22 / 10 / 19

Rakennettu kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa

  • 0

Museoviraston mukaan rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehittynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Koko maahan rakennettiin 1900-luvun jälkipuolella koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, työnteon ja vapaa-ajan ympäristöjä (Museovirasto).

Valtioneuvoston päätöksen vuodelta 2009 lähtökohtien mukaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina ja sovitetaan yhteen muiden valtakunnallisten tavoitteiden sekä maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa.

Kulttuuriperinnön vaalimisessa maakuntakaava on yksi niistä välineistä, jolla kulttuuriympäristöön liittyvien valtakunnallisten arvojen säilymistä edistetään. Maakuntakaavassa on kiinnitettävä erityistä huomiota maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (MRL 28§). Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa (23.5.2005) on osoitettu valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet. Lisäksi kaavaselostuksen liitteessä on lueteltu maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet.

Etelä-Pohjanmaan liitossa on päivitetty ja kartoitettu maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavoituksen taustaselvitykseksi laadittu Etelä-Pohjanmaan maakunnallinen rakennusinventointi tehtiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa kesän 2016 ja alkuvuoden 2017 välisenä aikana. Inventoinnin tarkoituksena oli päivittää ja täydentää aiemmin laadittuja maakunnallisia inventointeja sekä tuoda esiin uusia kohteita. Inventoijana työskenteli Kirsi Niukko.

Etelä-Pohjanmaan maakunnallista rakennusinventointia on jatkettu tänä vuonna uudemman rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnilla ja sen arvotuksella, ajoittuen rakennetusta kulttuuriympäristöstä 1930 luvulta 1990 luvulle. Tästä työstä on vastannut Saatsi Arkkitehdit Oy. Samalla työhön on sisällytetty vuosina 2016-2017 tehdyn Etelä-Pohjanmaan rakennusinventoinnin arvotus eli maakunnallisesti merkittävimpien ja arvokkaimpien kohteiden määrittely ja valinta. Arvotustyötä on tehnyt maakunnallinen työryhmä. Tulevassa maakuntakaavatyössä on tarkoitus osoittaa valtakunnallisesti merkittävien rakennetun kulttuuriympäristön kohteiden lisäksi maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet tehtyjen inventointien ja arvotustyön pohjalta.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävä ja arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Rakennettu kulttuuriympäristö on kulttuuriperintöä ja hyvää ympäristöä, ja se muodostaa eri aikakausista muodostuvaa kerrostumaa, jota täytyy pyrkiä vaalimaan ja säilyttämään tulevaisuuteen. Uutta rakennettua kulttuuriympäristöä luodaan jatkuvasti. Maakunnalliset rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit ja arvotustyö pyrkivät tuomaan esille maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön merkitystä ja arvoja. Rakennusperinnön säilyttämiseen liittyvät haasteet, kuten toiminnalliset, tekniset ja taloudelliset tekijät, osaltaan vaikuttavat siihen, miten kohteita pystytään säilyttämään. Toivottavasti Etelä-Pohjanmaalla löytyy tahtoa säilyttää rakennettua kulttuuriympäristöä monipuolisesti mahdollisuuksien mukaan tulevaisuuteen. 

 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

0 kommenttia
15 / 10 / 19

Kulttuurihyvinvointi sotessa ja sen käytännön haasteet Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hanke on tilaisuuksissaan kartoittanut osallistuneiden kuntien ja sote-organisaatioiden edustajien näkemyksiä kulttuurihyvinvoinnin nykytilasta alueillaan. Enemmistö läsnäolleista on ollut kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tai kansalaisopiston edustajia. Lähtökohta keskusteluille on ollut, että kulttuuri on kaikkien kuntalaisten ja sote-asiakkaiden perusoikeus iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

Keskusteluissa on tullut esille, että kuntalaisten ja sote-asiakkaiden kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kattavasti. Toisaalta alueilla voi olla paljonkin kulttuuritarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta tekijät ja toimijat eivät tunne toisiaan. Yhteistyön aloittaminen koetaan siitä syystä vaikeaksi. Ensin olisi siis hyvä tulla tutuiksi.

Vuoropuhelu ja verkostoituminen kulttuuri- ja sote-toimijoiden sekä kansalaisopistojen kesken todettiin ehdottoman tarpeelliseksi käytännön tavoitteeksi. Lisääntyneiden kontaktien kautta syntyy yleensä uutta toimintaa. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta sote-organisaatioissa lisääntyy myös koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lisäksi sote-organisaatioissakin tulisi olla työntekijä (yhteistyökumppaneiden ”vastinpari”), jolla on asiasta koordinointivastuu sekä yksiköittäin nimetyt vastuuhenkilöt, esim. kulttuurivastaavat. Näin kulttuurihyvinvointia edistävät toiminnot tulevat osaksi organisaation rakenteita ja voivat siten kehittyä edelleen. Toiminnan säännöllisyys ja suunnitelmallisuus nähtiin tärkeäksi sen vaikuttavuuden kannalta.

