17 / 02 / 20

Taskurahoista timanteiksi

  • 0

Muinaisten alkemistien tavoitteena oli muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi. Tätä prosessia on historiassa yritetty toisintaa monesti, mutta lopputulos ei ole ollut kovin vakuuttava. Tahtotila ei ole muuttunut toteumaksi. Samanlainen tahtotilan ja realismin välinen epäsuhta on vallalla lastenkulttuurin parissa. Lapset ja lastenkulttuuri saattavat esiintyä juhlapuheissa ja ohjaavissa asiakirjoissa, mutta tahtotila ei tunnu muuttuvan toteumaksi. Pienistä resursseista ei tule taikasauvan iskusta isoja saati riittäviä resursseja. On tapahduttava muutos.

Pieniä kultahippuja näköpiirissä kumminkin kimaltelee. Lastenkulttuurikeskus Louhimo toteuttaa vuoden 2020 aikana Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamana esiselvityksen maakunnallisen lastenkulttuuritoiminnan toteuttamisesta. Ensivaiheessa olemme tehneet kyselyn Etelä-Pohjanmaan alueen toimijoille ja syksyllä pääsemme kokeilemaan toimintaa käytännössä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tekemämme kyselyn mukaan 96 prosenttia vastaajista näkee tarpeen kehittää kuntansa lastenkulttuuritoimintaa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että tärkein kohde lastenkulttuuritoiminnan kehittämiselle olisi peruskoulun vuosiluokat 1-6. Työmuodoissa vastaajien kesken löytyy hieman enemmän hajontaa. Voittajaksi selviää kuitenkin koulupäivän aikana ja koulupäivän sisällä toteutettava työpajamuotoinen toiminta. Sen on vastaajista 38 prosenttia vastannut tärkeimmäksi työmuodoksi ja 34 prosenttia toiseksi tärkeimmäksi. Myös kokoperheen tapahtumat ja esittävät sisällöt saavat kyselyssä kannatusta. Kyselystä nousseet näkemykset vaikuttavat sellaisilta, joissa lastenkulttuurikeskus Louhimo voi auttaa.

Kyselyn johtoajatuksena oli, että joka kunnassa tehdään jo lastenkulttuuria. Johtoajatus osoittautui todeksi. Monessa kunnassa tehdään mielenkiintoisia ja oman kunnan näköisiä sisältöjä. Muutamassa kunnassa palvelut nähtiin saavutettaviksi esimerkiksi toimivan kulttuurikasvatussuunnitelman vuoksi. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että palvelut eivät ole saavutettavia. Ne eivät tavoita haja-asutusalueella ja sivukylillä.

Tulevaisuuden osaamisessa korostuu yhä enemmän luova osaaminen, taiteellinen ajattelu, mielikuvituksen käyttö, ilmaisutaito sekä kyky ammattirajat ylittävään yhteistyöhön. Näitä valmiuksia voidaan vahvistaa koulun ja lastenkulttuurin yhteistyöllä. Siksi on mielestäni tärkeätä miettiä keinoja, miten taiteisiin osallistuminen saadaan kaikkien lasten ja nuorten koulupäivän yhteyteen.

Tervehdin suurella ilolla ja lämpimällä sylillä kaikkia ammattimaisia toimijoita, jotka haluavat lapsille ja lasten kanssa taidetta ja kulttuuria toteuttaa. Kultaa saa louhimalla malmia ja lastenkulttuuria lastenkulttuurikeskus Louhimolta. Muutetaan yhdessä lastenkulttuurin resurssit taskurahoista timanteiksi!

 

Tuomo Kallio
Lastenkulttuurikoordinaattori
Lastenkulttuurikeskus Louhimo

0 kommenttia
08 / 01 / 20

Luottamuksen ilmapiiri

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta eli noin kolme vuotta suuren epävarmuuden vallassa, kun maassamme valmisteltiin maakunta- ja sote-uudistusta. Jokainen meistä joutui moneen kertaan arvuuttelemaan, millaista työtä ja kenen palveluksessa sitä jatkossa mahtaisi tehdä, jos uudistus toteutuisi. Lisäksi kaikki omaan toimintaan liittyvä kehittämistyö oli lähes pysähdyksissä, eikä esimerkiksi tietojärjestelmiä kannattanut uusia. Tiloja oli luovutettu uudistuksen valmistelijoille, joten itse elettiin normaalia ahtaammin − kaiken kaikkiaan tilanne oli työntekijän näkökulmasta henkisesti vaativa ja työyhteisön näkökulmasta riskialtis konflikteille.

