Suomen koulutusjärjestelmän tilanne on ansaitusti herättänyt runsaasti keskustelua. 2010-luku ei ollut pelkästään talouden menetetty vuosikymmen, vaan myös koulutuksen osalta olimme taantumassa. Nuorten, 25−34-vuotiaiden, aikuisten koulutustaso on noussut vain muutamassa maakunnassa viime vuosikymmenellä. Takamatka keskeisimpiin kilpailijamaihin on mittava, minkä vuoksi kyseessä on yksi keskeisimmistä Suomen viheliäisistä haasteista.
Suomessa on laajasti hyväksytty tavoite, että vuoteen 2030 mennessä puolella Suomen 25−34-vuotiaista nuorista aikuisista olisi korkeakoulututkinto. Tämä tavoite on jo pitkälti menetetty, ja koulutustason nostaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttää, että koulutuspaikkojen lisäämistä jatketaan myös tulevina vuosina.
Koulutuspolitiikan suunta on herättänyt laajasti keskustelua ja aluepoliittisia näkökantoja on esitetty erityisesti Uudeltamaalta, jossa on puhuttu jopa maakunnan syrjimisestä. Perusteina Uudenmaan aloituspaikkojen lisäämiselle on esitetty muun muassa aloituspaikkojen vähäistä määrää, uusimaalaisten muuttoliikettä ja hankalaa sisäänpääsyä sekä jopa opiskelijoiden omaa subjektiivista näkemystä koulutuksen sijaintipaikasta.
Tilastot eivät kuitenkaan tue väitettä, että Uuttamaata syrjitään korkeakoulupolitiikassa.
Korkeakoulutuksen alueellinen saatavuus Suomessa
Korkeakoulutus on investointi alueen osaamispääomaan, jolla on huomattava vaikutus elinkeinojen ja työmarkkinoiden kehitykseen. Korkeakoulutuksen alueellista saatavuutta ja tasa-arvoa selvitettiin vuonna 2020 valtioneuvoston rahoittamassa GATE-tutkimushankkeessa, joka tarjoaa kattavan tilannekuvan korkeakoulutuksen alueellisesta tilanteesta ja näkökulmia tasa-arvoon ja eriarvoistumisen ehkäisemiseen.
Tutkimuksessa korkeakoulutuksen alueellista saatavuutta mitattiin suhteuttamalla ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen uudet opiskelijat maakunnan 15−24-vuotiaiden määrään. Tämä kuvaa kohtuullisen hyvin alueiden välisiä eroja. Korkeakoulutuksen alueellisen saatavuuden ääripäät ovat Etelä-Pohjanmaa (5,3 %) ja Etelä-Karjala (13,2 %). Paljon mediassa esillä ollut Uusimaa on alle maan keskitasoa (8,5 %), mutta ei suinkaan viimeisenä. On kuitenkin huomioitava, että mittava muuttovoitto tai muuttotappio sekä valmiiksi maakunnassa asuva opiskelijaväestö vääristää kyseistä tarkastelutapaa.
Korkeakoulujen aloituspaikkoja on viime vuosina lisätty, ja tuoreimmat tilastot opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta osoittavat tilanteen olevan samankaltainen. Vuoden 2022 tietojen perusteella Etelä-Pohjanmaa on maakuntien välisessä vertailussa viimeisenä, ja ero on huomattava jopa toiseksi viimeiseen. Mikäli ikäluokat pienenevät tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisesti, Etelä-Pohjanmaa tulee olemaan korkeakoulutuksen saatavuudessa yhä viimeisenä vuonna 2040.
Nuoret muuttavat koulutuksen perässä
Suomen koulutusjärjestelmä rakentuu pitkälti sillä periaatteella, että kaikkialla ei kouluteta kaikkea, vaan korkeakoulujen kanssa sovitaan työnjaosta. Monen nuoren on tästä syystä muutettava koulutuksen perässä toiselle paikkakunnalle. Kansallisessa korkeakoulupolitiikan suunnittelussa ei kuitenkaan voida ottaa huomioon mahdollista harmitusta toiseen maakuntaan muuttamisesta. Se ei ole peruste Etelä-Pohjanmaalla, Uudellamaalla tai missään muuallakaan.
