Etelä-Pohjanmaan innovaatiotilannekuvassa pyritään muodostamaan mahdollisimman kattava kuva maakunnan kehityksestä ja tunnistamaan keskeisimmät haasteet sekä nostamaan esiin mahdollisuuksia, joihin tulisi tarttua. Tilannekuvan perusteella tehdään valintoja strategiatyössä, toimintaympäristön kehittämisessä ja edunvalvonnassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Innovaatiotilannekuvaa on laadittu vuodesta 2017 lähtien eli nyt vuorossa on kymmenes kerta. Onkin hyvin mielenkiintoista vertailla uusinta ja ensimmäistä tilannekuvaa.
Kymmenisen vuotta sitten Suomi oli vasta pääsemässä kasvuun pitkän taantuman jäljiltä. Tilastot tulevat jälkijunassa, joten hyvin moni mittari oli yhä punaisella, mutta erilaisia signaaleja oli ennakkotilastoissa ja barometreissa talouskasvun vahvistumisesta. Etelä-Pohjanmaalla työttömyysaste oli tuolloin hiukan korkeampi kuin nyt ja työllisyysaste oli yli viisi prosenttiyksikköä nykyistä matalampi.
Tuolloin teollisuudessa oli yhä meneillään merkittävä rakennemuutos mm. puutuoteteollisuudessa ja työpaikkojen määrä väheni. Elintarviketeollisuuden jalostusarvo oli syöksykierteessä mm. Venäjän pakotteiden alettua. Samalla kansallisesti korkeakoulutukseen ja TKI-toimintaan oli kohdistettu merkittäviä leikkauksia. Monet ennustelaitokset ja pk-yritysbarometri ennakoivat kuitenkin talouskasvua, joka jatkuikin aina pandemiaan saakka.
Tämän vuoden tilannekuvan näkymät ovat jälleen kaksijakoisia. Koko Suomen tasolla talous on jo kasvussa, mutta Etelä-Pohjanmaalla käännettä vielä odotetaan. Maakunnan talouskehitystä ovat painaneet erityisesti teollisuuden vaimea kehitys ja rakentamisen voimakas supistuminen. Samaan aikaan työmarkkinoiden tilanne on monella mittarilla, kuten työllisyysasteella ja työttömyysasteella edelleen parempi kuin Suomessa keskimäärin. Myös viennissä on nähtävissä elpymisen merkkejä.
Etelä-Pohjanmaalla on edelleen paljon vahvuuksia. Maakunnassa on vahva pk-yrityskenttä sekä korkeaa teollista osaamista ruoka- ja teknologiateollisuudessa. Yliopistokeskuksessa on tehty merkittäviä uusia avauksia muun muassa tekoälyn parissa ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu on vahvistanut TKI-toimintaansa sekä lisännyt aloituspaikkoja. Myös kestävä energiantuotanto kasvaa ja maakuntaan on suunnitteilla merkittäviä investointeja esimerkiksi datakeskuksiin.
Erityisen huolestuttava viesti liittyy yritysperustantaan. Vuonna 2025 Etelä-Pohjanmaalle perustettiin 916 uutta yritystä, mikä oli yli sata vähemmän kuin vuonna 2023. Asukaslukuun suhteutettuna maakunta sijoittuu yritysperustannassa maan häntäpäähän. Uusia yrityksiä syntyy liian vähän, ja samalla yrityskanta supistuu lopettamisten kautta.
Ennakointi ilman toimintaa jää viisasteluksi
Jos jotain positiivista pitää näistä epävarmoista ajoista löytää, niin ainakaan ennakoinnin tärkeyttä ei tarvitse enää perustella. Kyky nähdä mihin suuntaan maailma ja toimintaympäristö on kehittymässä voi parhaimmillaan antaa mahdollisuuden välttää riskejä ja tuoda selvää kilpailuetua.
Ennakointi voi kuitenkin jäädä pelkäksi kiinnostavaksi keskusteluksi, jossa tunnistetaan ilmiöitä ja trendejä, mutta ei muuteta omaa toimintaa. Silloin ennakointi jää vain viisasteluksi.
Meidän on kysyttävä, mitkä tämän päivän heikot signaalit ovat sellaisia, jotka voivat realisoitua seuraavan kymmenen vuoden aikana joko kasvuna tai kasvun esteinä? Mihin meidän pitäisi reagoida nyt, jotta emme vuonna 2036 joudu toteamaan, että merkit olivat näkyvissä, mutta emme tarttuneet niihin ajoissa?
Etelä-Pohjanmaalla tehdään monia asioita oikein, mutta nykyinen kehitys ei riitä. Yritysperustantaa olisi pyrittävä lisäämään ja tarvitsemme uusia avauksia mm. investointien houkutteluun. Lisäksi TKI-toiminnan nostaminen uudelle tasolla on kriittistä. Olisi saatava uusia yrityksiä panostamaan TKI-toimintaan ja tuotekehitykseen sekä kärkiyritysten tulisi pyrittävä hyödyntämään vaativampia kilpailtuja TKI-rahoitusmahdollisuuksia. Koulutukseen ja osaamiseen panostaminen kaikilla koulutusasteilla on kriittisen tärkeää.
Etelä-Pohjanmaa on korkeakoulutuksen osalta takamatkalla jokaiseen muuhun maakuntaan nähden. Sen vuoksi osaamiseen, koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja korkeakoulutuksen saavutettavuuteen on panostettava entistä enemmän. Tämä on välttämätöntä maakunnan elinvoiman ja kilpailukyvyn näkökulmasta sekä myös väestökehityksen ja työvoiman saatavuuden turvaamisen kannalta.
Miika Laurila
yhteyspäällikkö