Näin jälkeenpäin tuntuu oikeastaan yllättävältä, miten hyvin tilanteesta selvittiin ja miten vahva usko tulevaan työyhteisössä silti oli. Sillä kaiken epävarmuuden huipuksi uudistusta ei sitten tullutkaan, minkä vuoksi päälle iski vielä eräänlainen pettymyskin. Valmisteluun siirtyneet työntekijät palasivat entisiin tehtäviinsä, ja heidät vastaanotettiin ilman ongelmia. Voidaan varmaan sanoa, että Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta osoitti suurta vahvuutta ja sitoutuneisuutta prosessin aikana riippumatta siitä, miten tiiviisti se oli uudistuksen valmistelussa mukana. Käytävillä ei kuulunut missään vaiheessa epäluottamusta työnantajaa tai työyhteisöä kohtaan. Luottamuksen ilmapiiri säilyi loppuun saakka.

Miksi näin oli, miksi syyttely, valittaminen tai turhautuneisuus eivät nousseet pintaan? Asian selvittäminen vaatisi epäilemättä laajan tutkimuksen, mutta joitain arveluja voin sisäpiiriläisenä heittää ilmaan.

Perimmäinen syy onnistumiseen kietoutuu epäilemättä henkilökunnan erinomaisiin työyhteisötaitoihin ja johtamiseen. Luottamuksen, joka kantoi kolme vuotta yli epävarmuuden, on täytynyt syntyä jo kauan sitten. Luottamus siihen, että täällä kukin tietää mikä on hänen roolinsa, mikä on hänen merkityksensä organisaatiolle ja mitä häneltä odotetaan. Luottamus siihen, että täällä pidetään toisista huolta, tuetaan ja kannetaan vastuuta yhteisistä asioista. Luottamus siihen, että asioista kerrotaan, kun kerrottavaa on. Ja loppujen lopuksi tietoisuus siitä, että ollaan kaikki samassa veneessä, jota kukaan ei keikuta.

Toiminta työyhteisössä on ihmisten välistä vuorovaikutusta riippumatta tehtävästä tai asemasta. Emme elä enää direktiovaltaan pohjautuvissa johtamisjärjestelmissä, joissa tyytyväisyyden ja motivaation ylläpitäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin itseohjautuvuuteen ja palvelujohtajuuteen perustuvassa johtamistavassa. Samalla kun uusien johtamistapojen mukainen vastuun jakaminen mahdollistaa joustavan tiimityöskentelyn ja osaamisen tehokkaamman käytön, se myös motivoi työn tekoa ja tuo sitä kautta hyviä tuloksia. Itseohjautuvuutta kannustava vastuun jakaminen voi siis olla tehokasta, mutta edellyttää samalla selkeitä pelisääntöjä ja hyviä työsuhdetaitoja kaikilta. Keskinäinen luottamus on kaiken perusta.

Nämäkin lähtökohdat huomioiden liitto ja sen henkilökunta lähtee 2020-luvulle uuden organisaatiorakenteen, uuden työnjaon ja uusien toimintatapojen pohjalta karistaen epävarmuuden jaloistaan ja iloiten onnistumisistaan luottamuksen ilmapiirin luomisessa.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

 

 

 

  

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Kulttuurihyvinvoinnin toimijat verkostoituvat Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hankkeen päättyessä kulttuurihyvinvoinnin edistäminen kuntien ja sote-toimijoiden kanssa jatkuu Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurin tehtäväalalla. Tulevaa yhteistyötä varten liitto on pyytänyt maakunnan sote-toimijoita nimeämään organisaatiostaan kulttuurihyvinvoinnin yhteyshenkilön.

– Käytännön toiminnassa on todettu, että sote-organisaatioista puuttuu niin sanottu vastinpari, joka toimisi kulttuurihyvinvoinnin viestinviejänä omassa organisaatiossaan ja voisi olla eri tahojen, kuten kuntien kulttuuritoimien, kansalaisopistojen ja järjestöjen, yhteistyökumppani käytännön asioissa. Yhteyshenkilön tehtävänä olisi edistää kulttuurihyvinvointia tukevaa toimintaa sekä organisaationsa johdon että eri palvelujen suuntaan. Jatkossa maakuntaliitto välittää yhteyshenkilöille ajankohtaista tietoa kulttuurihyvinvoinnista, maakunnassa tapahtuvasta toiminnasta ja yhteisistä tilaisuuksista, projektipäällikkö Pirjo Heino kertoo.

Etelä-Pohjanmaan liitto on myös tehnyt Kulttuurisote II -hankkeen ehdotuksesta yhteistyöaloitteen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilalle sekä sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn Etelä-Pohjanmaan toiminta-alueelle.

