanteiksi.
Raideliikenne ja rahoitus ratkaisevassa roolissa
Raideliikenteessä liitto pitää erittäin hyvänä suunnitelmaa muodostaa pitkän aikavälin kehitysnäkymä sekä kirjausta Pääradan (Helsinki-Tampere) peruskorjauksesta ja parantamisesta vuodesta 2029 alkaen. Liitto katsoo, että Pääradan pitkän aikavälin tavoitteeksi on asetettava korkeatasoinen, vähintään 2-raiteinen yhteys Helsingin ja Oulun välille.
Suunnitelmaluonnoksessa on todettu, että raideliikenteen ostoliikennesopimus muodostuu mm. kiskobussiliikenteestä kaukoliikenteen hiljaisemmilla reiteillä. Kirjaus vastaa liiton näkemystä, että kiskobussiliikenne ei ole suurten kaupunkiseutujen alueellista junaliikennettä vaan osa valtakunnallista raideliikennekokonaisuutta. Liitto ei sen sijaan voi hyväksyä suunnitelmaluonnokseen kirjattua linjausta, että ”kunnat ja kaupungit osallistuvat kustannuksiin ja kustannusjaoista sovitaan samalla kun kunnat päättävät osallistumisesta ostoliikenteen hankkimiseen” mikäli tämä kirjaus tarkoittaisi myös kiskobussiliikennettä. Pienillä ja keskisuurilla kunnilla ei ole mahdollista osallistua kiskobussiliikenteen kustannuksiin toisin kuin suurilla MAL-kaupunkiseuduilla. Kiskobussiliikenne on turvattava myös tulevaisuudessa, eikä sitä saa korvata bussiliikenteellä.
Raideliikenteestä liitto toteaa lisäksi, että sen näkemyksen mukaan valtion tulisi tukea junakuuluvuuksien parantamista alueilla, joilla matkapuhelinverkon laajentaminen ei ole kaupallisesti kannattavaa.
Suunnitelman rahoituksen niukkuuden Etelä-Pohjanmaan liitto näkee ongelmallisena erityisesti välttämättömien kehityshankkeiden ja toimivan joukkoliikenteen rahoituksen näkökulmasta. Lisäksi rahoituskokonaisuudesta löytyy vielä useita tarkennusta vaativia kirjauksia.
Suunnitelmassa käsitellään liikennejärjestelmän rahoitusta vain osittain. Eräs keskustelussa ollut hyötyjä maksaa -mallin sovellus on norjalaismallinen tietullijärjestelmä. Mallin käyttöönoton vaikutuksia tulisi liiton mukaan selvittää, jotta asiasta voidaan tarvittaessa tehdä päätöksiä.
Teksti: Jani Palomäki