Ulalla, ovi hukassa


Uusi koti, uusi ympäristö. Olin ihan juuri muuttanut uuteen maahan, jossa ei kieltäni puhuta eikä minulla ole ketään tuttuja. Arkiset asiat ovat erilaisia kuin kotimassa. Olin saanut paperin, jossa olevassa logossa on aallon kuvia, ehkä se on vesiyhtiön sopimus? Toinen avainnipussani olevista avaimista ei tunnu sopivan mihinkään.

En ollut tottunut tällaiseen avuttomuuteen. Sähköä tuli, veden ostin kaupasta. Kului kuukausia ennen kuin ymmärsin ihmetellä, missä viipyvät sähkölaskut. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä on postilaatikko. Naapurin avustuksella – sen yhden ainoan, joka minulle oli toistaiseksi uskaltanut puhua – löysin postilaatikkoni puolen kilometrin päästä vuokrakodistani, asuntojen väliseen betoniseinään upotettuna. Mainitsemani ei-mihinkään-sopiva-avainkin löysi kohteensa: talon seinässä olevaan vesikeskus. Sain veden virtaamaan! Nyt minulla oli saapuva vesi, postilaatikko ja nippu laskuja, jes!

En ollut ajatellut, että jo nämä arkiset erot elossa ja yhteiskunnissa voisivat väsyttää. Minä, pystyvä ihminen, aivan ulalla. Olin aivan integraation, kotoutumisen alussa. Löysin vertaisverkostoa sekä virtuaalisia yhteisöjä. Harkitsin alkuun joka päivä muuttoa omieni pariin etelämmäs, sinne missä on enemmän suomalaisia. Päivä päivältä myös kielitaitoni kehittyi, sain tuttavia, ystäviä ja apua arkisiin ongelmiini – suomalaisen miehen lupaavat kotoutumisen ensivaiheet Espanjassa olivat käsillä.

Minä pystyn, kun opastetaan

Maahanmuuttajuus ei tarkoita psyykkistä tai fyysistä rajoittuneisuutta, eikä kyse useinkaan ole erityisryhmästä vaan kielitaidottomuudesta ja järjestelmien erilaisuudesta. Maahan muuttanut kyllä kykenee, kun siihen opastetaan.  Yhteiskunnat eivät ole samanlaisia. Kotoutumisessa on kyse moniulotteisesta kokonaisuudesta, jota kyseisessä maassa aina asuneen on vaikea täysin ymmärtää. Nettisivuosoitteen antaminen ei ole useinkaan riittävää ohjausta.

Pöydän ympärillä näkyy kahden ihmisen kädet. Neuvontatilanne.

Maahanmuuttoviraston nettisivulla voi viettää tunteja, linkin perään linkkejä. Suomessa hyvinkin pitkään jo ollut perhe varaa ajan ja haluaa hakea pysyvää oleskelulupaa. Käy ilmi, että perheen eläkeläisisälle on Migri myöntänyt aikanaan muukalaispassin, jotta henkilö voi matkustaa oman maan suurlähetystöön anomaan passia. Tätä ei ole selitetty asiakkaalle, ja kestää aikansa ja vaaditaan myös perheen nuoret aikuiset selittämään, ettei kyse ole siitä haluaako hän passia, vaan siitä että hänen täytyy hakea passi. Muukalaispassia ei myönnetä, mikäli henkilöllä on mahdollisuus hankkia oman maan passi. Käy myös keskustelussa ilmi, että hakemus on jo tehty vuosi sitten ja että pitää tarkistaa, missä viipyy päätös. Selvittelemme yhdessä Migristä. Jatko-oleskelulupahakemus on lähetetty paperisena aikanaan ja siinä ei ollut mukana kaikkia vaadittavia liitteitä. Tosiasiallisesti oman maan passia ei voi enää saada. Jäämme odottamaan mitä Migri päättää.