– Tähän saakka hanke on tehnyt yhteistyötä suoraan soten perustasolle. Tarkoituksena on nyt sisällyttää kulttuurihyvinvointi omana teemanaan myös maakunnallisiin sote-rakenteisiin. Maakunnallisten toimijoiden rooli asiassa on tärkeä, jotta tieto, ideat, tuki ja kannustus asiakkaiden kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen välittyvät myös maakunnallisten organisaatioiden kautta sote-alueille ja kuntiin, Heino sanoo ja jatkaa, että esitysten tavoitteena on vuoropuhelun ja yhdessä tekemisen mahdollistaminen ja lisääminen yli organisaatiorajojen.

 

Taiteen edistämiskeskuksen rahoittama kolmen maakunnan ja yhden sairaanhoitopiirin yhteinen kumppanuushanke päättyy vuoden 2019 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistaan alkuvuodesta 2020. Hankkeessa tavoitteena on ollut vakiinnuttaa taide- ja kulttuuripalvelut osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita. 

 

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Pirjo Heino puh. 040 681 8511

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Rakennusperintöä ja uuden aallon Łódź – FINCH-hanke vieraili lokakuussa Puolassa

  • 0

Kuva: FINCH-tapaamisen yhteydessä kuultiin esitelmiä kulttuuriperinnön rahoituksesta Łódźin voivodikunnan alueella. Kokouksen aluksi kokoonnuttiin Arthur Rubinstein -konserttitalon aulaan. Kuva: Anna Maria Caputano.


FINCH-hankkeen matkapäiväkirjaan kirjattiin uusia rivejä, kun hankkeen osallistujat kokoontuivat Puolan Łódźissa 23 – 24. lokakuuta tutustumaan alueen kulttuuriperintökohteisiin.

Puolalaisessa mittakaavassa Łódź on suhteellisen nuori kaupunki, joka kasvoi tekstiiliteollisuuden ansiosta 1800-luvun lopulta lähtien. Se näkyy monella tapaa myös kaupungin rakennusperinnössä: vanhoista tehdaskolosseista on kuoriutunut ostoskeskuksia ja yritysyhteisöjä, teollisuusmagnaattien hulppeat kartanot ovat muuttuneet kodeiksi museoille. Matkalla vierailtiin myös lähipitäjissä Zgierzissä ja Nieborów’ssa. Niissä pääsimme kosketuksiin varhaisemman 1800-luvun esiteollisuuden arjen sekä juhlavan palatsielämän kanssa.

FINCH-hanketapaamisissa kukin kokousjärjestäjä vuorollaan vie vieraansa erilaisiin tutustumiskohteisiin. Puolassa tapaaminen alkoi pianisti Arthur Rubinsteinin nimeä kantavassa konserttitalossa. Alun perin vuonna 1887 rakennettu ja sodan jäljiltä korjailtu rakennus koki täydellisen muodonmuutoksen moderniksi konserttitaloksi vuonna 2004. Uudistukseen liittyvien kulujenkin kattamiseksi talon sinfoniaorkesterin toimintoihin omaksuttiin uusia muotoja: orkesterin kesätapahtuma ”Puolan värit” on sekä yleisötyöskentelyä että varainhankintaa. Łódźin alueella tapahtuma on omaksuttu hyvin; kuluneena vuonna tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta vierailu Puolaan oli erityisen kiinnostava puutalorakentamisen perinteen kannalta. Zgierz [sgiesh] tunnetaan alueella esiteollisen ajan tekstiilituotannosta, joka kukoisti kaupungin puutalokortteleissa. Yksi näistä 1820-luvulta lähtien rakennetuista kortteleista on kunnostettu ”kutojien kaupungiksi”. Samalla on kerätty paljon tietoa näiden puutalojen rakenteista ja rakentamistekniikoista. Kunnostetuissa taloissa toimii yhdistyksiä, jotka muiden toimintojen ohella järjestävät myös tapahtumia tunnelmallisella korttelialueella.

