Oi aikoja, oi informaatioita

Etelä-Pohjanman liiton henkilöstö: Eeli Salmela.

Ihmisten osallistuminen sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että päätöksentekoon ovat demokratian edellytyksiä. Tärkeää on, että osallistumisen tueksi on saatavilla ymmärrettävää tietoa, johon voi luottaa. 

Disinformaatiota, eli todennettavasti väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, levitetään kaupallisen hyödyn lisäksi demokratian edellytysten horjuttamiseksi. Disinformaation levittäjä haluaa siis tienata rahaa, aiheuttaa yleistä hämminkiä tai jopa vaikeuttaa demokratian toteutumista. 

Tätä aihetta on käsitelty viime aikoina paljon Yhdysvaltojen näkökulmasta. Tietopakan sekoittajia on kuitenkin liikkeellä meillä Euroopassakin, Suomea myöten. Aiheeseen myös suhtaudutaan vakavasti: vuoden 2018 Eurobarometrin mukaan 83 prosenttia eurooppalaisista näkee valeuutiset ja disinformaation ongelmallisena ilmiönä demokratian kannalta. 

Lainsäädäntöön liittyvät kysymykset ovat laajoja ja usein monimutkaisia. Niiden ytimekäs, kansantajuinen kuvailu on vaikeaa. Lähtökohta onnistuneelle tietouden levittämiselle ei siis nykypäivän pirstaloituneessa, vauhdiltaan alati kiihtyvässä mediamaisemassa ole helppo. Demokratiassa me kuitenkin tarvitsemme tätä tietoa. 

Mitä enemmän vääristelijöitä on liikkeellä, sitä suurempi on väärinkäsitysten mahdollisuus. Tarpeeksi toistettuina älyttömätkin väitteet jäävät mieliimme, ajattelumme laitamille. Samaan aikaan kun disinformaatio leviää verkossa, kasvaa digitaalisen viestinnän merkitys yhteiskunnassamme. Sosiaalinen media on esimerkiksi suurelle joukolle nuoria heidän tärkein uutislähteensä. 

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2018 disinformaation torjunnan toimintasuunnitelman. Sen tavoitteen voi tiivistää kysymällä: mitä EU voi tässä tekstissä kuvaillulle ongelmalle tehdä? Ja kun vuosiakin on tässä jo vierinyt, laitetaanpa perään vähän tiukempi kysymys: mitä EU on tehnyt? 

Facebook, Twitter, Mozilla ja Google sitoutuivat vuonna 2018 EU:n vapaaehtoisuuteen perustuvaan toimintamenettelyyn. Sen kautta yritykset ovat tehneet suunnitelmia mm. disinformaatiota levittävien sivustojen ja käyttäjien mainostulojen epäämisestä ja valeprofiilien sulkemisesta. Menettelyyn liittyi vuonna 2019 Microsoft ja vuonna 2020 TikTok. 

Euroopan parlamentti käsittelee tällä hetkellä komission viimevuotista lakiesitystä, jonka tarkoituksena on säädellä, minkälaista sisältöä internetissä saa olla. Digin merkityksen kasvun lisäksi käsittelyssä olevien lakipakettien ajankohtaisuutta lisää koronavirus. Virus on nostattanut disinformaation merestä hyökyaallon, väärää tietoa on nyt liikkeellä valtavasti. 

Viestintäkulttuuri on kehittynyt lainsäädäntöä nopeammin, mutta EU kuroo nyt välimatkaa umpeen. Lakien ja säädösten lisäksi komissio rahoittaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on edistää disinformaation torjumisen keinoja. Yhteiskunnallisten toimien lisäksi on meidän demokratian jäsenten syytä pohtia, mihin tietoon perustuen teemme päätöksiämme ja millaista sisältöä jaamme eteenpäin.

Olemalla kriittinen, tarkistamalla lähteet ja harkitsemalla ennen kuin jakaa pääsee jo hyvin pitkälle.

Eeli Salmela,
Viestintäharjoittelija

Scroll Up