Omankielisen ja muiden maahan muuttaneiden yhteisön tuki on tärkeää sekä sosiaalisten kontaktien että uutta yhteiskuntaa koskevan tiedon näkökulmasta. Jokainen kotoutumisen vaihe tuo mukanaan uudet kysymykset ja arjen haasteet. Uteliaalle jokainen päivä voi olla uusi seikkailu, mutta kaikki varmasti kokevat epävarmuuden tunnetta, tietämättömyyttä, osaamattomuuden tunteita, pelkoa siitä, ettei koskaan tule hyväksytyksi tai pelkoa siitä, ettei sittenkään pärjää.

Palvelupisteet edistävät koko yhteisön ja alueen hyvinvointia

Me maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvonpalveluissa olemme tarjolla paitsi maahanmuuttajia mutta myös koko yhteisöä varten. Näiden maksuttomien kuntien tai kuntaverkostojen tarjoamien pisteiden tarkoitus on tarjota maahan muuttaneelle välineitä navigoida, lisävälineitä onnistua, lisätietoa ja osaamista, jotta voisi pärjätä. Kaikkea ei kuitenkaan saa tehdä puolesta, vaan työotteen on oltava oma-aloitteisuutta ja asiakkaan omia vahvuuksia tukevaa.

Useita vuosia Suomessa työperusteisen oleskeluluvan perusteella asunut nainen on hiljainen, kuuliainen – ja eristyksissä. Hänen hyvin fyysistä työtä koskeva työsopimuksensa ei pidä paikkaansa tuntimäärien tai ylityökorvausten osalta. Hänellä ei ole Kela-korttia, koska sellaisesta ei asioita käsissään pitävä pomo ole maininnut. Vuokra työpaikan yhteydessä olevasta suihkuttomasta asunnosta on aika suuri. Jaksaminen, ihmisoikeudet ja mielenterveys on vaakalaudalla. Kyyti kylälle ja ihmisten pariin on kiinni pomopariskunnasta. Ainut ystävä, omanmaalainen, on satojen kilometrien päässä. Lopulta nainen uskaltautuu irtisanoutua saatuaan ohjaus- ja neuvontapalvelusta konsultointia ja prosessi TE-toimiston ja Kelan kanssa käynnistyy hyvässä yhteistyössä.

Tehtäväkenttämme käsittää kaikki elämän osa-alueet. Työ on antoisaa ja teemme sitä antaumuksella, joustaen, kokonaisuuksia ja toisaalta detaljeja piirtäen, usein suuren suurta henkilökohtaista luottamusta nauttien. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden työtehtävissä saa usein olla saman päivän aikana ohjaaja, neuvoja, selittäjä, lääkäri, lakimies, pappi, automekaanikko, sosiaalityöntekijä, isä, äiti ja paljon muuta.  Se ohjaustyön sietämätön keveys!  Kuinka syvälle asiakkaan asiaan voimme paneutua, mihin meillä on aikaa? Entä jos emme tee vielä tätä vaihetta, jos emme selitä jotakin aihealuetta asiakkaan näkökulmasta ja sido hänen tilannettaan ympäröivään kokonaisuuteen, onko työ menestyksekästä? Hoituuko asia? Kerromme, että emme tee päätöksiä, emme ole viranomaisia, voimme kuitenkin näyttää mitä, miten, missä, miksi, kenen kanssa, koska ja niin edelleen. Kuljemme rinnalla, kannustamme kokeilemaan itse, onnistumaan.

Suomen kielen kerhossa on kolme vapaaehtoista ohjaajaa, tilan tarjoaa seurakunta, kirjat tarjoaa Luetaan yhdessä –hanke, ohjaus- ja neuvontapalvelu koordinoi. Moni kerholaisista on käynyt juttelemassa ja lukemassa koko syksyn ja sitten vielä koko kevään. Kun viikossa on rytmi ja uussuomalaisen itsetunto kasvaa, ei mökkihöperöidy. Vain puhumalla voi oikeasti kohdata suomalaisia.

Meidän ammattilaisten rooli on todella tärkeä onnistuneen kotoutumisen osasten kokemusten tuottamisessa. Kaikkien meidän ammattilaisten! Ja hei, vapaaehtoiset, hurraa heille!

Avaa ovi, anna avain

Iloisia nuoria eri etnisistä taustoista Seinäjoen kauppatorilla.