Tekstiiliteollisuuden kasvattamista kaupungeista suuntasimme pieneen Nieborów’n kuntaan. Se on tunnettu ennen kaikkea palatsista, joka kuului historiallisesti vaikutusvaltaiselle Radziwiłłin ruhtinassuvun edustajille. Vuonna 1945 palatsista irtaimistoineen ja puutarhoineen tehtiin osa Varsovassa sijaitsevaa kansallismuseota. Järjestely oli Radziwiłłin suvun ja kansallismuseon silloisen johtajan sopima, ja se todennäköisesti esti palatsin hävityksen. Nykyäänkin palatsin ylläpitoa rahoitetaan julkisvarojen lisäksi suvun jälkeläisten säätiötoiminnan kautta. 1400-luvulta alkaen Radziwiłłin suvulle kertyi myös arkisto- ja kirjastokokoelma, joka vuonna 2009 liitettiin Unescon Maailman muisti -ohjelmaan. Osa kokoelmasta, noin 1200 nidettä, sijaitsee Helsingissä, Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Hankematkojen aikana pääsee myös havainnoimaan muuttuvaa Eurooppaa. Nytkin tiiviiden kokouspäivien jälkeen saattoi hetkisen tunnelmoida Puolan historian käänteitä Łódźin pitkällä Piotrkowska- kävelykadulla maistellen perinteisiä mykyjä tai nauttien trendikkään flat white -kahvin. Rappioromantiikan estetiikkaa on edelleen tarjolla raunioituvien punatiilisten tehdasrakennusten muodossa riittämiin, ja kaupungin toisella laidalla voi eläytyä elämään juutalaisghettossa ja synkkään ajanjaksoon, jolloin kaupunki tunnettiin nimellä Litzmannstad. Mutta kaupungin keskustassa kohtaa Puolan nykyhetken ja revitalisoidut korttelit tyylikkäine shoppeineen, kahviloineen ja baareineen. Niissä soivat orastavan 2020-luvun makuun miksatut ysärihitit kuin soundtrackina sille uuden aallon Puolalle, joka ei nouse uutisotsikoihin – etäämmäs, mutta tuskin kuulumattomiin, haipuu Henryk Góreckin Surujen sinfonia ääniraitana kaikelle, mitä Puolan 1900-luvusta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkiin kysymyksiin vastauksia tuskin saadaan.

 

Teksti: Eliza Kraatari 

0 kommenttia
22 / 10 / 19

Rakennettu kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa

  • 0

Museoviraston mukaan rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehittynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Koko maahan rakennettiin 1900-luvun jälkipuolella koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, työnteon ja vapaa-ajan ympäristöjä (Museovirasto).

Valtioneuvoston päätöksen vuodelta 2009 lähtökohtien mukaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina ja sovitetaan yhteen muiden valtakunnallisten tavoitteiden sekä maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa.

Kulttuuriperinnön vaalimisessa maakuntakaava on yksi niistä välineistä, jolla kulttuuriympäristöön liittyvien valtakunnallisten arvojen säilymistä edistetään. Maakuntakaavassa on kiinnitettävä erityistä huomiota maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (MRL 28§). Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa (23.5.2005) on osoitettu valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet. Lisäksi kaavaselostuksen liitteessä on lueteltu maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet.

Etelä-Pohjanmaan liitossa on päivitetty ja kartoitettu maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavoituksen taustaselvitykseksi laadittu Etelä-Pohjanmaan maakunnallinen rakennusinventointi tehtiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa kesän 2016 ja alkuvuoden 2017 välisenä aikana. Inventoinnin tarkoituksena oli päivittää ja täydentää aiemmin laadittuja maakunnallisia inventointeja sekä tuoda esiin uusia kohteita. Inventoijana työskenteli Kirsi Niukko.

Etelä-Pohjanmaan maakunnallista rakennusinventointia on jatkettu tänä vuonna uudemman rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnilla ja sen arvotuksella, ajoittuen rakennetusta kulttuuriympäristöstä 1930 luvulta 1990 luvulle. Tästä työstä on vastannut Saatsi Arkkitehdit Oy. Samalla työhön on sisällytetty vuosina 2016-2017 tehdyn Etelä-Pohjanmaan rakennusinventoinnin arvotus eli maakunnallisesti merkittävimpien ja arvokkaimpien kohteiden määrittely ja valinta. Arvotustyötä on tehnyt maakunnallinen työryhmä. Tulevassa maakuntakaavatyössä on tarkoitus osoittaa valtakunnallisesti merkittävien rakennetun kulttuuriympäristön kohteiden lisäksi maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet tehtyjen inventointien ja arvotustyön pohjalta.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävä ja arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Rakennettu kulttuuriympäristö on kulttuuriperintöä ja hyvää ympäristöä, ja se muodostaa eri aikakausista muodostuvaa kerrostumaa, jota täytyy pyrkiä vaalimaan ja säilyttämään tulevaisuuteen. Uutta rakennettua kulttuuriympäristöä luodaan jatkuvasti. Maakunnalliset rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit ja arvotustyö pyrkivät tuomaan esille maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön merkitystä ja arvoja. Rakennusperinnön säilyttämiseen liittyvät haasteet, kuten toiminnalliset, tekniset ja taloudelliset tekijät, osaltaan vaikuttavat siihen, miten kohteita pystytään säilyttämään. Toivottavasti Etelä-Pohjanmaalla löytyy tahtoa säilyttää rakennettua kulttuuriympäristöä monipuolisesti mahdollisuuksien mukaan tulevaisuuteen. 

