10 / 06 / 20

Taiteesta voimaa – kirjoita puu

  • 0

Etelä-Pohjanmaan kulttuurin alueellinen kehittämistehtävä Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen on käynnistynyt keväällä 2020. Kehittämistehtävässä Etelä-Pohjanmaan liitto vastaa kuntien kulttuurityöntekijöiden ammatillisuuden tukemisesta sekä osaamisen vahvistamisesta ja Seinäjoen kaupunki kulttuurin välittäjätoiminnan kehittämisestä. Kulttuurityöntekijöiden osaamista kehitetään mentoroinnin avulla ja siinä hyödynnetään muun muassa taidelähtöisiä menetelmiä.

Koronapandemia toi haasteita mentoroinnin toteutukselle. Kuinka toteuttaa taidelähtöiset työpajat, kun kokoontumisia ei voida järjestää ja koronasta huolimatta kehittämistehtävää pitäisi pystyä toteuttamaan? Taidelähtöinen työpaja etänä Teams-kokouksena? Kuulostaa epäilyttävältä. Voiko se toimia?

Kaksi työpajaa on nyt pidetty. Toukokuun työpajassa tavoitteena oli oman työn vahvistaminen, vuorovaikutus ja hyvinvointi. Välineenä käytettiin valokuvaa. Jokainen toi työpajaan esiteltäväksi valokuvan, jossa oli aiheena innostava ja voimauttavia tunteita herättävä paikka, tila, maisema tai ympäristö. Katselimme kuvia, kerroimme niiden tarinat, keskustelimme niistä yhdessä ja työstimme kuvien avulla työpajan teemoja. Kolmetuntisen Teams-työpajan jälkeen ei voinut kuin todeta: toimii! Mieli oli intoa täynnä ja luovat ajatukset laukkasivat!

Viime viikolla oli toinen taidelähtöinen työpaja Teams-kokouksena, ja taidemuotona oli sanataide. Ennakkotehtävänä oli kirjoittaa puu. Jokainen valitsi omasta elinympäristöstään puun, josta kirjoitti lyhyen tarinan vapaasti omalla tyylillään. Työpajassa luimme puutarinat, keskustelimme niistä, luimme yhden novellin yhteisöllisesti lukupiirinä sekä keskustelimme. Aiheina esiin nousivat muun muassa motivaatio, tavoitteet ja niihin pääseminen sekä voimaantuminen.

Kolme tuntia kului kuin siivillä. Taas sain todeta: toimii! Kiitos työpajojen vetäjälle Pia Hounille ja työpajoihin osallistuneille! Taiteen hyvinvointia ja terveyttä edistävä voima on todeksi todistettu monin tavoin. Taiteesta on moneen, se taipuu välineeksi, vaikka ei olekaan pelkästään sitä. Taiteen avulla voidaan lisätä työhön liittyvää osaamista ja kartuttaa omia voimavaroja. Työyhteisössä taide voi avata uusia ratkaisumalleja, vahvistaa luovuutta ja innovatiivisuutta. Taidelähtöinen toiminta voi saada liikkeelle asioita ja prosesseja. Taidetyöskentelyn kautta voi pohtia suhdetta työhönsä ja vahvistaa työmotivaatiota. Taiteen keinoin voi matkata itseen ja toiseen, etsiä uusia näkökulmia ja ratkaisuja.

Nyt kesälomien lähestyessä ja aikana, kun koronapandemia rajoittaa elämäämme, on mahdollisuus antaa aikaa taiteelle ja luovalle toiminnalle ihan vain omaksi iloksi: maalaa taulu tai valokuvaa, soita, laula ja tanssi, kirjoita runo tai tarina, tee käsitöitä… Kokeile ennakkoluulottomasti ja löydä, onnistut kyllä! Tärkeää on prosessi, seikkailu.

Yhteisöllisesti jaan puuni tarinan. Yhdenlainen lukupiiri tämä blogikin on. Ja haastan: kirjoittakaa puu!

Puu elinympäristössäni on pihakuusi, saksanpihta. Sen latvus tavoittelee taivaita ja juuret ovat leveällä vanhan rantavallin penkereessä. Kuusi on jykevä, uljas ja uhmakas, mutta sen vihreä lehvästö on samettia. Neulasten litteys antaa havustolle pehmeyden; litteät neulaset kuin lehdet. Runko on alaosaltaan tukeva, harmaa ja melko sileä, pinnallaan pihkarakkuloita. Alaosan oksat ovat toispuoleisesti osin karsiutuneet pois. Havuston suojaan muodostuu maja, kuin turvapaikka.

Iso ja korkea kuusi. Siinä se seisoo kotipihassa tien päässä. Tervehtii ja ottaa vastaan kaikki tulijat, tutut ja vieraat. Näkyy kauas niin kylätieltä kuin järveltä kotitaloa lähestyttäessä. Maamerkki.

Vanha se on, yhtä vanha kuin minä tai oikeastaan vähän vanhempi. Pihtakuusi papan vanhan sukutilan mailta Riihiniemeltä. Keskisuomalainen kuusi, joka pienenä muutti Pohjanmaalle, Keski-Suomen saloilta kraatterijärven rannalle. Äiti sai sen isältään lahjaksi, kun meni naimisiin ja muutti miehelään, appivanhempien talon yläkertaan. Ja siellä vinttikamarissa minäkin elämäni ensimmäisen vuoden elin.

Kuusi on sitkeä. Se on saanut monta kertaa siipeensä vai pitäisikö sanoa havuunsa. Sitä on niitetty ja viikatteella viillelty. Mummon lampaat ovat sen pehmeitä ja tuoreita, kirpeän vihreitä havulehtiä popsineet monena kesänä. Tulvat ovat keväisin virutelleet tukehtumiseen saakka sen juuria. Mutta siinä se vain paikallaan on kasvanut ja komistunut.

Saksanpihdan puuaines on pehmeää ja joustavaa. Sitä käytetään rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena sekä soitinten valmistamiseen, lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Kuusipuulla on aikoinaan myös tuettu kaivoskäytäviä, koska puun kovaääninen natina varoitti kaivostunnelien romahtamisvaarasta.

Kuusi on enemmän kuin vain puu. Se kertoo tarinoita ja opettaa. Pappa opetti lapsilleen todeksi kiinalaisen sananlaskun: Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu! Ja äiti istutti. Puu on muisto, puu on juuret. Se on pala äidin vanhaa kotiseutua ja identiteettiä, se on juurruttanut ja kiinnittänyt hänet uuteen kotiseutuun, auttanut ikävässä ja antanut voimaa.

Olen onnellinen, että voin olla osa puun tarinaa ja kasvua. Olen saanut elää ja kasvaa kilpaa puun kanssa. Ja vieläkin saan kuunnella sen havuston huminoita. Pihtakuusi laulaa minullekin juuret ja siivet tavoitella taivaita, unelmia.

 

Tuija Ahola
kehittämisasiantuntija

0 kommenttia
03 / 06 / 20

Lämmintä tuulta

  • 0

Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Eivät niin. Eivät ilmoiltaan, eivätkä muutenkaan. Kulunut kevät on ollut myös aluekehittämistehtävien osalta poikkeuksellinen. Silloin kun ”kentällä” on erityisen suuria haasteita, silloin tulitukijat toimivat. Niin myös Etelä-Pohjanmaan liitto.

Toisin kuin maaliskuun puolenvälin tienoilla ajateltiin, kaikki normaalit toiminnot jatkuivat uusin työmenetelmin. Uuden EU-ohjelmakauden valmistelu erilaisine näkökulmineen jatkui tiiviisti. Rahoituksenjakoon vaikuttamisen lisäksi Etelä-Pohjanmaan liitto piti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa esillä kaupunkikehittämisen merkitystä myös yliopistokeskuskaupunkien osalta. Tämä edunvalvonta osui maaliin, ja uudella EU-ohjelmakaudella myös Seinäjoki pääsee mukaan ekosysteemisopimusmenettelyyn.

Nykyisten maakuntaohjelmien vertaisarviointi päätettiin toteuttaa suunnitellusti, ja Etelä-Pohjanmaa sai arviointikohteekseen Pirkanmaan. Etelä-Pohjanmaan aluekehittäjät laittoivat arvioitsijahatut päähän ja ryhtyivät toimeen tutustuen perin pohjin naapurimaakunnan suunnitteluasiakirjoihin ja prosesseihin. Arviointihavainnot ovat mielenkiintoisia ja antavat eväitä tuleviin prosesseihin paitsi arvioitavalle maakunnalle myös arvioitsijamaakunnalle.

Etelä-Pohjanmaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuskuviin vuodelle 2050 saatiin todellista tuntumaa kansainvälisen terveyskriisin iskiessä yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin, mikä toi uutta näkökulmaa skenaarioiden laadintaan. Skenaariot valmistuivat ja toimivat nyt erinomaisena tulevaisuusikkunana maakunnan toimijoiden suunnittelu- ja varautumistyössä.

Ensimmäisinä koronaetäpäivänä saimme maakuntien liittoihin päätöksen uudesta kansallisesta aluekehitysrahoituksesta. Tämä sisälsi mahdollisuuden koronapainotukseen, mihin Etelä-Pohjanmaan liitossa tartuttiin. Tätä seurasi kuntien näkemyksien kartoitus siitä, mitä kentällä todella tarvitaan. Poliittiset päätöksentekijät olivat ajan hermolla, ja uusilla sähköisillä välineillä hoituen maakuntahallitus suuntasi kokonaisuuteen maakunnan liiton talousarviosta saman suuruisen summan kuntarahaa. Kasassa oli puolen miljoonan euron potti tukemaan kuntien tekemää etulinjan työtä yritysten auttamiseksi. Taustalla töitä tehtiin lainsäädännön tulkinnan, ohjeiden ja lomakkeiden valmistelun sekä hakijoiden neuvonnan ja ohjauksen parissa.

Hankkeiden rahoituspäätöksiä valmisteltaessa toimintaympäristön muutos vaikutti merkittävästi sekä päätösvalmisteluun että käynnissä olevien hankkeiden muutostarpeisiin. Elämme jatkossa koronan jälkeistä elämää kaikessa kehittämisessä. Toimintaympäristön muutokset ovat niin merkittäviä, että Etelä-Pohjanmaan liiton toimistolla avattiin nopeutetulla aikataululla koronavaikutusten elpymiseen kohdistuva rakennerahasto-ohjelman hankehaku, joka on auki juhannukseen saakka.

Ravintola-, matkailu-, palvelu- ja luovat alat ovat olleet vastaanottamassa yhtä rajuimmista koronan aiheuttamista iskuista. Etelä-Pohjanmaan liitto päätti heti tilannekuvan hahmottuessa avata kehittämisrahaston rahoituksen kohdistuen niille kulttuuritoimijoille, joihin koronavaikutukset ovat välittömästi kohdentuneet. Rahoitusta oli haussa 80 000 euroa ja hakemuksia saapui 97 kappaletta. Hakijoita oli todella paljon liikkeellä.

Suomen Yrittäjät on nostanut esille, että maakuntiin tarvitaan selviytymissuunnitelmat, joissa etsitään ratkaisuja ja työkaluja koronakriisistä selviytymiseen. Tähän aloitteeseen on tarttunut jo 14 maakuntaa, Etelä-Pohjanmaa mukaan lukien. Etelä-Pohjanmaan liitossa onkin kriisin ensimmäisistä päivistä lähtien muodostettu ja ylläpidetty ajantasaista tilannekuvaa. Keskiössä ovat elinkeinoelämän, työllisyyden ja osaamisen näkökulmat.

Nämä kaikki ja paljon muuta ovat aktiivisessa valmistelussa aluekehittämisasiantuntijoiden pöydällä.

Lämmintä tuulta ja voimaa tuleviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin!

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

 

 

 

0 kommenttia
25 / 05 / 20

Koronakevään kultakimpaleita

  • 1

Epätietoisuus ja toimettomaksi jääminen ovat pelottavia asioita, jotka koronakriisin korvilla tulivat monesti eri toimialoilta käsi kädessä tilaa ottamaan. Noista kahdesta asiasta ensimmäiselle meistä kukaan ei tällaisena aikana voi mitään, toiselle voi. Toimeen tarttuminen silloin, kun tilanne on epävarmimmillaan, vaatii heittäytymistä ja heittäytymiseen kuuluu olennaisena osana se, ettei määränpää vielä ponnistushetkellä horisontissa siinnä. Siitä huolimatta sen tekeminen kaikessa pelottavuudessaankin on parempi kuin se, että antaisi toimettomuuden lamaannuttaa itsensä täysin.

Kurikassa fyysisten kontaktien minimointi ja asukkaiden näennäinen kaikkoaminen tavoittamattomiin toimi kannustimena ottaa monia uusia ja rohkeita askelia eri aloilla. Myös kulttuuritoimessa haluttiin ajallisten resurssien lisäännyttyä yrittää kääntää koko tilanne niin, että siinä nähtävissä oleva potentiaali tunnistettaisiin ja siitä saatavissa oleva hyöty valjastettaisiin voimavaraksi. Myös yhteistyö ja yksilöiden omien vahvuusalueiden anti muodostuivat avainasioiksi. Näin luonnehtisin meillä tänä koronakeväänä alkunsa saanutta KurikkaLive-konseptia, jossa koko vapaa-aikatoimi yhdessä kirjaston kanssa keräsi tiiviin mutta osaavan tiimin tuottamaan erinäisiä vapaa-ajanpalveluita kaikille asiasta kiinnostuneille. Streamasimme näitä lähetyksiä suoraan katsojan kotisohvalle kolmesti viikossa lähes kahden kuukauden ajan, jolloin kirjaston ovet olivat suljettuina.

Lähetyspäivinä sisältö koostui erilaisista vakio-osioista, joita hoitivat kuntalaisille tutut kasvot kerrasta toiseen. Chat-ruutu mahdollisti vuorovaikutuksen katsojien kanssa ja eri vapaa-ajan osa-alueiden anti keräsi eri kohderyhmiä seuraamaan lähetyksiä aina viikonpäivästä toiseen. Lähetysten kautta pystyttiin toteuttamaan esimerkiksi etäohjatut jumppatuokiot sekä koko perheen välituntiliikuntahetket kolmesti viikossa, satutuokiot kahdesti viikossa, eri alojen vaikuttajien ja ammattilaisten haastattelut kolmesti viikossa sekä musiikin, huumorin ja erikoisosioiden anti säännöllisen satunnaisesti. Niin kirjasto kuin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimikin antoivat kasvonsa näille lähetyksille. Erityisesti sosiaalisten kontaktien väheneminen tai jopa kokonaan puuttumaan jääminen esimerkiksi kirjaston ovien sulkeutumisen myötä sai meidät tekemään myös vapaamuotoisempia vakio-osuuksia lähinnä aamukahvittelun ja vapaan keskustelun merkeissä.

Sosiaalisen kanssakäymisen merkitys on kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissamme erittäin merkittävä seikka, joten koimme vapaa-ajan palvelujen olevan oikea väylä myös sen ylläpitämiseen. Vuorovaikutusmahdollisuus chatin kautta oli monelle merkittävä ominaisuus lähetyksissämme. Myös erilaiset vinkkiosuudet siihen, kuinka kuluttaa aikaa kotona tällaisena poikkeusaikana, kuuluivat asiaan. Muutosten mahdollisuudet nopeasta toteuttamisaikataulusta johtuen olivat olemassa läpi tämän ajan. Kaikki Livelähetykset ja videoklipit tallentuivat Kurikan kaupunginkirjaston YouTube-kanavalle. Tilastoissa lähetyksemme saivat 11 087 katselukertaa, 1200 katselutuntia ja tänä aikana kanava sai 150 uutta tilaajaa.

Lähetysten ajamiseen vaadittiin streamauksen ammattimaista hallintaa, jota löytyi omasta takaa kulttuuritoimen ja kirjaston puolesta. Näin äänipöydän ja koneiden takana oli ohjaksissa alusta asti niiden vaatimaa osaamista.

Digiloikka on siis viimein otettu suurella harppauksella ja rohkealla heittäytymisellä. Vaikka itse vakiotyötiimi olikin tiivis, niin itsensä laittoi tämän myötä likoon moni muukin ennakkoluulottomasti lähetyksiin osallistunut ihminen. Koronakevät tarjosi mahdollisuuden panostaa tähän hetkellisesti niin perusteellisesti, että valmiudet vastaavaan tekemiseen ovat vahvana olemassa ja hyödynnettävissä. Nyt kirjaston avattua ovensa on sen sivuhuoneeseen rakenteilla pysyvä studio Green Screen -huoneen ja ohjaamon kera. Sitä on tarkoitus hyödyntää koko Kurikan yhteiseen hyvään ja lähetyksiä on määrä jatkaa tulevaisuudessa, kun studio saadaan valmiiksi. Streamaus tulee siis olemaan pysyvä osa Kurikan vapaa-aikatoimen ja kirjaston toimintaa. Lähetyksiä tullaan ajamaan säännöllisesti myös silloin, kun tekijöiden työnkuvat rajoitusten mahdollisen purkamisen myötä ovat normalisoituneet.

Vaikka tässä hetkessä eletään epätietoisuudessa ja tulevaisuus on varmuudella epävarmaa, voi tilanteeseen vastata sillä, minkä voi itse vielä valita; toimeliaisuudella. Kartoittamalla senhetkiset resurssit ja näkemällä ne uudessa valossa. Luomalla uudenlaisia palveluita uusiin tarpeisiin ja suhtautumalla epäonnistumisiin oppimisen näkökulmasta. Olemalla rohkea ja tarttumalla toimeen. Tämä kaikki kuitenkin vaatii sen heittäytymisen, jonka laskeutumisalusta on ponnistushetkellä vielä tuntematon.

Tiina Kurhela
Kulttuuripäällikkö, Kurikka

1 kommenttia
06 / 05 / 20

Kulttuurikenttä kaipaa kipeästi tukea

  • 0

Suuri osa alueen taiteilijoista, esiintyjistä sekä ääni- ja valoteknikoista saavat elantonsa keikkatöistä. Nyt ymmärrettävästi näitä töitä ei ole tarjolla ja tilanne taide- ja kulttuuritoimijoiden keskuudessa on todella haastava. Koronaepidemia ei siis ainoastaan sulkenut kulttuurilaitoksia ja peruuttanut festivaaleja sekä konsertteja, vaan vaikutti lukuisten luovien alojen ammattilaisten toimeentuloon välittömästi peruen sovitut keikat määrittelemättömän pitkäksi ajaksi.

Vaikka taide- ja kulttuuritoimijoiden tilanne on haastava, esiin on silti samanaikaisesti putkahtanut useita uudenlaisia tapoja tuottaa kulttuuria. Kansainvälistäkin mediahuomiota saanut tanskalaisen Mads Langerin täysimittainen drive-in-konsertti on yksi näistä kekseliäistä keinoista tavoittaa yleisöjä. Mielenkiintoinen taidenäyttely tarjoiltiin myös teksti-tv:n sivuilla, kun TART2020-digifestivaalin koostamassa kattauksessa nähtiin kansainvälisten nykytaiteilijoiden luomaa teksti-tv-pikselitaidetta ylen teksti-tv:n sivuilla. Lisäksi konsertteja on saatavilla monipuolisesti kotisohvalla nautittavaksi ja Googlen Arts&Culture-sovellus tarjoaa muun muassa mahdollisuuden tutustua museoiden näyttelyihin eri puolilla maailmaa.

Tällä hetkellä näiden virtuaalisten ja uusien tapojen lisäksi on paljon perinteisiäkin keinoja nauttia taiteesta ja kulttuurista. Elokuvat, musiikki ja kirjat eivät ole hävinneet tästä maailmasta, ja sähköisten kirjastojen sekä suoratoistopalveluiden kautta on tarjontaa oletettavasti enemmän kuin kukaan meistä ehtii vapaa-aikanaan kuluttaa. 

Kulttuurinnälkäinen yleisö tulee selviämään tästä tilanteesta, vaikka virtuaaliset elämykset eivät aina välttämättä ylläkään autenttiseen nautintoon. Kulttuuritoimijat luovivat myös parhaansa mukaan vaikean tilanteen lävitse, mutta luovuuden lisäksi tarvitaan muitakin resursseja tilanteesta selviämiseen. Etelä-Pohjanmaan liitto halusi olla tukemassa alueen ammattimaisia kulttuuritoimijoita avaamalla Etelä-Pohjanmaan kehittämisrahaston apurahahaun toimijoille, joiden toimintaan koronaepidemian vaikutukset olivat välittömästi kohdistuneet.

Haulle oli todistetusti tarvetta, sillä hakemuksia saapui kaikkiaan 97 kappaletta. Näistä 42:lle toimijalle pystytään jakamaan kulttuurilautakunnan päätöksellä 80 000 euron yhteispotista apurahoja, jotka suuruudeltaan vaihtelevat 900 eurosta 4000 euroon. Näiden apurahojen turvin toimijat voivat muun muassa kehittää uusia toimintamuotoja turvaamaan toiminnan jatkumoa. Hakemusten suuren määrän takia valitettavasti myös hyviä hakemuksia jäi myönteisten apurahapäätösten ulkopuolelle.

Onneksi kulttuuritoimijoiden muuttunutta työtilannetta helpottamaan on avautunut muitakin rahoituksia. Taiteen edistämiskeskuksen toinen korona-apurahahaku on suunnattu laajemmin luovien alojen ammattilaisille, ja opetus- ja kulttuuriministeriön korona-avustukset ovat jaossa muun muassa kansallisille taidelaitoksille, kulttuurialojen yhteisöille ja ammattilaisille, valtionosuutta saaville museoille, orkestereille ja teattereille sekä elokuva-alan toimijoille.  

Toivon mukaan tarjolla olevista tukitoimista alueemme kaikille kulttuuritoimijoille löytyy keinoja ja tukea selviytyä pahimman yli, jotta taiteesta ja kulttuurista saadaan nauttia monipuolisesti jatkossakin. Myös jokainen meistä voi olla tukemassa toimijoita ostamalla niitä tuotteita ja palveluita, jotka ovat saatavilla, tai hankkimalla lahjakortin tulevaisuudessa hyödynnettäväksi. Ja kun taide- ja kulttuuritoimijat yllättävät uudenlaisilla sisällöllään sekä palveluillaan, otetaan ne ennakkoluulottomasti käyttöön.

 

Taiteen edistämiskeskuksen Korona-apurahoitus on tarkoitettu luovien alojen sekä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille, joiden työskentelymahdollisuudet ovat vähentyneet ja toimeentulo on heikentynyt koronapandemian vuoksi 13.3.-31.5.2020 välisenä aikana. Hakijoina voivat olla mm. muusikot, näyttelijät, tanssijat, kuvataiteilijat, muotoilijat, kirjailijat, lavastajat, ääni- ja valoteknikot, leikkaajat, maskeeraajat, lavakoomikot ja kuvittajat.  Apurahat ovat haettavissa 15.5.2020 saakka.

Taiteen edistämiskeskuksen apurahat ja avustukset »

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurin ja taiteen toimijoille suunnatut korona-avustukset suunnataan muun muassa kansallisille taidelaitoksille, kulttuurialojen yhteisöille ja ammattilaisille, valtionosuutta saaville museoille, orkestereille ja teattereille sekä elokuva-alan toimijoille. Avustukset ovat haettavissa 14.5.2020 saakka.

Kulttuurin ja taiteen toimijoille suunnatut korona-avustusten haut avautuvat »

 

Hanna Hangasluoma
kulttuuripäällikkö

0 kommenttia
17 / 03 / 20

Taide ja kädentaidot ovat osa maailmanpolitiikan arkipäivää

  • 0

Koronavirus ja sitä koskeva uutisointi herättävät reaktioita, jotka havahduttavat ”viimeiselläkin rannalla” huomaamaan, että pallo on pyöreä ja maailma on kylä. Toisin sanoen: tulemme jälleen tietoisiksi siitä, että olemme linkitettyjä maailmaan kovin monella tavalla.

Kriisiytymisen tunnelma nostaa omaksuttujen tavanomaisuuksien ääriviivat pintaan, kun joukko ihmisiä havaitsee yhtä aikaa, etteivät arkirutiinit olekaan itsestään selviä ja tulevaisuus onkin huonosti ennustettavissa. Yhtäkkiä vaikenevien suihkumoottoreiden vaikutus heijastuu melko vähäisten mutkien kautta yrittäjän, palkansaajan ja kuluttajan arkeen. Samaan aikaan kotimaisessa pehmopaperitehtaassa pöhisee, kun suomalainen kohtaa perustarpeensa silmästä silmään ja ryhtyy varastoimaan vessapaperia.

Draaman kaari on ollut erityisen komea viime päivien osakeindekseissä. Se on paitsi elänyt tihenevästä paniikin tunteesta, ollut tietysti omiaan syventämään kriisiä. Kuten useasti ennenkin, spekulaation tuotantohaara on polvillaan perusinhimillisten turvallisuuden ja luotettavuuden tunteiden sekä toimitusvarmuuden tarpeiden äärellä. Silti korkosäätelyt ja tukipaketit eivät ehdi lämmittämään niitä, joihin kriisi kopsahtaa ensimmäisten joukossa: taiteen ja muiden luovien alojen toimijoihin, jotka tuottavat inhimillisten tunteiden käsittelyn ja empatian taitoa sekä lähituotettua laatua ja kauneutta.

Lukuisat peruutetut tilaisuudet, kurssit ja ohjatut tunnit ovat suoraan poissa artistin kassavirrasta. Perutut messut ja myyntitapahtumat aiheuttavat välittömän loven käsi- ja taideteollisuusyrittäjien tuotto-odotuksiin. Muutoksiin kuitenkin reagoidaan näilläkin aloilla nopeasti: Taideneuvosto vetoaa valtioon, ehdottaa tukitoimia taide- ja kulttuurialalle ja vinkkaa muun muassa sivistysvähennyksen huomioimisesta verotuksessa (Taideneuvoston vetoomus Taiteen edistämiskeskuksen verkkosivuilla). Käsityöyrittäjät puolestaan järjestävät virtuaalimessut korvaamaan perinteisen messuhallissa kiertelyn (Kässämessut netissä -tapahtuman Facebook-sivu).

”We created a monster” -lauseella mainostetaan L’Objet -luksusbrändin erikoista tuotesarjaa. Taideteollisuusesineet valmistetaan käsityönä Portugalissa keramiikkayrityksessä, johon tutustuimme CLAY-hankematkalla helmikuun puolivälissä.

 

Viruksen leviämisen suhteen reagoimisen määrästä, laadusta ja ajoituksesta on käyty moninaista, ja tietysti myös ristiriitaista, keskustelua. Valistuneempia ohjeita odotellessaan moni joutui olosuhteiden neuvomana vetämään omia johtopäätöksiään ja ajattelemaan itse. Ylipäänsä poikkeusaika pakottaa pohtimaan monipuolisesti ja tunnistamaan eroja itsenäisen ja itsekkään ajattelun välillä. Voit esimerkiksi jättää pyytämättä rahoja takaisin peruuntuneesta tilaisuudesta, kohdentaa nettiostokset alueesi toimijoiden verkkokauppaan tai somettamisen sijaan mennä viltin alle lukemaan kirjaa.

Emme vielä voi tietää, millainen käännekohta covid-19-pandemiasta tuli. Saiko se aikaan tilanteen, jossa ”kriittinen massa” heräsi muistamaan oman toimijuuden ja yhteistyön merkityksen kestävän yhteiskunnan ja keskinäisessä riippuvuudessa elävän talouden kannalta? Opimmeko paremmin kohtaamaan yhdessä suuria kysymyksiä, jotka normaalioloissa jäivät vakavasti pohdittavaksi lähinnä tutkijoille ja taiteilijoille?

Siksipä, kun poikkeusaika jää taakse, voimme jälleen ihan ”livenä” osallistua, harrastaa, käyttää kulttuuria ja kohdata nykytaidetta. Se voi myös lisätä vastustuskykyä – ainakin ajattelemattomuutta vastaan.

 

Eliza Kraatari
CLAY- ja FINCH-hankkeiden projektikoordinaattori

P.S. Taide- ja kulttuurilaitokset ovat joutuneet sulkemaan tilansa, mutta asiointimatkasi yhteydessä ehdit vielä nauttia kädentaitokulttuurista Seinäjoella Epstori-liikekeskuksessa: CLAY-hankkeen Pop up -keramiikkanäyttely on esillä 24. maaliskuuta asti. Näyttelyn antiin voit tutustua myös vaikka kotisohvalta osoitteessa https://www.epliitto.fi/clay_popup

0 kommenttia
17 / 02 / 20

Taskurahoista timanteiksi

  • 0

Muinaisten alkemistien tavoitteena oli muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi. Tätä prosessia on historiassa yritetty toisintaa monesti, mutta lopputulos ei ole ollut kovin vakuuttava. Tahtotila ei ole muuttunut toteumaksi. Samanlainen tahtotilan ja realismin välinen epäsuhta on vallalla lastenkulttuurin parissa. Lapset ja lastenkulttuuri saattavat esiintyä juhlapuheissa ja ohjaavissa asiakirjoissa, mutta tahtotila ei tunnu muuttuvan toteumaksi. Pienistä resursseista ei tule taikasauvan iskusta isoja saati riittäviä resursseja. On tapahduttava muutos.

Pieniä kultahippuja näköpiirissä kumminkin kimaltelee. Lastenkulttuurikeskus Louhimo toteuttaa vuoden 2020 aikana Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamana esiselvityksen maakunnallisen lastenkulttuuritoiminnan toteuttamisesta. Ensivaiheessa olemme tehneet kyselyn Etelä-Pohjanmaan alueen toimijoille ja syksyllä pääsemme kokeilemaan toimintaa käytännössä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tekemämme kyselyn mukaan 96 prosenttia vastaajista näkee tarpeen kehittää kuntansa lastenkulttuuritoimintaa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että tärkein kohde lastenkulttuuritoiminnan kehittämiselle olisi peruskoulun vuosiluokat 1-6. Työmuodoissa vastaajien kesken löytyy hieman enemmän hajontaa. Voittajaksi selviää kuitenkin koulupäivän aikana ja koulupäivän sisällä toteutettava työpajamuotoinen toiminta. Sen on vastaajista 38 prosenttia vastannut tärkeimmäksi työmuodoksi ja 34 prosenttia toiseksi tärkeimmäksi. Myös kokoperheen tapahtumat ja esittävät sisällöt saavat kyselyssä kannatusta. Kyselystä nousseet näkemykset vaikuttavat sellaisilta, joissa lastenkulttuurikeskus Louhimo voi auttaa.

Kyselyn johtoajatuksena oli, että joka kunnassa tehdään jo lastenkulttuuria. Johtoajatus osoittautui todeksi. Monessa kunnassa tehdään mielenkiintoisia ja oman kunnan näköisiä sisältöjä. Muutamassa kunnassa palvelut nähtiin saavutettaviksi esimerkiksi toimivan kulttuurikasvatussuunnitelman vuoksi. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että palvelut eivät ole saavutettavia. Ne eivät tavoita haja-asutusalueella ja sivukylillä.

Tulevaisuuden osaamisessa korostuu yhä enemmän luova osaaminen, taiteellinen ajattelu, mielikuvituksen käyttö, ilmaisutaito sekä kyky ammattirajat ylittävään yhteistyöhön. Näitä valmiuksia voidaan vahvistaa koulun ja lastenkulttuurin yhteistyöllä. Siksi on mielestäni tärkeätä miettiä keinoja, miten taiteisiin osallistuminen saadaan kaikkien lasten ja nuorten koulupäivän yhteyteen.

Tervehdin suurella ilolla ja lämpimällä sylillä kaikkia ammattimaisia toimijoita, jotka haluavat lapsille ja lasten kanssa taidetta ja kulttuuria toteuttaa. Kultaa saa louhimalla malmia ja lastenkulttuuria lastenkulttuurikeskus Louhimolta. Muutetaan yhdessä lastenkulttuurin resurssit taskurahoista timanteiksi!

 

Tuomo Kallio
Lastenkulttuurikoordinaattori
Lastenkulttuurikeskus Louhimo

0 kommenttia
08 / 01 / 20

Luottamuksen ilmapiiri

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta eli noin kolme vuotta suuren epävarmuuden vallassa, kun maassamme valmisteltiin maakunta- ja sote-uudistusta. Jokainen meistä joutui moneen kertaan arvuuttelemaan, millaista työtä ja kenen palveluksessa sitä jatkossa mahtaisi tehdä, jos uudistus toteutuisi. Lisäksi kaikki omaan toimintaan liittyvä kehittämistyö oli lähes pysähdyksissä, eikä esimerkiksi tietojärjestelmiä kannattanut uusia. Tiloja oli luovutettu uudistuksen valmistelijoille, joten itse elettiin normaalia ahtaammin − kaiken kaikkiaan tilanne oli työntekijän näkökulmasta henkisesti vaativa ja työyhteisön näkökulmasta riskialtis konflikteille.

Näin jälkeenpäin tuntuu oikeastaan yllättävältä, miten hyvin tilanteesta selvittiin ja miten vahva usko tulevaan työyhteisössä silti oli. Sillä kaiken epävarmuuden huipuksi uudistusta ei sitten tullutkaan, minkä vuoksi päälle iski vielä eräänlainen pettymyskin. Valmisteluun siirtyneet työntekijät palasivat entisiin tehtäviinsä, ja heidät vastaanotettiin ilman ongelmia. Voidaan varmaan sanoa, että Etelä-Pohjanmaan liiton henkilökunta osoitti suurta vahvuutta ja sitoutuneisuutta prosessin aikana riippumatta siitä, miten tiiviisti se oli uudistuksen valmistelussa mukana. Käytävillä ei kuulunut missään vaiheessa epäluottamusta työnantajaa tai työyhteisöä kohtaan. Luottamuksen ilmapiiri säilyi loppuun saakka.

Miksi näin oli, miksi syyttely, valittaminen tai turhautuneisuus eivät nousseet pintaan? Asian selvittäminen vaatisi epäilemättä laajan tutkimuksen, mutta joitain arveluja voin sisäpiiriläisenä heittää ilmaan.

Perimmäinen syy onnistumiseen kietoutuu epäilemättä henkilökunnan erinomaisiin työyhteisötaitoihin ja johtamiseen. Luottamuksen, joka kantoi kolme vuotta yli epävarmuuden, on täytynyt syntyä jo kauan sitten. Luottamus siihen, että täällä kukin tietää mikä on hänen roolinsa, mikä on hänen merkityksensä organisaatiolle ja mitä häneltä odotetaan. Luottamus siihen, että täällä pidetään toisista huolta, tuetaan ja kannetaan vastuuta yhteisistä asioista. Luottamus siihen, että asioista kerrotaan, kun kerrottavaa on. Ja loppujen lopuksi tietoisuus siitä, että ollaan kaikki samassa veneessä, jota kukaan ei keikuta.

Toiminta työyhteisössä on ihmisten välistä vuorovaikutusta riippumatta tehtävästä tai asemasta. Emme elä enää direktiovaltaan pohjautuvissa johtamisjärjestelmissä, joissa tyytyväisyyden ja motivaation ylläpitäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin itseohjautuvuuteen ja palvelujohtajuuteen perustuvassa johtamistavassa. Samalla kun uusien johtamistapojen mukainen vastuun jakaminen mahdollistaa joustavan tiimityöskentelyn ja osaamisen tehokkaamman käytön, se myös motivoi työn tekoa ja tuo sitä kautta hyviä tuloksia. Itseohjautuvuutta kannustava vastuun jakaminen voi siis olla tehokasta, mutta edellyttää samalla selkeitä pelisääntöjä ja hyviä työsuhdetaitoja kaikilta. Keskinäinen luottamus on kaiken perusta.

Nämäkin lähtökohdat huomioiden liitto ja sen henkilökunta lähtee 2020-luvulle uuden organisaatiorakenteen, uuden työnjaon ja uusien toimintatapojen pohjalta karistaen epävarmuuden jaloistaan ja iloiten onnistumisistaan luottamuksen ilmapiirin luomisessa.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

 

 

 

  

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Kulttuurihyvinvoinnin toimijat verkostoituvat Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hankkeen päättyessä kulttuurihyvinvoinnin edistäminen kuntien ja sote-toimijoiden kanssa jatkuu Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuurin tehtäväalalla. Tulevaa yhteistyötä varten liitto on pyytänyt maakunnan sote-toimijoita nimeämään organisaatiostaan kulttuurihyvinvoinnin yhteyshenkilön.

– Käytännön toiminnassa on todettu, että sote-organisaatioista puuttuu niin sanottu vastinpari, joka toimisi kulttuurihyvinvoinnin viestinviejänä omassa organisaatiossaan ja voisi olla eri tahojen, kuten kuntien kulttuuritoimien, kansalaisopistojen ja järjestöjen, yhteistyökumppani käytännön asioissa. Yhteyshenkilön tehtävänä olisi edistää kulttuurihyvinvointia tukevaa toimintaa sekä organisaationsa johdon että eri palvelujen suuntaan. Jatkossa maakuntaliitto välittää yhteyshenkilöille ajankohtaista tietoa kulttuurihyvinvoinnista, maakunnassa tapahtuvasta toiminnasta ja yhteisistä tilaisuuksista, projektipäällikkö Pirjo Heino kertoo.

Etelä-Pohjanmaan liitto on myös tehnyt Kulttuurisote II -hankkeen ehdotuksesta yhteistyöaloitteen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilalle sekä sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn Etelä-Pohjanmaan toiminta-alueelle.

– Tähän saakka hanke on tehnyt yhteistyötä suoraan soten perustasolle. Tarkoituksena on nyt sisällyttää kulttuurihyvinvointi omana teemanaan myös maakunnallisiin sote-rakenteisiin. Maakunnallisten toimijoiden rooli asiassa on tärkeä, jotta tieto, ideat, tuki ja kannustus asiakkaiden kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen välittyvät myös maakunnallisten organisaatioiden kautta sote-alueille ja kuntiin, Heino sanoo ja jatkaa, että esitysten tavoitteena on vuoropuhelun ja yhdessä tekemisen mahdollistaminen ja lisääminen yli organisaatiorajojen.

 

Taiteen edistämiskeskuksen rahoittama kolmen maakunnan ja yhden sairaanhoitopiirin yhteinen kumppanuushanke päättyy vuoden 2019 lopussa ja hankkeen loppuraportti julkaistaan alkuvuodesta 2020. Hankkeessa tavoitteena on ollut vakiinnuttaa taide- ja kulttuuripalvelut osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita. 

 

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Pirjo Heino puh. 040 681 8511

0 kommenttia
10 / 12 / 19

Rakennusperintöä ja uuden aallon Łódź – FINCH-hanke vieraili lokakuussa Puolassa

  • 0

Kuva: FINCH-tapaamisen yhteydessä kuultiin esitelmiä kulttuuriperinnön rahoituksesta Łódźin voivodikunnan alueella. Kokouksen aluksi kokoonnuttiin Arthur Rubinstein -konserttitalon aulaan. Kuva: Anna Maria Caputano.


FINCH-hankkeen matkapäiväkirjaan kirjattiin uusia rivejä, kun hankkeen osallistujat kokoontuivat Puolan Łódźissa 23 – 24. lokakuuta tutustumaan alueen kulttuuriperintökohteisiin.

Puolalaisessa mittakaavassa Łódź on suhteellisen nuori kaupunki, joka kasvoi tekstiiliteollisuuden ansiosta 1800-luvun lopulta lähtien. Se näkyy monella tapaa myös kaupungin rakennusperinnössä: vanhoista tehdaskolosseista on kuoriutunut ostoskeskuksia ja yritysyhteisöjä, teollisuusmagnaattien hulppeat kartanot ovat muuttuneet kodeiksi museoille. Matkalla vierailtiin myös lähipitäjissä Zgierzissä ja Nieborów’ssa. Niissä pääsimme kosketuksiin varhaisemman 1800-luvun esiteollisuuden arjen sekä juhlavan palatsielämän kanssa.

FINCH-hanketapaamisissa kukin kokousjärjestäjä vuorollaan vie vieraansa erilaisiin tutustumiskohteisiin. Puolassa tapaaminen alkoi pianisti Arthur Rubinsteinin nimeä kantavassa konserttitalossa. Alun perin vuonna 1887 rakennettu ja sodan jäljiltä korjailtu rakennus koki täydellisen muodonmuutoksen moderniksi konserttitaloksi vuonna 2004. Uudistukseen liittyvien kulujenkin kattamiseksi talon sinfoniaorkesterin toimintoihin omaksuttiin uusia muotoja: orkesterin kesätapahtuma ”Puolan värit” on sekä yleisötyöskentelyä että varainhankintaa. Łódźin alueella tapahtuma on omaksuttu hyvin; kuluneena vuonna tapahtuma järjestettiin jo 20. kerran.

