Miten Eurooppa makaa? Terveisiä Suomen EU-keskustelun päätapahtumasta


Henkilöitä keskustelemassa Turun Eurooppa-foorumissa.
Euroopan komission johtava varapuheenjohtaja Henna Virkkunen ja toimittaja Jussi-Pekka Rantanen keskustelivat itsenäisen Euroopan rakentamisesta. Kuva: Jaska Poikonen.

Turun Eurooppa-foorumi järjestettiin yhdeksättä kertaa 26.–28.2026. Suomen johtavan EU-keskustelutapahtuman teema oli tänä vuonna ”Arvot, innovaatiot ja turvallisuus EU:n menestyksen perustana”. Vaikka EU-politiikka on ajoittain hyvinkin monisäikeistä, voidaan todeta, että turvallisuus liittyy tällä hetkellä lähes kaikkiin unionin pyrkimyksiin.

EU-politiikan syksy polkaistaan käyntiin seuraavilla askelmerkeillä: maanosamme yhteiskuntien vakautta haastetaan monilta suunnilta. Aggressiivinen geopolitiikka, ilmastonmuutos ja luontokato sekä Euroopan talouden tila, sisäiset ristiriidat ja riippuvuudet toimivat polttoaineena EU-politiikan tankissa. Tiivistän tässä blogitekstissä Eurooppa-foorumissa kuultuja näkemyksiä Euroopan tilasta, kaikki tapahtuman keskustelut ovat katsottavissa foorumin YouTube-kanavalta

Kolme kovaa: kilpailukyky, teknologinen suvereniteetti ja turvallisuus 

Arvot toimivat pohjavireenä yhteiselomme järjestämiselle, mikä EU-kontekstissa tarkoittaa usein sen linjaamista, mitä säännellään ja mihin ohjataan rahoitusta. Euroopan kilpailukyky, teknologinen kyvykkyys ja turvallisuus ovat nyt tapetilla. Euroopan komission tavoitteena on mm. vauhdittaa yritystoimintaa yksinkertaistamalla sääntelyä, parantaa maanosamme teknologista omavaraisuutta vähentämällä riippuvuuksia ja luoda edellytyksiä puolustusyhteistyölle turvallisuuden kohentamiseksi. 

Kärkiaiheet limittyvät tiiviisti toisiinsa. Kilpailukyky luo turvallisuutta ja turvallisuus luo kilpailukykyä. Teknologia voi helpottaa – tai sen puute jarruttaa – molempien saavuttamista. Kehittynyttä teknologiaa tarvitaan sekä taloudelliseen menestykseen että puolustuksen järjestämiseen. 

Teknologian suhteen Euroopalla on geopoliittinen ongelma: olemme monessa suhteessa riippuvaisia ulkoisista toimijoista, kuten Kiinasta ja Yhdysvalloista. EU-kielessä näiden riippuvuuksien vähentämistä kutsutaan teknologisen suvereniteetin parantamiseksi. Euroopan komission johtava varapuheenjohtaja Henna Virkkunen muotoili tavoitteen seuraavasti:  

– Euroopan kannalta on ykkösasia, että meillä itsellämme on kyky vastata sen turvallisuudesta ja puolustuksesta emmekä ole niin vahvasti riippuvaisia toisten tuesta. Tähän linkittyvät teknologiat, jotka ovat merkittävä osa kansainvälistä kauppaa, taloutta, yhteiskunnallista valtaa ja myös turvallisuutta. Meillä täytyy olla kyky hallita käyttämiämme teknologioita ja omaa dataamme, jotta siihen ei sisälly riskipitoisia riippuvuuksia. 

Kilpailukykypolitiikan onnistuminen vaikuttaa merkittävästi siihen, paljonko Euroopalla on rahaa käytettävissä yhteiskunnan toimintojen järjestämiseen. Ihmisten pärjääminen luo myös turvallisuutta: kun kotirintama on kunnossa, koetaan se puolustamisen arvoiseksi. 

Yhteistä suuntaa etsimässä 

Kuten minkä tahansa yhteisön toimiminen myös EU:n tehokkuus riippuu pitkälti siitä, puhaltavatko sen jäsenet yhteen hiileen. Monikriisisessä maailmassa eurooppalaisille yhteisponnistuksille olisi suurta tilausta, mutta unionin 27 jäsenmaata ovat usein erimielisiä politiikan linjoista. 

Yllä kuvaillut politiikan kärjet ovat EU:n vastauksia maailman muutoksiin ja päivänpolttaviin ongelmiin. Samalla pitkäaikaiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos ja luontokato, vaativat yhteiskunnilta suurta muuntautumiskykyä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala arvioi tämän mittakaavan ongelmien ratkaisemisen olevan hyvälläkin säällä vaikeaa, ja Euroopan taivaalla on tällä hetkellä valitettavasti lukuisia tummia pilviä. Ei kuitenkaan ilman hopeareunusta: 

– Yhteinen vihollinen yhdistää, ja niistä Euroopalla ei onneksi ole pulaa. 

Lisää toiveikkuutta voi hakea historiasta. Länsimainen demokratiamalli luotiin aikoinaan Euroopassa vastauksena yhteiskuntien moninaisiin ongelmiin. Kun yhteiskuntamme kohtaavat nyt lukuisia sisäisiä ja ulkoisia haasteita, eikö juuri Euroopassa voida kehittää näihin myös ratkaisuja? 

Eeli Salmela 
viestintäsuunnittelija