Taiteen ja kulttuurin monenlaisten mahdollisuuksien tiedostaminen eri yhteistyötahoilla on tärkeää. Samoin olennaista on päämäärien kirkastaminen kaikille; miksi taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa kannattaa tehdä ja mikä on osapuolten yhteinen tavoite. Ohjeita ja koulutusta toiminnan järjestämiseen kaivattiin, mutta jo testatut hyvät käytännöt ja ministeriöiden suositukset (OKM, STM 2018) antavat tähän hyvän pohjan. Myös jo olemassa olevien mahdollisuuksien huomaaminen ja hyödyntäminen (esim. työntekijöiden harrastukset ja uskallus käyttää taitoja työssä sekä aktiiviset vapaaehtoiset kulttuuriharrastajat) edistävät kulttuurihyvinvoinnin juurtumista sote-palveluihin ja asiakkaiden arkeen.

 

Teksti: Pirjo Heino

0 kommenttia
02 / 10 / 19

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija 2019 finalistit on valittu

  • 0

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija -kilpailun on suunnitellut ja järjestää Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkosto. Kilpailu järjestetään nyt neljännen kerran. Kilpailu julkistettiin keväällä 2019 ja hakuaika päättyi 31.8.2019. 

– Kilpailun avulla pyritään nostamaan kuvataiteen profiilia ja asemaa maakunnassa, antamaan nostetta ja julkisuutta eteläpohjalaiselle kuvataiteelle sekä tuomaan esille uusia nuoria eteläpohjalaisia kuvataiteilijoita, kertoo kehittämissuunnittelija Tuija Ahola Etelä-Pohjanmaan liitosta.

Kilpailuun osallistujia oli yhteensä 12. Näistä tuomaristo valitsi viisi finalistia, jotka ovat Tuomas Linna, Aeon Lux, Jaana Maijala, Noora Ojanperä ja Emma Peura.

 

Mukana uudenlaisia teoksia

– Nyt saimme kilpailuun sekä perinteisiä töitä, mutta myös selkeästi uudenlaista ilmaisua. Valittuja taiteilijoita yhdistää moniäänisyys ja tuoreus. Teokset ovat monitasoisia ja katsoja joutuu pysähtymään niiden äärelle ja ajattelemaan, toteaa kilpailun tuomaristoon kuuluva museotoimenjohtaja Maria Lampinen Nelimarkka-museosta.

Tuomariston arvion mukaan finalistien teokset ovat tilateoksia, joissa samassa tilassa on kuvaa, ääntä ja yksityiskohtia. Teoksissa näkyy aiheiden omaperäinen käsittely sekä nykymaailman tai historiasta kumpuavan aiheen kommentoiminen ja esiintuominen.  Teokset ovat kiinni ajassa omannäköisinään.

 

Finalistien lyhyet esittelyt

Tuomas Linna on vuonna 1985 syntynyt, Espoossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka juuret ovat Alavudella. Tuomas viimeistelee kuvataiteen maisterin opintoja Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

 www.tuomaslinna.com 

Aeon Lux on 1993 syntynyt, Seinäjoella asuva ja työskentelevä, Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija (AMK) ja performanssitaiteilija.

https://prinssiruusunen.wixsite.com/aeonlux

Jaana Maijala on 1984 Ylistarossa syntynyt ja siellä asuva ja työskentelevä taiteen maisteri.

https://jaanamaijala.tumblr.com

www.stumpofprometheus.com

Noora Ojanperä on Seinäjoella vuonna 1993 syntynyt, Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa opiskeleva kuvataiteilija.

https://nooraojanpera.com

Emma Peura on vuonna 1988 Kauhavalla syntynyt taidegraafikko, joka opiskelee kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

www.emmapeura.com

 

Yleisöäänestys auennut

Keskiviikkona 2. lokakuuta alkaen yleisöllä on mahdollisuus äänestää oma suosikkinsa netissä. Taiteilijoiden töiden esittely ja linkki äänestykseen löytyy Etelä-Pohjanmaan liiton verkkosivuilta osoitteesta

Äänestys on auki 27. lokakuuta saakka.

Voittaja sekä yleisön suosikki julkistetaan 31. lokakuuta järjestettävässä maakuntajuhlassa Lapualla.