 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

0 kommenttia
15 / 10 / 19

Kulttuurihyvinvointi sotessa ja sen käytännön haasteet Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hanke on tilaisuuksissaan kartoittanut osallistuneiden kuntien ja sote-organisaatioiden edustajien näkemyksiä kulttuurihyvinvoinnin nykytilasta alueillaan. Enemmistö läsnäolleista on ollut kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tai kansalaisopiston edustajia. Lähtökohta keskusteluille on ollut, että kulttuuri on kaikkien kuntalaisten ja sote-asiakkaiden perusoikeus iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

Keskusteluissa on tullut esille, että kuntalaisten ja sote-asiakkaiden kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kattavasti. Toisaalta alueilla voi olla paljonkin kulttuuritarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta tekijät ja toimijat eivät tunne toisiaan. Yhteistyön aloittaminen koetaan siitä syystä vaikeaksi. Ensin olisi siis hyvä tulla tutuiksi.

Vuoropuhelu ja verkostoituminen kulttuuri- ja sote-toimijoiden sekä kansalaisopistojen kesken todettiin ehdottoman tarpeelliseksi käytännön tavoitteeksi. Lisääntyneiden kontaktien kautta syntyy yleensä uutta toimintaa. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta sote-organisaatioissa lisääntyy myös koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lisäksi sote-organisaatioissakin tulisi olla työntekijä (yhteistyökumppaneiden ”vastinpari”), jolla on asiasta koordinointivastuu sekä yksiköittäin nimetyt vastuuhenkilöt, esim. kulttuurivastaavat. Näin kulttuurihyvinvointia edistävät toiminnot tulevat osaksi organisaation rakenteita ja voivat siten kehittyä edelleen. Toiminnan säännöllisyys ja suunnitelmallisuus nähtiin tärkeäksi sen vaikuttavuuden kannalta.

Taiteen ja kulttuurin monenlaisten mahdollisuuksien tiedostaminen eri yhteistyötahoilla on tärkeää. Samoin olennaista on päämäärien kirkastaminen kaikille; miksi taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa kannattaa tehdä ja mikä on osapuolten yhteinen tavoite. Ohjeita ja koulutusta toiminnan järjestämiseen kaivattiin, mutta jo testatut hyvät käytännöt ja ministeriöiden suositukset (OKM, STM 2018) antavat tähän hyvän pohjan. Myös jo olemassa olevien mahdollisuuksien huomaaminen ja hyödyntäminen (esim. työntekijöiden harrastukset ja uskallus käyttää taitoja työssä sekä aktiiviset vapaaehtoiset kulttuuriharrastajat) edistävät kulttuurihyvinvoinnin juurtumista sote-palveluihin ja asiakkaiden arkeen.

 

Teksti: Pirjo Heino

0 kommenttia
02 / 10 / 19

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija 2019 finalistit on valittu

  • 0

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija -kilpailun on suunnitellut ja järjestää Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkosto. Kilpailu järjestetään nyt neljännen kerran. Kilpailu julkistettiin keväällä 2019 ja hakuaika päättyi 31.8.2019. 

– Kilpailun avulla pyritään nostamaan kuvataiteen profiilia ja asemaa maakunnassa, antamaan nostetta ja julkisuutta eteläpohjalaiselle kuvataiteelle sekä tuomaan esille uusia nuoria eteläpohjalaisia kuvataiteilijoita, kertoo kehittämissuunnittelija Tuija Ahola Etelä-Pohjanmaan liitosta.

Kilpailuun osallistujia oli yhteensä 12. Näistä tuomaristo valitsi viisi finalistia, jotka ovat Tuomas Linna, Aeon Lux, Jaana Maijala, Noora Ojanperä ja Emma Peura.

 

Mukana uudenlaisia teoksia

– Nyt saimme kilpailuun sekä perinteisiä töitä, mutta myös selkeästi uudenlaista ilmaisua. Valittuja taiteilijoita yhdistää moniäänisyys ja tuoreus. Teokset ovat monitasoisia ja katsoja joutuu pysähtymään niiden äärelle ja ajattelemaan, toteaa kilpailun tuomaristoon kuuluva museotoimenjohtaja Maria Lampinen Nelimarkka-museosta.

Tuomariston arvion mukaan finalistien teokset ovat tilateoksia, joissa samassa tilassa on kuvaa, ääntä ja yksityiskohtia. Teoksissa näkyy aiheiden omaperäinen käsittely sekä nykymaailman tai historiasta kumpuavan aiheen kommentoiminen ja esiintuominen.  Teokset ovat kiinni ajassa omannäköisinään.

