Vaalihuumassa Riikka Purra tölväisi sanoittamalla kulttuuria luksustuotteeksi. Kulttuuriväki ei siitä kummemmin kohahtanut – vaalitemppuja, moni varmaan mietti.
Mutta minä jäin miettimään luksustuotetta ja harvojen herkkua laveammin, kulttuurin ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden näkökulmasta. Omassakin lähipiirissäni saan perustella useasti kulttuurin merkitystä yhteiskunnassa, sen olemassaolon oikeutusta ja tietenkin perustetta kulttuurin rahoittamiselle julkisista varoista. Olen myös tehnyt huomion, että osa näistä kyseenalaistajista ja haastajista ovat korkeasti kouluttuja. Siitä huolimatta heidän ymmärryksensä kulttuurista on melko kapea-alainen. Kulttuuria tai sen vaikutuksia ei tunnisteta osaksi omaa elämää, eikä sen merkitystä muutenkaan välttämättä ymmärretä kovinkaan laajasti. Merkityksen käsittäminen typistyy usein kertaluonteiseksi kulttuuritilaisuudeksi. Ja jos tämä tilaisuus ei kosketa (positiivisesti) itseä tai omaa lähipiiriä, pidetään kulttuuria nopeasti vain merkityksettömänä ajankuluna ja rahan haaskauksena.
Olen hämmästellyt tällaista ajattelua. Mutta vielä enemmän olen ihmetellyt omaa ajatteluani ja sinisilmäisyyttäni, että olen kuvitellut korkeakoulutuksen automaattisesti sisältävän jonkinlaisen ymmärryksen kulttuurin merkityksestä osana yhteiskuntaa. Näin ei kuitenkaan ole, korkeakoulutus ei aina takaa sivistystä. Kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen avaaminen vaatii siis edelleen töitä. Siinä meillä kunnallisella kulttuuriväellä on vielä tehtävää, mutta miten?
Kulttuurikasvatuksen pohja valetaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa
Seinäjoen kulttuuripalvelut on tehnyt pitkään töitä lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen parissa. Tämä työ on ollut tavoitteellisesta ja järjestelmällistä. Koulujen kulttuurikasvatussuunnitelmaa on toteutettu vuodesta 2008 ja samoin kulttuurikasvatus pikkulapsille on jo sisällä varhaiskasvatuksen rakenteissa. Kulttuurikasvatus kasvattaa ymmärrystä kulttuurista ja taiteesta. Tutkimustulokset osoittavat, että kulttuuriosallistuminen on periytyvää. Kulttuurikasvatussuunnitelmalla onkin oltava vakaa ja betonoitu paikkansa perusopetuksessa sekä varhaiskasvatuksessa, sillä tämä toiminta takaa kaikille seinäjokisille lapsille ja nuorille tasavertaisen mahdollisuuden päästä osalliseksi kulttuurikosketuksista, huolimatta heidän lähtökohdistaan.
Lasten ja nuorten lisäksi olemme tehneet suunnitelmallista työtä myös ikääntyvien kulttuuritoiminnan parissa jo pitkään. Työtä tehdään tässäkin toimintamallissa rakenteissa, se on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Ikääntyvien kulttuurihyvinvointisuunnitelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja sitä toteuttaa laaja joukko eri toimijoita, sekä kunnalliselta että kolmannelta sektorilta.
Lasten kulttuurikasvatus ja ikääntyvien kulttuuritoiminta ovat Seinäjoella tällä hetkellä hyvin näpeissä. Seuraavaksi meidän täytyy mielestäni kiinnittää huomiota ja satsata alueellamme tehtävään laajempaan yleisötyöhön. Tarkoitan sitä työtä, jonka lopputuloksena mahdollisimman moni kokisi itsensä kulttuurin kuluttajaksi ja kulttuurin luontaiseksi osaksi elämäänsä.
Mahdollisuuksia kulttuurin kokemiseen ja koskettamiseen
Luin Helsingin Sanomista artikkelin (14.5.), jossa kerrottiin Riie Heikkilän tutkimuksesta kulttuuriosallistumisesta ja -osallistumattomuudesta nyky-Suomessa. Hän on tutkinut ihmisiä, joiden elämään kulttuuri ei kuulu. Tämän ryhmän nimittäjiksi Heikkilä on havainnut mm. matalan koulutuksen, asumisen syrjäseudulla ja duunariammatin. Omaa, edellä kuvaamaani kokemusta peilaten ajattelen, että on tärkeä tunnistaa tutkijan esittämien nimittäjien lisäksi muita yhteisen nimittäjän omaavia ryhmiä, jotka eivät tunnista kulttuuria. Osa näiden ryhmien edustajista voisi esimerkiksi omissa toimissaan ja asemissaan vaikuttaa kulttuurin myönteisesti. Emme voi kategorisesti ajatella ja tuudittautua siihen, että esimerkiksi kaikki korkeakoulutetut olisivat automaattisesti kulttuurin kuluttajia tai edes sen ymmärtäjiä. (Tähän ajatukseen minä itse ihan vähän lankesin…).
Pohdimme Seinäjoen kulttuuripalveluissa työksemme sitä, miten tarjoamme mahdollisuuksia kulttuurin kokemiseen ja kulttuurin koskettamiseen aivan kaikille seinäjokisille. Me haluamme aidosti olla kulttuurin matkasaarnaajia ja jakaa kulttuurin tuottamaa hyvää oloa sekä kokemuksia mahdollisimman monille. Me olemme vakuuttuneita siitä, että kulttuurikokemus tuottaa aina uusia ajatuksia ja hyvin usein myös hyvää oloa. Meillä on työssämme tavoitteena tasavertainen, saavutettava ja vaikuttava kulttuurikosketus! Tätä työtä me voimme kaikki tehdä yhdessä.
Ja kappas – näin olen päätynyt kirjoittamaan aivan kuntien kulttuuritoimintalain ytimestä.
Leena Kråknäs
kulttuuritoimenjohtaja
Seinäjoen kaupungin kulttuuripalvelut