 

Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkosto, tuomaristo ja kilpailun säännöt

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija -kilpailun tuomaristoon ovat kuuluneet museotoimenjohtaja Maria Lampinen Nelimarkka-museosta, museolehtori Kirsi-Maria Tuomisto Lapuan taidemuseosta, näyttelykoordinaattori Sanna Karimäki-Nuutinen Seinäjoen taidehallista sekä sihteerinä kehittämissuunnittelija Tuija Ahola Etelä-Pohjanmaan liitosta.

Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkostoon on kutsuttu mukaan maakunnan taidemuseot ja näyttelygalleriat, joilla on säännöllistä ympärivuotista näyttelytoimintaa. Kuvataideverkostoon kuuluvat seuraavat toimijat: Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo - Nelimarkka-museo Alajärveltä, Lapuan Taidemuseo ja Patruunagalleria Lapualta, Seinäjoen taidehalli, Varikkogalleria Seinäjoelta, Taidekeskus Harri Alavudelta, Kauhajoen Hella-galleria, Pirkanpohjan taidekeskus Ähtäristä, Pohjanmaan valokuvakeskus Lapualta, Kaari-Galleria Kauhavalta ja Etelä-Pohjanmaan liitto.

Lisätietoa kilpailusta löytyy osoitteesta http://www.epliitto.fi/vuoden_nuori_taiteilija

Valokuvia median käyttöön: https://bit.ly/2pf0atL

 

Kilpailun tulevaisuus

Seuraavan kerran kilpailu järjestetään vuonna 2021.

 

 

 

Lisätietoja:

 

Tuija Ahola                                              Maria Lampinen

kehittämissuunnittelija                          museotoimenjohtaja

050 537 8071                                         044 2970489

tuija.ahola@etela-pohjanmaa.fi            maria.lampinen@alajarvi.fi  

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
16 / 01 / 19

Sijoitusvinkkejä vanhuuden varalle

  • 1

Jokainen on varmasti törmännyt lehtijuttuihin, joissa neuvotaan, kuinka sijoittamalla voit turvata itsellesi mukavat eläkepäivät työuran päättymisen jälkeen. Taloudellinen sijoittaminen onkin usein kannattavaa. Mutta ikääntyvän ihmisen kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta sijoittamista on mahdollista ajatella laajemminkin. On hyvä miettiä, voisiko olla kannattavaa sijoittaa myös omaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan.

Etelä-Pohjanmaalla 2017 tehdyn hyvinvointibarometriselvityksen mukaan maakunnassa asuvien ikäihmisten pahin ongelma ei ole köyhyys tai rahan puute. Suurin hyvinvointiin liittyvä ongelma on yksinäisyys. Tämä havainto ei koske pelkästään Etelä-Pohjanmaata vaan Suomea laajemminkin. Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen mukaan Suomen aikuisväestöstä tuntee olonsa yksinäiseksi yli 400 000 asukasta. Ikäryhmittäin katsottuna yksinäisyys kohdistuu erityisesti elämän alku- ja loppupäähän.

Kuinka sijoittamisella voidaan pitkällä tähtäimellä parhaiten ehkäistä yksinäisyyttä ja tukea omaa hyvinvointia? Kokemusten perusteella kannattaa ruokkia nimenomaan kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset jotka osallistuvat erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti ja luottavat toisiin ihmisiin, tuntevat itsensä keskimääräistä terveemmiksi ja voivat paremmin. Sosiaalisen pääoman vähäinen määrä puolestaan lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Kulttuurisen pääoman suhteen vaikutukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Kirjailija ja dosentti Markku T. Hyyppä on todennut tutkimuksissaan, että aktiivinen kulttuurinen harrastaminen lisää elinvuosia keskimäärin parilla tai kolmella. Harrastuksen ei tarvitse olla korkeakulttuuria, vaan itselle iloa tuottavaa tekemistä, johon liittyy yhteisöllisyys. Kulttuuriaktiiviset ihmiset elävät pidempään kuin esimerkiksi sohvaperunat, sanoo Hyyppä.

Kulttuurisen pääoman vaikutukset

Etelä-Pohjanmaan liiton Kulttuurisote-hankkeessa 2018 tehty selvitys osoitti, että Etelä-Pohjanmaalla asuvista yli 65-vuotiaista suhteellisen harvat ovat aktiivisia kulttuurin harrastajia. Oman kulttuuriperinteensä he kuitenkin tuntevat hyvin. Vahvuuksia ovat mm. käsityötaito sekä paikallisen ruoka-, laulu- ja tarinaperinteen tuntemus. Vaikka yksinäisyyttä esiintyykin maakunnan alueella runsaasti, on kulttuurinen pääoma paikallisten ikäihmisten keskuudessa keskimäärin hyvällä tasolla.