Maahanmuuton suhteen pätee usein paikkansa tuttu ajatus: hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Alueellisesta näkökulmasta katsoen kaikki ohjaus- ja neuvontatyö tehdään kotoutumisen sekä alueellisen veto- ja pitovoiman lisäämiseksi. Jos haluamme kilpailla kansainvälisen työvoiman saamisesta alueellemme, täytyy alueen erottua puskaradiossa houkuttelevana kohteena.

Maahanmuuttoa tarvitaan. Aina on myös muutettu ja se oikeus suotakoon! Maahan muuttaneille suunnatut palvelut, mukaan lukien ohjaus- ja neuvontapalvelut, ovat lisääntyneet. Pelkällä valtion kotoutumisprosessien avulla voi olla vaikea integroitua eikä se ole kaikille tarjolla oleva palvelu (www.kotoutuminen.fi).

Vastuu kotoutumisen onnistumisesta ei saa jäädä vain asian parissa työtä tekevien tehtäväksi, vaan vastuu on koko vastaanottavalla yhteiskunnalla. Kotoutuminen ei nimittäin ole jotain, joka luodaan ulkoapäin, se on prosessi, jossa maahan muuttaneen arkinen kokemus yhdistyy kuuluvuuden tunteeseen. Myös työnantajat tarvitsevat esimerkiksi paperishow’hun neuvontaa ja resurssieja. Ohjaus- ja neuvontapiste auttaa. Työntekijöiden oikeudet vaativat joskus myös puolustajaa. Jälleen olemme auttamassa. Joskus jopa valtakirjalla.

Osaava nuori ammattilainen, samanlainen kuin kantasuomalaiset kollegansa, juuri valmistunut Sedusta. Halu pärjätä, halu ajaa ajokortti ja halu elättää itsensä. Turvapaikkaprosessissa virheitä, prosessi kesken, Suomessa kohta 6 vuotta, siis lähes neljäsosan elämästään. Työnteko-oikeus on, mutta työperusteista oleskelulupaa eli ´työlupaa´ ei, koska hänellä ei koskaan ole ollut passia ja työlupa vaatisi työsopimuksen tai sitovan työtarjouksen. Ajokorttiakaan ei voi passiton ajaa. Palkka pitäisi maksaa vastaanottokeskuksen tilille ja se taitaa hiukan myös hämätä työnantajaehdokkaita haastattelussa. CV on tehty yhdessä, työpaikkoja haettu, toivomme että joku taho nappaa integroitumiskykyisen ja -haluisen nuoren porukkansa vahvistukseksi pian. Odotamme turvapaikkapäätöstä.

Kotoutuminen eli integroituminen tapahtuu arjessa. Tämän bloggauksen aloittanut tarina voisi olla kenen tahansa meidän suomalaisen kertoma. Avataan mahdollisuuksien ovia arkisissa kohtaamisissa: kaduilla, harrastuksissa, kaupassa, kouluissa ja niin edelleen. Jokainen meistä kuuluu yhteen tai useampaan yhteisöön, johon voimme avata ovia myös uusille tulijoille – konkreettisesti ja asennoitumalla avoimuuteen.

Äiti ja lapsi ovat päivät kotona. Äiti soittaa ohjaus- ja neuvontapalveluun, koska hän on tavannut työntekijän aiemmin tapahtumassa ja muistaa sanat: meiltä voi kysyä mitä vain. Äiti ajattelee, että olisi kiva mennä johonkin joka viikko, jossa näkisi muita lapsia. Äiti ei ole löytänyt mitään toimintaa netistä niillä hakusanoilla, jotka hänelle on tullut mieleen. Yhdessä löydämme sekä kesälle että syksyllä alkavaa erilaista toimintaa kunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden tarjoamana.

Haastamme sinutkin avaamaan ovia. Minkä oven sinä voit ja aiot avata?

Tuomas Männistö.

Tuomas Männistö
projektipäällikkö, maahanmuuttokoordinaattori (Kauhava), Welcome2EP –palvelupisteverkosto, www.welcome2ep.fi

Katja Kaataja

Katja Kaataja
projektipäällikkö, maahanmuuttajakoordinaattori, MONI-info, Seinäjoen kaupunki www.seinajoki.fi/moni