Etelä-Pohjanmaa on perinteisesti tunnettu turvemaakuntana. Muita merkittäviä energianlähteitä maakunnassa ei ole juuri ollut. Turve oli pitkään strateginen energiavalinta ja siitä haluttiin pitää kiinni viimeiseen asti.
Kun nyttemmin tultiin sen tosiasian eteen, että turve ei ole enää merkittävissä määrin tulevaisuuden polttoaine, toivottiin hallittua alasajoa. Mutta ilmastopolitiikan ja päästökaupan kiemuroissa kävi toisin, turve menetti kannattavuutensa kertaheitolla. Turpeen alasajon seuraukset alan yrityksille ovat olleet valitettavia ja tarpeettoman rajuja.
Samaan aikaan oli kuitenkin jo käynnistynyt toisen suuntainen energiamurros. 2010-luvun alusta maakuntaan oli alkanut rakentumaan erikokoisia tuulivoima-alueita. Vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaa tuotti tuulisähköä yhden gigavattitunnin (GWh) verran, mikä oli 0,2 % koko maan tuulisähköstä. Vuonna 2021 tuotanto oli jo 794 GWh, lähes 10 % koko maan tuulisähköstä. Olemme myös kasvaneet sähkön vientimaakunnaksi, kun vielä 2011 lähes viidennes käytetystä sähköstä tuli maakunnan ulkopuolelta.
Tuulivoiman rinnalle ja sitä täydentämään on tulossa aurinkosähkö. Se on suurin piirtein samassa tilanteessa kuin tuulivoima 2010-luvun alussa. Aurinkovoimalat eivät tuota ääntä tai maisemahaittoja, eivätkä ne häiritse esimerkiksi muuttolintuja. Pinta-alaa ne tarvitsevat, mutta sitähän meiltä löytyy, erityisesti entisten turvesoiden pohjista.
Auringon ja tuulen voimalla maakunta on pompannut, ehkä vähän huomaamatta, vihreän energiasiirtymän kärkeen. Etelä-Pohjanmaan liitto on tukenut vihreää energiasiirtymää huolehtimalla tuulivoima- ja jatkossa myös aurinkovoima-alueiden suunnittelusta. Vuosina 2014–2020 liitto myös rahoitti uusiutuvan energian kehittämishankkeita maakunnassa yli neljällä miljoonalla eurolla.
En tiedä, voidaanko puhua luovasta tuhosta, mutta Etelä-Pohjanmaan siirtymä turpeesta vihreään energiaan on tapahtunut tosiasia. Tähän kun lisää vielä bioenergian, jota voidaan tuottaa maa- ja metsätalouden sivuvirroista, voidaan Etelä-Pohjanmaata pitää vahvasti kehittyvänä vihreän energian kultamaana. Tuhannen taalan kysymys on, mitä tällä energialla tehdään.
Tyydymmekö siihen, että voimaloista peritään kiinteistöverot ja vuokrat? Rakennammeko vain lisää maisemaa halkovia voimajohtoja, joilla vihreä sähkö siirretään muualle hyödyttämään toisten alueiden talouksia? Vai pitäisikö meidän hyödyntää vihreää sähköä maakunnan teollisuuden kasvuun ja uudistumiseen?
Edullinen, luotettava ja lähellä tuotettu päästötön energia on kilpailuvaltti, joka kannattaa hyödyntää nyt. Maakunnan ei pidä jäädä arvoketjun alkupäähän ainoastaan tuottamaan vihreää energiaa, joka sitten hyödynnetään jossakin muualla. Ravintoketjun yläpäähän siirtyminen edellyttää vihreän energiaekosysteemin rakentamista, jossa yhdistyvät sähkön ja vedyn tuotanto.
Lisäksi on kaavoitettava ja markkinoitava houkuttelevia vihreän teollisuuden sijaintipaikkoja uusille toiminnoille. Yhtä tärkeää on olemassa olevan teollisuuden vihreä uudistuminen. Itse asiassa moni maakunnan kärkiyritys on jo tällä tiellä, kuten Atria tai Ruukki.
Antti Saartenoja
innovaatiojohtaja
Etelä-Pohjanmaan liitto