Maakuntien joukossa on voittajia ja häviäjiä koulutukseen hakeutumisvaiheessa ja valmistumisen jälkeen. Tilastojen perustella Uusimaa on molemmissa voittaja. Vuosien 2015−2021 välillä Uusimaa on saanut muuttovoittoa 15−24-vuotiaista muualta Suomesta lähes 20 000 henkilöä, joka on kirkkaasti maan korkein luku. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa on kärsinyt samana ajankohtana määrällisesti maan suurimman, yli viidentuhannen 15−24-vuotiaan nuoren muuttotappion.
Etelä-Pohjanmaalla muuttotappioiden taustalla ovat väestöllisesti alimitoitetut aloituspaikkamäärät. Uudellamaalla nuorten on harvemmin pakko muuttaa koulutuksen perässä muualle, koska korkeakoulujen tarjonta on maan laajin, saatavuus suhteessa nuoreen väestöön on kohtuullinen ja monet taustatekijät edistävät alueen nuorten hakeutumista ja pääsyä korkeakoulutukseen.
Uudenmaan korkeakouluihin hakeudutaan kaikkialta Suomesta, mikä aiheuttaa kilpailutilanteen. Tilastokeskuksen aineistoista ilmenee, että vuonna 2021 Uudellamaalla syntyneistä uusista korkeakouluopiskelijoista yli 50 prosenttia aloitti opiskelunsa syntymämaakunnassaan. Tähän ei yksikään muu maakunta yllä. Suuressa osassa muuta maata luku on noin 20−30 prosenttia. Uudellamaalla syntyneet siis päätyvät omaan syntymämaakuntaansa opiskelemaan huolimatta kovasta kilpailutilanteesta.
Suomessa perheen sosioekonominen asema on alkanut vaikuttaa enemmän nuorten osaamisen tasoon, ja korkeakoulutetut vanhemmat sekä korkeakoulun läheisyys edistävät korkeakoulutuksen hakeutumista. Suurissa kaupungeissa kasvaneilla nuorilla onkin muista paremmat lähtökohdat kouluttautumiseen.
Erilaisten alueiden tarpeet on huomioitava
Keskustelu korkeakoulupolitiikan suunnasta typistyy usein vaatimuksiin lisäaloituspaikoista. Uuttamaata ei tilastojen perusteella syrjitä, mutta maakunnan haasteet ovat todellisia. Uudellamaalla on tarpeita korkeakoulutuksen lisäämiseen, ja alueen koko, väestönkasvu ja sisäinen eriytyminen luovat omat uniikit haasteensa. Etelä-Pohjanmaan kohdalla on kuitenkin perusteltua puhua alueellisesta epätasa-arvosta.
Yhteiskunnan ja yksilön etuna on, että eri puolella Suomea on hyvät ja riittävän monipuoliset koulutusmahdollisuudet, jotta koulutustaso saadaan kasvuun laajasti maassa. Uusia aloituspaikkoja tulee kohdentaa erityisesti ensimmäistä tutkintoaan suorittaville nuorille ja osaamisen eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä. Korkeakoulut tarvitsevat lisää rahoitusta koulutuksen laadun ylläpitämiseksi ja elinkeinoelämän tarpeet on huomioitava entistä paremmin.
Suomen koulutustason nostaminen on yksi lähitulevaisuuden kriittisimmistä tavoitteista. Koulutuspolitiikkaa tulee suunnitella pitkäjänteisesti, tietoperusteisesti ja erilaisten alueiden kehitys huomioiden.
Lähteet:
- Tilastokeskus, väestön koulutusrakenne,
- Tilastokeskus, muuttoliike
- Tilastokeskus, korkeakoulujen uudet ja vanhat opiskelijat syntymämaakunnan mukaan 2021
- Vipunen, Yliopistojen hakeneet ja paikan vastaanottaneet
- Vipunen ammattikorkeakoulujen hakeneet ja paikan vastaanottaneet
- Korkeakoulutuksen saavutettavuus ja tasa-arvo Suomessa ja verrokkimaissa: GATE-hankkeen loppuraportti. Nori, Hanna; Juusola, Henna; Kohtamäki, Vuokko; Lyytinen, Anu; Kivistö, Jussi (2021-03-02)
Miika Laurila
yhteyspäällikkö, Etelä-Pohjanmaan liitto