Kulttuurista pääomaa voidaan mitata myös kulttuurisen toimijuuden tasolla. Mitä aktiivisempaa kulttuurin harrastaminen on, sitä suuremmat ovat hyvinvointivaikutukset. Kun Kauhajoella asuva 68-vuotias naishenkilö käy viikoittain paikallisen kuoron harjoituksissa, on tällä harrastuksella todennäköisesti suuri merkitys hänen kokonaishyvinvoinnilleen. Joskus merkitys voi olla jopa mullistava. Isännät voivat puolestaan lähteä vaikka keppijumppaan, kunhan pitävät huolen, että vetäjä soittaa hyvää musiikkia. Positiiviset vaikutukset eivät tule pelkästään taidetoiminnasta, vaan harrastukseen liittyvät sosiaaliset suhteet ja niiden mukanaan tuoma osallisuus ja vuorovaikutus ovat yhtä tärkeitä.

Hajasijoituksen merkitys

Sijoittamiseen liittyvissä lehtijutuissa suositellaan usein hajasijoittamista. Tämä on myös edellä kerrottuun viitaten viisas valinta. Kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitys saattaa iän myötä nousta taloudellista pääomaa tärkeämmäksi. Vuosien mittaan meidän kaikkien toimintakyky pikku hiljaa heikkenee. Tämä on tosiasia, mihin ei tunneta poikkeuksia. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma voivat tuottaa meille tärkeitä pelimerkkejä juuri silloin, kun niitä kaikkein eniten kaivataan.

Kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan sijoittaminen on siinäkin mielessä mukavaa, että se ei useimmiten edellytä suuria rahallisia panostuksia. Toki välillä saatetaan vaatia pientä riskin ottoa ja epämukavuusalueelle menemistä. Useimmiten se kuitenkin kannattaa.

Sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan sijoittaminen kannattaa aloittaa nuorena. Kokemukset osoittavat, että ikäihmisten aktiivinen taiteen ja kulttuurin harrastaminen on usein seurausta pitkään tai mahdollisesti koko elämän ajan jatkuneesta toiminnasta. Sama pätee myös sosiaalisiin verkostoihin ja niiden rakentamiseen. Toisaalta poikkeukset vahvistavat säännön, eli parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

 

Esa Vienamo
projektipäällikkö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommenttia
12 / 12 / 18

Sopisi muillekin maakunnille

  • 0

Valtioneuvoston kanslian julkaisemana on 28.9.2018 ilmestynyt raportti Maakuntauudistus ja vahvistuvat yhteistyörakenteet sivistyksessä ja hyvinvoinnissa (HYVINSIVI). Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämässä sekä MDI Public Oy:n ja Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamassa TEAS-selvityksessä tarkastellaan vaihtoehtoja ja tuotetaan kuvauksia hyvinä pidetyistä toimintamalleista palveluintegraation näkökulmasta.

Selvityksessä tavoitteena on ollut perehtyä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalojen sekä kuntien ja maakunnallisten toimijoiden välisiin yhdyspintoihin aikaisempaa maakuntauudistuksen valmistelutyötä syvemmin. Tämän lisäksi selvityksessä on kartoitettu olemassa olevia hyviä toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää uusien yhteistyökäytäntöjen kehittämiseksi ja maakuntauudistuksen tavoitteiden edistämiseksi. Tarkastelun kohteena ovat 1) hyvinvoinnin yhdyspinnat, 2) kulttuurin yhdyspinnat, 3) liikunnan ja alueellisten liikuntaneuvostojen yhdyspinnat, 4) opiskeluhuollon yhdyspinnat, 5) Ohjaamo sekä 6) allianssimalli.

Yhteistyön tekemisen tavat poikkeavat toisistaan eri maakunnissa ja kunnissa. Selvityksessä tarkastellut tapausesimerkit edustavat edistyksellisiksi tunnistettuja eri toimijoiden välisen yhteistyön organisoitumisen tapoja, eikä tarkoituksena ole muodostaa kokonaiskuvaa kaikista käytössä olevista yhteistyön tekemisen tavoista. Tuotettu tieto tukee toimivien yhteistyön toimintamallien muotoilua sekä asiakaslähtöisten ja vaikuttavien palvelukokonaisuuksien kehittämistä osana maakuntalain ja aluekehittämis- ja kasvupalvelulain myötä tapahtuvia muutoksia.

Etelä-Pohjanmaan malli kulttuurin kehittämisessä

Kulttuurin yhdyspintojen osalta selvityksessä esitellään kulttuurin kehittämistyö Etelä-Pohjanmaalla ja kulttuurihyvinvoinnin kehittämistyö Pirkanmaalla. Raportissa Etelä-Pohjanmaan nykyistä toimintatapaa kulttuurin kehittämistyössä pidetään hyvänä ja mallin arvioidaan toimivan muissakin maakunnissa. Vastaavanlaista kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen perustuvaa työskentelytapaa suositellaan myös muille maakunnille.