 

Finalistien lyhyet esittelyt

Tuomas Linna on vuonna 1985 syntynyt, Espoossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka juuret ovat Alavudella. Tuomas viimeistelee kuvataiteen maisterin opintoja Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

 www.tuomaslinna.com 

Aeon Lux on 1993 syntynyt, Seinäjoella asuva ja työskentelevä, Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija (AMK) ja performanssitaiteilija.

https://prinssiruusunen.wixsite.com/aeonlux

Jaana Maijala on 1984 Ylistarossa syntynyt ja siellä asuva ja työskentelevä taiteen maisteri.

https://jaanamaijala.tumblr.com

www.stumpofprometheus.com

Noora Ojanperä on Seinäjoella vuonna 1993 syntynyt, Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa opiskeleva kuvataiteilija.

https://nooraojanpera.com

Emma Peura on vuonna 1988 Kauhavalla syntynyt taidegraafikko, joka opiskelee kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

www.emmapeura.com

 

Yleisöäänestys auennut

Keskiviikkona 2. lokakuuta alkaen yleisöllä on mahdollisuus äänestää oma suosikkinsa netissä. Taiteilijoiden töiden esittely ja linkki äänestykseen löytyy Etelä-Pohjanmaan liiton verkkosivuilta osoitteesta

Äänestys on auki 27. lokakuuta saakka.

Voittaja sekä yleisön suosikki julkistetaan 31. lokakuuta järjestettävässä maakuntajuhlassa Lapualla.

 

Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkosto, tuomaristo ja kilpailun säännöt

Vuoden nuori eteläpohjalainen taiteilija -kilpailun tuomaristoon ovat kuuluneet museotoimenjohtaja Maria Lampinen Nelimarkka-museosta, museolehtori Kirsi-Maria Tuomisto Lapuan taidemuseosta, näyttelykoordinaattori Sanna Karimäki-Nuutinen Seinäjoen taidehallista sekä sihteerinä kehittämissuunnittelija Tuija Ahola Etelä-Pohjanmaan liitosta.

Etelä-Pohjanmaan kuvataideverkostoon on kutsuttu mukaan maakunnan taidemuseot ja näyttelygalleriat, joilla on säännöllistä ympärivuotista näyttelytoimintaa. Kuvataideverkostoon kuuluvat seuraavat toimijat: Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo - Nelimarkka-museo Alajärveltä, Lapuan Taidemuseo ja Patruunagalleria Lapualta, Seinäjoen taidehalli, Varikkogalleria Seinäjoelta, Taidekeskus Harri Alavudelta, Kauhajoen Hella-galleria, Pirkanpohjan taidekeskus Ähtäristä, Pohjanmaan valokuvakeskus Lapualta, Kaari-Galleria Kauhavalta ja Etelä-Pohjanmaan liitto.

Lisätietoa kilpailusta löytyy osoitteesta http://www.epliitto.fi/vuoden_nuori_taiteilija

Valokuvia median käyttöön: https://bit.ly/2pf0atL

 

Kilpailun tulevaisuus

Seuraavan kerran kilpailu järjestetään vuonna 2021.

 

 

 

Lisätietoja:

 

Tuija Ahola                                              Maria Lampinen

kehittämissuunnittelija                          museotoimenjohtaja

050 537 8071                                         044 2970489

tuija.ahola@etela-pohjanmaa.fi            maria.lampinen@alajarvi.fi  

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
16 / 01 / 19

Sijoitusvinkkejä vanhuuden varalle

  • 1

Jokainen on varmasti törmännyt lehtijuttuihin, joissa neuvotaan, kuinka sijoittamalla voit turvata itsellesi mukavat eläkepäivät työuran päättymisen jälkeen. Taloudellinen sijoittaminen onkin usein kannattavaa. Mutta ikääntyvän ihmisen kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta sijoittamista on mahdollista ajatella laajemminkin. On hyvä miettiä, voisiko olla kannattavaa sijoittaa myös omaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan.

Etelä-Pohjanmaalla 2017 tehdyn hyvinvointibarometriselvityksen mukaan maakunnassa asuvien ikäihmisten pahin ongelma ei ole köyhyys tai rahan puute. Suurin hyvinvointiin liittyvä ongelma on yksinäisyys. Tämä havainto ei koske pelkästään Etelä-Pohjanmaata vaan Suomea laajemminkin. Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen mukaan Suomen aikuisväestöstä tuntee olonsa yksinäiseksi yli 400 000 asukasta. Ikäryhmittäin katsottuna yksinäisyys kohdistuu erityisesti elämän alku- ja loppupäähän.

