Kulttuuriympäristön teemakartta tuo Etelä-Pohjanmaan tarinat näkyviin 


kuvakaappaus kulttuuriympäristökartasta. Koristeellinen.
Etelä-Pohjanmaan alue Suomen kartasta, jossa näkyy kulttuuriympäristöön liittyviä symboleja.

Etelä-Pohjanmaan liiton uusi kulttuuriympäristön teemakartta kokoaa ensimmäistä kertaa maakunnan maisema-alueet, rakennetut ympäristöt ja arkeologiset kohteet samaan, helposti selattavaan karttanäkymään. Kyse ei ole vain teknisestä uudistuksesta, vaan merkittävästä parannuksesta siihen, miten kulttuuriympäristöstä voidaan viestiä ja miten sitä voidaan hyödyntää suunnittelussa, opetuksessa ja päätöksenteossa. 

Miksi erillinen kartta? 

Erillisen teemakartan tarve nousi esiin jo maakuntakaava 2050:n valmistelussa. Maakuntakaava on luonteeltaan yleispiirteinen, eikä se yksinään riitä antamaan tarkkaa kuvaa arvokkaasta kulttuuriympäristöstämme. 

– Rakennettujen kulttuuriympäristöjen rajaukset ja niiden taustaselvitykset olivat pitkään erillisissä raporteissa ja tiedostoissa, ja halusimme tehdä tiedon saavutettavuudesta selvästi helpompaa, kertoo maakunta-arkkitehti Annukka Kuoppala. 

Uudet paikkatieto-ohjelmat mahdollistavat huomattavasti aiempaa sujuvamman tavan yhdistää tieto ja karttasijainti. Nyt koko eteläpohjalaisen kulttuuriympäristön ydinsisältö on koottu yhteen näkymään, ja käyttäjä saa kohteen taustatiedot ja kuvat auki vain yhdellä klikkauksella. 

Aalto-keskus ja Apila-kirjasto.
Kulttuuriympäristö on jatkuva tarina sukupolvien toiminnasta. 2012 valmistunut Apila-kirjasto kunnioittaa Seinäjoen Aalto-keskusta ja onnistuu loistavasti nivoutumaan mielenkiintoiseksi osaksi kokonaisuutta kohottaen kulttuuriympäristön arvoa edelleen. 

Mitä kartta kertoo Etelä-Pohjanmaasta? 

Teemakartta tuo esiin maakunnan kulttuuriympäristön monipuolisuuden ja alueittain vaihtelevat erityispiirteet. Sen kautta on mahdollista hahmottaa maakuntamme eri maisemaseutujen tunnusomaisia luonnonpiirteitä, niihin kytkeytyvää esihistoriaa ja muinaismuistoja, asutusrakennetta sekä eri aikakausien rakentamistapaa, jotka kaikki kertovat omalta osaltaan eteläpohjalaisesta kulttuurista ja historiasta. 

Peltolakeutta Lapualla.
1700- ja 1800-luvun vaihteessa Etelä-Pohjanmaan jokien tulvatasankojen soita kuivattiin ja kydötettiin pelloiksi. Laajimmillaan peltolakeudet ovat Kyrönjoen ja Lapuanjoen varrella. Lakeusmaisema on osa Suomen kulttuuriperintöä ja olennainen osa maakuntamme identiteettiä. Kuvassa valtakunnallisesti arvokasta Lapuan Alajoen peltolakeutta. 

– Elämme jatkuvien muutosten keskellä. Puhtaan energian hankkeet ja tuulivoimala-alueet muokkaavat maisemaa kiihtyvällä vauhdilla. Samaan aikaan väestö keskittyy suuriin keskuksiin ja maaseudun rakennuskanta uhkaa jäädä vähälle käytölle. Tämä tarkoittaa, että erityisesti talonpoikaisen ja modernin rakennusperinnön määrä vähenee huolestuttavasti, sanoo Kuoppala. 

Kohteiden kuvaukset ja arvioinnit ovat tärkeitä lähtökohtia silloin, kun suunnitellaan muutoksia, suojelua tai hoitoa. Mitä paremmin ymmärrämme historiallisten kerrostumien merkityksen, sitä vahvemmaksi kasvaa myös alueellinen identiteetti ja halu pitää ympäristöstä huolta. Kulttuuriympäristön tieto ei ole vain menneisyyteen katsomista. 

– Arvokkaaksi koettu ympäristö on tärkeä laatu- ja vetovoimatekijä. Se tukee matkailua, elinkeinoja ja yhteisöjen hyvinvointia. Ja mitä paremmin tunnemme omat juuremme, sitä vähemmän olemme muotivirtausten vietävissä ja kykenemme luomaan myös uutta alueellemme sopivaa kulttuuriympäristöä.   

Rintamamiestaloja Pohjassa.
Eri-ikäistä ja eri käyttöön suunniteltua arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä löytyy kaikkialta maakunnastamme kaupunkien keskustoista ja maaseudulta. Jälleenrakennuskauden asuntorakentaminen muodostaa vaalittavia kokonaisuuksia mm. Seinäjoella, Lapualla ja Kurikassa. Kuvassa Seinäjoen Pohjan jälleenrakennusaikakauden rakennettua kulttuuriympäristöä.

Kuka kartasta hyötyy? 

Vaikka teemakartta on vapaasti kaikkien käytettävissä, se palvelee erityisesti maankäytön ja alueiden suunnittelun parissa työskenteleviä. Se on hyödyllinen niin viranomaisille kuin suunnittelukonsulteille sekä yhtä lailla kohteiden omistajille, opettajille, matkailutoimijoille ja kaikille alueen historiasta kiinnostuneille. 

Kulttuuriympäristöjen hoito ja kehittäminen tapahtuu pääosin kuntien kaavoituksen, lupamenettelyjen ja rakennusperinnön suojelulain kautta, ja yksityiset kiinteistönomistajat ovat usein konkreettisia toimenpiteiden toteuttajia. 

– Hyvä ja helposti saavutettava tieto tukee jokaisen toimijan päätöksentekoa. Kun ymmärrys lisääntyy, myös kohteiden arvostus kasvaa, Kuoppala summaa. 

Lue lisää ja tutustu teemakarttaan »