Etelä-Pohjanmaan maakunnallisen kulttuurin kehittämistyön mallissa kulttuuriin liittyvät tehtävät ja palvelut ymmärretään laajemmin kuin monessa maakunnassa. Kulttuuriin panostamalla katsotaan voitavan edistää sekä asukkaiden hyvinvointia että laajemmin koko alueen kehitystä.

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyötä pidetään suunnitelmallisena ja tavoitteellisena ja kulttuurilautakunta antaa päätöksillään kehykset ja selkärangan maakunnalliselle kulttuurin kehittämistyölle.

Raportin mukaan kulttuurilla tulee olla tärkeä rooli elinvoiman, kilpailukyvyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä sivistyksessä. Uusia maakuntia rakennettaessa Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyön malli toimisi selvityksen mukaan myös muissa maakunnissa.

Usein ajattelemme, että työ, jota teemme koituu omaksi iloksemme ja hyödyttää vain omaa aluettamme. On hienoa, että Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyö on valittu edistyneeksi toimintatavaksi, jota tutkimuksessa selvitettiin. Tulos on kannaltamme mairitteleva ja voimme aidosti olla ylpeitä tähänastisesta yhteistyöstä. 

Lähtökohtana monialainen yhteistyö

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyön lähtökohtana on ollut yhteistyön rakentaminen ympäröivien kuntien, päättäjien ja sidosryhmien kanssa. Yhteistyötä on syytä tulevaisuudessakin vaalia ja jatkaa, sillä kulttuurin toimijat ja kulttuuripalveluiden käyttäjät ovat kuntien asukkaita.

Haasteiden ja kehittämiskohteiden lista on hyvästä tuloksesta huolimatta pitkä.

Kulttuurin kehittämisen organisoituminen Etelä-Pohjanmaalla uuden maakuntaorganisaation sisällä on vielä vailla lopullista pohdintaa. Maakunta- ja sote-uudistusta koskevien kansallisten päätösten synnyttyä ratkottavaksi tulee monta kysymystä. Miten kulttuuri nivoutuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen alueellamme? Miten tärkeäksi koetaan kulttuuriympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvät kysymykset? Entäpä kansainvälistymiseen liittyvä toiminta, kulttuurimatkailu ja luovan alan yritystoiminta? Nähdäänkö kulttuurille tarpeelliseksi oman lautakunnan tai muun toimielimen perustaminen jatkossa? Kehitämmekö edelleen Etelä-Pohjanmaan mallia ja otammeko sen uudessa maakunnassa käyttöön?

Joka tapauksessa monialaista yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Aluekehittämisen näkökulmasta kulttuurilla on sekä pito- että vetovoimaa.


Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

 

Maakuntauudistus ja vahvistuvat yhteistyörakenteet sivistyksessä ja hyvinvoinnissa (HYVINSIVI) -raportti löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-609-6

0 kommenttia
24 / 10 / 18

Kulttuuriperintö kiinnostaa ja koskettaa

  • 0

Juhlista Euroopan kulttuuriperintövuotta 2018

Vuosi 2018 on nimetty koko Euroopan yhteiseksi kulttuuriperintövuodeksi. Sen aikana erilaiset alueelliset ja paikalliset toimijat toteuttavat kulttuuriperintöään esiin nostavia projekteja, tapahtumia, aloitteita ja kampanjoita ympäri Eurooppaa. Teemavuoden toivotaan lisäävän yleistä tietoisuutta kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksestä niin paikallisella kuin eurooppalaisella tasolla. Tarkoituksena on saada meidät kaikki arvostamaan kulttuuriperintöämme ja pitämään sitä yhteisenä, jaettavana voimavarana. Suomessa vuoden pääteemana on osallisuus kulttuuriperintöön. Tavoitteena on myös lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta sekä kulttuuriperinnön kestävää käyttöä.

Mitä se kulttuuriperintö sitten oikein on? Wikipedia määrittelee asiaa näin: ”Kulttuuriperintö-käsitteellä viitataan yleensä joukkoon menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluvat kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.”

Kulttuuriperinnön käsite viittaa yleensä Unescon yleissopimuksiin maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Ensiksi mainitun sopimuksen Suomi hyväksyi vuonna 1987, jälkimmäisen 2013. Aineettoman eli elävän perinnön osalta on Suomessa viime vuosina tehty paljon työtä sopimuksen toimeenpanemiseksi. Elävän perinnön wikiluettelossa on nyt 140 kohdetta ja elävän perinnön kansallisessa luettelossa 52 kohdetta, joista Etelä-Pohjanmaalta kaksi: suomalainen tango ja pääsiäisvalakiat. Sopimusta toteutetaan verkostotoimintana elävän perinnön ringeissä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt päätöksen koskien Suomen esitystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ensimmäisenä kohteena luetteloon esitetään haettavaksi saunomista vuonna 2019 ja toisena kohteena kaustislaista viulunsoittoa vuonna 2020.