Kuinka sijoittamisella voidaan pitkällä tähtäimellä parhaiten ehkäistä yksinäisyyttä ja tukea omaa hyvinvointia? Kokemusten perusteella kannattaa ruokkia nimenomaan kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset jotka osallistuvat erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti ja luottavat toisiin ihmisiin, tuntevat itsensä keskimääräistä terveemmiksi ja voivat paremmin. Sosiaalisen pääoman vähäinen määrä puolestaan lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Kulttuurisen pääoman suhteen vaikutukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Kirjailija ja dosentti Markku T. Hyyppä on todennut tutkimuksissaan, että aktiivinen kulttuurinen harrastaminen lisää elinvuosia keskimäärin parilla tai kolmella. Harrastuksen ei tarvitse olla korkeakulttuuria, vaan itselle iloa tuottavaa tekemistä, johon liittyy yhteisöllisyys. Kulttuuriaktiiviset ihmiset elävät pidempään kuin esimerkiksi sohvaperunat, sanoo Hyyppä.

Kulttuurisen pääoman vaikutukset

Etelä-Pohjanmaan liiton Kulttuurisote-hankkeessa 2018 tehty selvitys osoitti, että Etelä-Pohjanmaalla asuvista yli 65-vuotiaista suhteellisen harvat ovat aktiivisia kulttuurin harrastajia. Oman kulttuuriperinteensä he kuitenkin tuntevat hyvin. Vahvuuksia ovat mm. käsityötaito sekä paikallisen ruoka-, laulu- ja tarinaperinteen tuntemus. Vaikka yksinäisyyttä esiintyykin maakunnan alueella runsaasti, on kulttuurinen pääoma paikallisten ikäihmisten keskuudessa keskimäärin hyvällä tasolla.

Kulttuurista pääomaa voidaan mitata myös kulttuurisen toimijuuden tasolla. Mitä aktiivisempaa kulttuurin harrastaminen on, sitä suuremmat ovat hyvinvointivaikutukset. Kun Kauhajoella asuva 68-vuotias naishenkilö käy viikoittain paikallisen kuoron harjoituksissa, on tällä harrastuksella todennäköisesti suuri merkitys hänen kokonaishyvinvoinnilleen. Joskus merkitys voi olla jopa mullistava. Isännät voivat puolestaan lähteä vaikka keppijumppaan, kunhan pitävät huolen, että vetäjä soittaa hyvää musiikkia. Positiiviset vaikutukset eivät tule pelkästään taidetoiminnasta, vaan harrastukseen liittyvät sosiaaliset suhteet ja niiden mukanaan tuoma osallisuus ja vuorovaikutus ovat yhtä tärkeitä.

Hajasijoituksen merkitys

Sijoittamiseen liittyvissä lehtijutuissa suositellaan usein hajasijoittamista. Tämä on myös edellä kerrottuun viitaten viisas valinta. Kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitys saattaa iän myötä nousta taloudellista pääomaa tärkeämmäksi. Vuosien mittaan meidän kaikkien toimintakyky pikku hiljaa heikkenee. Tämä on tosiasia, mihin ei tunneta poikkeuksia. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma voivat tuottaa meille tärkeitä pelimerkkejä juuri silloin, kun niitä kaikkein eniten kaivataan.

Kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan sijoittaminen on siinäkin mielessä mukavaa, että se ei useimmiten edellytä suuria rahallisia panostuksia. Toki välillä saatetaan vaatia pientä riskin ottoa ja epämukavuusalueelle menemistä. Useimmiten se kuitenkin kannattaa.

Sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan sijoittaminen kannattaa aloittaa nuorena. Kokemukset osoittavat, että ikäihmisten aktiivinen taiteen ja kulttuurin harrastaminen on usein seurausta pitkään tai mahdollisesti koko elämän ajan jatkuneesta toiminnasta. Sama pätee myös sosiaalisiin verkostoihin ja niiden rakentamiseen. Toisaalta poikkeukset vahvistavat säännön, eli parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

 

Esa Vienamo
projektipäällikkö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommenttia
12 / 12 / 18

Sopisi muillekin maakunnille

  • 0

Valtioneuvoston kanslian julkaisemana on 28.9.2018 ilmestynyt raportti Maakuntauudistus ja vahvistuvat yhteistyörakenteet sivistyksessä ja hyvinvoinnissa (HYVINSIVI). Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämässä sekä MDI Public Oy:n ja Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamassa TEAS-selvityksessä tarkastellaan vaihtoehtoja ja tuotetaan kuvauksia hyvinä pidetyistä toimintamalleista palveluintegraation näkökulmasta.

