Orpon hallitusohjelman mukaisesti alueidenkäyttölaki uudistetaan. Lakiesitys on nyt jo valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa. Laki lupaa sujuvoittaa nykyistä vakaata toimintaympäristöä entistä toimivammaksi. Maakuntien liitot katsovat, ettei nykyisellä esityksellä saavuteta tätä tavoitetta vaan lakiesitykseen tarvitaan korjauksia.
Lakiesitys säilyttää kolmiportaisen kaavajärjestelmän, hyvä niin, mutta esitys muuttaa eri kaavatasojen rooleja. Seudulliset ja kuntien väliset asiat lankeaisivat jatkossa yksittäisen kunnan harteille kunnan koosta tai resursseista riippumatta. Näiden tehtävien lisäksi kunnille lisätään uusia kaavaprosesseihin ja niiden sisältöön liittyviä vaatimuksia. Toisin kuin hallitusohjelma lupaa, kuntien tehtävien ja byrokratian määrä kasvaa.
Uusi laki tulee myös kuormittamaan oikeuslaitosta ja hidastamaan suunnitteluprosesseja. Lakiin tehdään isompien muutoksien lisäksi useita pieniä sanavaihdoksia, joiden hyödyllisyys on kyseenalaista. Nykyinen maakuntakaava ”on ohjeena” alemmille kaavatasoille vaihtuu muotoon ”on otettava huomioon”. Poiketa kaavasta saa ”perustellusta syystä”. Kaavojen vaikutusten arviointiin on lisätty sana ”todennäköisesti” merkittävät vaikutukset. Suunnittelijat eivät itsekään tiedä, mitä mikäkin tarkoittaa. Uusista muotoilusta tarvitaan oikeuskäytäntö, ennen kuin varmistuu, miten lakia sovelletaan. Tämä tuo lisää valitusprosesseja, epävarmuutta ja ennen kaikkea vie aikaa ja resursseja.
Lakiesityksestä puuttuvat myös tavanomaiset siirtymäsäännökset, jotka antaisivat kunnille ja maakunnille aikaa pohtia voimassa olevien kaavojen päivitystarpeet ja jaksottaa päivityksiä useammalle vuodelle. Voimassa olevia kaavoja ei voi tulkita heti uuden lain mukaisina.
Maakuntien liitot ovat johdonmukaisesti tuoneet huoltaan esiin suunnittelujärjestelmän sujuvoittamisesta esitetyn lain ratkaisuilla. Onko meillä varaa tähän? Suomi tarvitsee ennakoitavaa, kestävää ja sujuvaa kaavoitusta.