Kulttuuriperintömme on moninaista ja ulottuu kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Se voi olla rakennuksia, luontokohteita, rakennettuja alueita, museoiden ja arkistojen kokoelmia, suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä, joiden pohjalta voi syntyä esineitä, esittäviä ilmaisun muotoja tai vaikkapa ruokia ja leikkejä.

Kulttuuriperintö kiinnostaa ja koskettaa. Ja kulttuuriperinnön äärellä meitä on paljon! Se on läsnä arjessamme huomaamattamme. Me viemme kynttilöitä hautausmaalle jouluaattona, poltamme kokkoja pääsiäisenä, samoamme metsissä ja vesillä ja nautimme luonnon tarjoamista antimista jokamiehenoikeuksien turvin, kudomme räsymattoja ja valmistamme kansallispukuja, käymme lavatansseissa, laulamme tangoa karaokessa, pelaamme pesäpalloa ja mölkkyä, metsästämme Suomenpystykorvan kanssa, syömme piimävelliä ja kalakukkoa. Ja paljon paljon muuta! Kulttuuriperinnön merkityksellisyydestä ja kiinnostavuudesta kertovat myös museoiden ennätykselliset kävijämäärät. Viime vuonna museoissa vierailtiin peräti 7,1 miljoonaa kertaa! Tämä oli siihenastinen ennätys ja museoalalla uskotaan, että tästä vuodesta tulee vielä parempi. Helsingissä museoon pääsyä jonotetaan kuin ilmaista ämpäriä ja Savonlinnassa raksamiehetkin hankkivat museokortteja!

Eurooppalaisen kulttuuriperintövuoden merkeissä myös Etelä-Pohjanmaalla halutaan tuoda esille erityisesti omaa eteläpohjalaista kulttuuriperintöä. Etelä-Pohjanmaan liitto on eri kulttuuriperintöalan toimijoiden kanssa yhteistyössä tuottanut tapahtumakokonaisuuden, jossa esiin nousevat muun muassa eteläpohjalainen maisema, rakennettu ympäristö, esihistoria, murre, musiikki, tango, pääsiäiskokot, kotiseututyö ja -tutkimus, paini ja pesäpallo sekä ruoka.

Perjantaina 26.10.2018 maakuntamme kulttuuriperintöä esitellään seminaarissa Kulttuuriperintöä tangon askelin Framin auditoriossa. Perjantai-iltana kuullaan Seinäjoki-salissa konsertti Kauas pilvet karkaavat - Mestarit ja kisällit, jossa Markus Allan ja tangonuoret vievät meitä tangosatujen maailmaan. Lauantaina 27.10.2018 teemme opastetun matkan Lakeuden rakennusperintöön Meillä ja meirän krannis -retkellä. Seminaarissa puhumassa ovat mm. Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh, museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio, museoviraston intendentti Satu Mikkonen-Hirvonen, tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto, rakennustutkija Sirkka-Liisa Sihvonen, museotoimenjohtaja Susanna Tyrväinen ja laulaja Kyösti Mäkimattila. Seminaariväelle oman viestinsä on lähettänyt myös Aki Kaurismäki. Seminaarin yhteydessä on luvassa myös työpajoja, kulttuuriperintötyön esittelyä ja tangon pikakurssi, jossa jokainen voi oppia tanssimaan tangoa omalla tavallaan. Tapahtumista löydät tarkempaa tietoa Etelä-Pohjanmaan tapahtumakalenterista osoitteessa www.epkalenteri.fi.   

Tule mukaan tutustumaan eteläpohjalaiseen kulttuuriperintöön ja juhlistamaan Euroopan kulttuuriperintövuotta 2018. Kulttuuriperintö ei ole ainoastaan menneisyyden perintöä. Se elää vahvasti tässä hetkessä ja arjessamme ja on tärkeä tulevaisuuden voimavara!

 

Tuija Ahola
Kulttuurin kehittämissuunnittelija

 

0 kommenttia
30 / 08 / 18

Kulttuurin kuntakierroksella

  • 0

Meteoriitista pyhäinpäivän soittoihin ja savannille

Mitä kaikkea Etelä-Pohjanmaalta löytyykään! Tämän saimme jälleen kokea, kun teimme kulttuurin kuntakierroksen eteläpohjalaisiin kuntiin kevään aikana.  Kierroksen tavoitteena oli saada evästystä kulttuurin kehittämistoimiin ja maakunnallisen kulttuuristrategian päivitystyöhön. Vastaanotto kunnissa oli erittäin positiivinen. Kehittämistyöhön ja tulevaisuuteen suuntautunut innostus jäi mieleen aivan erityisesti.

Kuluneen kesän aikana monet tuolloin valmistelun alla olleet tilaisuudet ovat jo toteutuneet ja olemme saaneet nauttia yhteistyön myötä tuotetusta runsaasta kulttuuritarjonnasta. Aivan liian vähän tuomme esille näitä upeita tapahtumia ja kohteita, joita eri puolilta maakuntaa löytyy. Pyysimme kuntien edustajia kertomaan kuntakierroksella paikkakunnan erityispiirteistä ja niistä tapahtumista, asioista ja kohteista, joita kulttuurin osalta halutaan nostaa esille ja joita halutaan kehittää edelleen. Hienoja tarinoita ja mielenkiintoista nähtävää löytyi jokaisesta kunnasta. Kuntien toiveissa on, että maakuntaa markkinoidaan kokonaisuutena, myös pienemmät kohteet ja tapahtumat huomioiden.

Tapahtumista jäi erityisesti mieleen Karijoella vuosittain järjestettävä, Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toteutettu kansanmusiikkitapahtuma, Pyhäinpäivän soitot. Kansamusiikin harrastajat ja muusikot sen löytävät ilman muuta, mutta tapahtumassa olisi kovasti viestittävää ja ennen kaikkea koettavaa ja kuultavaa myös laajemmalle yleisölle. Lappajärven Kivitipussa sijaitseva meteoriittinäyttely on uudistunut ja saanut uudet tilat. Myös audiovisuaalisuutta ja alan tutkimukseen liittyvää toimintaa on lisätty. ITE-taiteilija Alpo Koivuniemen Savannilla Kauhajoen Nummilahdessa kaikki eläimet olivat tänä kesänä kotona, useimmiten ne ovat ”kansainvälisissä tehtävissä” ulkomailla. Ähtärin Pirkanpohjan Veden Vuodet -näyttely tuo upealla tavalla esille professori Eero Hiirosen teoksia vuosikymmenten varrelta. Tässä lueteltujen muutamien esimerkkien takana ovat innostavat tarinat ja aktiiviset, taitavat ihmiset.

Kierroksen jälkeen jäin pohtimaan, osaammeko hyödyntää tarinoiden taustoja, arvostammeko ja nostammeko esille mieleenpainuvia henkilöitä tai kohteita, luommeko uusia tarinoita ja tuommeko aidosti esille menneen, nykyisen ja tulevan Etelä-Pohjanmaan kiinnostavia puolia?  Uskon, että tässä meillä on vielä paljon opittavaa. Tarvitaan osaamista ja kehittämistä, tuotteistamista, toimijoiden välistä yhteistyötä ja hyviä, aitoja tarinoita. Kulttuuritarjontamme voisi todellakin tulevaisuudessa olla paljon nykyistä vaikuttavampi osa matkailua ja maakunnan markkinointia.

Kuva maakunnastamme ei muodostu ainoastaan suurten tapahtumien kautta, vaan kokonaisuudesta, jossa pienimmälläkin kunnalla asukkaineen on mahdollisuus omalla aktiivisuudellaan tehdä Etelä-Pohjanmaan runsaasta kulttuuritarjonnasta ennennäkemättömän monipuolinen ja vaikuttava osa asukkaiden arkipäivää. Siitä syntyy innostava ja unohtumaton elämys myös matkailijoille.  

Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

0 kommenttia
05 / 01 / 18

Enemmän hyteä, vähemmän sotea

  • 0

 

Alkuvuodesta 2018 päättymässä olevalta Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja -hankkeelta on ilmestynyt uusi julkaisu Enemmän hyteä, vähemmän sotea - Hyvinvointia ja terveyttä kulttuurista.

Tuoreessa 16-sivuisessa julkaisussa esitellään mm. suomalaisen hyvinvoinnin satavuotista historiaa sekä luonnonäänien käyttöä hoitotyössä. Lisäksi kerrotaan, kuinka sote-kuntayhtymä Kaksineuvoinen on lähtenyt hyödyntämään kulttuurin mahdollisuuksia toiminnassaan. Pohjanmaan liiton kulttuuripäällikkö Tarja Hautamäki pohtii kirjoituksessaan, mistä saadaan asiantuntijatukea maakunnan kulttuurihyvinvointipalvelujen toteuttamiseen. Lukijat voivat myös tutustua Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja -hankkeen puitteissa 2015-2017 toteutettuihin 28 kuntapilottiin.

Julkaisun kirjoittajina ovat toimineet professori Pirkko Vartiainen, tiedotussihteeri Carola Harmaakivi, kulttuuripäällikkö Tarja Hautamäki ja projektipäällikkö Esa Vienamo. Julkaisu on saatavissa ruotsiksi nimellä Mera välfärd, mindre sjukvård - Kultur ger välfärd och hälsa.

Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa toteutetun Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja II -hankkeen rahoittajina ovat toimineet Opetus- ja kulttuuriministeriö, Etelä-Pohjanaan liitto, Pohjanmaan liitto sekä Svenska Österbottens förbund för utbildning och kultur (SÖFUK / KulturÖsterbotten). Hankkeen hallinnoijana toimii Etelä-Pohjanmaan liitto.

Tutustu julkaisuihin:

Enemmän hyteä, vähemmän sotea - Hyvinvointia ja terveyttä kulttuurista

Mera välfärd, mindre sjukvård - Kultur ger välfärd och hälsa

 

 

0 kommenttia
31 / 08 / 17

Montako päivää sataan?

  • 0

Elokuun viimeisenä viikonloppuna, Yhdessä-viikonloppuna, alkoi lähtölaskenta sata päivää sataan. Ja tänään keskiviikkona 13. syyskuuta tuo maaginen luku on 84. Juhlavuoden huipentuma, Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. lähenee päivä päivältä. Mutta onneksi on nämä vajaat sata päivää, sillä hienoja ja mielenkiintoisia tapahtumia on paljon tarjolla. Juhlavuotta on vielä jäljellä! 

Yhdessä viikonloppuna toivottiin suomalaisten viettävän erityisen paljon aikaa yhdessä. Ja näin tapahtuikin. Aikaa vietettiin osallistumalla tapahtumiin, mutta paljon aikaa vietettiin myös ”parhaassa seurassa”, omien läheisten, perheenjäsenten ja ystävien seurassa. Jos Yhdessä-viikonloppuna olimme käsi kädessä, niin itsenäisyyspäivänä juhlavuoden huipentuessa päätökseensä varmasti jo halaamme!

Syksyn sataa päivää on mukava seurata myös Lapuan Alanurmon koulun juhlavuoden kalenterista. Kalenteri avaa joka päivä uuden luukun, jossa lyhyen videon avulla esitellään kunakin päivänä yhtä itsenäisyytemme vuotta. Tänään avautui kalenterin kolmas luukku ja esittelyssä oli vuosi 1920. Luukussa esille tuotiin muun muassa Suomen historian ensimmäinen olympiavoittaja, nainen, joka voitti kultaa 1920 Antwerpenin kesäolympialaisissa yhdessä miehensä kanssa. Kuka oli tämä nainen ja mikä oli laji, se selviää Alanurmon koulun juhlakalenterista: https://alanurmonkoulu.net/kalenteri/suomi-100/

Kalenterin taustalla on Alanurmon koulun tekemät joulukalenterit, joita oppilaat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet jo kolmena aikaisempana vuonna. Luukkujen sisällön suunnittelevat ja toteutuksen kuvaavat 4.-6.lk:n oppilaat. Kaikista luukuista koostetaan yhtenäinen elokuva, jonka tekemiseen on lupautunut alan ammattilainen Tommi Kilpiö Seinäjoelta. Dokumenttielokuva esitetään itsenäisyyspäivänä 2017 ja alustavasti esittämispaikaksi on sovittu elokuvateatteri Bio Marilyn Lapualla.

Elokuvan musiikki on äänitetty huhtikuussa Seinäjoella Sound Aces -studiolla. Elokuvan äänimaailmaa oli toteuttamassa Lapuan lukion jousikvintetti. Kalenterisivuilta löytyy tietoa myös hankkeen tekemisestä ja yhteistyökumppaneista. Hieno juhlavuoden kouluhanke, onnittelut Alanurmon koululle!

Juhlavuoden Pukeudu sinivalkoiseen -päivä 28. elokuuta osallisti hienosti seinäjokelaisia ja muitakin yksinkertaisella tavalla osallistumaan juhlavuoteen. Sinivalkoiseen pukeutuivat päiväkodit, koulut, työyhteisöt ja yksittäiset kansalaiset. Päivä nostatti hyvän mielen, syksyä ja juhlavuotta on tästä hyvä jatkaa!    


Etelä-Pohjanmaan liiton väen onnittelut satavuotiaalle Suomelle.

Maakunnan syksy on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia teatteriesityksiä, kuten Silta-näytelmä Alavudella ja useammalla paikakkunnalla vieraileva Satu Sammosta -musikaali. Erilaisia Suomi 100 -aiheisia taidenäyttelyitä ja konsertteja on lukuisia. Yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista on Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan ensi-ilta. Etelä-Pohjanmaan tapahtumakalenterista, Suomi 100 -kategoriasta, löytyvät useimmat syksyn tapahtumat: https://www.epkalenteri.fi/

 

Sinivalkoisin terveisin

Tuija Ahola
Suomi 100 -aluekoordinaattori

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös