Etelä-Pohjanmaalle sijoittuneet uusiutuvan energian investoinnit näkyvät merkittävänä sähköntuotannon kasvuna. Maakunnan sähköntuotanto on viisinkertaistunut vuosien 2015–2024 aikana. Etelä-Pohjanmaa on maan kolmanneksi suurin tuulivoiman tuottaja 13 prosentin osuudella (1 557 MW). Kun mukaan lasketaan kaikki Pohjanmaan maakunnat, niiden osuus nousee jo 78 prosenttiin koko Suomen tuulivoimakapasiteetista. Myös aurinkovoima kasvaa vauhdilla: Suomen aurinkovoimakapasiteetti kaksinkertaistui viime vuonna, ja yksi maan suurimmista aurinkovoimapuistoista on rakentunut Lapuan Heininevalle.
Kasvu jatkuu tulevina vuosina. Etelä-Pohjanmaalla on hankekehityksessä Suomen uusiutuvien tilastojen mukaan yli 30 tuulivoimahanketta (noin 4 500 MW) ja lähes 30 aurinkovoimahanketta (noin 3 000 MW). Maakunta on tuulivoimassa Suomen kolmanneksi ja aurinkovoimassa toiseksi suurin. Meillä sähköä siis riittää – käsissämme on merkittävä valtti, jota sähköintensiiviset teolliset investoinnit juuri nyt etsivät. Jotta emme jäisi pelkäksi sähköntuottajaksi, katseet on käännettävä määrätietoisesti kulutusinvestointien kehittämiseen, jotka lisäävät alueen elinvoimaa.
Etelä-Pohjanmaalla tehdään parhaillaan määrätietoisesti työtä paljon sähköä kuluttavien teollisuusinvestointien saamiseksi alueelle. Etelä-Pohjanmaan liitto on yhdessä kuntien kanssa käynnistänyt työn maakunnan teollisuuspolitiikan kehittämiseksi. Keskeinen osa tätä kokonaisuutta on maankäytön ja infrastruktuurin valmiuksien kehittäminen investointeja tukevaksi. Työ koskee kaikkia alueen kuntia. Tavoitteena on ns. valmis pöytä -mallien käyttöönotto, jolloin Etelä-Pohjanmaalla olisi tarjota teollisuuspuistokokoluokan sijoittumiskohteita kansainvälisille ja kansallisille yrityksille myös korkean jalostusarvon tuotannossa.
Suomen sähköjärjestelmässä Pohjanmaat ovat selvästi tuotantopainotteisia alueita, ja myös valtion intressissä on kantaverkon kestävyyden näkökulmasta tärkeää saada sähkönkulutusta sijoittumaan lähemmäs sen tuotantoa. Kantaverkon nykytilanne on osin nurinkurinen. Fingridillä on käynnissä 5,2 miljardin euron investointiohjelma vuoteen 2035 saakka kantaverkon vahvistamiseksi ja laajentamiseksi. Käytännössä kyse on pitkälti sähkön siirtämisestä pohjoisesta tuulivoima-alueilta etelän kulutuskeskittymiin.
Suomen sähköntuotanto ja -kulutus ovat tällä hetkellä eriytyneet toisistaan siinä määrin, että Fingrid on joutunut turvautumaan poikkeuksellisiin rajoitteisiin: Etelässä uusien suurten kulutuskohteiden liittäminen verkkoon on rajoitettua, ja esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla myös uusien merkittävien tuotantohankkeiden liittäminen kantaverkkoon on rajoitettu. Rajoitteet jatkuvat siihen saakka, kunnes uudet kriittiset siirtoyhteydet pohjoisesta etelään valmistuvat. Taustalla on useita tekijöitä, muun muassa Etelä-Suomen kaupunkien nopeasti kasvanut sähkönkulutus kaukolämmön tuotannossa.
Keskeinen kysymys kuuluu: miten toimimme tulevaisuudessa, jos ja kun Suomeen suunnitellut suuret sähköintensiiviset investoinnit toteutuvat? Rakennammeko yhä leveämpiä voimajohtokäytäviä pohjoisesta etelään vai ohjaammeko kehitystä niin, että sähköntuotanto ja -kulutus sijoittuvat aiempaa lähemmäs toisiaan ja samalla säästetään yhteiskunnan ja ympäristön resursseja?
Uunituoreen kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (selonteko eduskunnalle 12/2025) mukaan valtio aikoo:
- luoda sääriippuvaiselle tuotannolle kannustimia sijoittua kantaverkon siirtokyvyn kannalta sopiviin paikkoihin
- edistää datakeskushankkeita, joiden sijainnit huomioivat sähköverkon liityntämahdollisuudet ja hukkalämmön hyödyntämisen
- selvittää viranomaisjärjestelmää, jolla voidaan tarvittaessa ohjata paikkariippumattomia suuria kulutuskohteita sijoittumaan tuotantopainotteisille alueille, ja siten hillitä sähkön siirtokustannuksia.
Datakeskusten kansallinen tiekartta tukee tätä linjaa. Sen mukaan datakeskusten tulisi sijoittua sähköverkon kannalta edullisiin paikkoihin lähelle sähkön tuotantoa, mikä vähentää uuden verkkoinfrastruktuurin tarvetta ja nopeuttaa hankkeiden verkkoon liittämistä. Lisäksi jo hyväksytty sähkömarkkinalainsäädännön uudistus suurjänniteverkkojen osalta edistää omalta osaltaan tätä kokonaisuutta.
Sillä välin, kun kehitetään ohjauskeinoja sähköntuotannon ja -kulutuksen paremmaksi yhteen kytkemiseksi, meidän alueilla on tehtävä oma osamme: rakennettava investointiympäristöistä mahdollisimman valmiita ja houkuttelevia. Etelä-Pohjanmaalla on tähän erinomaiset lähtökohdat ja merkittävä rooli Suomen puhtaan teollisuuden tulevaisuudessa.
Mari Pohjola, suunnittelujohtaja