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta vierailu Puolaan oli erityisen kiinnostava puutalorakentamisen perinteen kannalta. Zgierz [sgiesh] tunnetaan alueella esiteollisen ajan tekstiilituotannosta, joka kukoisti kaupungin puutalokortteleissa. Yksi näistä 1820-luvulta lähtien rakennetuista kortteleista on kunnostettu ”kutojien kaupungiksi”. Samalla on kerätty paljon tietoa näiden puutalojen rakenteista ja rakentamistekniikoista. Kunnostetuissa taloissa toimii yhdistyksiä, jotka muiden toimintojen ohella järjestävät myös tapahtumia tunnelmallisella korttelialueella.

Tekstiiliteollisuuden kasvattamista kaupungeista suuntasimme pieneen Nieborów’n kuntaan. Se on tunnettu ennen kaikkea palatsista, joka kuului historiallisesti vaikutusvaltaiselle Radziwiłłin ruhtinassuvun edustajille. Vuonna 1945 palatsista irtaimistoineen ja puutarhoineen tehtiin osa Varsovassa sijaitsevaa kansallismuseota. Järjestely oli Radziwiłłin suvun ja kansallismuseon silloisen johtajan sopima, ja se todennäköisesti esti palatsin hävityksen. Nykyäänkin palatsin ylläpitoa rahoitetaan julkisvarojen lisäksi suvun jälkeläisten säätiötoiminnan kautta. 1400-luvulta alkaen Radziwiłłin suvulle kertyi myös arkisto- ja kirjastokokoelma, joka vuonna 2009 liitettiin Unescon Maailman muisti -ohjelmaan. Osa kokoelmasta, noin 1200 nidettä, sijaitsee Helsingissä, Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Hankematkojen aikana pääsee myös havainnoimaan muuttuvaa Eurooppaa. Nytkin tiiviiden kokouspäivien jälkeen saattoi hetkisen tunnelmoida Puolan historian käänteitä Łódźin pitkällä Piotrkowska- kävelykadulla maistellen perinteisiä mykyjä tai nauttien trendikkään flat white -kahvin. Rappioromantiikan estetiikkaa on edelleen tarjolla raunioituvien punatiilisten tehdasrakennusten muodossa riittämiin, ja kaupungin toisella laidalla voi eläytyä elämään juutalaisghettossa ja synkkään ajanjaksoon, jolloin kaupunki tunnettiin nimellä Litzmannstad. Mutta kaupungin keskustassa kohtaa Puolan nykyhetken ja revitalisoidut korttelit tyylikkäine shoppeineen, kahviloineen ja baareineen. Niissä soivat orastavan 2020-luvun makuun miksatut ysärihitit kuin soundtrackina sille uuden aallon Puolalle, joka ei nouse uutisotsikoihin – etäämmäs, mutta tuskin kuulumattomiin, haipuu Henryk Góreckin Surujen sinfonia ääniraitana kaikelle, mitä Puolan 1900-luvusta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkiin kysymyksiin vastauksia tuskin saadaan.

 

Teksti: Eliza Kraatari 

0 kommenttia
22 / 10 / 19

Rakennettu kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa

  • 0

Museoviraston mukaan rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehittynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Koko maahan rakennettiin 1900-luvun jälkipuolella koulutuksen, terveydenhuollon, asumisen, työnteon ja vapaa-ajan ympäristöjä (Museovirasto).

Valtioneuvoston päätöksen vuodelta 2009 lähtökohtien mukaan valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina ja sovitetaan yhteen muiden valtakunnallisten tavoitteiden sekä maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa.

Kulttuuriperinnön vaalimisessa maakuntakaava on yksi niistä välineistä, jolla kulttuuriympäristöön liittyvien valtakunnallisten arvojen säilymistä edistetään. Maakuntakaavassa on kiinnitettävä erityistä huomiota maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (MRL 28§). Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa (23.5.2005) on osoitettu valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet. Lisäksi kaavaselostuksen liitteessä on lueteltu maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet.

Etelä-Pohjanmaan liitossa on päivitetty ja kartoitettu maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavoituksen taustaselvitykseksi laadittu Etelä-Pohjanmaan maakunnallinen rakennusinventointi tehtiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa kesän 2016 ja alkuvuoden 2017 välisenä aikana. Inventoinnin tarkoituksena oli päivittää ja täydentää aiemmin laadittuja maakunnallisia inventointeja sekä tuoda esiin uusia kohteita. Inventoijana työskenteli Kirsi Niukko.

Etelä-Pohjanmaan maakunnallista rakennusinventointia on jatkettu tänä vuonna uudemman rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnilla ja sen arvotuksella, ajoittuen rakennetusta kulttuuriympäristöstä 1930 luvulta 1990 luvulle. Tästä työstä on vastannut Saatsi Arkkitehdit Oy. Samalla työhön on sisällytetty vuosina 2016-2017 tehdyn Etelä-Pohjanmaan rakennusinventoinnin arvotus eli maakunnallisesti merkittävimpien ja arvokkaimpien kohteiden määrittely ja valinta. Arvotustyötä on tehnyt maakunnallinen työryhmä. Tulevassa maakuntakaavatyössä on tarkoitus osoittaa valtakunnallisesti merkittävien rakennetun kulttuuriympäristön kohteiden lisäksi maakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet tehtyjen inventointien ja arvotustyön pohjalta.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävä ja arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Rakennettu kulttuuriympäristö on kulttuuriperintöä ja hyvää ympäristöä, ja se muodostaa eri aikakausista muodostuvaa kerrostumaa, jota täytyy pyrkiä vaalimaan ja säilyttämään tulevaisuuteen. Uutta rakennettua kulttuuriympäristöä luodaan jatkuvasti. Maakunnalliset rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit ja arvotustyö pyrkivät tuomaan esille maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön merkitystä ja arvoja. Rakennusperinnön säilyttämiseen liittyvät haasteet, kuten toiminnalliset, tekniset ja taloudelliset tekijät, osaltaan vaikuttavat siihen, miten kohteita pystytään säilyttämään. Toivottavasti Etelä-Pohjanmaalla löytyy tahtoa säilyttää rakennettua kulttuuriympäristöä monipuolisesti mahdollisuuksien mukaan tulevaisuuteen. 

 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös