Maakuntatunnukset
Etelä-Pohjanmaan vaakuna
Heraldinen selitys:
Sinisessä kentässä alatusten kolme juoksevaa hopeista kärppää, joiden hännänpäät mustat. Vaakunan kilvessä oleva valkoinen pinta on tienvarsivaakunoissa hopeinen.
Maakuntavaakunan on suunnitellut Etelä-Pohjanmaan liiton työryhmä vuonna 1998. Heraldisena asiantuntijana on ollut arkkitehti Touko Saari. Vaakunan lisäksi muita toteutettuja maakuntatunnuksia ovat salkolippu, kantolippu sekä isännänviiri. Maakuntavaakunaa käytetään maakunnan yhteenkuuluvuuden ja myönteisen maakuntahengen korostamiseksi.
Maakuntahallitus valvoo maakuntavaakunan käyttöä. Maakuntajohtaja myöntää luvan maakuntavaakunan käyttöön ohjeissa mainittujen periaatteiden mukaisesti.
Tutustu vaakunaohjeeseen (pdf)
Maakuntaviiri
Viirejä voi ostaa Etelä-Pohjanmaan liiton toimistosta (osoite: Kampusranta 9 C, Seinäjoki).
Tiedustelut: Hallintosihteeri Maarit Koskela, puh. 0400 682 883, maarit.koskela@etela-pohjanmaa.fi.
Viirin hinta:
4,5 m 70 euroa
6 m 80 euroa
Maakuntalintu isokuovi
(Numenius arquata)
Isokuovi on kookas lintu, pituudeltaan noin 55-63 cm. Sen vaaleanharmaissa höyhenissä on runsaasti ruskeasävyisiä täpliä, ja höyhenistö antaakin linnulle elinpiiriin sopivan suojavärityksen. Etelä-Pohjanmaalta löytyy isokuovin elinympäristönään suosimaa avomaastoa, kuten laajoja peltoaukeita, soita ja rantaniittyjä. Isokuovi on Suomessa täysin rauhoitettu. Isokuovi on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopan rannikkoalueilla ja Afrikassa. Suomessa se pesii kaikkialla Etelä- ja Keski-Suomen alueella, mutta Etelä-Pohjanmaalla kanta on erittäin voimakas.
Ravinnokseen lintu käyttää hyönteisiä, matoja ja marjoja. Isokuovi on ollut suomalaisten tärkeitä merkkilintuja vuodenaikojen vaihtelussa. ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle”, sanoo vanha sananlasku. Kuovin kutsuhuuto kuooi ja soidinäänenä kuultava sointuva liverrys kantavatkin kauas.
Maakuntakivi kärnäiitti
Yli 70 miljoonaa vuotta sitten osui Etelä-Pohjanmaan Järviseudulle, nykyisen Lappajärven kohdalle, halkaisijaltaan yli kilometrin kokoinen meteoriitti. Iskussa meteoriitti ja kallioperä murskaantuivat, sulivat ja kaasuuntuivat. Paikalle syntyi 23 kilometrin läpimittainen kraatteri. Paine- ja lämpöaalto tuhosi kaiken elollisen satojen kilometrien alueelta kraatterin ympäristössä.
Törmäyksessä syntyi useita kivilajeja, tunnetuimpana ja lujimpana niistä kärnäiitti. Sitä esiintyy Lappajärven pohjoisosassa Kärnänsaaren alueella, jonka mukaan kivilaji sai nimensä. Vielä 1970-luvulla uskottiin, että Lappajärvi on syntynyt tulivuoren kraatteriin. Uskomus johtui kaiketi siitä, että kärnäiitti on laavaa muistuttava kivilaji, jossa sulanut kiviaines iskostaa osittain sulaneita kallioperän murskaleita. Kärnäiittiä käytetään paikallisesti koru- ja muistoesineiden valmistamiseen.
Maakuntakukka maitohorsma
(Chamerion angustifolium)
Maitohorsma on noin 50-150 cm korkea, heinä-elokuussa kukkiva kukka. Sen sinipunertavat kukat muodostavat pitkiä latvaterttuja. Lehdet ovat kapeahkot ja suikeat. Siemenet ovat erittäin kevyitä ja niissä on ohuet silkkimäiset töyhtöt. Maitohorsma on avoimilla ja valoisilla kasvupaikoilla viihtyvä monivuotinen ruoho, joka on yleinen kaikkialla Suomessa sekä myös muualla pohjoisen pallonpuoliskon viileän ja lauhkean ilmaston alueilla. Maitohorsman kukkiessa metsiemme hakkuuaukiot, pellonpientareet ja tienvierustat hehkuvat väriloistossa. Molempien maailmansotien jälkeen kukka levisi koristamaan tuhottuja kaupunkeja ja metsiä, mistä se sai nimen tuliyrtti.
Maitohorsma on monipuolinen hyötykasvi. Sen lehdet sopivat teeainekseksi ja nuorena myös salaatteihin. Maitohorsman juuriversoja voidaan käyttää parsan tavoin keitettynä. Juurista on tehty jauhoja, leipää, muhennoksia sekä myös kahvinkorviketta. Rohdoksena käytetään maitohorsman kukkia ja lehtiä. Maitohorsman siemenkarvoja on käytetty peittojen, tyynyjen ja patjojen täytteenä.