Venäjän barbaarimainen hyökkäys Ukrainaan sai aikaan toisen maailmansodan jälkeen suurimmat pakolaisvirrat. Miljoonat ovat paenneet eri puolille Eurooppaa.
Suomeen on jo nyt saapunut tuhansia pakolaisia. Pääasiassa naisia ja lapsia, joiden miehet ja pojat ovat jääneet puolustamaan kotimaataan. Etelä-Pohjanmaalle ensimmäiset ukrainalaiset saapuivat tuttujen ja sukulaistensa luo. Kunnat toimivat ripeästi ja kaikille on järjestynyt asunto. Yksityishenkilöt ovat antaneet kotejaan käyttöön.
Eteläpohjalaiset tunsivat heti vahvaa auttamisen tarvetta. Ympäri maakuntaa on kerätty rahaa, ruokaa, vaatteita, huonekaluja, leluja ja kaikkea mahdollista, että elämä voisi jatkua suhteellisen normaalisti uudessa kotimaassa. Lasten koulunkäynti on alkanut vaikka ihan kaikilla paikkakunnilla ei ole vielä siinä onnistuttu.
Aikuiset tulijat haluavat päästä tekemään työtä ja siten voidaan tehdä paljon hyvää kummallekin osapuolelle. Tulijoiden ammattitaito on monipuolinen kaikilta aloilta. Ihan kaikessa kielitaito ei ole välttämätön, mutta monilla aloilla se on. Kielen opiskeluun kannattaa nyt kunnissa satsata eikä kuntien välistä yhteistyötä pidä vierastaa!
Venäjä on tuhonnut systemaattisesti elämisen edellytyksiä Ukrainassa. On arvioitu, että infran, asuntojen, yritysten tuotantotilojen ja -laitteiden menetetty arvo on jo nyt ollut yli 500 miljardia euroa. Hyökkääjä tuskin maksaa senttiäkään silmittömästä tuhoamistyöstään.
Suuttumus tuhansista murhatuista ukrainalaisista nousee väistämättä pintaan. Ehkä puntit tasataan viimeistään taivaan portilla. Tästä kansanmurhasta ei pidä laittaa syitä Venäjän kansan harteille. Syyttävä sormi osoittaa oikeutetusti presidentti Putinia ja muuta Venäjän johtoa kohti. Tämä on syytä muistaa myös meille tuttujen venäläisten kohdalla. He eivät ole syyllisiä sotaan.
Ukraina on taistellut uhrautuvasti ja menestyksellisesti ei vain kotimaansa vaan koko Euroopan puolesta ja joutunut maksamaan siitä kovan hinnan niin kaatuneina kuin haavoittuneina ihmisinä.
Tässä sodassa on paljon samoja piirteitä kuin Neuvostoliiton hyökkäyksessä Suomeen 1939. Silloinkin maata johti diktaattori. Näiden tapahtumien ansiosta meidän tulee arvostaa entistä enemmän demokratiaa, sillä se on voima, joka estää mielivaltaisten yksinvaltiaiden vallassa pysymisen.
Menee ehkä kauan, että ukrainalaiset voivat palata koteihinsa. Siksi meidän tulee varautua monien tänne jäämiseen. Eikä meillä ole tietenkään mitään sitä vastaan. Tunnemme ukrainalaiset ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä joten toivottavasti mahdollisimman moni työllistyy.
Auttamisen tarve jatkuu ja me olemme siihen valmiit. Tärkeää on kohdella kaikkia ulkomailta tulleita ystävällisesti ja reilusti.
Slava Ukraini!
Kai Pöntinen
maakuntahallituksen puheenjohtaja