Selvityksessä tavoitteena on ollut perehtyä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalojen sekä kuntien ja maakunnallisten toimijoiden välisiin yhdyspintoihin aikaisempaa maakuntauudistuksen valmistelutyötä syvemmin. Tämän lisäksi selvityksessä on kartoitettu olemassa olevia hyviä toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää uusien yhteistyökäytäntöjen kehittämiseksi ja maakuntauudistuksen tavoitteiden edistämiseksi. Tarkastelun kohteena ovat 1) hyvinvoinnin yhdyspinnat, 2) kulttuurin yhdyspinnat, 3) liikunnan ja alueellisten liikuntaneuvostojen yhdyspinnat, 4) opiskeluhuollon yhdyspinnat, 5) Ohjaamo sekä 6) allianssimalli.

Yhteistyön tekemisen tavat poikkeavat toisistaan eri maakunnissa ja kunnissa. Selvityksessä tarkastellut tapausesimerkit edustavat edistyksellisiksi tunnistettuja eri toimijoiden välisen yhteistyön organisoitumisen tapoja, eikä tarkoituksena ole muodostaa kokonaiskuvaa kaikista käytössä olevista yhteistyön tekemisen tavoista. Tuotettu tieto tukee toimivien yhteistyön toimintamallien muotoilua sekä asiakaslähtöisten ja vaikuttavien palvelukokonaisuuksien kehittämistä osana maakuntalain ja aluekehittämis- ja kasvupalvelulain myötä tapahtuvia muutoksia.

Etelä-Pohjanmaan malli kulttuurin kehittämisessä

Kulttuurin yhdyspintojen osalta selvityksessä esitellään kulttuurin kehittämistyö Etelä-Pohjanmaalla ja kulttuurihyvinvoinnin kehittämistyö Pirkanmaalla. Raportissa Etelä-Pohjanmaan nykyistä toimintatapaa kulttuurin kehittämistyössä pidetään hyvänä ja mallin arvioidaan toimivan muissakin maakunnissa. Vastaavanlaista kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen perustuvaa työskentelytapaa suositellaan myös muille maakunnille.

Etelä-Pohjanmaan maakunnallisen kulttuurin kehittämistyön mallissa kulttuuriin liittyvät tehtävät ja palvelut ymmärretään laajemmin kuin monessa maakunnassa. Kulttuuriin panostamalla katsotaan voitavan edistää sekä asukkaiden hyvinvointia että laajemmin koko alueen kehitystä.

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyötä pidetään suunnitelmallisena ja tavoitteellisena ja kulttuurilautakunta antaa päätöksillään kehykset ja selkärangan maakunnalliselle kulttuurin kehittämistyölle.

Raportin mukaan kulttuurilla tulee olla tärkeä rooli elinvoiman, kilpailukyvyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä sivistyksessä. Uusia maakuntia rakennettaessa Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyön malli toimisi selvityksen mukaan myös muissa maakunnissa.

Usein ajattelemme, että työ, jota teemme koituu omaksi iloksemme ja hyödyttää vain omaa aluettamme. On hienoa, että Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyö on valittu edistyneeksi toimintatavaksi, jota tutkimuksessa selvitettiin. Tulos on kannaltamme mairitteleva ja voimme aidosti olla ylpeitä tähänastisesta yhteistyöstä. 

Lähtökohtana monialainen yhteistyö

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin kehittämistyön lähtökohtana on ollut yhteistyön rakentaminen ympäröivien kuntien, päättäjien ja sidosryhmien kanssa. Yhteistyötä on syytä tulevaisuudessakin vaalia ja jatkaa, sillä kulttuurin toimijat ja kulttuuripalveluiden käyttäjät ovat kuntien asukkaita.

Haasteiden ja kehittämiskohteiden lista on hyvästä tuloksesta huolimatta pitkä.

Kulttuurin kehittämisen organisoituminen Etelä-Pohjanmaalla uuden maakuntaorganisaation sisällä on vielä vailla lopullista pohdintaa. Maakunta- ja sote-uudistusta koskevien kansallisten päätösten synnyttyä ratkottavaksi tulee monta kysymystä. Miten kulttuuri nivoutuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen alueellamme? Miten tärkeäksi koetaan kulttuuriympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvät kysymykset? Entäpä kansainvälistymiseen liittyvä toiminta, kulttuurimatkailu ja luovan alan yritystoiminta? Nähdäänkö kulttuurille tarpeelliseksi oman lautakunnan tai muun toimielimen perustaminen jatkossa? Kehitämmekö edelleen Etelä-Pohjanmaan mallia ja otammeko sen uudessa maakunnassa käyttöön?

Joka tapauksessa monialaista yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Aluekehittämisen näkökulmasta kulttuurilla on sekä pito- että vetovoimaa.


Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

 

Maakuntauudistus ja vahvistuvat yhteistyörakenteet sivistyksessä ja hyvinvoinnissa (HYVINSIVI) -raportti löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-609-6

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös