31 / 08 / 17

Tuleeko maakuntavetoista junaliikennettä?

  • 0

Junaliikenne on saanut viime päivinä suurta julkisuutta. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla on tarkoitus purkaa VR:n henkilöliikennemonopoli ja siirtyä kilpailtuun raideliikenteeseen. Tämä edellyttäisi muun muassa erillisen kalustoyhtiön perustamista. Etelä-Pohjanmaa on tässä yhteydessä yhdessä naapurimaakuntiensa kanssa profiloitunut yksityistämiskehityksen edelläkävijäksi. Olemme käynnistämässä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa yhteisen selvityksen, jonka tavoitteena on kilpaillun raideliikenteen pilotointi tietyillä poikittaisrataosuuksilla.

Pilotti ei ole tupsahtanut tyhjästä, vaan prosessi on käynnistynyt jo syksyllä 2015, jolloin valtiontalouden säästöpaineissa osto- ja velvoiteliikennettä leikattiin merkittävästi. Uhkana oli jopa junaliikenteen lakkaaminen kokonaan esimerkiksi Seinäjoki–Jyväskylä-yhteysvälillä. Leikkaukset herättivät Etelä-Pohjanmaan siihen todellisuuteen, että valtion ostopalveluina ja velvoiteliikenteenä VR:ltä hankkima liikenne ei ole se malli, jolla taataan poikittaisratojen raideliikenteen tulevaisuus. Sen sijaan tarvitaan uusia toimintatapoja ja palveluinnovaatioita, joiden avulla vähemmillä resursseilla saadaan parempaa palvelua. Looginen johtopäätös oli, että tähän ei päästä kinuamalla lisää rahaa vanhanmallisen liikenteen ylläpitoon, vaan ainoastaan avaamalla liikenne markkinoille.

Tältä pohjalta Etelä-Pohjanmaan liitto kokosi yhteen naapurimaakunnat ja lähestyi alkuvuodesta 2016 ministeriötä tarjoutuen markkinaehtoisen henkilöraideliikenteen kokeilualustaksi. Vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta ministeriön omien suunnitelmien keskeneräisyydestä johtuen asiaa oli hieman vaikea saada eteenpäin. Tähdet eivät niin sanotusti olleet juuri silloin oikeassa asennossa. Etenkin kansanedustaja Mikko Savolan ansiosta ajatus pilotista kuitenkin säilyi liikenne- ja viestintäministerin mielessä. Ja kun suunnitelmat yksityistämisen askelmerkeistä tulivat elokuussa julkisiksi, tuli aika otolliseksi myös pilottimme käynnistämiselle.

Selvitettävänä on monia avoimia kysymyksiä, eikä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. On myös kohtuullisen selvää, että poikittainen raideliikenne ei ainakaan alkuun toimi kokonaan ilman julkista rahoitusta. Tavoitteeksi tulee kuitenkin asettaa rahoitustarpeen merkittävä vähentäminen ja pitkällä tähtäimellä markkinaehtoisesti kannattava liikenne. Maakuntiemme kasvavat kaupunkiseudut ja kehittyvät yritykset tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. Radanvarsikunnilta, yrityksiltä, oppilaitoksilta ja muilta toimijoilta tarvitaan myös vahvaa tukea hankkeen onnistumiseksi.

Samalla, kun lähdetään kohti tuntematonta, kasvaa myös epäonnistumisen riski. Mielestäni tämä riski kannattaa kuitenkin ennemmin ottaa, kuin että jäätäisiin sivusta seuraamaan liikenteen hiljaista hiipumista. Eteläpohjalaisten osoittama yritteliäisyys tälläkin saralla on jo ennättänyt herättämään kateudensekaista ihailua itäsuomalaisten parissa. Toivottavasti pilottimme tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös sen suunnan junaliikenteen kehittämisessä.

Antti Saartenoja

suunnittelujohtaja,
tavallaan maakuntien puhemies

0 kommenttia
28 / 04 / 17

Euroopan Unionin tulevaisuutta tehdään nyt

  • 0

Euroopan Unionin monivuotisia rahoituskehyksiä ja ohjelmakohtaista lainsäädäntöä, kuten aluekehityspolitiikkaa, uudistetaan säännöllisin väliajoin. Nykyisellään niitä valmistellaan ja toteutetaan seitsemän vuoden pätkissä. Jokaisen uuden ohjelmakauden valmisteluun liittyy aina aimo annos jännitystä eri politiikka-alojen tulevaisuudesta, yksittäisten ohjelmien jatkosta ja mahdollisista uusista, mullistavista esityksistä, joita komission oletetaan ehdottavan.

Nyt käynnissä olevan koheesiopolitiikan ohjelmakauden 2014-2020 osalta Suomessa jännitettiin esimerkiksi koheesiobudjetin suuruutta ja harvaanasuttujen alueiden erillistukea. Tuolloin Suomelle optimaalisen neuvottelulopputuloksen aikaansaaminen vaikutti haastavalta kokonaisuudelta, jossa eri politiikanalat kilpailivat rahoituksen osalta myös toisiaan vastaan.

Jos neuvotteluasemat vaikuttivat haastavilta 2014 alkaneeseen kauteen valmistautuessa, voitaneen ilman liioittelua todeta, että Euroopan Unioni valmistautuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan yhdessä historiansa haastavimmista tilanteista yhden jäsenmaan jättäessä eurooppalaisen arvoyhteisön.

Brexit-neuvottelujen ennakoimattomuuden myötä tulevaisuus vaikuttaa kirjoittamattomalta lehdeltä - jopa siinä mittakaavassa, että yksittäisten politiikanalojen tulevaisuus ja niiden tulevaisuudesta keskusteleminen on pitkän aikaa tuntunut jokseenkin toisarvoiselta. Koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan tulevien nyanssien ja mahdollisten yksityiskohtien sijaan Brysselissä keskustellaan koko Unionin tulevaisuudesta.

Kylvöaika on nyt

Vaikka tilanne politiikanalojen osalta tuntuukin jämähtäneen paikoilleen, ison laivan on jatkettava eteenpäin. Navigoiminen vielä kartoittamattomalla alueella on kuitenkin hidasta ja haparoivaa. Myös keskustelua koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käydään nyt osana suurempaa, Unionin rakennetta ja toimintaa pohtivaa tulevaisuuskeskustelua.

Aluekehityspolitiikan yksityiskohtien sijasta halutaan käydä keskustelua siitä, mikä kunkin Euroopan Unionin politiikanalan rooli ja merkitys tulisi olla tulevaisuudessa. Brexit saattaa vaikuttaa täten paitsi EU-budjetin tasapainoon, mutta myös sen politiikkasisältöihin. Todennäköisesti kutistuvan EU-budjetin prioriteeteista tullaan vääntämään peistä.

Maahanmuuton, turvallisuuden ja puolustuksen hallitessa eurooppalaista agendaa on selvää, että ne huomioidaan jatkossa vahvemmin myös EU-budjetin kautta. Nettomaksajamaista muun muassa naapurimme Ruotsi on jo aktiivisesti linjannut pienemmän budjetin ja vahvempien ennakkoehtojen käyttöönotosta yhteisesti sovittujen maahanmuuttovastuiden toteutumisen varmistamiseksi.

Kriiseissä piilee kuitenkin aina uudistuksen siemen. Unionin ollessa uusien haasteiden edessä ei pidä pysähtyä tai jäädä tähyilemään taaksepäin. Nykyinen koheesiopolitiikka on tulosta useiden uudistusten ja ohjelmakausien neuvotteluista – ja sitä voidaan kehittää myös jatkossa. Vastauksia siihen, mikä tulevaisuuden aluekehityspolitiikan rooli pitäisi ja voisi olla - sekä uusiin että vanhoihin haasteisiin vastaamiseksi – haetaan jo nyt.

On tärkeää, että myös läntinen Suomi ja eteläpohjalaiset ovat liikkeellä näkemyksineen ja kokemuksineen. Uudistuksen ja vaikuttamisen kylvöaika on nyt.

 

Emilia Pernaa

EU Policy Adviser

Länsi-Suomen Eurooppa-toimisto (West Finland European Office)

0 kommenttia
04 / 04 / 17

Yhtenäinen Etelä-Pohjanmaa – mission impossible?

  • 0

Olen saanut katsella Etelä-Pohjanmaata ja eteläpohjalaisuutta näköalapaikalta jo yli kymmenen vuoden ajan. Tunnen siitä kiitollisuutta. Koen tekeväni työtä kotiseutuni ja sen ihmisten hyväksi.

Vähän väliä julkisuuteen ryöpsähtää räiskyvää keskustelua alueemme yhtenäisyydestä. Joidenkin mielestä Seinäjoki kuppaa muuta maakuntaa. Toiset taas näkevät, että muu maakunta syyllistää keskuskaupunkiaan aina kun mahdollista. Niin monta on mieltä kuin miestäkin – meitä miehiähän nämä kovaäänisimmät keskustelijat usein pakkaavat olla…

Taistelun tuoksinassa eri osapuolet pyrkivät kumoamaan toistensa käsitykset monenlaisin perustein. ”Jollei Seinäjoki kasvaisi, koko maakunta kuihtuisi.” ”Maakuntakeskuksen on pystyttävä kilpailemaan muiden kaupunkien kanssa.” ”Seinäjoki ei eläisi päivääkään ilman ympäröivää maakuntaa.” ”Keskuskaupunki on ryövännyt kaikki maakunnalliset toiminnot; mikään ei sille riitä.

Olen seurannut tätä keskustelua yhtäältä huolestuneena ja toisaalta huvittuneenakin. Sillä yhtä ja oikeaa totuutta ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jokainen meistä on yhtä oikeassa ja yhtä väärässä. Kyse on siitä, millaisesta taustasta tilannetta tarkastelemme ja siten myös koemme.

Huolta tämä sanasäiläily herättää siksi, että osaamme tällä keskustelulla myös erinomaisesti loukata toisiamme. Vähän väliä jää jollekin herne nenään, ja toinen vetäytyy jurnuttamaan poteroonsa eikä tule esiin, vaikka kättä ojennettaisiin.

Loukkaantuminen on erinomainen itämisalusta epäluottamukselle. Ja mitä vähemmän maaperässä on luottamusta, sitä huonommat ovat kasvuolosuhteet. Heikosta maasta ei suurta satoa korjata. Voi olla, että koko kasvusto tukehtuu.

Miten tästä eteenpäin?

Eteläpohjalaisuudesta löytyy monia piirteitä, joita muualla Suomessa kadehditaan. Täällä tartutaan toimeen, ei valiteta turhasta, ollaan yritteliäitä ja suorapuheisia. Asiat tapahtuvat, kun niin päätetään. Minkälaiset esteet tahansa raivataan tieltä – sen on historiamme osoittanut.

Jos jotakin toivon meiltä kaikilta, niin se on taitoa kuunnella ja asettua toisen asemaan. Jokaisella meistä on oikeat ja oikeutetut tunteemme siitä, miten maakuntamme kehitys on itselle näyttäytynyt. Usein tuntemustemme taustalla voivat olla pienet asiat: se, mitä ja miten puhumme, katsomme, kohtaamme.

On turhaa hukata aikaa kinailuun siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Jokainen meistä on yhtä tärkeä ja arvokas, kun lujitetaan luottamuksen maaperää.

Kesäkuussa 2016 kirjoitin maakunnan yhtenäisyydestä seuraavasti. Ja olen yhä samaa mieltä.

Etelä-Pohjanmaata ei todellakaan rakenneta kyräilyllä, epäluuloilla ja vanhojen vääryyksien muistelulla. Uuden maakunnan menestykseen tarvitaan yhteistä tahtoa ja siltojen rakentamista.

Muuten piru nokkii koko orkesterin.

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

0 kommenttia
11 / 02 / 16

Reilusti sotea koko maakuntaan!

  • 0

Sain pyynnön Etelä-Pohjanmaan liiton blogikirjoittajaksi, ja siihen oli mukava vastata myöntävästi. Monien ajankohtaisten asioiden joukosta päädyin kuitenkin kirjoittamaan sotesta.

Sote- ja aluehallintouudistus ovat mielessä kaikilla suomalaisilla poliitikoilla. Eikä ihme, sillä tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä.

Tuo tulevaisuus on meidän kaikkien käsissä, ja voimme itse vaikuttaa siihen, millainen siitä tulee.

Soten osalta mietitään aiheellisesti, miten käy lähipalvelujen. Saammeko käydä jatkossakin omassa terveyskeskuksessa? Missä ovat vanhukset ja missä on kuntoutus? Nämä ovat ehkä ne suurimmat kysymykset ihmisten mielissä.

Eteläpohjalaista sotea pohditaan kevään aikana monissa työryhmissä. Itsekin olen tuossa työssä mukana, kuten olin jo muutama vuosi sitten käynnistyneessä valmistelussa.

Lähiaikoina saamme tietää, missä kaupungeissa sijaitsevat laajan päivystyksen omaavat keskussairaalat. Toivottavasti Seinäjoki on yksi kahdestatoista keskuksesta. Tämän toteutuminen edellyttää myös nykyisiltä sotealueilta pysymistä osana yhteistä aluettamme.

Suurin uhka päivystyksen karkaamiselle muualle lienee sotealueiden ulkoistuksissa. Mikäli me eteläpohjalaiset emme pysty vakuuttamaan omia sotejärjestäjiämme, ulkoistukset saattavat lisääntyä nykyisestä. Tällöin myös laaja päivystys saattaa karata naapurimaakuntiin. Sitä ei varmaankaan kukaan toivo.

Tärkeintä on koko maakunnan sisäisen luottamuksen vahvistaminen, ei vastakkainasettelu ja pelaaminen.

Siispä: yhdessä reilusti yhteistä sotea rakentamaan.

Hyvää kevättä kaikille!

Kai Pöntinen
Maakuntavaltuuston puheenjohtaja

 

0 kommenttia
09 / 12 / 15

Sote ja itsehallintoalueet

Saimme työvoiton puolustaessamme omaa itsehallintoaluettamme, ja nyt alueita on 18 ja soten osalta 15.

Päivystyssairaaloiden osalta on Seinäjoen keskussairaala saamassa päivystysstatuksen ja se on oikein hyvä asia. On kuitenkin muistettava, että työtä sen eteen meidän kaikkien on tehtävä joka rintamalla, että keskussairaalamme säilyy listalla loppuun saakka.

Synnytyksiä toteutuu Seinäjoella muistini mukaan yli kaksituhatta vuodessa ja se on yksi mittari, millä päivystyssairaalat valitaan. Kyllä Seinäjoella osataan tarvittaessa toimia kaksikielisesti, se ei ole ongelma.

Maakuntaliiton tehtävä on mielestäni tässä vaiheessa toimia kokoavana ja yhteen saattavana organisaationa eri toimijoiden välillä.

Yhteen hiileen puhaltamalla ja riittävän aikaisessa vaiheessa toimimalla, voimme saada itsehallintoalueuudistuksesta parhaan hyödyn. Koko maakunta yhdessä tehden voimme saada aikaan tehokkaan ja toimivan yhteisön. Isokyrö on ilmoittanut vaihtavansa maakuntaa ja siirtyvänsä meille Etelä-Pohjanmaalle, joka on erittäin hieno asia, jonka toivon toteutuvan.

Nyt on meidän näytettävä voimamme ja osaamisemme koko maalle ja oltava esimerkkinä muille. Tahtoa meiltä löytyy ja osaamisesta ei myöskään ole puutetta, joten ei kun töihin.

 On tässäkin nyt näytettävä, ettemme ole "auringon laskun" maakunta, vaan tuokaamme esiin vahva pohjalainen tahto ja uho.

 

Lasse Anttila

Maakuntahallituksen puheenjohtaja

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös